Sotapäiväkirja 114

16.6.2022 torstai

05.09

Pomppasin unesta suoraan jalkeille pois kauhistuttavasta painajaisesta. Hereille sätkähtämisen aiheutti jokin kohti vyöryvä, nimeämättömäksi mahdoton, näkymätön uhka.

Kun ikääni ajattelen, luulisi jo mielen olevan kaikesta tällaisesta hiiltynyt niin ettei painajaisetkaan hätkäytä. Tai että koko ajan tietää olevansa vain uniretkillä eikä "oikeisiin" kauhuntunteisiin enää herää.

Toista oli kolmikymppisenä kun ulkoiset puitteet panivat öiset mielenvireet koetukselle. Silloin kirjoitin iltaisin mustakantisiini päivieni tapahtumista ja niiden johdannaisista, ja aamuisin öisistä unieni maisemista. Vihkoja kertyi lopulta vinopino ja kai ne kävisivät vaikka gradun pohjaksi psykologiaa opiskelevalle.

Kun siirsin monet silloisten vihkojeni merkinnät Kivaniemi blues-blogiini, huomasin uudelleenkirjoitusprosessin eheyttävän vaikutuksen itseeni. "Terapiakirjoitus" voi siis olla jopa hyödyllistäkin.

Ongelmat joita oli elämässä ollut, eivät merkityksiltään kutistuneet enkä alkanut niitä vähättelemään, mutta enää ne eivät vaikuttaneet "uudemman minäni" toimintoihin. Sitä vain oli astunut uuteen hahmoon jatkaen elämää jonka oli joskus ollut valmis jopa lopettamaan.

Mainitsemiini ahdistaviin merkintöihin pääsee tästä:   https://kivaniemi07.blogspot.com/2014/04/    mutta jos haluaa lukea kronologisesti kaikki ne merkinnät, joita tuosta ajankohdasta ja aiheesta olen mustakantisistani siirtänyt, joutuu tekemään hieman töitä kun eivät nämä blogialustat kovin loogisia ole selata.

Nyt jos Moskovan Saatana käskisi teurastaja-armeijansa hyökkäämään Suomeen (sitä olen pelännyt ja pelkään yhä), niin kriisi, joka siitä seuraisi, olisi aivan toisenlainen koettava joten aprikoida sopii, voisiko jo elämässä aiemmin koettujen "siviilikriisien" opeilla selvitä sodan aiheuttamista toisenlaisista.

Hirvittävältä ne jo kaukaakin seurattuna näyttävät, että sortumisen vaara olisi mitä ilmeisin. Unieni kauhuntunteetkin sen osoittavat.

Puolustettavaahan minulla edelleen on, että ehkä se tormistaisin mielen uuteen taistoon ikääntymisestäni huolimatta. 

Luulen, että kykenisin isäni lailla jopa ampumaan hyökkääviä raakalaisjoukkoja päin. Kuolisin itsekin siinä, mutta onhan tätä jo nähty. Mieluummin minä kuin yksikään lapsistani.

21.13

Vettä satanut koko päivän. Aamupv meni Puutarhurin käsikassarana asioilla ajellessa. Kaikki käynnit liittyivät G:n tuleviin juhliin ja aloin jo kauhistella rahamääriä, mitä valmisteluihin menee. Itse selviäisin kolmanneksen budjetilla. Ilmoittaisin ehkä vieraille etukäteen, että kyse on nyyttikesteistä: Pankee kissa ruistaikinakuoreen ja jättäkää häntä ulos niin siitä on hyvä sitä kuljettaa.

Brutaalia huumoria, mutta tuosta "kulkurinkukosta" kuulin aikuisten vehnästelevän jo lapsuudessani eikä se silloin miltään muulta kuulostanut kuin vitsiltä.

Eivätköhän ne kissat ja koirat käy ruuaksi siellä, missä sota vie "kakut käestä" ja viljan pellosta.

Azovalin terästehtaan katakombeissa elämästä kamppaillut keskenkeasvuinen oli kirjoittanut viestiinsä jotenkin näin: "Tänään isä pyydysti kyyhkyn (pulun) ja paistoi sen. Pian sairastuttiin kaikki. Täti kuoli. Nyt tädin ruumis haisee peiteltynä nurkassa. Emme voi haudata häntä kun ulkona paukkuvat pommit koko ajan."

22.23

Tänään Ranskan Macron, Saksan Scholz, Italian Draghi ja Romanian Iohannis junailivat itsensä Puolan raja-asemien kautta Ukrainan Kiovaan. Heille esiteltiin pikkukaupunki Iprinin täystuhoa ja kerrottiin livenä muutenkin, kuinka hirvittävää jälkeä Venäjän Teurastaja-armeija on aikaan saanut muutaman kuukauden hyökkäyssotansa aikana.

Se, että alkaako sotakalustoa lännestä tulvia tämänkään vierailun seurauksena Ukrainan avuksi yhtään sen enempää kuin tähänkään saakka, ei ole yhtään sen varmempaa. 

Jos laittaisivatkin joutavina varastoissa makaavan asearsenaalin liikkeelle josta Ukraina on listan laatinut, saattaisi se todella tehdä idän teurastajien hyökkäilyistä kivuliaita. Ehkä jopa lopun.

Modernimpien aseiden käyttökoulutuksesta on Scholz puhunut, että se kestää hieman aikaa, mutta sitä odotellessa eikö itäiseen Saksaan ole jäänyt vanhaa neuvostokalustoa jota ukrainalaisarmeija osaisi käyttää heti? Entä ne Puolan Mig-hävittäjät?

Turhaanpa minä näillä spekuloin. Pistää mielen vain niin avuttomaan lamaan kaikki Moskovan Saatanan julmuudet, että en muuta mahda kuin kerrata jo kerrattua kun näen eurooppalaisten pukumiesten tallustelevan särjettyjen kaupunkien kaduilla kuin turistit.

23.00

Irvokkaalta tuntuu lukea yhä uudelleen Moskovan Saatanan Teurastussodan sisäänajoingressiä 24.2.2022 ja yrittää saada siitäkin tolkkua, että ihanko järkiperäinen homo sapiens sen olisi laatinut.

Koko puhe on kaameaa valhetta. Kopsaan tähän rivit jonka viesti tähän mennessä nähtyjä raakuuksia vasten tulkittuna on aivan absurdi: 

"Meidän politiikkamme perustana on vapaus, kaikkien vapaus valita ja päättää itse tulevaisuudestaan ja lastensa tulevaisuudesta. Ja me pidämme tärkeänä sitä, että tätä oikeutta – valinnan oikeutta – voisivat käyttää kaikki kansat, jotka asuvat nykyisen Ukrainan alueella, kaikki, jotka sitä haluavat." (Moskovan Saatana)

Otsikosta, "Lopulta kyse on vain elämästä ja kuolemasta" voi tiettyyn rajaan saakka olla samaa mieltä. Se raja ylitettiin kuitenkin heti sinä päivänä kun Teurastus alkoi.

Elämä ja kuolema ovat ihan muuta kuin täystuho johon hyökkääjä on alusta alkaen järjestelmällisesti syyllistynyt ja johon se yhä pyrkii.

"Älkää ylitse päästäkö Perhanaa" olisi tullut tajuta "lännessä" jo aikoja sitten.