keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Sotapäiväkirja 106

8.6.2022 keskiviikko

04.33

Viileää yhä, eilen aamulla oli 4 astetta, nyt 5.

Unessa olin "tarkkailijana" armeijan koulutuskeskuksessa jossa oli meneillään sotilaiden ilmasotaharjoitukset: Taistelijoita koulutettiin vöihin sidottuina melkein umpinaisissa joukkueteltoissa joita pyöritettiin ilmassa voimakkaiden, kovaäänisten moottorien avulla (sinkkivaijerit?) ja kouluttajahenkilöt roikkuivat nahkavaljaissa sen ulkopuolella.

Tänään Ukrainan maaperälle järjestettyä Venäjän Teurastussotaa on kulunut Suomen talvisodan (1939-40) keston verran (105 pvää), mutta siellä se ei näytä loppuvan vielä. 

Haukkapala on liian suuri ja sitä nieleskellessä Moskovan Saatana tukehtuu. Huhumyllystä lipsahtanut haiku suhajaa, että tukehtumiseen olisi korkeintaan puoli vuotta aikaa.

Myös entinen Venäjän nukkepresidentti MedvedevSaatana sanoituttaa itsellään traagisen naurettavuuksien historianajajnjaksoa. Eilisen uutisen mukaan hän vihaa "niitä (ukrainalaisia) paskiaisia niin, että ne joutaisivat hävitä kaikki pois". Yhtä perusteettomia ja hulluja syitä sodan kannatukselle hänelläkin kuin käskyttäjäsaatanallaan nyt ja aikoinaan Hitlerillä juutalaisvainojen kanssa.

19.38

Olipa se pinnistyksen päivä, mutta sain urkon tehdyksi.

Istuttiin sitten vanhan isännän kanssa Oulujärven rannantöyräälle asetellun vankan ulkopöydän äärellä, syötiin harjakaisjäätelöt ja juteltiin vanhoista ajoista. Hänelläkin kun sitä kymmenien vuosien kainuulaista näköalapaikallaoloaan riittää niin siitä on myös jotain mainittavaa. Ja aikaa seuraavan ajatusheijasteet ja rinnastukset siihen päälle.

22.22

Yritin korjata ruohonleikkuria, mutta en saanut vielä kuntoon. Ei se kiinnileikannut ole. Muistin, että edelliskeväänä sama juttu kun ajetaan biobensalla niin mäntään kertyy jotain "nahkeaa" joka sitä jumittaa. Täytyy huomenna aukaista lohko ja putsata mäntä.

Vasemman olkapään kivut melkoiset. Jouduin työmualla hakkaamaan rekyylittömällä ylöspäin, niin se kai rikkoontuneita niveliä rasitti. Muutenkin jäykkä olo kun uutisia katsoessa torkahdin nojatuoliin.

Turkin ulkoministeri ja Venäjän UlkoministeriSaatana ovat tavanneet ja "neuvotelleet" ukrainalaisten, kymmenienmiljoonien viljatonnien laivauksesta maailmalle.

Karseaa katsoa Moskovan Saatanan Vasemman Käden Saatanaa esiintymässä samaan aikaan kun Teurastussota jatkuu hirvittävällä volyymilla Ukrainassa. 

En sanoja löydä sille tunteelle aivoistani. Ei lämmin karvasänkinen läskinpala keitosta kurkkuun luiskahdettuaan niin etovaa tunnetta aikaan saanut edes lapsena.

Kohde näkyvissä: Istanbulin liikenneruuhkaanko salamurhaajat juuttuivat? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti