Sotapäiväkirja 107

9.6.2022 torstai

05.02

Sateentuhnua. +11.

Päivät ja viikot vierivät kuin ylämäestä irronnut kantikas kivi pajukkoa alleen murskaten. Tai kuin Venäjän saatanoiden sotakone Ukrainan kaupungeissa.

Täällä jäljet eivät näy, mutta jos voisi seinälle hologrammin heijastaa ihmismielistä, joita tuhannen kilometrin päässä käytävä sota aiheuttaa, niin voisi se olla tuskaista katsella.

Tai en minä muista tiedä, mutta oma mieleni ei lähes hetkeksikään unohda mitä Euroopan yhdellä kyljellä tapahtuu.

Kun katsoo "suurta kuvaa" niin niin edelleenhän tässä vain mennään ja tullaan kuin ennenkin. Syödään, juodaan, naidaan, parveillaan, huvitellaan vaikka kaiken luulisi pysähtyvän ihmismielien julmuuksien tähden.

Miten on, kun pysähtyminen tulee luontoäidin tahdosta ihan pian? Kun "heti!"-toimenpiteitä jo kauan vaatinut ilmastokriisi langettaa varjonsa auringon eteen.

Viruspandemiat ja sodat olisivat olleet hyvää harjoitusta pakolla tapahtuvan "kaiken hiljenemisen"-option langetessa, mutta vaikka korona hieman hidastikin lajimme liikettä, se on ollut vain kosmeettista. Näkyi hetken aikaa Pekingin ja New Delhin saastesuimuisilla taivailla.

Entä mitä tekee Luonto josta lajimme poistui jo jonkin aikaa sitten? 

Evoluution itsesuojeluvaisto on sekin kärsinyt yhden lajin ryöstelytoimista niin paljon, ettei se kykene toimimaan tehokkaasti. Paitsi että jos evoluutiotoimintaan ei lasketa tämän yhden lajin raivoista toistensatappamistoimia jolla se pyrkii poistamaan haitallislajin kokonaan faunasta.

16.22

P tuli töistä. Neljäskin päivä oli sujunut hyvin ja uutta oli oppinut. Näkee pojan naamasta, että on tyytyväinen.

Minä tein E:n kanssa suoja-aidan halkolaavun eteen ja ruuvattiin siihen kolme pitkää parvekelaatikkoa joihin Puutarhuri voi sitten mieleisiään kukkia istuttaa. Siivottiin muutenkin tonttia. 

Sain myös ruohonleikkurin käyntiin pärähtämään kun rassasin tovin. Aukaisin lohkon ja puhdistin sylinterin, männän ja imu- sekä pakoventtiilit ja panin takaisin. Mitä ihmeen "liimaa" biopolttoaineessa on joka tämän ilmiön tekee? (Ei muistettu taaskaan, että näihin vanhoihin moottoreihin "bio" ei käy!)

21.21

Vaikka minulle eivät luterilaisen seurakunnan rituaalijuhlat millään tavalla kuulu, en pysty täysin jääväämään itseäni niiden valmisteluista. Nuorin poika pääsee viikon-parin piästä ripiltä ja niiden juhlimisesta aiheutuvia paineita pappuilee Puutarhuri jo nyt. Joudun tietenkin myllyyn mukaan vaikka kuinka sanoisin, ettei ne mulle kuulu. 

"Olen kuullut en pitkälle pötki/kun en kirkollisveroja maksa..."

On ne pakkoja nämäkin. Miten vaivatonta olisikaan, kun moista joutavaa juhlinnan aihetta ei olisi olemassakaan.Tai vaikka 15-vuotissynttäreistä olisi aikojen saatossa rakenneltu hieman juhlavimpien bileiden päivä. Tai jos jonkin muun todellisemman aiheen piirissä. Hiekalle raknnettujen uskontojen ja jumalten kuvien toimet ja tulokset on jo nähty. 

Missä ovat "kaikkivaltiaat voimat" kun avuttomia ja heidän kotejaan Ukrainassa murskataan? Tai kun Asovan ja Mustanmeren totaalinen saastuminen sodan takia on aivan pienen kynnyksen takana?

Näitä ajatellessa miten todelliselta Saatanan olemassaolo tuntuukaan. Mutta ihminenhän se onkin.

On alettava nukkumaan.