8.7.2016 Perjantai
Unimäki. Silmiä särkee tuo tälle kesälle ruskeaksi raiskattu vanhan metsän palsta.
Yhä selvemmäksi käy, että jokin oli, pysyvyyttä ja pysähtyneisyyttä emme suvaitse. Kaiken pitää liikkua, särkyä, murskaantua, jauhautua atomeiksi. Unelmien ensimmäisenä koska ne on opittu materialisoimaan laitteiksi; autoiksi, lentokoneiksi, kuuraketeiksi, atomipommeiksi jotka lahoavat, ruostuvat, räjähtävät, tai hulluimillaan menevät muodista pois... ja kaikki tämä vain yhden lajin tuhoonjuoksun vuoksi. Eikä se voi väittää, ettei tiedä mitä tekee.
Suomen Kuvalehdessä juttu Viiankiaapalta Sodankylästä. Selkäpiitä karsii se, että naturoilla suojattu sinetti murretaan ja suon alla vuosimiljoonia uinunut nikkeli jyrsitään ihmisten taskuihin tirisemään ja pärisemään. Eikä vikloilta kysytä, kun ihminen teräksiset apukyntensä suokunttaan iskee!
Eikö lajimme ahneutta tosiaankaan mikään pysäytä?
9.7.2016 Lauantai
Katan aamiaispöydän itselleni. Perunaa, tomaattia, valkosipulilla, ruohosipulilla ja nokkosella maustettua kanaa, maitoa ja leipää. Jälkiruuaksi mansikoita. Oman kasvimaan antimia kaikki muu, paitsi broilerinliha, maito ja leipä jotka nekin voisivat olla. Tässä yksi iso osa siitä, mitä ihminen tarvitsee, mutta mitä kaikkea ylimääräistä se maasta ja sen sisuksista vain huvin vuoksi repiikään? Muunmuassa erästä keltaista turhuusmetallia Sveitsin holveihin lojumaan, saatana!
Kun jokaikinen päivä uutiset ja aamunavaukset tulisi alkaa sanoilla, että maapallon biosfäärin olemassaolon kuudes sukupuuttoaalto, joka itsemme aiheuttamaksi on aukottomasti todettu on parhaillaan menossa, ja spekulaatiot siitä, että mikä neuvoksi niin mistä ne sen sijaan puheensa jokaikinen aamu aloittavatkaan? Vain markkinataloudesta ja siihen kytköksissä olevista juonista, joista nykyisen sukupuuton kulku on alkunsa saanut ja vääjäämättä loppua kohti kulkee. Ja vaikka ihminen itse on tämän sukupuuttoaallon kärjessä tuhoaaan kohti möngertämässä, niin se vain jatkaa helvetin logiikkaansa.
"Miten paljon ihminen maata tarvitsee elääkseen?" Hehtaari on riittänyt joskus elättämään suurenkin perheen.
Ensin tökkäsi kimalainen nilkkaan kun myrysin mansikkamaalla avojaloin, sitten kyy ei tykännyt siitä, että tallasin sen hännälle. Kummankaan jyrsäisystä ei aiheutunut ongelmia vaikka vähän aikaa ne jomottivat. Nytpähän tiedän, miltä kyyn puraisu tuntuu ja voin tarkkailla, alkaako myrkky vaikuttaa, ja miten. Minnekään hätäkeskuksiin en ala soittelemaan. Vähän ruttaantuneen kimalaisen siirsin voikukanlehdellä syrjemmälle ja heinikkoon luikertelevalle kyylle toivotin hyvää kesää.
Toinen, isompi ja mustempi kyy jonka Mr. Beaniksi olen nimennyt, lojui pilkekasan päällä olevan suojapressun päällä ja imi kosteanlämpimästä ilmasta vetreyttä vaihtolämpöiseen ruumiiseensa. Juttelin Beanin kanssa ja kehuin sen komeaa muotoa. Kerroin sille, että sen kaveri puraisi minua. Mr. Bean alkaa tottua minuun vaikka ei kesyynnykään. Karkuun se ei enää luikerra kun kaivopolulla kuljen. Ehkä se tietää, että tuo ukko ei hänelle mitään tee, mutta pitää sille vähän kuitenkin sähistä.
Kni illalla
Kyyn puremasta ei aiheutunut mitään muuta kuin ne pari verta tirsuvaa reikää nahkassa. Ehkä se ei purkanut myrkkylastiaan edes malliksi tai sitten olen immuuni niin kuin kimalaisten ja ampiaistenkin myrkyille. Samaa ainetta kai ne lienevät. Nukutti kyllä iltapäivällä niin, että piti torkut ottaa ennen kuin läksin ajamaan pois Unimäestä.
ymmärrän ahdistuksesi, valto. se on juuri sitä samaa, mistä bertolt brechtkin aikoinaan kirjoitti: "lauletaanko synkkinäkin aikoina? silloinkin lauletaan synkistä ajoista."
VastaaPoistakaikista kaamein uhka maailmassa on ihmisen tietämättömyys ja sen ikuinen seuralainen, typeryys. ahneus ja itsekkyys estävät meitä näkemästä asioita oikeissa mittasuhteissaan. tulkintani maailman tilasta on, että elämme talouden diktatuurissa ja viihteen keskitysleirissä.
ahneus syntyy rahasta, jota väitetään kaikkein koukuttavimmaksi ja voimakkaimmaksi huumeeksi. ahne raha taas löytyy talousmaailmasta, jossa jopa satojen miljoonien talousrikokset kuitataan lyhyillä linnatuomiolla, kunhan sen jälkeen esiintyy moraalisen parannuksen tehneenä.
minun on vaikeata jäädä passiiviseksi sivustakatsojaksi nähtyäni uutisten välittämät ihmisten, eläinten ja luonnon kärsimysnäytelmät. niiden jälkeen en ole enää viaton ja tietämätön sivullinen vaan kanssarikollinen, ellen reagoi mitenkään.
meri
Meri
VastaaPoistaPöytäkonerakkineeseeni tuli vikaa ja se oli maailmalla korjattavana. Takuuta onneksi vielä jäljellä, että ei maksanut muuta kuin odottelun vaivan. Tosin en muutenkaan ole ehtinyt netissä juuri viihtyä, ettei tämä nyt mualta merelle kuaja niin kuin Gunilla-äiti tapasi sanoa.
Kommenttiisi minulla ei ole lisättävää. Ajattelin kyllä äskettäin siihen liittyvästi, kuinka suurin osa ihmisistä on niin itseään täynnä, ettei halua (uskalla?) muistaa niitä planeettamme muita 7,5 miljardia pipo(pipi)päätä, joka tarkoittaa samalla sitä, että kun heitämme muoviroskan luontoon, luulemme, etteihän se nyt yksi semmoinen mitään haittaa; kertolasku 7,5 miljardilla on liian vaikea suorittaa.
Lisäksi kun kaiken kielteisen nitoo yhteen, niin voidaanko edes kohtuudella edellyttää, että lajimme pääsisi suorittamistaan ympäristörikoskista kuin koira veräjästä? Siis etteikö "rangaistus" olisi yhtä julma sille itselleen, kuin minkä se aiheuttaa toiminnallaan muulle eliökunnalle? Tosin elämäntapamme tarkoittaa samalla myös laajennettuna itsemurhaa joka koskee kaikkea nykyisin tunnettua ja tuntematonta eliökuntaa maapohjan, veden ja ilman lisäksi.