Taas Unimäessä. Melko pimeää jo, klo huitelee puolen yhdeksän paikkeilla illalla. Mustarastas tervehti tuloani. Se rapsehti aitan rappusten edessä ja lennähti tiipiin harjalle vähäksi aikaa katselemaan kun kannoin kylmälaukun ja muut tykötarpeet sisälle.
En viitsinyt lämmittää uunia koska tuntuu ihan sopivan viileältä kääriytyä peittojen sisään. Nahkiaisoja soitti kun olin tulossa. Joutavia juteltiin. Ylitorniolla oli ollut, nyt Oulusa naisensa tykönä.
Tuli jokunen tekstari, nyt mukavemman puoleinen. Vastasin yhtä mukavasti. Nukuttaa. Luen vähän aikaa Fasismin lumousta.
12 pv lauantai
Niskanpuoleiseen päänsärkyyn heräsin kuuden hujakoilla. Sumussa maisema. Alapuolen näreikkötaimikossa kiiltelee sadattuhannet hämähäkin seitit. Suometsän takaa ylös änkeävä aurinko antaa näylle oman hohteensa. En viitsi edes valokuvaamaan rynnätä koska se vain särkee hetken lumouksen.
Radio Suomessa musiikkitoimittaja Kjöstä Knutas (=noin minä sen lausuttavan kuulen, mitenhän sen ukon nimi muuten kirjoitetaan?) toimittaa toimittamisiaan. Sopivan kuuloinen ääni tähän aamuun sillä on.
Jerzy Lecin Siistimättömät mietelmät ovat avoinna tuossa pöydällä: "Usein oma katto pään päällä estää ihmistä kasvamasta." Jotkut tosin väittävät muuta sieltä kattonsa ja muun hyvinvoinnin suojista, viisastelevat opettavaisin sanankääntein meille köyhyydenmudassa ryömijöille.
Mutta ehkä jotkut ovat viisastuneetkin; kasvaneet, ottaneet opiksi menneisyydestään. Saksa, yltäkyllin hyvinvointia vyötärölleen kerryttänyt suurvaltio ainakin yrittää näyttää mallia kuinka toimia pakolais"tulvan" paineessa. Pikkuinen Suomi jykertää vain iänikuista vihankyrsäänsä, puree rystysiään ja mutisee, että kun meillä on nuo suvetkin niin ei siihen ennee mualiman mustanuamoja aleta hyyseemään...
Seitsemän uutiset. Pakolaisasiaa ja hallituksen ryöpytystä, säätila ja sitten alkavat lähetellä terveisiä ja toivoa musiikkia. Suljen radion. Join jo kahvit, keitän nyt puuron, syön ja kampean peltoa talikoimaan.
Iltapvllä
Nostin minkä nostin, pottuja. Mutta enämpi sieltä ohdakkeiden, juolavehnän, peltokortteen, saviheinän ja leskenlehden kasvustoa ja juuria saa noukkia kuin itse perunoita. Ne ovat kyllä aika isoja, mutta vain muutama juuressaan. Kiviäkin nousee entiseen, satavuotiseen malliinsa peltisankollinen neliötä kohden. On ollut helle. Mittari näytti kahtakymmentä jossakin vaiheessa. Shortsit jalassa ja paidatta olen koko pvän källäillyt.
Panin äsken kiukaan alle tulet. Kylpeä ropistan, teen eväät, termokseen kahvia ja lähden sitten Napikselle humpaltamaan. "Vielä on kesää jäljellä..."
13 pv sunnuntai
Unimäessä vielä. Klo on 17.30 ja olen lähdössä pois. Kävi täällä vieraitakin, Eskokin moottoripyöräretkellään poikkesi. Ja Vukelon Arto ihan äsköttäin metsästysreissullaan. En älynnyt kysyä saivatko linnuista vainua pystykorvat joita parittain oli Hiacen kopissa. Muistin kuitenkin nyt sanoa Artolle, että kävin viime kesän pyöräretkelläni hänen isänsä synnyin- ja kasvinkirkolla Antreassa. Oli se Aarne itsekin ehtinyt jonkun eläkeläisjoukon matkassa käydä siellä ennen kuolemaansa. Ei ole paljoa lapsilleen synnyinseuduistaan muuten puhellut. Se on varmaankin ollut kipeä kohta mielessä niin kuin miljoonilla pakolaisilla aina ympäri mualiman. Teininähän se on sieltä joutunut evakkoon lähtemään: syntymävuosi on ollut 1930.
Unelias iltapäivä. Eilisenillan Napishumpat ja muu erikoisuus tuntuvat vielä; oli kohtalainen tungoskin. Tullessa kotanuotiolla evästelemässä. Oli pimeää, mutta näkyivätpähän miljardit tähdet hyvin. Se olikin erikoinen juttu.
Saattaa olla, että kun kotiin pääsen, jäävät nämä rivit tämän päivän viimeisiksi merkinnöksi, niin on uupunut mieli, vaikka olo muuten onkin kuin hunajalla olisi voideltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti