perjantai 15. huhtikuuta 2016

Pvk-merkintöjä

11.4.2016 Maanantai

Perverssi ruokalaji: Munakas, jossa on täytteenä paistettua maustebroilerin lihaa.

Vanhempainyhdistyksen asioita soitellut, ei muuta tärkeää tälle päivälle. Paitsi että murskasin peräkärryllisen haketta kurjanonnettomalla, jatkuvasti tukkeutuvalla Stigalla. Välillä piti purkaa terälaippa toistamiseen esiin ja viilata se pyöröviilalla kun en saanut palaterien ruuveja auki. Kertakaikkiaan huonosti suunniteltu laite, ehkä tarkoitettu vain pensasrönsyjen murskaamiseen.

Pesin jonkun koneellisen pyykkiä ulos kuivumaan. Piti kerätä pian pois, sillä räntää rätki välillä. Kerkesi niihin ulkonakuivatun tuoksu tarttua ja se siinä parasta onkin. Naapurustoissa ei ukonakuivattamista osata arvostaa kun ei juuri koskaan  näy lakanoita liehumassa kenenkään pihassa; ei ole edes telineitä sitä varten rakennettu. Kuivausrummut pesutiloissa mouhuavat ja kauhealle haisevat pesuaineiden tuoksut leyhähtävät joskus avoinaisista ikkunoista tai tuuletusräppänöistä pihapiiriin. Ne hajut ovat migreenistä kärsiville epämiellyttäviä. Muutenkaan en käsitä tiski- tai pyykinpesuaineiden hajustamista lainkaan. Vaatehuoneetkin alkavat haista käsittämättömän tunkkaiselle huusholleissa, jossa sertoja käytetään.

Viikonlopun aherrus tuntuu nivelissä, nukkumaan kykenen vain selälläni tai mahallani, olkapäät eivät pitkäaikaista kylkiasentoa salli. Jalkojakin särkee.

Kuntosalilla ja uimassa kävin ja se rentoutti.

12.4.2016 Tiistai

Lastasin hakkeen pressujen päältä kärryyn. Tuli täysi kuorma sillä lisänä olivat pihapiiristä haketetut tuomen- ja koivunoksien murskeet.

Pihamaa on vielä märkä ja lumilinnan jäännöksiä on korkea kasa, ettei pysty rapsutushommiin. Valkosipulit ovat alkaneet jo syksyllä kasvunsa karikkeen alla. Unimäessä niiden suojana oli eristelevyt ja siellä vihreää oli jo viiden sentin verran kun  otin levyt pois. Kovia yöpakkasia on vielä, etteivät ne kovin isosti kasvuun yrkäile. Itupottuja olisi jo, mutta maa on kohmeessa joten en laita vielä niitä vaikka Rymättylässä ovat jo aikoja sitten aikasensa maahan viskoneet.

Illalla aloitin Pauluksen kanssa 10-osaisen tanskalaistrillerin Petoksen katsomisen. Kohtalaisestihan tuo alkoi, mutta ne mukaan tungetut perhejutut ärsyttävät jälleen. Itse olen sitä genreä elämässä saanut omastakin takaa ja heti, kun alkaa epäaitous näkyä ja tuntua, se sotkee itse elokuvan juonen, tekee henkilöistä naurettavia.

13.4.2016 Keskiviikko

Tänään 40 vuotta Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä. Muistanko tapausta? Ehkä vähän. Sinä keväänä minulla oli pieni suhde Dimitrov-nimisen tytön kanssa, etunimeä en muista ja sukunimikin nyt muisteltuna voi olla vain sinne päin; ehkä se oli Smirnov? Karjalaisevakkojen jälkeläinen kuitenkin. Sen muistan, että Huovisen Jorkin kodin navetanvintille laitettiin kiljupänikkä puhisemaan kun aurinko lämmitti monenlaisella tarveaineella paikkailtua, notkolleen jo lyyhistynyttä pärekattoa. Olin vasta 17 ja töissä Siilinjärven MHY:ssä. Muistelen, että sen kevään työmaa sijaitsi ihan lähellä silloista kotiani, Hapon Pekan tiluksilla ja hankikanto oli pahimoillaan niin, ettei siinä oikein auttanut alumiinkehyksiset, nahkaremmiset lumikengätkään. Sitten vähän myöhemmin, toukokuussa jouduin Kehvonsalolle jossa maatilan isäntä oli niin kehnoissa taloudellisissa vaikeuksissa, että se kaadatti satoja vuosia vanhan jättikuusenkin pellolla olevan ladon nurkalta. Siitä kuusesta otin talteen paksun oksan ympärille kasvaneen pahkan jonka kevätnilalle kuorittuani kuivasin ja lakkasin hyvin. Mukana sekin muisto on kulkeutunut vuosikymmenet ja nyt roikkuu takan päällä ketjulla kattokoukkuun kiinnitettynä. Se on kuin kivikauden miehen pahkurainen nuija, mutta luultavasti ainoa jäljellä oleva muisto ikikuusesta, jonka ympärysmitta ei paljoa olisi 40 vuodessa lihonut, mutta se olisi silti terveesti tuulessa suhiseva puu onnettoman isännän sijaan, joka sydänkohtaukseen kuoltuaan on jo kauan lahonnut siilinjärveläisellä hautausmaalla.

Kävin Unimäessä. Pääsin lähtemään vasta ½11 joten meni myöhään ennen kuin olin takaisin. Mutta olivathan nuo pärjänneet pojat iltapäivänsä keskenäänkin. G:lla oli jalisharkat, että piti sinne lähdöstä välillä soittaa. Kirjoitin aamusta HS:n Perässähiihtäjät-blogiin kulmikkaan kommentin joka joko ymmärretään tai sitten "ymmärretään". Varmaankin siihen joku tarttuu, blogin pitäjä Hämäläinen ainakin esitinhän siinä kysymyksiä hänelle itselleen. Pitäisi panna aikaa aina, kun kirjoittaa julkaistavaa, vaikka "vain" kommentin, näissä pvk-merkinnöissä se kai ei liene niin välttämätöntä.

Unimäessä panin uunin lämpiämään, kävin kuorimassa pari kuusipölliä ja sitten vesuroimassa lehtikuusitaimikolta aluskasvustoa. Varjoisalla metsäkulmalla oli vielä niin paljon lunta, etten kovin isoa alaa Unipuron vartta viitsinyt kahlata sen takia. 2-3 metrisiä lehtikuusen alkuja on muutaman aarin ala vain, mutta puskee pajukkoa ja koivua niin kovasti, että tukehtuvat viimeisetkin alut sinne jos en edes vähän harvenna. Ei 10 vuotta sitten istuttamastani 300 taimesta ole elossa selvinnyt kuin ehkä puolet. Alkuperäinen kuusi on antanut elinvoimaisemmat siemenet ja niiden taimia on hyvällä alulla muusta kasvustosta piittaamatta. Kuusi on sellainen elämänaloittelija, että sopivan ylispuukasvuston suojissa se saa alkunsa parhaiten eivätkä oksat käkkyröidy pahasti kuten ne tekevät avopelloilla joissa ei muuta puuta sallita kasvavan, tai jo sakea heinikko alussa vaivaa.

Kun pajukonpieksännän lomaan istahdin kuusen juurelle havujen päälle. rymisteli puron toista puolta parinkymmenen metrin päähän hirviuros. Se pysähtyi kohdallani ja veti vainua turpa töröllään ja lähti sitten korkein loikin jatkamaan matkaansa. Se oli hieno kohtaaminen. Ei Kuopionkaan torilla sellaisiin kokemuksiin törmää vaikka kuinka erikoisesti käyttäytyvän oman lajinsa edustajan tapaisi.

Hujjausta lämmitellessäni hakkasin pölkkyjä haloiksi.

Huussissa istuessani sen alta vipelsi esiin metsämyyrä ja tuli avonaisen oven kynnykselle istumaan. Sillä oli lintulaudalta tippunut auringonkukan siemen hampaissaan ja sen se siinä nakersi mahaansa. Kun se kääntyi lähteäkseen hakemaan uutta purtavaa, syöksyi juuri pilkkomani puukeon takaa kärppäsalama ja yritti ottaa myyrää niskasta kiinni. Myöhästyi, sillä myyrä sujahti pienestä reiästä huussin alle ja kärppä löi kirsunsa kynnykseen. Kiukutti sitä kovasti, hyvä ettei tasajalkaa hyppinyt.

Istuin vielä jonkin aikaa epäonnistuneen saalistusnäytelmän jälkeen huussissa ja mietin, kuinka köyhää tapahtumiltaan olisikaan samassa toimessa kerrostalokolhoosin kolossa lattian kaakeleita tuijotella.

Sitten kylvin, haukkasin kahvin kanssa leipäpalasta ja siemailin lopuksi tunnin tirsat ennen kuin läksin tänne Kniin jossa olin klo 21.

14.4.2016 Torstai

Jotain ajattelin tänäänkin, mutta ei se liene sittenkään tärkeää koska en muista nyt illan tullen edes aiheita. Vanhimman tyttären perhejutut kuitenkin päälimäisenä, mutta ne ongelmat täytyy peitellä oman mielensä sopukoihin.

Itämerellä venaläislentäjillä kyseenalaista hauskanpitoa amerikkailaislaivueen kustannuksella. Se on tuo ihmisen elämä yhtä lapsellista teatteria jota aikuiset harrastavat vaarallisella tavalla.

Perässähiihtäjän kommenttilootassa oli muutama maininta suuntaani. Ihan asiallisia, paitsi että yksi arveli minua tyhmäksi. Tyhmyyttäni en mene kieltämään koska tyhmilläkin tässä yhteiskunnassa on mielipiteen ilmaisunvapaus joka sekin yhtä tärkeää kokonaiskuvan saamiseksi väestöstä, ettei ihan mene pelkäksi "Pisa"-kehuiksi, tai Mike Mooren turvan auki loksahteluksi erinomaisuutemme nähdessään. Tyhmän ilmaisua saattaa viisaan olla vaikea tulkita, mutta niin se on toisinkin päin ja jos vain viisaat pelkästään omina ryhminään, tai tyhmät, kommentoivat, niin olisiko siinäkään mitään mieltä. Hommaforumillahan on jo kauan niin ollut, mutta kuka niistä enää selvän ottaa, kumpaa ne edustavat. En saa itseäni sellaiseen urotekoon, että kävisin klikkailemassa, vieläkö se foorumi on hengissä. Moskovan desantti Johan Batmanin fb-sivulla käyn joskus katsomassa, kuinka järkyttävän alas ihminen voi kaikessa viisaudessaankin vaipua.

Vaihdoin Tojotanrotteloon kesäisemmät kumit, eli nurkkiin jostakin siunautuneista talvirenkaista, joita oli vain 3 kpl nypin nastat pois ja neljänneksi laitoin vararenkaana olleen kesäkumin. Niillä taas kesän aion kurvailla kun ei ole varaa uusiakaan hankkia. Tiijä tuosta autovanhuksestakaan, koska sen joudun romuttamon litisteltäväksi hilaamaan, että ostapa siihen yhtään mitään uutta, niin olisiko siinäkään mieltä? Viime kesänä ajoin renkaat niin  loppuun, että kankaat vilkkuivat jo. Kovat sakothan ne moisesta lykkää jos ratsiaan sattuu, mutta useimmiten ne vain tökkäävät puhalluspillin huulien väliin ja kehoittavat hönkäisemään. Rahattoam elämä on tämmöistä taiteilua liikkumistarpeittensakin kanssa, että siinä mielessä ei elämä itselläni ole siitä, kun ajokortin 1976 syksyllä sain miksikään muuttunut. Samalla tavalla silloinkin renkaat ajettiin loppuun saakka..

Korjasin katkenneen lumilapion varren. Lyhyempi siitä tuli, mutta kymmenen senttiä sinne tai tänne ei merkitse mitään sillä alumiinlapio on muuten käyttökuntoinen, ja loppuvarsikin kovaa puuta joka niitinreiän kohdalta vain meni katki. Pojille sanoinkin, että vaikka nykyään mennään ja ostetaan useimmiten uusi tämmöisten tilalle, niin hyvä olisi oppia korjaamaan rikki menneitäkin kaluja.

15.4.2016 Perjantai

Tämän päivän touhut liittyvät pyykkäykseen, lämmitykseen ja siivoiluun. P:lla on koululääkäri klo 14.15 jossa täytyy olla mukana. Sitten lähden poikien kanssa Unimäkeen ottamaan kevättä mielenlääkkeeksi. E jää kotiin koska hänellä on jalispelejä taas.

Sen pituinen tähän astinen viikkoni.

2 kommenttia:

  1. valto

    katsoin tässä taannoin dokumentin siivouksen historiasta. siinä puhuttiin muun muassa tuosta pyykin rumpukuivaamisesta ja erilaisista pyykinhuuhteluaineista, joita ihminen kuvittelee tarvitsevansa. sen takiahan kotien hyllyt pursuavat pulloja ja purnukoita. on keittiön puhdistusaineita, tavallista ja desinfioivaa kylpyhuoneen pesuainetta sekä wc-pöntön puhdistusainetta. rivistöjä täydentävät ikkunanpesuaine, tekstiilien tahranpoistoaine, viemärinavaaja, uuninpuhdistusaine ja keraamisen liesitason pesuneste.

    oma kokemukseni on se, että hirveän pienellä valikoimalla tulee toimeen. siivouskaappiin voisi jättää yhden neutraalin tai heikosti emäksisen yleispuhdistusaineen. soodallakin pääsee pitkälle. ja sappisaippua se vasta ekologinen tahranpoistoaine onkin; hieron sitä likaantuneeseen kohtaan ennen pesua. pesupähkinät ovat kiva keksintö myös; niitähän on käytetty intiassa monen vuosisadan ajan. pähkinät irrottavat loistavasti pienet tahrat ja hien hajun.

    minua risoo tämä mainoskakka, jossa kerrotaan pakkausten olevan sataprosenttisesti kierrätettäviä. tuollaiset näennäiset parannukset eivät muuta mitään, vaan ihmisten pitäisi karsia omaa purnukkavarastoaan aika reippaasti. tosin se voi olla vaikeaa sen jälkeen mihin on totuttu.

    eettinen optimismikin ottaa vähän päähän; kuluttaja saattaa kranttuilla valitessaan pesuainetta, mutta kun kyseeksi tulee oma napa, eettinen selkäranka taipuu kaarelle kuin rytmisellä kilpavoimistelijalla. ja missäpä yhteiskuntaluokassa näitä eettisiä optimisteja ei olisi. he hurauttavat töihin hybridiautolla ja kittaavat reilun kaupan kahvia - samalla kun ohjaavat tulonsa holdingyhtiöön kuitaten ne verottomina osinkoina.

    ps. perässähiihtäjään kirjoittamasi tekstit puhdasta kymppiluokkaa.....

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen on kehittänyt itsestään hygieniahullun lajin samalla kun se paiskoo maatumatonta, saastuttavaa jätettä ympäristöönsä jonka se kuvittelee pysyvän maantieravin takana.

      Kaikki kuitenkin revitään siitä samaisesta, "ravintakaisesta" luonnosta; Omo-pesupulverikin joka sitten lilluu veden"puhdistamoiden" kautta takaisin kiertokulkuun, mutta muunneltuna kemikaalina jolla on vahingollinen vaikutus biosfäärin elämään.

      Äitiä mietin aiheen tiimoilta: Se osasi itse keittää koivuntuhkasta myrkyllistä lipeää jolla valkaisi lakanoita. Olikohan se miten ekologinen tapa ihmisten arjessa vielä muutamat kymmenet vuodet taakse päin? Pyykinpesupaikat sijaitsivat kuitenkin melkoisen lähellä kaivoja ja lähteitä, mutta en tiedä kenenkään sairastuneen pesuvesien lotraamisesta sammalikkoon. Ympäristö ei ainakaan ruskeanelottomana pohottanut pyykkikotien liepeillä. Olivat varmaankin niin mietoja sekoituksia ja runsain huuhteluvesien sekoituksia, ettei niistä vaaraa ollut; koivu vain palasi takaisin luontoon...

      Poista