OP:lla toinen silmä sokeutumassa kun eivät ole neuvolassa pojan outoon käytökseen kiinnittäneet huomiota. Lääkäri oli sanonut, että jos se olisi ajoissa huomattu, asialle olisi voitu jotain vielä tehdä. Tarkka diagnoosi puuttuu vielä.
HS: "Suomalaistutkimus löysi twitterin vihaviestien takaa kaksi tiivistä, ideologista ryhmää."
Olen tutkimattakin tullut siihen tulokseen (kirjoittanut, sanonut iäneen), että tietynsävyisten postausten takana tässä pienoisessa maassa on vain muutamilla paksuposkilla miehitetyt minimallit Moskovan trollitehtaista. Niissä sorvailevat matiakset ja mallut kapuloitaan nettirattaisiin. Taustapiiloissa näitä päitä ohjastavat älykkäät jussit, juhot, sebastianit jne., jotka vain harvoin itse erehtyvät omilla nimillään viestittelemään. Tai jos sitä tekevät, ovat kirjoitukset niin ovelasti laadittu, että lainkoura ei uletu heitä monastikaan tuomioille kulettamaan. Ja jos niin käy, muutamat tuomiot vain vahvistavat heidän suosiotaan mollukkaotsien keskuudessa.
Eilen olin tosi pahalla päällä Knissakäynnin jälkeen. Ei nukuttanutkaan kun pohdin vaihtoehtoja huomiseen/huomennakin jaksamiselle.
Voisi kai se olla minullakin jossain saumassa oikeus sanoa, etten enää jaksa.
Luntaräntää rätkii harmaja taivas. Pääseeköhän tässä uneen tälle illalle millä konstilla. Lukemalla kai.
Putinin ek on pohtimisiin yllyttävä. Venäjän nykyinen "tsaari" on kuitenkin vain yksi laskelmoiva psykopaatti miljoonien muiden psykopaattien rinnalla, tylsyydessäänkin vaarallinen diktaattori joka raivaa säälittä kaikki tielleen asettuvat pois. Kriitikot eivät Kremlin kellojen soittoa epätahtiin saa. Anna Politovskajan haamu ei kummittele koska hänen jälkeensä murhattuja on jo satoja, ehkä tuhansia. Ei ole luetteloita, joista selviäisi edes summittainen lukumäärä; heitä voi olla jo kymmeniä- satojatuhansia. Helpompi poloniumisoida vastustajat köökipöytiensä ääreen kuin järjestää vaivalloiset junaan lastaukset Siperiaan.
Millaisen kolon sadantuhannen poikkiteloin asettuvan nyppäiseminen 140miljoonaisesta kansasta tekee? Se on kuin kärpäslätkällä löisi pöydälle pehmenemään unohtuneeseen voirasiaan parveutuneeseen kärpäspopulaatioon; hetken päästä ruumiita ei huomaa kun ne ovat peittyneet miljoonan uuden pörrääjän alle.
Tämän kaiken kamaluuden Venäjäkin tarvinnee koska se niin luontevasti ajastaikaan jatkuu. Luonnollista kuin muurahaisten taistelut reviireistään. Eivät nekään armoa vierahille anna.
Elonkehän kelvottomaksi muuttumisen mukana tulee lähivuosikymmeninä tuhoutumaan miljoonia muitakin lajeja. Periaatteessa kaikki. Surettaako siinä mikä, vai voiko kysymystä ylipäätään näin muotoilla?
Saako täydellistä tuhoa surra etukäteen?
Pakko.
Ei kuunmaisemaan sitä kukaan tule enää suremaan.
Iloakin tuhon aikaansaaminen aiheuttaa. Mitä muuta panssareidensa suojista jyrättyihin kyliin ajelevien sotilaiden voitonmerkit ilmaisevat jos eivät iloa?
Mistä kenraalit ja heitä käskyttävät tyrannit iloitsisivat jos eivät ammattinsa päämäärien toteutumisista?
Ydinsodan kynnyksellä on iloittava etukäteen heidänkin. Juotava voitonmalja samalla kun laukaisukahvaan tarttuu.
Summasummarum: Ennen auringon sammumista (n. 3 miljardia v) ehtii tällekin kiertolaisplaneetalle syntyä ja kehittyä monenlaista elämää vaikka kaikki elollinen muutamaan kertaan pyyhkiytyisikin pois. Monesko kierros lieneekään jo menossa...
5.10.2019 lauantai
Ruokintapaikalla käy nyt jo 4 käpytikkaa, 4 närheä, harakka, peippoja, kymmeniä tali-, sini- ja töyhtötiaisia, mustarastaita, tavallisempia rastaita jne. Myyriäkin vikeltää ruohossa.
Hannele, Tanja, Jyky ja Jaku kävivät kahvittelemassa. Annoin kellarista hillopurkkeja ja kurkkusäilykkeitä mukaan.
Muuten en jaksanut tehdä yhtään mitään. Kävin lenkin metsässä Vinhan kanssa. Räntäinen lumi sulaa pois. Jospa huomenna olisi keliä käydä karpalosuolla.
Purin vanhan Suhlini (vm. 1974). Siitä halkesi joskus perä liipaisinkaaresta taaksepäin melko pitkälle kädensijastakin ohitse. Vessanpyttyjen liimaamiseen käyttämäni silikonipohjainen tökötti saattaisi osat toisiinsa jähmiä. Monien humppakenkien lehteilleet pohjatkin olen sillä entrannut.
Kaivon vedenpinta hurahti nousta kuudennen renkaan yläsaumaan. Eli jatkovarsi nostokapasta jouti ruuvata pois.
6.10.2019 sunnuntai
Putinin ek sivulla 287.
Yhdysvaltalainen tutkija Michael McFaul: "Minusta on järkevää olla luottamatta presidentti Putiniin. Hän on mies, joka on koulutettu valehtelemaan."
Heräsin klo 01.30. Ahdistavaa, sanoitukseen taipumatonta unta näin. Kävin ulkona. Kuuraa tojotanrottelon konepellillä pikkuisen, muuten kuiva keli, vähäistä tuulenvirettä joka maatuneen tuoksuja kuljettelee.
Pimeässä tönkyrään kustessani pulpahti ahdistavan uneni pitkähkö otsikko mieleen: Elämänkokemuksistaoppimisprosessi
Mitä otsikon alla oleva tekstisys kertoi, niin sitä en saa mieleeni. Ehkä niiden ihmisten nimiä, joiden kanssa ovat sukset menneet selvittämättömästi ristiin. Keskeneräisyyden historia olisi ehkä alaotsikko tälle unelle. Ja siitähän assosioituu mieleen Matti Johannes Koivun radiomonlogit. Ehkä niiden pohjille unikin rakentui, semmoinen on tunne nyt.
Kai tuollaisen unen voisi sanoittaa valveillaollenkin.
Putin on arvioinut Greta Thunbergia tietämättömäksi teiniksi. Solusienellä heitti Venäjän uustyranni. Greta otti kopin ja laittoi sen uudeksi esittelytekstikseen twitteriin.
Luin jutun pommin paluusta lailla vuoden 1983.
Olinhan minä nukahtanut uudelleen. Nyt klo on jo 7 ja kahvit juotu. Puuro hautukoot vielä puoli tuntia.
Aamu valkenee hitaasti. Pilvistä, vain tulevan selluliemikuusikon takaa auringonnousunsuunnassa on oranssi viiru kuin taivaankantta siellä alettaisiin availla. Jonkun ajokoira louskuttaa Näläkämäen ja Unilammen välisessä maastossa.
Puuroa naamaan lappaessa katselin ikkunasta, kun isolepinkäinen yritti saada tiaisaamiaisen. Pajukon kohdalle lennähtäessä kynsissä ollut pikkulintu pääsi irti eikä uusintasyöksy sen perään enää onnistunut.
Kuinkahan monta yritystä lepinkäisenkin pitää päivässä tehdä, että sillä on ku pu ra vit tu?
Illalla.
Keittiökalusteet tulivat tänään työmualle. Kävin vain katsomassa kun nostelivat sisälle.
Hämärään ja lopulta täyspimeyteen painuu hiljaksiin tämäkin lokakuinen sunnuntai. Karpalosuolla muutama tunti. Vajaan sankollisen keräsin Villelän suolta. Paikoin oli vielä lumiräntää mättäillä ja ne kohdat jäivät koskematta, mutta olihan tuota konttaamisalaa riittämiin. Kiersi Vinhan kanssa vielä Ruatosuon pohjoispään kautta Rappurinteen alle ja siitä polunpohjia pois. Muutamia pyitä pyrähteli. Aamupvllä lensi teeriparvi ylitse ensin etelästä pohjoiseen ja kohta takaisin. Haulikolla olisi yltänyt kokeilemaan, ajattelin, mutta mikään kiihoittava ajatus se ei ollut. Automaatio nuoruuden metsästysvietin marinoimilta ajoilta vain.
Ruatosuolla, niin kuin Villelänkin, ajattelin tuskaisia ajatuksia siitä luonnon menetyksestä minkä 1960-luvulla tehdyt ojitukset noille turpeisille alueille ihminen aiheutti. Mikä tuho, mikä katastrofi maaperälle siitä onkaan aiheutunut! Ja kun tietää, kuinka monet miljoonat hehtaarit tämä ääliörotu on ojittanut ja turvetuotantoihinsa kaikkialla valjastanut, ja kuinka suunnatonta tuhoa ne yhdessä ovat aiheuttaneet, niin ei voi rintaa puristavalle avuttomuudentunteelleen mitään.
Jos olisin ollut 10-12 vuotiaana radikaaleilla ajatuksilla lastattu nähdessäni ensimmäisen Catepillarin perässään valtava oja-aura, olisin ollut ensimmäisiä, jotka sinkittävät itsensä telaketjuihin.
Tehokkaampi keino olisi ollut heittäytyä vastalausebanderolli lapsenkädessään konerumiluksen alle kokonaan. Mutta sellainen merkitsisi vasta tänä päivänä jotain kun tapahtumaketjun voisi ladata suolta suoraan miljardin ihmisen ruuduille lävähtelemään.
1968 ei asiasta olisi suihkittu edes Akulanportin juoruaidalla. Olihan meitä metsämökkien pentulaumoja liikaakin. Olisivat varmaan vain polkaisseet typerän pennun syvemmälle kunttaan nuo sodissa kylmettyneet jermut.
Pinta-alaltaan melkoisessa Rautavaarassa ei soiden ojituksista eikä turvetuotantoon valjastettujen hehtaarien vaikutuksista ympäristöön ole lainkaan metelöity. Paikalliset ovat kuin pelokas kissankusi sukassa jos puhetta maaperän ekologisesta rosvoamisesta tulee puhe. Soiden ojitus on tuhonnut ennen niin puhtaan ja kalarikkaan vesistön kuin Keyrittyjärvi vielä omassa lapsuudessani oli. Rantojen umpeenkasvamisen (soistumisen) ja veden ruskeaksi värjäytymisen myötä hävisi muikku ja kuha tyystin. Jälkimmäinen on elpynyt siirtoistutuksella kai jonkinlaiseksi, mutta ilman jatkuvaa istutuspelleilyä se loppuu jälleen. Pientä muikkua sanovat olevan jonkin verran kun taas säynävät ja muut särkikalat ovat runsastuneet mielettömiin mittoihin. Säynäviä oli joskus aikaisemmin verkoissa muutamia pieniä yksilöitä, mutta nykyisin ne kasvavat monikiloisiksi jättiläisiksi joita ei niiden mutaisen maun vuoksi ruokakalaksikaan voi käyttää. Vesistö on kertakaikkiaan epätasapainoon saatettu vain muutamassa kymmenessä vuodessa vaikka kirkonkylän viemärivedet lopulta alettiinkin johtamaan puhdistamoihin.
7.10.2019 muanantae
Heräsin kolmelta. Nukkumaan aloin 20, että kyllä unta ihan tarpeeksi tuli.
Siivosin seulaverkossa kuivumassa olleet karpalot ja laitoin pakasterasioihin. Vieläköhän tulee ilmoja, että voisi käydä keräilemässä?
Tyämualla vessan allas ja peilikaappi täytyy siirtää takaseinälle. Huomasin, että käy paikat ahtaaksi kun pyttyä aloin sovittamaan.
Täällä Unimäessä aloin laitella ympäristöä talviteloille. Hain peräkärryllä loputkin polttopuut tienvarren pinosta liiteriin.
8.10.2019 tiistai
Allas ja peili siirretty, pytty liimattu lattiaan. Valo- ja pistorasiajohtojen takia tein mukihyllyn jonka taakse ne piiloutuvat.
Keittiössä lattiaa piti piikata sillä vanha viemäri on väärässä paikassa uutta tiskikonetta ajatellen. Asensin uudet mutkat ja valoin kolot umpeen.
Unimäessä jatkoin pihan siivousta. Saunalle pitää sahailla polttopuita. Muutamia pöllejä on sitä varten. Kesän aikana kului 3-4 kuutiota.
Porkkanat, nauriit ja lantut ovat edelleen nostamatta. Ne hyötysivät vielä, mutta kyllä ne viimeistään ensi viikolla täytyy nyhtää talteen.
Pyörät nostelin talviteloille aitan räystäsalusen koukkuihin vanhaan tapaan.
9.10.2019 keskiviikko
Klo on vasta 01 yöllä. Koin Putinin elämäkerrasta aiheen saaneen ikävän tuntuisen painajaisen: Venäjä lähetti pieniä vihreitä miehiä ja naisia ypäri maailmaa likvidoimaan presidenttinsä arvostelijoita. Myös sananvallattomat vähäiset kuten minut.
Unimäen ovella oli äkkiä hahmoja särkemässä lasia ja kourimassa lukkoa sisäpuolelta auki. Löin puolukkasurvimella mustaa hanskakättä ranteeseen ja sain sen lukittua narunsilmukkaan. Tunkeutuja oli naisvihreä ja sen takana oli isompi hahmo joka ampui oven lävitse osumatta. Ammuin pienoskalla takaisin ja se kaatui kuolleena rappusille. Pihalla olleet muut hyppäsivät maasturiinsa, mutta sortuivat tien taakse syvään ojaan. Yritin epätoivoisesti soittaa apua, mutta vankini rimpuilu esti sen. Pätkin sitten survimella nilkoista akillesänteet sijoiltaan ja toisenkin käden ranteen luut murskaksi. Sitten solmin hihat ja lahkeet toisiinsa ja aloin soittaa apua. Siihen heräsin.
Vukelon Hannu kävi. Keitin kahvit ja rupateltiin. On jäänyt eläkkeelle, muuttanut Hesasta Kuopioon, mökki Muaningalla, polviin on laitettu tekonivelet ja maha sen kuin kasvaa isänsä lailla.
Tänään kävin vain sen verran työmualla, että vetelin vesieristeet keittiön tiskialtaan ja -koneen takaiseen seinään ja lattiaan.
Sahasin ja kirvehdin saunapuita pimeään saakka. Sen jälkeen oli mukava löylytellä. Saattaa olla lyhytuninen yö, sillä jo nyt pakottaa olkapäitä siihen malliin.
Turkki aloitti Trumpin siunaaman hyökkäyksen Syyrian kurdialueille. Kun Turkin johtaja Erdogan käskee armeijansa tappamaan pohtimatta asiaa tapettaviksi valikoituvien kannalta, niin yhtä oikeutetusti voimme kysyä hänen itsensä tappamisen hyödyllisyydestä vaihtoehtona satojen tuhansien kärsimykselle. Eli jos Erdogan olisi ensiksi ammuttu, niin olisiko säästytty satojatuhansia muita koskevilta kärsimyksiltä ja ruumiskasoilta?
Mitä olisi tapahtunut, jos Erdoganin murha olisi toteutettu EU:n johdolla?
Saddam Hussein tapettiin vasta sitten, kun kontollaan oli miljoonien henki. Mitä järkeä sellaisessa järjestyksessä on?
Eliminointijärjestelmä toimii väärässä järjestyksessä. Eikä aina toimi lainkaan; mm. Syyrialaisten murhaajapsykopaatti al-Assad kekkuloi yhä hengissä.
Ollaan mukana mekin siinä barbaarisessa operaatiossa Turkille myymiemme aseiden verran. Myös taistelijoita on armeijamme kouluttanut jotka nyt tarttuvat aseisiin oppiemme turvin.
EUkin on hyökkääjänä onhan Turkki jäsenyyshakija ja sotilasliitto Naton jäsen. Sen piäsihteeri Stoltenberg taisi jo ehtiä lausumaan ymmärtävänsä Turkin toimia.
Sota on kannattava elinkeino. Varsinkin parillekymmenelle Lähi-Idän valtiolle. Mitästäpä muutamista sadoista miljoonista siviileistä sotien jaloissa. Sehän vain tietää alati asejobbareita hykerryttävää kostonkierrettä ja sitä, että sotateknologia kehittyy ja sen tuotteet käyvät kaupaksi tulevaisuudessakin.
Sota on kannattava elinkeino myös sotaa käymättömille valtioille, kuten Suomelle. Työpaikat ja markkinat ovat taattuja eikä ruumiita omalla tontilla hattoina näy.
Terveiden kansojen terveydenhuoltokin toimii ja veripankeista virtaa elämännestettä tarvitsijoille eikä ketään kaivele se, että osa kustannuksista on kuitattu muiden verellä.
Klo 04 heräsin. Lunta häpsii, räntäistä.
Iltasella.
Kivinen päivä Aleksis Kivelle aikanaan tämäkin. Vyöryttelevät miehen mainetta edelleen rinteeltä toiselle käännellen ja väännellen, että jos jotakin vielä kirjallisen kylkensä alta löytyisi. Pelätäänkö, että lakkaamme olemasta jos historiastamme häviävät nimet?
Yritys"brändien" tuotanto ja maine voidaan myydä minne tahansa, mutta kirjailijanimillä maailma ei mitään tee. Kuitenkin niihin tukeudutaan kuin hengenhädässä, että edes jotain jäisi muistuttamaan kulttuurista joka oli.
Aleksis Kiveen, Tuntemattomaan sotilaaseen ja Jeesukseen pumpataan joka vuosi yhä ponnettomammin tekohenkeä. Mutta kun UPM tai Stora Enso lähtee eucalyptysmetsään savottaa toteuttamaan siitä kohajaa koko maailma. Jälki on yhtä rumaa kuin mitä ne ovat sata vuotta suomalaisissa metsissä harrastaneet. Kokemusken voimaa ei voita mikään.
Absurdi mielikuva: Kalle Päätalon koko tuotanto periranskalaisen kodin olohuoneen kirjahyllyssä.
Normaali mielikuva: Suomalaisen suuryrityksen Koneen luksuskonttori Seatlessa.
Turkki kiihdyttää tappamisinvaasiotaan kurdien joukoissa.
11.10.2019 perjantai
Kova vesisade klo kuusi aamulla. Nukahdin peukalo Putinin ek:n sivujen välissä (389).
Toissaöisestä painajaisestani muistui mieleen Putinin uhoaminen tshetseenien tuhoamisesta vaikka huussiin: minutkinhan FSB:n palkolliset voisivat ihan hyvin pämäyttää Unimäen hyyskään dronepommilla jos niin tärkeä hemmo olisin.
Kivulias yö takana eilisestä kirveen heiluttelusta johtuen. Työmuallakin nostelin painavat työtasot itsekseni paikoilleen. Eikähän ne kertakoettelulla menneet kun piti leikatakin. Alakaapistot, hella ja uuni ovat paikoillaan. Miettivät vielä välitalaratkaisua niin yläkaapistot saavat odottaa paikoilleen ruuvausta.
Mutta minun kivuista ja vaivoista viis. Syyriassa jälleen on aihetta itkuun ja parkuun vanhuksilla, lapsilla ja äideillä.
Mitä väliä on ilmastonmuutostakaan vastaan kamppailla kun jo Turkin aloittama sota nostaa niin paljon elonkehään myrkkyjä, että tähänastiset yrityksetkin taantuivat siinä siunaamassa nollapisteeseen, ohitsekin siitä.
Tänään lähden jälleen käymään Knissa.
12.10.2019 lauantai
Olin eilen 16.30 Knissa. Panin jälleen karpaloita pakkaseen ja hilloja eteisen varajääkaappeihin jotka alkavat olla täynnä kaikki.Mihinkähän juurespussit sitten laitan kunhan niitä joudan keittelemään?
Nyt ei tullut sananhelinää, mutta ei mykkyyskään kovin mukavaa "kuunneltavaa" ole.
Asioilla meni useat tunnit. Hain listatavarat ja muutamia muita tarvikkeita.
Iltapäivällä paistoin ruuaksi korppu- ja sämpyläjauhoilla leivittämäni silakkafileet ja vispasin pottumuusin. Salaattiakin ison kulhollisen jne.
Sitten tuli ikävääkin ikävämpi viesti: TM on teholla, on kumonnut lääkkeitä yliannoksen. Soitin heti sinne ja sain potilaan puhelimeen. Oli tokkurassa vielä, mutta kertoi tapahtuneen suurinpiirtein. Enpä osannut muuta kuin että nyt koettaa ottaa kaiken avun vastaan jonka ammattilaiset tarjoavat. Ja että itse olen tavoitettavissa aina.
Olisi tässä jo tätä kaikkea ilman näitäkin.
13.10.2019 sunnuntai
Näin unta TM:sta pienenä tyttönä juoksemassa joenrantaa ja kun siitä unesta havahduin, ei nukkumisesta tullut mitään. Valvoin aamuyön kokonaan. Luin kaikki Anelman tuomat viikon Hesarit ja vanhemmat Suomen Kuvalehdet. Ennen kuutta nukahdin hetkeksi, mutta jo kohta olin jalkeilla ja kahvinkeitossa. Puuron laitoin kolmelta eilen lämmitettyyn leivinuuniin ja se oli valmis siihen, kun pojat konkoilivat yläkerrasta ales.
Sitten kauppaan ruokaostoksille. Prisman alekorista löytyi hyvähköt kengät joilla talveen saapastelee, ylikin. Lohi oli tarjouksessa myös. Kävin harhailemassa myös Motonetin käytävillä ja Rahatpois-liikkeessä. Muistin ostaa kotiin erikeeperiä, Unimäkeen pattereita ja työmualle karmiruuveja & viemärinsupistajat.
Turtana vaeltelen tunteiden rintamilla.
Nyt voisin masentua. Mutta en masennu kuitenkaan. Jään välitilaan kuten aina ennenkin kun tragediat lyttäävät tuultenhaistelijani poskelle. Oikeastaan mielenpinnalle nousee kuin rasvainen kansi jonka lävitse ei tunteitaan voi heti ruveta analysoimaan.
Aikakytkin rapsahteli tikkasemaan tuntejaan, päiviään, vuosiaan. Mitä nyt mikin monttu ylitykseensä tarvitseekaan.
Nyt en kirjoita, että vituttaa. Se olisi liian helppo ilmaus tunteelle ja olisi valhe jo sinällään.
Vitutus ei ole mitään oikean murheen rinnalla. Paitsi ehkä eräälle poliitikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti