Eilinen meni Knissa. Aamukymmeneltä tuli hälytinlaitteiden asentaja. Asensi hän viisi palohälytintä, kaksi ovikelloa, vastaanottimet ylä- ja alakertaan, kännykkään hälytyksen ja vielä herätyskellon sekä patjan alle laitettavan täryttimen, joka viimeistään herättää, jos nurkissa alkaa tulipalon kytö. Tämä kaikki siksi, että vasemman korvani kuulemiskyvyt alkavat lähennellä nollaa.
Tällaista huolenpitoa tarkoittanee hyvinvointiyhteiskunta. Nuo laitteet eivät tässä ja nyt maksa mitään, mutta ainahan niihin kansalaisilta itseltään rahat kerätään. Ilmaisista ei siis pidä puhua.
Asentaja oli puhelias kaveri, tai sitten meillä synkkasi muuten vain hyvin ja puheenaiheet kävivät mielenkiintoisiksi.
Kuuloasemalle on yhdeksän kuukauden jonot eivätkä ne lyhemmät ole näiden apulaitteiden asennuksissakaan. Tällä orrella ontuu kaikkialla niin toitotettu kaikkeen ehtimisen kulttuuri, ja niin myös se hyvinvointiyhteiskunnan kaikkivoipaisuus. Vain puuron saa pikana kun ostaa pikahuitaleita.
Ei minulla minnekään kuulemattomuuteni kanssa kiire ole ollut. Pärjään kyllä vaikka en kuulisi yhtään mitään sillä kyllä tämän maailman melut on nähty.., tai siis kuultu.
Vaihdoin Puutarhurin Rellunpippanaan talvet alle, korjasin siitä myös lasinpesimen. Piti lokari irroittaa sillä pesunestesäiliön moottori oli irronnut sen pohjasta eikä aineet sisällä pysyneet. Puhalsin paineilmalla letkutkin sillä tuulilasille vesi tuli vain hennosti ruikkimalla. Elias oli kaverina ja isona apuna hommassa pienempine käsineen ahtaissa paikoissa.
Aamulla varhain ajoin Um. Kaksi ukkometsoa Näläkämäen tienhaarassa. Mahtavia lintuja. Toinen oli vanha konttura. Levitteli pyrstöään nuoremmalle opiksi. Olivat sumukelissä syyssoitimella keskellä tietä.
Työmualla paneloin vessan laipion muutamaa pätkää vaille valmiiksi. Piti jättää putkimiestä varten aukkoa seinän laitaan. Kävin välipohjassa mittaamassa myös vessan iv-putket, ronteloin ja niittasin ne alhaalla valmiiksi ja kävin kiinnittämässä laipan ruuvien ja silikonin kanssa isompaan poistolinjaan johon tein reiän puukon ja vasaran avulla; sen opin Eskolta kun joskus tehtiin vastaavia hommia siellä ja täällä ja mualimalla.
Siinäpä ne tämän pvn hommat kylällä. Mökillä ruokin Vinhan, join kahvit, otin nokoset ja saunaa lämmitellessä sheivailin trimmerillä lintujen ruokintapaikan ympäristön sileäksi. Löytävät paremmin maahan pudonneet siemenet. Närhet ja harakat ainakin. Ne eivät onneksi pysy ruokinta-automaatin lipan alla ahmimassa, sillä sitten ei tuhannenkaan kilon säkki talveksi riittäisi. Tikkojen paikka on nätisti päädyissä ja ne hakkaavat siemennen kerrallaan kupuunsa. Toin 25 kg:n säkin auringonkukan siemeniä Knista ja se syksyn ajaksi riittää. Tiaisia ainakin on valtavasti.
Jatkaakohan kukaan Unimäessä sitten lintujen ruokintaa kun minua ei enää ole? Mikä muutenkin lie koko "mäen" kohtalo?
Kolmen eri emon kanssa mullakin lapsia, että kuka perii ja kuinka hirveitä ovat riidat tämänkin pätömaanmurusen piältä...
Pitäisi etukäteen tehdä perintöasiat kuntoon, mutta sekin kun maksaa vähintään satasia, niin kyllä se vain aina lykkääntyy.
Eipähän se minun murhe ole muuta kuin nyt, kun asiaa järjen kanssa ajattelen. Ja kun olen jo niin paljon nähnyt mihinkään hyvään päättymättömiä perintöriitoja alkaen pannulapuista ja kahveleista miljoonaomaisuuksiin.
28.9.2019 lauantai
Havahduin viideltä. Aivan mahdottoman kaunista unta näin. En olisi uskonut mustiksi aukoiksi kuluneen mielikuvitukseni enää moisien näkyjen loihtimiseen kykeneväksi. Unenkuvajaisista en olisi halunnut herätä pahaa uhkuvaan maailmaan lainkaan. Sanoja ei tälle unelle löydy, on vain tunne, joka kestää ehkä aamupuuron ylitse siihen, kun lähden työmualle.
Iltapv. Työmualla listoitin Krissen huoneen laipion- ja lattianrajat. Toin listatavaraa omista varastoista eilen. Pielilistaa ei ollut, niin ne vielä jäivät myöhemmäksi.
Pulttasin myös käsienpesualtaan kannattimiinsa. Muistin tuoda niitä tarpeita kaupungista. Keittiön seinäänkin kerkesin loput levyt ruuvata koska nyt olivat valaistusjohtojen paikat selvillä.
Sähkömauriainen kävi vielä tarkistamassa omiaan; tarkennettiin hellan ja uunin osalta niiden virransyöttökohdat ja nurkkien lisäpistorasioiden paikat. Jotenkin tuntui mukavalta työskennellä tänään. Varmaan sen hyvän unen ansiota, ja sekin, koska nukuin pitkästä aikaa hyvin enkä montaa kertaa särkyihin herännyt.
Humppajalkaa kutittaa. Ei ole ihan lähellä varteenotettavia humpalluksia nyt kun kesä mennyt on. Kunhan tässä saunon, niin jospa sitä jonnekin pyyhältäisi tämä järjetön.
29.9.2019 sunnuntai
Kävinhän minä humpalla, mutta ilmastonmuutosuhkan vuoksi en kirjaa siitä tämän enempää.
Villelänsuolta kävin rohmuamassa sankollisen karpaloita. Kun astia alkoi olla täysi, alkoi kaataa vettä niskaan. En antanut periksi vaan riivin mättäitä rohmulla vimmalla ja niin vain se täyttyi eikä roskia ole sankossa sen enempää kuin puolukoitakaan pomurilla riivittäessä.
Marjat ja roskat kuivuvat nyt uuninlämpimässä tuvassa halkolaatikoiden päälle laittamassani seulaverkkokehikossa.
Viime yön unet jäivät hyvin vähäisiksi joten en tarvinne juurikaan lukea että uneen nuljahdan. Putinin ek menossa sivulla 245 ja presidentin meininki mm. Tshetseniassa on julmaa ja raakaa. Luin juuri niihin aikoihin (1990-luvun ½-väli) Åsne Seierstadin Grosnyin enkelit kirjaa ja sen muisto tukee edelleen mielipidettäni vallanpitäjien raakalaismaisuudesta Putinin presidenttiyden alkuajoilta. Ja päivittäin mitä sen jälkeisiin valtiorikollisiin tapahtumiin tulee Georgiassa, Krimillä, Itä-Ukrainassa jne.
Persujen pj, populisti kansanedustaja Jussi Halla-aho on enemmän kuin paska ihminen. Kyrsii, kun en sattuvampaan luonnehdintaan uletu. Mutta toisaalta voiko tuontyyppisestä ihmisestä sen ylevämpää sanoakaan
Yön unet loppuivat kuin seinään ½2! Nousin yllös, keitin kahvit, laitoin hellaan tulet ja puuron hautumaan. Aloin siivota karpaloita. Pyörittelin niitä ensin seulaverkon päällä ja sitten nostelin marjanpuhdistimeen jonka olin laittanut 25 litran rakennussankon suulle johon se sopi kuin nakutettu. Tunti vain, ja kaikki oli siivottu. Kahdeksasta roskaisesta litrasta puhtaita marjoja jäi 6,5 litraa. Rohmulla keruuseen meni 3 tuntia. Jos yksitellen olisin nyppinyt, niin suolla olisin vieläkin! Näpliköön ne, joilla sellaiseen aikaa liikenee.
Keitin aamuun mennessä yhden litran annoksen hyytelöä ja purkitin sen. Kuuden huitteilla söin aamupuuron ja torkahdin tunniksi sohvalle. Näin sanoittamatonta unta äidistä.
Nousin ylös, suodatin vielä kupillisen kahvia ja merkkasin ylös nämä. Nyt lähden kylälle.
Illalla vesisateen ropinaa kuunnellessa.
Työmualla laatoitin vessanseinät vajaaseen puoleenväliin isoilla (40x60) kivilaatoilla. Liippailin myös khh-lattian pieniin koloihin tasoitteet kuivumaan. M maalaa sen epoximaalilla, eli ei tule laattoja.
Markun veljekset Teijo ja Reijo ovat olleet silloin tällöin iltaisin ja viikonloppuisin remontissa myös. T osoittautui aikamoiseksi hermokimpuksi. Se otti muutamista "ohjeistani" kovasti itseensä; neuvoja ei ilmeisesti tarvitse. En tunne ihmistä, niin ammattilaislaatua on vaikea arvioida. Ja sitäpaitsi vaatimattomat neuvoni (tai oikeastaan humautukseni) olivat tarkoitetut talonväelle. Varoittelin myös sirkkeleitteni ominaislaatuisista käyttäytymisisitä, mutta sekin taisi olla Teijolle liikaa.
Mutta mitäpä tuolla väliä muuten, kuin että tässä ollaan tekemässä isolle perheelle kotia, ettei tunnelmaa nyt viitsisi typerillä murjotuksilla pilata.
Ajattelen näistäkin ihmismieleten ominaisuuksista niin, ettei mielenlaatua sen enempää kuin sukupuolista suuntautumista (hameiden tai housujen sisältöjä tai hattujen alusia yleensäkään) ole kyetty itse valitsemaan silloin, kun alkusiemen on munasoluun tunkeutunut ja jakautumiskehitys on hirmuisella vauhdilla alkanut.
Trump on Trump eikä Putininkaan tyrannius enää eheydy vaikka kuinka sallisi jehovalaistenkin valtakunnassaan torneissaan vartioida, julistaisi homot ja lesbot tasa-arvoisiksi kansalaisiksi ja määräisi valtavan valtakunnan jätehuollon ja kestävän kierrätyksen pikapikaa järjestykseen.
1.10.2019 tiistai
Työmualla liimasin vessan "jalkalistan" vaaleammasta kivilaatasta koska tumma loppui. Otin aamulla radion mukaan ja kuulin tuoreeltaan Kuopiossa tapahtuneesta sapelitaposta ja pahoinpitelyistä. Siellä on kuollut yksi henkilö ja kymmenkunta loukkaantunut, myös sapelimies.
Nyt media seuraa tragedian jälkiselvittelyjä "hetkihetkeltä" mikä ilmaus tuntuu irvokkaalta.
Kuinkahan tylsää toimittajien elämä olisikaan jos näitä tragedioita ei syntyisi, tai että ne voisivat edes hekumoida etukäteen pääsevänsä tämänkaltaisten "skuuppien" ytimeen? Varsinkin aamuiltasontiaiset riemuitsevat kylmine uutissilmineen tälläkin hetkellä. Ihmisten taustoja kaivellaan kuin kulkuhurtat märänneitä jätteitä...
Mitä itse mielenliikahtelultaan kykenisi ajattelemaan?
Netissä on pian biljoona arviota syistä, joten niiden pohdintaan en ala edes yksityisessä mielessä. Veritekojen ja niihin ryhtyvien taustat joka tapauksessa osoittautuvat kertakerran jälkeen kovin samansuuntaisiksi; Ecce homo!
Sonja ja Markku kävivät Kuopiosta vinyylit keittiön, ruokailutilan, käytävän ja olohuoneen lattioihin. Kävin vielä 21 aikoihin tyhjentämässä kaverina kuorman.
Nyt illalla myöhällä keitin appelsiini-porkkana marmeladia. Klo on 24 ja yhä vain radiossa on "hetkihetkeltä"-menossa..
Sonja toi Kuopiosta hyytelöimistarpeita (agar-hiutaleita) ja vaahterasiirappia niitä kun ei tämän kylän kaupanhyllystä löytynyt. Muistin reseptiyhdistelmän suunnilleen luettuani katkelman Grosnyin enkelit-kirjaa. Kirjaan tai sen sisältöön sillä ei ole yhteyttä, mutta Norjaa ja omaan 1989-90 ajanjaksooni. Tuona talvena tapasin Rovaniemellä norjalais-suomalaisen naisen ja hän antoi purkillisen. (Vähän aiemmin hän oli laittanut sitä teelusikallisen napaansa ja käskenyt maistaa) Missähän hänkin lienee? Oli lähdössä muistaakseni Ranskaan kunhan saa opintonsa päätökseen. Ja varmaan on mennytkin.
2.9.2019 keskiviikko
Heräsin jälleen varhain. Nyt olkapääkivut olivat sietämättömän kovat. Mulkkukin seisoi silmää räpäyttämättä sillä näin kivuista huolimatta oikein eroottista unta. Johtui varmaan eilisestä muistelmistani norjalaisesta naisestani. Hänellä oli väljä villapaita, olikohan sekin norjalainen. Joka tapauksessa aika herkullinen yhdistelmä ilman muita vaatteita tuo villapaitainen nainen. Jotain sen suuntaista unessakin siis.
Herkiä hupattelemasta irstaita! Aenakaan iäneen!
Kylällä silikonit vessan laattakulmiin ja lattiantaitoksiin. Kiinnitin (tuin rimojen avulla kuivumaan) lujalla liimalla patterinkannattimet seinään sillä kivilaatta ei kestänyt tehdä reikiä ruuveille. Pikkuisen lohkesi niin lopetin. Onneksi se jäi patterin taakse. Oli kyllä niin huomaamaton viiru, ettei näkyisi olipa missä vain. Listoitin khh-laipionrajat ja sitten tulivatkin R, T ja M joka alkoivat laittaa laipioihin verhousta. T ei puhua pukahtanut suuntaani, mutta en ollut huomaavinaankaan, ettei provosoidu. Huvittuuntunut olen kyllä. En olisi uskonut, että näinkin vähissä kontakteissa kränää syntyy. Ja millaisesta asiasta! Ei aiheeksi asti edes.
Läksin kolmen jälkeen. Panin saunan tulille, söin ja tiskasin. Pakkasin säilykehillopurkit isoon sankoon. Muistin tuoda Sonjan pakastimesta kesällä sinne säilömäni vatut kylmälaukussa, että menevät viimeinkin Kniin.
Lähden nyt, kun klo on 17.50 Kniin.
Illalla klo 23.50
Katsoinpa pitkästä aikaa telkkarista elokuvan. Sattui aika hyvä: Nile Hiltonin tapaus.
Kun tulin kotiin, kannoin tuomiseni tupaan ja sanoin Puutarhurille, että jos laittaisi vatut pakastimeen. Ärähtipä hän siinä vihaisesti, että miksi et tuonut puolukkaa lisää! Kyllä sieppasi. Ei hän lainkaan huomannut, mitä toin vaan vain sen, mitä olisi vielä pitänyt tuoda. Hyvä ettei haloista ja pilkkeistä vielä maininnut vaikka olen niitä jo talven tarpeet pihaan ajellut.
Tämä puoli Puutarhurissa on minulle ikuinen arvoitus. Tai sitten ei, kun ajattelen hänen isäänsä Ilmaria. Sehän on ainakin minun vähäisen kontaktointini kokemuksella suhtautunut toiminnallisiin käytäntöihin samalla tavalla. Mikään ei ole kiitettävästi milloinkaan vaikka kaikkea on yltähypäten. Ja vähiten merkitystä on sillä, mitä vaivaa tavaran, ruuan tai minkä tahansa eteen on tehty ihmisen resursseista mainitsemattakaan.
No, itsensä viereenpä on jo vuosien varrella totuttu tässä huushollissa itse kukanenkin, ettei sekään uutta ole. Toivottavasti edes yksinäisyyttä on Puutarhurillekin riittämiin tarjolla ja ettei vain kukaan kuorsaamisellaan häiritse.
Voisin aivan hyvin muuttaa jo pois näistä nurkista kolistelemassa. En tykkää asua Kajaanissa muutenkaan. En koko aikana ole tykännyt. Tämä on jäykkien ihmisten jäykkä kaupunki. Tikkuisen huumorin maa koko Kainuu. Kuin pettuleipänsä joka sen hengissä pahimman ylitse on saatellut.
3.10.2019 torstai
Nukuin kahdeksaan. Gaiukselta alkoi koulu yhdeksältä, muut olivat jo menneet. Luin lehdet. Uutisissa kuopiolainen "hetkihetkeltä" vain jatkuu.
Aurinkoinen keli. Värikkäät lehdet leijailevat tuulenpuhurien mukana pihamaalla. Kirjoitin (harkiten jokaisen blogissa julkaistavan lauseen erikseen) muutamat päivät vihkoista pois. Siihen meni ainakin kolme tuntia ja nyt olen valmis.
Maksan laskut, siirrän asuntolainanlyhenykseen tarvittavat eurot ja lähden asioille kaupungille. M pyysi työmualla primeria tuotavaksi. Se rakennuksilla yleisesti käytettävä aine oli minulta kelpo keksintö kun vanhat muovimatot joissa on karvainen, betoniin liimattu pohja, poistetaan ja karhitaan petkeleellä karvakerros pois. Primeri sitoo (koteloi) mahdolliset liimapöly- ja hajuhaitat lopullisesti (?) vinyylin ja betonin väliin eikä siitä pitäisi haittoja asujien terveyteen aiheutua. Hiomistahan ko. toimeen kaikki suosittelivat ja armotonta se pöly jota siitä irtoaa. Myrkkyä tekijälleen.
Kun olen asiani toimittanut, lähden jälleen Um.
Jos en enää tule takaisin, niin ei se kenenkään syy erikseen ole. Itse vain en enää jaksa tätä jahnausta. Itsetuhoa en sentään tarkoita, ei tämä(kään) sen arvoista ole. Voihan sitä vain jäädä paikasta YYY tulematta paikkaan ZOO. Lienee noita eri kirjaimilla tai numeroilla nimettäviä saapumis- ja lähtöpaikkoja olemassa vaikka kuinka paljon. A ja B kuuluvat niihin tylsiin nimityksiin.
Jos muuttaisin kokeilemaan vielä Tamperetta! Onhan siitä jo aikaa yli 30 vuotta kun kävin epäonnistumassa sielläkin.
Herkiäisin täysin moraalittomaksi ja vastuuttomaksi sillä eihän tätä enää kauaa iänkään puolesta enää voi kestää. Vajaa kolmekymppisenä osasi vielä kuvitella toisin vaikka sekin oli ihan äsken. Mutta niitä ikiä elellessä tosiaan läksin enkä uhkaillut ja jälikin oli sen mukaista!
Nyt on jäljellä enää vain nämä uhkaukset, ja tylstynyt uhma. Riittää, kun kirjoittaa mitä ajattelee. Teot jäävät tekemättä. Luulisin jo aineellisten resurssien puutteen vuoksi. Sattumiinkaan en enää luota, ei niitä oikeasti ole ennenkään ollut. On ollut vain tuloksiin johtamatonta sattumienhakuisuutta.
Vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti