Listaa ja myykilautaa Starkilta ja Rahatpoes-liikkeestä. Entringistä löysin kahdellakympillä khh:n alakaapiston jossa voi vaikka pyykinpesuaineita säilyttää. Taso puuttuu, mutta eiköhän sekin jostain siunaannu. Löytyi myös iv-venttiilit.
Tulin iltapimeällä Um. Oli nuljuinen polku ajella. Pieni, liukasrenkainen kuorma-auto ajelehti edelläni muutamia kymmeniä kilometrejä viittä-kuuttakymppiä enkä uskaltanut ohittaa koska mullakin oli kärry perässä. Laakajärven th:n jälkeen se pysäytti ja laski minut edelleen, mutta ei matkani sen joutuisampaa ollut sillä alkoi sataa jäätävää tihkua ja tie muuttui yhä vain kaljummaksi. Mutta minnepä kiire olisi ollutkaan.
Mökki oli viilentynyt 10:een asteeseen. Uuninlämmitys piti vielä valvoa. Nukahtelin sohvalla hesareita selaillen. Klo nyt yli puolenyön. Vedän vielä hiilet, lasken häkähääryt taivaalle ja kutsun Vinhan sisälle. Tuntuu vusahtelevan siihen malliin.
29.10.2019 tiistai
Iltalukemisena Hesarin (27.10) raportti Stalinin terroriajan Sadarmohin teloituspaikasta Karhumäen läheltä Venäjän Karjalassa.
Carelia-lehden päätoimittaja Armas Mashin ja prof. Sergei Verigin oli aseteltu juttua kuvittamaan. He ovat olleet väsäämässä Venäjän valtiodiktatuurin hyväksi toimivan myyrämme Johan Bäckmanin kustantamaa kirjaa Sadarmohin vainajista. Mashinin ja Bäckmanin persoonat tietäen, puistattaa kirjan tiettyä propagandaa palveleva sisältö sitä lukemattakin. Puistatuksiani tukee Petroskoin yliopiston Irina Takalan haastattelu. Hän on asiaa tutkinut pontimenaan puolueeton totuuden etsintä, ei propaganda. Hän esittää perustellut epäilynsä vailla argeologisia taitoja toimivien hautausmaan tonkijoiden motiiveista.
Tapasin Armas Mashinin Petroskoissa 2014 ja tiesin jo kätellessä, millainen nuljake mies on. Osaan vain arvailla syitä, miksi olen niin herkkä vaistoamaan tietyntyyppiset ihmiset kerta kättelyllä. Jotkut koskaan edes kättelyetäisyydelle antautumatta. Niin kuin Bäckmanin tai Jussi Halla-ahon joiden esiintyminen tiedotusvälineissä tuottaa yhä vain poliittisluonteisia inhon väristyksiä. Samanlaisia, kuin Erdoganin, al-assadin, Putinin, Hitlerin...
Haistan tyranniluonteet etänä. Myötäsyntyistä se, niin kuin kohteilla ominaisuutensa. Joukkosuggestioon vaipumattoman luonteeni vuoksi minut autoritäärisen vallananastuksen ensihetkinä talutettaisiin teloituskomppanian eteen. Nykyiset eurooppalaiset tyrannikokelaat tunnistan "omasta" Jussistamme aina Francon verisiä vaatteita syväpuhdistelevaan Espanjan Santiago Abascaan.
Muistan pentuna aprikoineeni, että mitä jumalaista ihmiset Kekkosessakin näkevät, sehän on samannäköinenkin kuin Otra-ahon Otto ja kun Veikko Vennamon nau´unnan ajat alkoivat, inhon väristyksen muistan vieläkin.
Hyvää halunnut kylähullu, Jeesus, ei koskaan lihallistu, mutta kauheuksia aikaansaaneet hitlerit ja stalinit aina vain uudestaan.
Oikean tiedon tärkeydestä: Näinä äärinationalismin ylösnousun aikoina Hannahin teesit propagandan aivojapesevästä mekanismista toimisi rokotteena ruttobakteerin leviämiselle. Niiden rinnalla voisi lukea Valdimirin tyranniuteen kehittymisestä.
Mutta turha toivo. Ei maailmassa enää niin paksuja teoksia lueta. Seuraavat tuhon ajat merkitään historiaan hymiöillä; nuolenpääkirjoituksilla aloitettiin yritykset sivistyä, sen kaltaisiin taannutaan. Kaikki välissä ollut poltetaan.
30.10.2019 keskiviikko
Lunta hiutaloi biosfäärin siivilä. Alakuloisia ajatuksia suuri pääni täynnä. Olematon synapsien viiru kutakin aihetta kulloinkin käsittelee, mutta jotkut aiheet tuntuvat silti valtaavan tyystin kallon sisäpuolen.
Onneksi on käsillätekemistä joka hetkeksi takaa mielenrauhan.
Yksi menneisyyden henkilö sanoi torstaita tuorastaiksi. Toinenkin menneisyyden henkilö jahnaa mielessäni. Hänen muistamisensa pilasi eilisenkin. Mitenhän sen varjon saisi lurahtamaan aivojen viermäriverkostoon?
Ei olisi enää kauheasti listoja jiiramatta. Saunasta puuttuvat lauteet ja entinen, iso vessa josta saneerattiin kylpyamme pois, jäänee tällä erää remontoimatta. Ehdotin kyllä, että pytyn ja pesualtaan takainen seinä laitettaisiin, ettei sitten tarvitse vesiputkia ym. uudestaan repiä irti.
Jos lunta lykkää lujasti, niin minun on lähdettävä. En ala tietä aurauttamaan Unimäkeen. Enkä viitsi työmualle majoittua tahika kummankaan tyttären kakruista täysiin taloihin.
Illasta vielä kauppareissu; tiskiainetta, leipää ja Vinhalle sikanautaa. Kaasukin päästelee jo sipulisia tuoksuja. Se on merkki pullon tyhjenemisestä.
1.11.2019 perjantai
Saunaan tekaisin porrasjakkaran, mutta laudetarpeiksi asti ei tavaraa ole. Ehkä sitä huomiseksi paikalle ilmestyy.
Olin kuuteen työmualla. Koko pvn jaksoin aamupuuron ja hörppimieni kahvikupillisten energialla. Olipa sitten hiuko kun mökille kampesin.
Kaasupullo tyhjeni. Vaihdoin varapullon joka sekin on jo ollut mehunkeittoon energiaa antamassa.
Lunta satanut kymmenkunta senttiä. Vielä pihaan pääsee, mutta toista kymmensenttistä ei Tojotanrottelolle tartte tulla että se mahastaan Kervisen kohdalla kiinni killuu. Köytin tienlevyiset, lahot tikkaat painopölkyn kanssa vetokoukkuun ja kävin kääntymässä Tikkasenpurolla. Lumi levisi tasaiseksi matoksi ja nyt kun kulkiessani ajan aina eri jälkeä, niin siihen se tamppautuu kun on jo hieman nuoskaakin. Huomenna lupailee lisää.
H toi Lapinlahdelta kimpilevyjä joista leikkelen khh:n työtasot ja liimaan yhteen. Sopivan värisiäkin ovat. H ja M olivat menossa metsästysreissulle Sotkamon ja R.vaaran rajamaille valtion maille. Aika rönttöskeliin korpeen työntyvät.
Iltojen pimetessä varhain, harhailevat ajatukset hankaliin asentoihin. Toissapäivänä ajatuksia ahdistamaan rynnännyt varjo kloonautui kuin jakomielinen omistajansakin vähintään kahdeksi. Muita varjoja, joita sama skitso on myös kiusannut, saapui vaatimaan terapiaa muistojen synnyttämään ahdinkoon. Niitä en voisi auttaa vaikka lihallistuisivatkin, kunhan itse tästä taas raiteilleni kampean.
Vituttaa jo edeltä seuraavat yöunien mutkaiset kiänteet.
2.11.2019 lauantai
Heräsin viideltä, keitin kahvit ja panin puurokattilan hellalle vesihauteeseen hautumaan. Viime yön unista en muistakaan mitään. Olin ehkä niin uupunut eilisestä, että sen lohkon muistikampa ei avautunut kun heräsin.
Lunta sataa. Kannoin tupaan neljä sankollista vettä, kaikki laatikot halkoja täyteen ja uuninarinallekin valmiiksi. Lähden työmualle nyt, kun klo on 07.
Tekaisin saunaan lauteet kaiteineen päivineen kun toivat Kuopionreissultaan tarpeet. Tuollaisten puutöiden tekeminen on mukavaa. Lauteet tulivat valmiiksi klo 13 ja läksin Um.
En tiennyt, että on jokin pyhäinmiesten päivä. Parempi niin, sillä pyhiä miehiä en usko maailmassa olevaksi. On vain "pyhiksi miehiksi" itsensä korottaneiden runtelemia toisia miehiä -ja naisia jotka jotenkuten yrittävät elämästä järjissään selvitä.
Saunaa lämmitellessä vaihtaa ättäröin Lynxiin ohjaustuen, "reikälusikan". Sain sen eilen. Oiva tilasi uuden (38€) elikä maksoi vähemmän kuin Ovaskaisen käytetystä ahnehtima (50€). Kelkan moottori rumahti kyllä käyntiin, mutta kun ajoin kamppeella vähän matkaa, se alkoi yskiä ikävästi. Varmaankin vuoden seisoneet vanhat bensat sen aiheuttaa. En jaksa ruveta niitä pois lappoamaan. Olokoon.
Sataa aika sankasti märkää lunta. Mahtaa olla melkoisen hankala Napikselle ajo, mutta koska olen sinne päättänyt mennä, niin menen kanssa. Lähden puoli 18, niin ei tartte hurjastella. Kerkiänpähän käymään Vuokatissa kaupassa ennen N.vaaralle kiipeämistä. Ginitaivas, vai oliko se Sini- ja Helminauha ovat soittamassa, että huonosta kelistä huolimatta siellä porukkaa lienee.
Napisreissu ok. Tuttua ja vähemmän tuttua humpaltajaa oli lähiseutujen lisäksi Pohjois-Karjalaa, Oulua ja Kuopiota myöten. Yli-Iistä kauimmainen. Kun jossain vaiheessa jäin hetkeksi kahvion kieppeille seisoksimaan, niin eräs ajatus alkoi ahdistaa, mutta oululainen pelasti hakemalla tangolle. Enkä sen koommin seisoksimaan antautunut.
Helevetinmoinen oli lumisohjossa kurvailla. Kun tulin noin kolmelta Um, köytin jälleen "aurausvälineen" vetokoukkuun ja kävin tienhaarassa mutkan. Nyt kun se tuon lanatun lumen jäätää kuten lupailee, niin kyllä siitä muutamat päivät pääsee jos ei uutta lunta pukkaa.
Pitäisi viimeistään ke-to päästä lähtemään talviteloille Kniin.
Suruako tämä lie vai vitutusta, mikä ajatusta rassaa? TM ja jaksamisensa ainakin kaivertaa koloa aivoihin. Viestittelyjen mukaan jäi pitemmälle sairauslomalle.
Yritän asettua hänenkin asemaansa onhan hän mun tyttäreni. Kun "tyttäreni" nyt vihkooni kirjoitin, kouraisi aika kovasti sydänalaa; syyllisyys?
Peippo, mutta ei kuitenkaan peippo on jäänyt muuttomatkallaan Um. Se pomppii hermosuneena tiaisten joukossa ruokintapaikalla. Olisiko sillä jokin hermotauti kun sätkyttelee pyrstöään ja siipiään ja päätään alati? Jotain se aina lumesta nokkaa ja nielaisee, että pysyy hengissä, mutta tuskin pakkaskestävää lajia on.
Vuokatin kaupasta ostin eilenillalla jyväsekoitetta ja pähkinämurskaa auringonkukansiementen joukkoon. Säpinä on melkoinen, mutta tikka vähät välittää hälinästä ympärillään. Ottaa vain poranreiästä aina uuden jyvän jonka hakkaa puunsälön välissä pieniksi ja nielee. Siltä varisee sopivankokoisia murusia muukalaispeipollekin joka hoksasi tulla alapuolelle vartomaan. Närhetkin käyvät välillä, mutta ei ne kauaa viihdy sillä isompaa syötävää eivät automaatista pysty ottamaan kun kiersin rautalankaa esteeksi.
4.11.2019 muanantae
Puolenyön taitteessa havahduin ikävän unen jyrkässä nousussa. Kittilä, Hormakumpu, savusauna. Nokea, lunta, lunta, lunta ja lopulta umpihanki ja mäennyppylän takana Sinikan keittiönpöydällä kondomipaketti jota en lähtenyt noutamaan koska sukset oli poltettu kiukaan alla. Lopussa sotkuinen Kätilöopistoepisodi syystä että en lentänyt sinne kun aika tuli.
20 vuoden takaiset kalenterimerkinnät plarahtelivat rinnuksille kuin humalaisen oksennus!
Sen piti muka olla vapauden aikaa!
En entisestäkään ollut vasta kuin ehdolliseen selvinnyt.
Lumen pelko.
Lumen taju.
Lumen vanki.
Edellä mainitut metaforat tulevat luetusta kirjallisuudesta, Timo K. Mukalta, Jo Nesbolta ja Jack Kerouacilta vaikka ei viimemainittu mitään lumesta "matkaltaankaan" maininnut. Paitsiettä heroiiniahan slangitetaan lumeksi.
Pelkäämiseni taitaa olla vain muka-.
Uhkantuntukin satua kuin joulupukki.
6:lta aamulla.
Sain kuitenkin nukutuksi enkä Kittilään enää unissani matkustellut. Paitsi että Napiksella ollut oululainen käväisi kuin sumussa muistuttamassa, että joskus olin yötä hänenkin luonaan; siitä on vuosia 25; muistan sen Liminganreissun kyllä.
Oululaisen elämänvalintoja voisi kadehtia. Ei ole vakituiseen suhteeseen antautunut pitemmäksi aikaa, ei lapsia, muuttaa Pohjoisen lomakeskuksiin talveksi töihin, pitää tanssimisesta ja ajelee sinne missä huvittaa; monessa paikassa ollaan nähty ja tanssittu. Jos seksittää, valitsee vain tarjokkaista ja sanoo aamulla lempeät hyvästit...
Aamun uutinen suurituloisten verotietojen tärkeydestä on aivan absurdi. Aihe on helppo kärpäspaperi jolla skuuppikuplalaiset klikkauksia pyydystävät.
5.11.2019 tiistai
Putinista sanottua:
Kirjailija James Meek: "Vladimir Putin on täydellinen kyynikko, ja täydellisellä kyynikolla voi olla vain yksi ihanne, eli se, että kansalla ei ole ihanteita."
Kirjailija Vladimir Sorokin: "Kaikki hänen pelkonsa, intohimonsa, heikkoutensa ja kompleksinsa tulevat osaksi valtion virallista linjaa. Jos hän on vainoharhainen, koko maan pitää pelätä vihollisia ja vakoojia. Jos hän kärsii unettomuudesta, kaikien ministeriöiden pitää tehdä töitä öisin. Jos hän on raivoraitis, kaikkien pitää lakata juomasta. Jos hän on humalassa, kaikkien pitää kännätä. Jos hän ei pidä Amerikasta, jota vastaan hänen rakas KGB:nsä taisteli, koko kansan pitää vieroksua Yhdysvaltoja."
Yle Puheella Jessikka Aron haastattelu. Venäjän trollitunkion tonkiminen kävi hänelle taakaksi, mutta niinhän tutkijatoimittajille usein käy. Siinä saattaa henkikin mennä, mutta yhtä vittumaista varmaan on joutua niljakkaiden trollien itsensä maalitauluksi. Olisiko kuitenkaan osannut arvata, että hänen maalittajiksiin siunautuivatkin oman maan rakkikoirat Ilja "Niljake" Janitskin ja Johan "Tosentti Kontiainen" Bäckman?
6.11.2019 keskiviikko
Nukuinpa kerrankin pitkät pätkät (21-06.30).
Unessa 4-5-vuotiaan TM:n kasvot olivat nuuskamällien peitossa. Koetin pestä ja pestä lapsen naamaa, mutta iljettävä mönjä vain levisi kuin terva puuveneen tuhtoihin. Lopulta tyttö oli kuin somaliasta sotaa pakoon lähteneen Itimadin tytär. Omat piirteet vain erottuivat. Soitin unenlopussa I:lle, mutta en muistanut enää asiaani vaan kysyin, kävikö hän viime jouluna Mogadishussa.
Huvittava ristiriita: Unimäen korvessa pitää pelätä koiran joutumista ennemmin auton töytäisemäksi kuin susien suihin josta aiheesta älyttömät kaahottavat.
Metsäautotietä (vanhaa postireittiä), joka puolen kilometrin pituiseksi suoraksi tässä oikenee, kiihdyttävät muutamatkin metsämiehet sellaista kyytiä, että hirvittää. Vinha ei tietenkään malta olla kimpoamatta niitä haukkumaan. Uhkana on, että arviointikyky pettää ja se syöksyy peltisen ohjuksen kylkeen. Kiinni en harvan autoliikenteen takia viitsisi muuten pihassa pysyvää elikkoa pitää; siitä ihanuudesta se saa kaupungissa ihan nokko. Mutta menepäs sanomaan näille omankäden oikeudella pröystäileville joutoajelijoille asiasta niin turpiin tulee että moikaa. Uhallatekemisen mentaliteetti on tämän pitäjän tunnetuin ominaisuus eikä se ominaisuus parane ennen kuin viimeinen lähtijä jättää valot palamaan (uhallateko sekin).
Tänään napsin työmualla viimeiset listat ja keräsin työkalut kyytiin. Voivat ruveta loppuputsinkiin ja muuttotouhuihin.
Tulin Um klo 20. Lämmitin saunan, kylvin ja nukun vielä yhden yön. Huomenna ajelen talviteloilleni Kniin. Raukaisee helevetisti. Putinin elämäkertakin loppui sopivasti eilenillalla kuin kaasu pullosta.
Heräsin yllättävän virkeänä jo ½6. Lakaisin lattiat, tiskasin astiat, tyhjensin kompostiastian ja saunalta vesisäiliöt. Keräsin pyykättävät koriin ja vielä kun ulkona puuhastelen puolille päivin, voin sanoa Anun ja Marin haamuille ja Unimäelleni jälleen hyvästit.
Anun (Ananiaksen) valokuvaa katsellessa ajattelen, että täytynee minunkin antaa hiusten ja parran kasvaa edelleen ja ensi kesänä otattaa valokuva jossa istun Kauniskosken keskellä ison kiven päällä lätsä vinossa, onkivapa kädessä ja puinen matoastia jalkojen juuressa kenottamassa.
Syvin syys saapui ja petokeskustelut virittyivät kuin loukut rihmaspoluille entivanhaan. Järkikeskustelu aiheesta on toivotonta. Metsästäjien tyrannia ei helpota vaikka oikeita metsiä ei enää ole. Eikä oikeita metsästäjiäkään koska tositarvetta sille harrastukselle ei ole.
Susi"keskustelu" on kuin maailmanlaajuinen, tosipohjaa vailla oleva ikijahkailu ihmisroduista, onko niitä ja mikä niistä on paras.
Lajimme saa syyttää epäsovun jatkuvuudesta vain aivojaan. Sekään ei auta jos aivojen puolikkaat eivät pääse konsensukseen faktoista keskenään. Vielä vaatimattomampaa ymmärtäminen on, jos ymmärtämisen synapsi ei ota kytkeytyäkseen.
Työtä teettää ehtiä lyhyen elämänsä aikana järkevöittämään mielipiteensä. Siihen prosessiin ei valmennusta ole olemassa. On tuurissa, kuka hoksaa siihen projektiin ryhtyä. Ja vieläpä kestää mielipiteidensä tarkastelun, tarkentelun, ja tiedon lisääntyessä juurtuneimpienkin mielipiteiden vaihtamisen vastakkaisiin tuomat harmit.
Alkuun olisi tiedostetava se, että suurin osa "isäin jäljistä" johtavat harhaan. Historiakaan ei aina ole oikein muistiin merkattu. Tapahtumat ovat vähintään kaunisteltuja. Varsinkin sen kaltaiset, joissa kerrotaan suurista unelmista joiden toteutuminen vain muutamissa mahtavissa valtioissa voi muka onnistua.
Amerikkalaisen unelman perustukset ovat rakennetut halpatyövoimalla jonka alkuunlaittamisen mahdollisti valloitussodat ja orjakauppa. Myöhemmin halpatyövoiman käyttö vakiintui eikä siitä ole eroon päästy. Valkoisen miehen taakka ei harteiltamme luiskahda koskaan, niin raskas sen historia on. Sitä paitsi eräät luonteet eivät taakan historiaa tule koskaan tunnustamaankaan.
Olisi saatava hallintaan myös pelonväristykset, joita käärmeen tai raateluhampaita suussaan kantavan petoeläimen näkeminen aiheuttaa. Jos ymmärtää niiden olemassaolon oikeutuksen samalta viivalta itsensä kanssa, ymmärtää maailmastakin jo paljon enemmän.
Kun nykypäivän metsästäjä menee metsään, sen pitää ymmärtää, että hän on siellä huvittelumielessä.
Susi on metsässä pelkästään siksi, että selviäisi syntymästä kuolemaansa metsän antaman turvan avulla. Taistellen reviiristään, raadellen ja ruokaillen. Se ei silti ole koskaan aiheuttanut niin kattavaa tuhoa kuin ihminen jokaikiselle metsää elääkseen tarvitsevalle eliölle helpon elämänsä turvaamiseksi.
Ikkunanäkymä lintujen ruokintapaikalle tulee jälleen säilymään suurinpiirtein samana koko talven vaikka yksikään silmäpari ei sitä tämän tuvan pöydän ääreltä kertaakaan vilkaisisi. Punatulkut, keltasirkut, tiaislajit, tikat ja närhet eivät uteliaita seuraajia kaipaa. Kunhan taas yhdestä talvesta muutamat selviäisivät. Mutta ei silläkään mitään merkitystä ole koska sellaista ajatusta ei ole olemassakaan, heillä.
Saunalla käydessäni hoksasin, että pihapetäjä, joka ylettyy jo neljän-viiden metrin korkeuteen, on "syntynyt" v. 2000. On siis Milleniummänty ja samanikäinen kuin tyttäreni TM. Mitään erityistä istutusrituaalia ei tuon puun nimeen ole ollut. Jostain vain siemen maanvakoon leijaili ja siihen juurtui kuin Vainion seetripuu kivikkoiseen saareen. Tai niin kuin sekin siemen, josta TM alkunsa sai. Petäjäinen on säästynyt vesurilta ja trimmeriltä eikä ruohonleikkurikaan sen vartta silponut. Aika pienenä sen ruohikosta kurottelemasta huomasin, mutta merkkasinko edes kepeillä, niin sitä en muista. Saapi minun puolestani elää elämäänsä niin kuin nuo kuusetkin (s. 1976) huussinoven kahtapuolen. Tuurissaan on, kaataako ne myrsky, laho vanhuus vai moottorisaha. Lopunkohtaloa tuskin olen enää näkemässä.
Ja niin on kaiken orgaanisen elämänsä loppuun elettävä, lyhyesti tai pitkästi. Helpolla tai vaikeuksissa. Ajattelematta tai ajatuksen kanssa. Harva ikuiseksi timantiksi hiilenä puristuu.
Korpimaisiin mietteisiin lienee hyvä lopettaa Unimäki päiväkirjani tälle vuodelle. Vähänhän tuo kesä venähti, mutta tulipahan tehtyäkin jotain.
Jos sulkisi muutenkin vihkonsa sivut joksikin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti