Eileniltainen Aamunkoiton lupaus olikin mainio elokuva: Kirjailija Romain Garyn omaelämäkerrallisuus liioiteltuna sopiviin mittasuhteisiin.
Tanssikenkäpaketti Töysän tehtaalta. Varsin koetellakseni tilasin supikkaat. Ne ovat lähinnä tanhuajien käyttämiä kenkiä, mutta eiköstä nuo lavoillekin sopine. Tosin pohjamateriaaliksi solukumi ei ole paras mahdollinen. Haljasta tai muuta nahkaa sen olla pitäisi. Liimaan itte jos tuoltaan eivät ole hyvät. Muuten mukavan tuntuiset töppöset.
Posti toi opetusluvan. Sen voimassaoloaika on vuoteen 2023, että samalla luvalla voin sitten Pauluksenkin opettaa (olisikohan hänet pitänyt jo nyt lupahakemukseen merkitä?). Gaius kun on ajokortti-iässä, olen ehkä jo liian vanha. Tai kuollut jo.
Jotkut uhoavat elävänsä satavuotiaiksi, minulla ei moisia tavoitteita ole. "Tuurissa on ja näkkyypähän kelle kasvaa iso", kirjoitti Piätalon Kallekin lentojätkän (Vikke Nilo?) lohkaisseen.
Aloin lukea Tapio Tammisen Kansankodin Pimeämpi puoli-kirjaa uudelleen.
21.2.2020 perjantai
Pari pvää sitten eräs natsiperillinen hyökkäsi Saksan Hanaussa vesipiippukahvilaan ammuskelemaan. Kurvatessaan kotiinsa, käväisi tuo onneton ruilauttamassa lippaallisen toiseenkin kahvilaan (yht. 9 vainajaa) ja kun kotiinsa saapui, tärskäytti äidiltään aivot kiikkustuolin selkänojalle ja sitten omansa pitkin olohuoneen seiniä. Hitlerin ja Goebbelsin mallilla kerrassaan; teoistaan vastuunotoksi kuvitellaan poistuminen näyttämöltä.
Puutarhuri päänsäryssä. Jaksaakohan se huomenna Kuopioon?
22.2.2020 lauantai
P:n päänsärky jatkui, jaksoi kuitenkin lähteä jo aikoja sitten sovitulle reissulle.
Cabaree-näytös Kuopion kaupunginteatterissa. H ja T otettiin kyitiin Lapinlahdelta. Näytöksen jälkeen ruokailtiin entisen Puikkari-yökerhon alakerran Fransissa & Sophiessa; kuhaa, muusia, blinejä. Takaisin Knissa 22 maissa.
Kuopio-Iisalmi seuduilla lumesta vapaat kunnaat, satoi mennen tullen vettä. Tullessa vesisade muuttui lumeksi Sukevan paikkeilla, mutta täällä Knissa ei satanut enää mitään. Rusakko vain pinkaisi jäiseltä pihamaalta karkuun ja liukastui pitkin pituuttaan portaiden eteen. Olisi lyönyt betoniin piänsä niin olisin nylkenyt Vinhalle paistilihat.
Nyt myöhällä alkoi minunkin päätä särkeä. Vasemmasta silmänvalkuaisesta katkesi verisuoni, kipelöi ikävästi luomen alla. Ennenkin on katkennut. Mikähän yhteys sillä on päänsärkyihin?
Eliaksella koulukavereita yövieraina. Ei mitään hillumisia, katsoivat Justimus-tubetusta tms. Seurasi kuororöhähtelyjä.
23.2.2020 sunnuntai
Jyrkkäsakarainen päänsärky aamusta saakka. Se kieppuu ja lonksuaa kallon sisällä kuin laakeririkkoinen polkupyörän ratas ilman ketjua.
Keitin ison kattilallisen riisipuuroa. Kun miestokka heräsi, kattila kolisi kohta tyhjänä.
Aamulla ennen muiden heräämistä kuuntelin Outi Paanasen musiikkiohjelman. Siinä käsiteltiin kastraattilaulajien historiaa. Törkeitä ovat olleet ne, joidenka musiikinhimon tyydyttämiseksi se kaltoinkohtelu oli sallittu! Kunnianviitat pitäisi riisua kiireesti säveltäjiltäkin jotka ovat kastraattilaulajille sävellyksiään luoneet. Ohjelmassa esilletullut Georg Friedrich Händel muiden muassa.
Klassisen musiikin toimittaja Paananen kertoi senkin, mitä poikalaulajien kuohitsiminen on heidän fysiikalleen tehnyt: Nivelten sidekudosten normaalin kehityksen ja kasvun puute, raajojen suhteeton venähtäminen, rinnanympäryksen tynnyröityminen, takamusten ja reisin lihavuus..., mielen nyrjähtämisiä tuskin tarvitsee erikseen arvellakaan.
Kolkkoja ovat kipujen kokemukset olleet kun salvupuukko on nivusia viiltänyt! Tuhatluvun puolessa välissä ei nykyisenkaltaisesta anestesiasta ollut tietoakaan. Anestesian historiankirjoituksissa (mm. S.J. Snown) nukutusaineet eetteri ja kloroformi esiintyvät vasta 1845 ensimmäisinä kokeiluina kirurgisissa toimenpiteissä.
Tuhansista kuohituista vain muutamilta oli laulu sittemmin onnistunut niin, että heistä itsestäänkin on tullut kuuluisia kastraattilaulajia. Mutta mikä hinta silläkin!
Musiikillisesti lahjakkaiden koko elämä on pantu joidenkin aateloituneiden nautintojen maksimoimiseksi täysin pilalle. Ovatko kuulijat lopulta itse musiikista ymmärtäneet ja nautinnontunteet voi yltäkylläisyydessä löllöttävien kohdalla aina kyseenalaistaa. Miltä se mikään maistuu kun kaikkea on liikaa? Juhlatouhu on ollut samankaltaista krumeluuria, kuin millaisin kulissein sitä yhä yllä pidetään: Yhteiskuntien kerma kerääntyy yhteen pinnalla kelluakseen, toisilleen koruja ja pukuloistoa esitelläkseen.
Kastraattien kohtalon voi kuvitella lähelle tulevaksi jos palauttaa mieliinsä heleimmät lasten lauluäänet tenavatähdistä ja heidät ennen äänemurrosta kuohitsijan käsittelyyn.
Taustalla on kastraattilaulajienkin historiassa häärinyt katolinen kirkko; uskonto, tuo ihmisperkeleistä lähtenyt hallitsemisen keppihevonen. Se ei ole sallinut naisia sopraanojen rooliin esiintymään, saatanan paavit!
Eivätkä päidentaputtelua ansaitse muutkaan uskontojen pääarkkitehdit joiden erityiskohteena ovat olleet ihmislasten genitaalien silpomiset.
Näiltäkään pohjilta ei ihmisolion faunaan kuulumista kannata ylistää.
Nyt kuuntelen Juice-iltaa radiosta. Juicen lapsuudenkodin ja omani välimatka oli vain 60 km, niinettä naapuruksia oltiin. Silloin vielä kaikkialla vihreinä seininä nousivat sankat kuusikot ja viimeistään Hankamäen jälkeen Säyneisen puolen soraharjujen komeat männiköt peittivät näkyvyyden. Eikä sitä naapurikyliin muutenkaan hupimatkoja tehty. Vasta Tampereella 1980-luvulla istuin muutaman kerran Wienerwaldissa samassa pöydässä, mutta niin siinä istui moni muukin. Kerran vaihdettiin muutamat lauseet savolaisuudestamme. Muuten J istui hiljaa, poltti ketjussa norttipötkylöitään ja hörppi tasaiseen tahtiin tuoppinsa kuohuja. Valomerkkiin asti. Niin kuin elämänsäkin viimeiseen välähdykseen.
24.2.2020 maanantai
Päänsärky jatkuu. Ei tule hommista oikein mitään. Kunhan hypistelen työkaluja kourissani ja vötkyilen. Lukeminen ei onnistu kuin lauseen kerrallaan. Kirjoittaminenkin sitä sun tätä. Aivojen paikalla vetinen pesusieni.
Eliaksen ruuantekovuoro.
25.2.2020 tiistai
Yöllä päänsärky helpotti. Entisen lastenhuoneen tapetointia, lattiaan vinyylit, ovien asennus ja listoitukset. Imurointi, pesu. Patteri viimeiseksi. Verhotankoja ei ole kun vanhaa, notkolle painunutta puista ei laiteta. Pistelin väliaikaisen kankaan nastoilla listoihin näkösuojaksi. Ikkuna antaa suoraan kadulle.
Löysin ipäivällä yläkerran varastosta metallisen verhotangon. Ruuvasin koukut kattoon, pujotin tangon verhon kanavaan ja nyt se roikkuu miten roikkuu niin kauan, kunnes Puutarhuri siihen mieleisensä verhot siksakkaa Singerillä. Tai ei se Singeri ole. Ompelukonemerkki tuli vain mieleeni kun MOT:ssa oli ohjelma käytettyjen vaatteiden kulkureiteistä maailmanmerillä ja dokumentissa joku afrikkalainen perheenäiti korjaili Singerillä kankaiden saumoja.
Tuon MOT:n ohjelman katsomisen jälkeen harkitaan tarkoin, minne pieneksi käyneet, käyttökuntoiset vaatteet kannattaa antaa. Niilläkin käydään ennen päätepistettä pelkkää raakaa bisnestä ihan muiden toimesta kuin tarvitsijoiden. Viimeksi vein vaatepaketit suoraan Monikaan josta ne varmasti löysivät tiensä täällä asuvien turvapaikanhakijoiden lapsille.
Joskus vuonna 1999 ostin Kittilän Työväentalolle tuote-esittelynsä rakentaneelta ompelukonekauppiaalta uuden ompelukoneen ja se on yhä meillä käytössä. Gaius taisi ommella sillä viime viikolla itsellen humoristisen päähineen; pojalla on taipumuksia. Pitäisi tuo keskimmäinen huone remonteerata pelkästään askareita varten, mm. ompelukoneelle pysyvä sija sinne.
Pauli Matti Juhani Leskistä (Juice) olen miettinyt. Jos hän olisi aikoinaan jäänyt Juankoskelle kuten niin moni lahjakas "Jussi" on kotikyliensä Janten lain runtelemiksi paikoilleen jäänyt, niin hän olisi jäänytkin Jussiksi muiden jussien keskelle. Pelkkänä Pataruukkiin unohtuneena kaljaveikkona olisi hänet haudattu; ei patsasta Juankosken torilla, ei ehkä hautakiveäkään. Tai voisihan Pauli Matti Juhani olla itseään inhoten elossa yhä kun kulkurin elämän kulumiset olisivat jääneet kokematta.
Sattumia saalistava katiska saattaa joskus jonkun lahjakkaan uintireitille sattua.
26.2.2020 keskiviikko
Löysin kierrätyksestä vanhan puusaavin. Tingin hinnan kahteenkymppiin. Korjailen sen ja teen kannen niin se sopii yöpöydäksi remontoituun huoneeseen. Siirrettiin parisänky ja muut kalusteet. Tiijä vaikka itsekin siirryn Puutarhurin viereen nukkumaan. Nyt on pakkasta parikymmentä, että patjat ja muut petivaatteet olivat hangessa muutamat tunnit tuulettumassa. Tuli raikas tuoksu huoneeseen.
Elias teki ruokia. Mm. kanaa ja riisiä.
Persujen pikkumussolinijärjestön erityispikkumussolini Toni Jalonen on julistautunut fascistiksi. Halla-ahoa ottaa suippoon pattiinsa kun joutuu nyt julkisesti soosottelemaan puolueensa alajärjestöä ja sen jäseniä. Jopa ehkä pakottaa eroamaan (vai jokohan se erosi?) tehokkaan nuorisojugend-agitaattorinsa kun se ei kyennyt pitämään fascistiminäänsä, sitä Jani Tolosta (sananmuunnos, huom.) kaapissa.
27.2.2020 torstai
Meni huoneen laitossa muutama päivä. Elias on ollut koko ajan kaverina. Toisetkin pojat sain avustamaan tapettien liimauksessa.
Moneskohan pömpeli tuo lienee jonka eläissäni olen rempannut?
Vielä on aikomus kaksi muutakin alakerran huonetta käydä lävitse. Keskimmäistä tyhjenneltiin jo. Voe Vee mikä pöly rojujen alta pölähteleekään!
28.2.2020 perjantai
Heräsin kun klo oli tasan kuusi. Puutarhurin vedenkeitin porisi keittiössä kovaäänisesti ja ulko-ovi kolahti kiinni: P meni koiran kanssa hakemaan lehteä kadunvarren postilaatikosta. Oli ensimmäinen yö kun nukuin uudeksi remontoidussa huoneessa Puutarhurin vieressä. Hyvin se meni. Tai oikeastaan nukuin ehkä tosi rennosti pitkästä aikaa. Naitiinkin ennen nukkumaan ryhtymistä. Siitä onkin kulunut pitkästi kun viimeksi.
Kuuntelen kovasti toistoisia uutisia. Järjestäytyneiden yhteiskuntien paniikkimoodi räpsähti päällä: Koronaan myö tämän mualiman immeiset nyt kuollaan!
Planeetan 7,5 miljardista ihmisoliosta tartunnan saaneita kymmeniä tuhansia, kuolleita vanhuksia muutamia tuhansia. Kaikkia tartunnan saaneita ja siihen kuolleita ei tietenkään ole kyetty koronan piikkiin laskemaan, mutta suhde sairastua ja kuolla on sama kuin loton päävoiton kohdalle osumisessa: 100 miljoonaa eurojackpot-lottoajaa 100 kertaisine riveineen, mutta viikkokaupalla ei yhtään täysosumaa!
Syyriassa kuolee ja vammautuu joka päivä venäläis-syyrialais-turkkilaispommien murskaamina satoja, jopa tuhansia, ja miljoonia pakenee henkensä edestä minne vain kykenevät. Heidän lottoamisensa kuoleman ja elämän välillä kallistuu kuoleman hyväksi. Moni siellä toivookin, että tulis pommi ja tappais.
Hyvinvoivien maapallon sektorien kansalaisten suhteellisuudentaju näkyy edellemainituissa pohdinnoissani.
29.2.2020 lauantai
Päänsärky uusiutui. Vituttaa. Tekemistä olisi.
Ilmoittivat, että Venäjän (m)ulkoiluministeri Lavrov saapuu Suomeen diblomatiankielillä nuoltavaksi tiistaina.
1.3.2020 sunnuntai
Päänsärky ohitse.
Unessa ättäröin lastenkasvatukseen liittyvien laskutehtävien parissa. Opettaja, jonka neuvoja olisin kaivannut kopeloi minihameisia naisopettajia käytävillä ja näytti välillä ovi-ikkunan takaa keskisormeaan. Sormi oli valtava mulkku tai dildo joka kumimaisena letkahteli laiskasti lasia vasten.
Katsoin toiselta puolelta luokkahuonetta ulos, satoi räntää. Alhaalla kadulla vallitsi kaaos. Autot ryttääntyivät toisiaan päin, niiden katoilla loikki ihmisten lisäksi hevosia, lampaita, kissoja, koiria, lehmiä, kohta kaiken lävitse porhalsi höyryveturi vetäen perässään loppumatonta vaunuletkaa. Ihmisiä kiipeili letkan katolle sitä mukaa kun vaunuja tuli tunnelista esiin. Näky oli kattavan apokalyptinen.
Kaiuttimista tuli viimein selkeä ohje: Laske lastesi lukumäärä 20 vuodella ja siinä on sinun oma, todellinen ikäsi kun kuolet. Mutta elä kuole ennen kuin nuorimmaisesikin täyttää 20 vuotta.
Nyt klo on 6.33 ja olen laittanut sunnuntaipuuron hautumaan, raapaissut uunissa valmiiksi syttyjen kanssa olleet puut tuleen ja keittänyt kahvit.
Unen laskutehtävän vastaus: 20x6=120 vuotta. Pitäisiköhän siihen vielä lisätä nuoruuden ensimmäinen 20 vuoden jakso kun lapsia ei vielä ollut?
Ymmärsin unenaprinkoinnit niin, että lapsista huolehtiminen vanhentaa ihmistä niin, että lapsen syntymän myötä alkaa aina uusi kahdenkymmen vuoden huolehtimsen jakso elämässä ja se on pakko elää vaikka normaali vanhuus päälle kaatuisi. Uusiutumisen pakko niin sanotusti. Aloittaminen alusta, se on kyllä totta. Kaikki lapset ovat erilaisia. Ei heitä voi kasvattaa kuin broilereita.
Kasvattajakin on erilainen ensimmäisen lapsen aikaan suhteessa viimeiseen; jokainen lapsi kasvaessaan vääntää vanhempiaan aina uuteen suuntaan. Elämänsä lopussa sitä tuntee olevansa varmaankin kuin vänkyräinen piirros Pablo Picasson taulussa.
Yksilapsisessa perheessä asia on ehkä yksinkertaisempi. Vastuuntaakka, sen tunne ei siinäkään tapauksessa haihtune minnekään kahdenkymmenenvuoden huolehtimisen jälkeenkään.
18 vuotta on aikuisuusikäraja, mutta todellisuudessa ei kaksikymppinenkään ole vielä aikuinen. Mitä sitten lopulta onkaan koko aikuisuus, niin ei sen laatu ole minulle selvinnyt. Aikuisuuden yleistaso sen sijaan alkaa olla jo hahmollaan.
Keskenkasvuiset vanhukset nuo maailmojen johtoonkin aina vaan uudelleen kelpaavat koska keskenkasvuiseen ajatteluun kykenevät heidät sinne valitsevat.
2.3.2020 maanantai
Pojat hiihtolomalla. Paulus tänään 16 v. Laitoin soimaan Juha Vainion "Sinä kulkija kuustoista vuotias"-balladin.
Käytiin Rossossa syömässä. Otin lohta ja heti kaduin kun annos tuli pöytään: Ei norjalaisesta lohesta hyväkään kokki maukasta saa. Se ei voissapaistettunakaan maistu yhtään miltään. Normaalia, lohikaloille kuuluvaa rasvaa Norsk laksista ei irtoa vaikka miten sen valmistaisi.
Siitä ei isosti hiiskuta, millainen on Norjan vuonojen vesien tila satoihin merenlahtiin sijoitettujen kalankasvattamojen jäljiltä. Lohen teollinen viljely Norjassa (myös muualla maailmssa) alkaa olla jo "miehen iässä" (1971), että on lohille rehunpaskaa meriin kaadeltu miljardeja tonneja jo.
Hesarista löytyy vuodelta 2014 juttu Norjan lohibisneksestä, mutta en voinut sitä kokonaan lukea kun en ole tilaaja.
3.3.2020 tiistai
Kaikkien mediajulkaisujen päivittäiset asiantuntijamassat laitetaan sanomaan kaikista ihmisten asioista "painavat" argumenttinsa. Mitähän tällainen painotus asioiden esilletuomisessa oikeasti tekee asiantuntijoiden uskottavuudelle?
Minäkin olen asiantuntija muutamissa asioissa, mutta en ikinä halua sitä nimitystä käyttää jos joku neuvoja pyytää.
Pantiin tässä taannoin joku professori sanomaan sekin, kuinka vessanpytynkansi täytyy oikeaoppisesti sulkea etteivät bakteerit hypi silmille. Passaa sitä ihmetellä valeuutisten menestymistä!
4.3.2020 keskiviikko
Kari Enqvisti kolumnoi Ykkösaamussa. Asiaa hiän huastelloo. Kuuntelisivat vain nekin, joiden niitä pitäisi kuunnella.
Lavrov käväisi eilen. Vakuutteli sodan jatkuvan (muutamien terroristeiksi olettettujen ohella tuhansien siviilien murhaamisen) heidänkin osaltaan Syyriassa. Eikä Itä-Ukrainan tilanteeseen kenelläkään ole nokankoputtamista. Vielä vähemmän, että puututtaisiin Krimin kysymykseen.
Jos Venäjän ulkoministerillä on lainkaan ihmisen periominaisuudeksi sanottua omaatuntoa olemassa, niin mitä se hänelle Moskovan yössä kuiskiikaan, kun rooliaan maailmalla murhaamistehtäviä suorittavien käskyläistensä tekojen seurauksissa miettii?
Ei niillä voi olla omaatuntoa. Siis Putinilla, Lavrovilla eikä muilla kaltaisilla kollegoillaan valtioiden johdossa. Omantunnon sijalle ei ole vastaavaa mekanismia evoluutiossa. Ehkä omatunto onkin vain pakotetun sivistysjatkumon harhatunne, aavesärky. Sitä ei ehkä oikeasti ole meilläkään, jotka kritisoimme lavrovien ja putinien raakalaisuutta.
Miten ja missä vaiheessa se lajimme "ominaisuudeksi" integroitui? Pakottamalla, uhkaamalla, kiristämällä, väkivalloin ja väsyttämällä. Sekä tietenkin uhkaamalla jumalien kostolla ja helvetinpelolla.
Keinotekoisen omantuntomme jakomielisyys näkyy aina ja yhä uudestaan syttyvien sotien tuloksissa. Avuttomien kärsimyksessä. Piittaamattomuutena muista eliölajeista. Itse aiheuttamaamme ilmastonmuutosprosessiin suhtautumisessa tällä hetkellä konkreettisimmin.
Tässä helvettimme. Taivaasta elkää edes unelmoiko.
Lienevät kuitenkin Niinistö ja Haavisto desinfioineet huolellisesti Suomi-EU-Venäjä kättelynäytöksen jälkeen etukäpälänsä? Ja kai se punainen matto on viety kemialliseen syväpuhdistukseen? Tarttuviin luonnonviuruksiin en tässä viittaa.
Elias on nyt ajellut autolla muutamat kerrat minun istuessa "asiantuntijana" pelkääjän paikalla. E saa kohta tilata ne riskienhallinta- ja pimeän- ja liukkaanajonkurssit sekä heti perään inssin. Yhtään kertaa en ole tarvinnut opetuspoljinta painaa. Vähän vaihteidenhallintaa kun opettelee, niin homma on hallussa. Teoriathan E suoritti jo kertarysäyksellä; yksi rasti oli ollut väärässä ruudussa.
Kohta lähdetään ajamaan mummilassa mutka niin tulee maantieajoa 120 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti