Päivä mailleen saa, on aika uinahtaa...
Mitä se mailleen saa?
Katselin juuri ulos ikkunasta kun kettu vilisti punaisenruskeana juovana tien ja kasvimaan välistä sekamaakaistaletta pitkin. Kiviraunion kohdalla se pysähtyi sekunniksi ja katsoi mökin suuntaan, mutta koska ei irvistänyt, niin päättelin, ettei se minua huomannut. Jokin saalis sillä tähtäimessä oli, sillä pitkiä olivat loikat joilla se matkaansa jatkoi vanhan polkupyörän ja trampoliinin taitse koillista kohti. Pitemmälle en nähnyt vaikka väänsin poskeni ikkunaan litteäksi.
Ketun vilistyksen ajan oli tunnelma kuin Mukan "näin hetki sitten ketun"-kirjaa lukiessa.
Tänään tein aamupäivällä pihansiivousta Knissa ja kun olin valmis, vyöttäydyin ja matkasin ensin tänne Unimäkeen, lämmäytin sen verran saunaa, että vesi kuumeni, kävin pesulla, otin välipalaa ja ajelin Siilinjärvelle jossa piti käydä pari asiaa toimittamassa veljieni luona. Pojat olivat siellä suurinpiirtein siinä kunnossa kuin viimeksikin. Vähän ovat taas turvonneet, mutta onko se niin suuri synti, jos edes syöminen on ilo koko ikäisen kehitysvammaisuuden varjoissa? Pottukattila siellä tulella oli nytkin.
Kävin äidin ja isän haudalla. J käy omatoimisesti siellä kukkia kastelemassa, toiset ehkä vain ohjatusti. Yhden kerran olen minä sinne kukkia vienyt, se tapahtui siksi, koska piti saada lehtijuttuun sen tyylinen valokuva minusta. Mutta oli se kyllä muutenkin silloin paikallaan, koska tunsin niin. Toimittajan kanssa oli jopa treffit sinne hautausmaalle.
Kiersin sitten vainajain valtakuntaa hieman laajemminkin ja panin merkille pari tuttua nimeä. Erään hiekanvärisen, vaatimattoman paaden kohdalla pysähdyin, sillä en heti muistanut, mistä yhteydestä kiveen kurvailtu nimi tuttu oli. Sitten muistin. Nyt ovat siis hänenkin kätensä lakanneet tärisemästä. Hänellä nimittäin oli jo nuorena sellainen hermostovaiva.
Levottomasti eläneen, nuorena kuolleen M:n hautakivestä oli hiottu kuolinaikaisen vaimon nimi pois.
Tulomatkalla ajoin Hankamäen kautta, mennessä kurvailin mutkaisia Varpaisjärven seututeitä.
Nyt väsyttää. Tänään jäi puutarhahommat täällä tekemättä, mutta tuolla ne pellolla kyllä odottavat. Nostelin pikkuagrin aitasta pihamaalle ja rälläköin grillinraadosta, joka oli menossa jo romulaan, ritiläkuvun pois ja kunnostin letkut niin, että ne toimivat vain vielä ehjän sivukeittimen polttimossa. Litra maitoa oli jäänyt edelliskerralla ja se jo hieman hyytyi kun kahviin lirautin joten tekaisin lettutaikinan ja paistoin ne ulkona saneeraamallani keittoliedellä. Hyviä oli ja jäi vielä aamuksikin.
Luen vähän ja näen kohta unta vaikka ketuista.
25.5.2017 Torstai
Tekstiviesti on kirjautunut kännykkääni klo 01.27. Siinä muun asian ohella pahoittelut, jos piippaus herättää, mutta myös lupaus, että soitto tulee kun aika on.
Unessa, joka viideltä aamulla katkesi, ei kettuja vilistänyt eikä sananmuunnoksen huomioon ottaen muutakaan, mutta oli kallioita ja koskia, sekä suuria petäjiä, määränpäätä vailla taivaltavia ihmishahmoja ja autereinen ilmanala. Vähän kuin muinaisuudessa olisin käväissyt. Lentävät liskot vain puuttuivat.
Olin jo ½7 kaivelemassa pottumaata. Kun tulin keittämään aamun toiset kahvit, luvattu puhelu tuli. Kahdeksan uutisia juuri aloittelivat ja kun puhelu viimein pääteltiin ja napsautin radion auki, niin alkoivat yhdeksän uutiset. Oli kyllä mukava puhelu.
Nyt sitä sitten jaksaa taas. Muu suomalainen maailma laittaa Helsingissä presidenttiä multiin, minä kuoputan potut. Isäin ja äitein maasta lie molemmissa kyse.
Pellolla kuokkiessani kirjoitin mielessäni jonkin aforismin Manun muistoksi, mutta koska en edes sanaa siitä multaan kirjoittanut, niin unohdin sen. Mutta väliäkös tuolla. Samaan aikaan kun tässä näitä mietin, miljoona muuta kansalaista muistelee minunkin puolesta Koivistoa. Ja varmasti laadukkaammin, tietävämmäin ja hienommin sanankääntein.
Ehkä se liittyi nykyiseen menoon johon Koiviston aikana, huomaamatta ja hiljaksiin ryhdyttiin"ajautumaan" (johtamistahan hoiti saman aateviitteen toveri Lipponen).
Oikeastihan Suomessa eletäänkin jo eräänlaisessa sosialismissa; kansalaisten rahat ja varat "sosialisoidaan" terveyttä, sairautta ja syntymää tai kuolemaakaan unohtamatta yhteiseen käyttöön, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkia siihen pöytään syömään hyväksyttäisiin. Ja virsi, jolla asia siunataan, alkaa; kun rikkaat rikastuvat siitä hyötyy köyhäkin, hallelujaa, hallelujaa...
Iltapvllä kävi Soilan porukka. Toivat polkupyörän joka on J:lle liian iso. Oli ostanut Hobby Hallista, mutta ei ollut palauttanut ja se on pari vuotta ollut niiden autotallissa käyttämättömänä. Shimanon 24-vaihteet siinä on, mutta renkaat jo pykineet piloille. Mitähän "kumia" indonesialaiset renkaissa käyttänevät? Vien sen Kniin ja laitan uudet kumit ja huollan, niin eiköhän sillä kilometrit taitu. Tai sitten runko taittuu.
Kävin kylällä kaupassa ja ostin 2 kpl 400 siemenen pussia porkkanaa ja yhden punajuurta. Ne ovat paperinauhaan koneistettuja, käteviä. Panin ne jo muokkaamaani penkkiin. Riittivät tarkalleen päästä päähän laudoilla rajaamalleni alueelle. Avomaankurkkuakin yhden pikkupussin ostin, mutta sille penkki jäi vielä tekemäti.
Saunaa lämmitellessä soitin Heimolle. Koiviston hautajaiset sanoi seuranneensa ja oli yleisesti sitä mieltä, että aikakauteensa sopiva ukko se pressaksi oli. Kaikenlaista muutakin juteltiin ja vanhojen muisteluksihan se sedällä tahtoo luiskahtaa. Välillä hän havahtuu, että olen minä tainnut tämän sulle kertoakin. Uusimpien arkitapahtumien listaa käytiin myös lävitse. Niin kuin senkin, kuinka Sirkka oli pessyt Heimon uuden kännykän ja laittanut sen sitten tiiviiseen säilytyspussiin. Ja pilallehan se oli mennyt. Vanhaan kännykkäänsä oli simin saanut vaihdettua, mutta sekin rätisi. Alakuloiselta H kuulosti. Ei ollut mökillekään vielä uskaltanut lähteä kun ei Sirkalle hoitopaikkaa edes muutamaksi viikoksi saa. Että semmoista "sotea" vanhuksille.
Saunan jälkeen nukahdin kerkeämättä montaakaan lausetta lukea. Heräsin sitten kun joku soitti unenpuhelimeen. Olin nukkunut reilun tunnin. Ulkona pistäytymisen jälkeen ei uni kovin helposti tule, ei edes lukemalla. Yx tekstari ja saman verran takaisin.
26.5.2017 Perjantai
Trump on pöljäillyt maailmankiertueellaan, mutta pöljäilköön. Tällä tontilla se vesipää ei juhli.
Kylmän tuulinen aamu. Lintujen ruokintapaikalla käyvät enää punatulkut isommalla joukolla, yksittäiset vihervarpuset ja viherpeipot ja talitinttejä vain muutamat. Tuomipöntön on tällä kertaa saanut vallatuksi sinikurkku. En ole sitä ennen pöntöissä nähnytkään, enkä punarintaa tai leppälintua. Kirjosieppo jäi siis ainakin yhdessä pöntössä häviölle. Muita pönttöjä se laji on kyllä vallannut ilmeisesti useamman kuin esimerkiksi talitiaiset. Luontoa kun seuraa, voi yhden öykkärilajin menestyksestä lukea yhteneväisyyksiä ihmisenkin toimiin. Tosin oikeassa luonnossa yhden lajin öykkäröinnille koittaa aina ajallaan taantuminen. Tai rutto.
Pääskyt yrittävät tänäkin keväänä harjan alle. Onnistuukohan? Viime keväänä ne yrittivät entiseen malliin, mutta sitten hävisivät kuin neulanpisto villapaitaan eikä yhtään pesivää pariskoa tontin yllä nokka auki kiitänyt.
Kyistä, ne kaksi "Ollia" on vain näyttäytynyt. Mr Bean ei ole vielä saapunut piiloistaan eivätkä sen mustat jälkeläiset. Asettelin kuusenhavuja kasaan ja niiden päälle kiilasin pressut, että jospa ne edelliskesän tapaan taas tulevat ilahduttamaan notkeilla muodoillaan katselijaa. Vinhalle se saattaapi olla kipeä ensikohtaaminen...
Kun kärräsin rantepärtöä jonka ensin siilasin karkeammasta sälöstä, meinasi tuuli viedä sahanpurut mennessään. Kymmenkunta kotillista niitä tuli ja hyvin pottupelto tuli katetuksi.
Lämmitin saunan ja kävin kylpemässä jo klo 11. Nyt vielä astioiden tiskaus, kamppeiden keruu, lävet lukkoon, luuta ovelle ja matkaan!
Illalla Knissa
Täälläkin potun maahan piilotusta. Niitä tuli 7 riviä á 12 pottua eli 84:stä potunpesästä pitäisi optimaalisesti arvioiden lähteä 2x84 perheateriaa. Vähintään. Unimäessä en näin tarkkaan istutuksia laskenut, mutta saa sieltä Soilankin poppoo syksyn mittaan monet kerrat syödäkseen.
Eilisen Hesarissa oli hienoja valokuvia mikromaailmasta. Senkin kuvaaminen on edistynyt niin, ettei mitään kohta ole ihmiseltä piilossa. Toisaalla saisivat ainakin yhden oman lajimme edustajan jättää jo kuvaamatta, on se niin vastenmielinen mies.
Huomenna lähden G:n kanssa Rovaniemelle. Tapsan kanssa sovittiin, että nähdään siellä, mutta ei lähdetä yhden yön takia Kittilän mutkaa tekemään joka oli jo itseänikin arveluttanut. Ovat ehkä hekin sitten Roissa yötä.
Mukavaahan se on. Tapsaan tutustuinkin Pohjolan Valkoisessa kaupungissa 1981, että voidaan vaikka sitä juhlistaa kun näin kauan on ystävyys säilynyt ja välimatkoista huolimatta kaikenlaista yhteistäkin on silloin tällöin kyetty toimittelemaan.
Tein uunipuuron aamuksi valmiiksi. Otan sen uunista ja alan korsamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti