Merkintöjä

29.4.2017 Lauantai

Tänäkin eloni aamuna maapallo vieri asentoon jonka hetkellä varjot vielä pitkiä kun poluilleni suuntasin.

Vinha innoissan vinttasi missä huvitti, sillä sitä hanki kesti kaikkialla. Pyitä pöläytti lentoon rajapolun suulta ja Villeän rinteessä kuului metsonkin rymistely. Käytiin Vanhassa Toimilassa saakka johon päättyivät yöpakkasessa kovaksi rapsakoituneet kulkemisten jäljet. Lunta on yhä niin, että menee kumikkaan suusta sisään.

Tullessa alkoivat jo lumipenkat liestyä auringossa. Unipurokin liritteli niin kuin se on vuosisatoja liritellyt. Ehkä senkin paikalla on muinoin ollut suuri joki ja Pohjoislammit ja suolaaksot sen yläjuoksulla ovat olleet pitkulaisen järven vallassa. Mitättömien puroseutujen kasvatti minä siis vain olen, ja niin ovat mietteenikin kuin keväisen puron lirinää.

Aamupuuroa kitusiini lappaessa seurasin ikkunasta lintujen ruokintapaikan vilskettä. Laitoin jo viimeksi muutaman makkaran ruokinta-automaatin päälle kun ne jäävät nykyisin joka kerta syömättä. Sainpahan nyt tietää senkin, kuinka makkara kelpaa mustarastaallekin. Kun toinen mustarastas lennähti paikalle, ne ylivoimallaan antoivat päälle päsmäröinneelle närhelle kyytiä.

...ja hangen päällä Vinha vilahti piiloistaan kaivelemansa jäniksen takaraaja suussaan...

Politiikasta sen verran, että Sampo Terhon valinta tulevaksi Eurooppa- ja kulttuuriministeriksi edustaa sitä järkevää linjaa, että ääriajatteluun taipuvaiset otetaan valtakunnan politiikan eturiviin yksi toisensa jälkeen ja näin he ovat lujassa kontrollissa jossa liiat luulojen höyryt vähitellen päästellään pois ja heistäkin tulee tavallisen lyhytikäisiä kuolevaisia.

Kun ja jos Jussi Halla-aho valituttaa itsensä persujen pj:ksi niin puolue kokonaisuudessaan siirtyy marginaaliin jossa lakastuu hiljaa pois. Toisaalta taas Sampo Terhon valinta pitää Soininkin ministerinä vielä vaalikauden loppuun ja tätä tietä puolueen kasvussa oleva tappioputki ei niin pahalta tunnu niissäkään, jotka halla-aholaisissa  "hommeleissa" ovat jykältäneet. Kätketty katkeruus maustettuna häpeällä ei ole sekään hyvä tulevaisuuden politiikankuvioita ajatellen.

Soila ja kakrut kävi. Kelkkasin ne tienvarteen sitten kun läksivät. Susi oli kulkenut Pikku Karipuron kohdalta tien ylitse ja jo yksi maastoautokyylä oli jälkiä lukemassa. Olisi pitänyt pojannulikalle käydä sanomassa, että elä kulje isäisi typeriä mielipideuria petoasiassa. Anna raiskioiksi pieksettyjen metsien vapaiden jäsenten olla jo. Mutta luultavasti se nostattaisi vain typerää uhmaa koska näihin päihin ei enää muuta mahdu.

Halkoja hakkasin ja korjasin sortuneet pinot. Muutamat mäntyrangat parkkasin kuorista puhtaiksi ja panin kuivumaan hirsipinojen katteiden päälle. Aamupäivällä lenteli useita joutsenkolmikoita ja useampia yksilöitä sisältäviä kurkiparvia ylitse, yksi suuri hanhiparvikin korkeuksissa kalkatellen. Iltapvllä saapuivat taivaankattavat pilvet ja nyt tuuli suorastaan raivoaa. Yksi tuima pyörre kieräytti sukset ja pulkat aitan seinustalta nurin ja kuljetti niitä jo kauas hangelle ennen kuin kerkesin kunnolla edes hätkähtää. Huussin oveakin boforeilla mitattava, itäkaakosta työnnältävä voima yritti irroitella kun se on täällä ollessani melkein aina avonaiseksi punaiseksi maalatulla kivenmurikalla tuettuna. Panin ilkeästi eestaas jyystävän lautaläven salpaan ja kävin muutakin irtoavaa tavaraa keräilemässä painojen alle. Pressujakin muutamat oli jo lähdössä tuulenpurjeiksi, ja Vinhalla puuhea häntäpuska hauskana huljusi kun se niiden perässä kirmasi.

Saunonut olen ja niin raukea on olo. Selkää pakottaa. Lähtiskö Hojoon humpalle? Säätiedotus lupailee lumimyräkkää koko Suomeen.

30.4.2017 Sunnuntai

Heräsin ennen kahdeksaa. Vettä sataa ropisemalla ja tuuli on yhä lujalla. Öinen lumimyräkkä oli lupausten mukainen. Meni 2 tuntia Tuusniemeltä humpallusten jälkeen yöllä pois ajaessa. Täysmärkää lunta jäi vielä sulamisenkin jälkeen maahan 10 senttiä. Tänään en ulkotöitä tee jos pakko ei ole.

Kirjakerhossa kalusivat Jari Tervon julkista ja kirjallista rankaa. Sitten kuuntelin Tarja Närhen iskelmäradiota. Siivosin samalla lattiat ja lapoin komerosta säkkiin vaatteenrytkyjä. Jospa ilma paranisi niin ottaisin kaasupullo-vesijohtohuoneen vanerilattian ylös. On käyttämättömästä vesijohdosta tulppa irronnut ja vettä pulpunnut koolausten väliin levyjen alle. Vaate- ym. rojua on sekin huone täysi.

Ilma parani kerrassaan loistavaksi kahden jälkeen. Purin sen lattian ja valokuvasin vakuutusyhtiötä varten vaikka materiavahinkoja ei juuri kastumisesta tullut. Ainoastaan töistä voi jonkun satasen koettaa tinkiä vaikka omavastuu syökin siitä osan. Kun lattia kuivaa, niin ruuvaan vanerit takaisin ja asia sillä selvä. Pitää vain tuo vesijohdon sulku miettiä pätevämmäksi. Siinä on nyt veneeseen tarkoitettu koirankullitulppa, mutta ei kai siihenkään voi oikein luottaa sillä jäätyessään vedellä on kova voima ja jäätapin kyljet liukkaat kun se pois putkensuusta haluaa. Käsipumppu Nira 9 on haljennut sekin vaikka ei ole ollut vuosiin kiinni vesijohdossa. Eli sen sisään on sittenkin jäänyt vettä, tai valunut yläsäiliöön jääneet tipat ja ne jäätyneet. Maksaa sekin 200-300 eurova jos äkkitunne tulee, että nyt veden raahaaminen sankoilla saapi loppua!

Lämmitin taas saunan. Lauteilla makaillessani ajatusten lirinä täytti jälleen pääni, mutta mitäpä niistä näkyville kirjaamaan. Olen jo yöpetillä pitkälläni ja yksinäisyyden puristus tuntuu tässä hetkessä harvinaisen konkreettiselta. Kuunsirppi ilmestyi tähtitaivaalle valaisten alakuloisesti kevätpakkaseen vaipuvaa myöhäiltaa. Tai siis katselijan mieli on alakuloinen, mitäpä älytön kuunvalo alakuloisuudesta ymmärtää. Otanpa kirjan ja luen, nukahdan siihen sitten kuten niin tuhannesti ennenkin. Se pelastaa tällaisen ihmismielen kerta toisensa jälkeen päästämästä alakuloisuuden ja yksinäisyyden tunnetta masennuksen portin synkemmälle puolelle.

1.5.2017 Maanantai

Hieno vappuaamu. Jälleen aikainen mutka pakkasessa kovenneilla hankipoluilla. Vinhalle tuli uusi kokemus, eikä niin miellyttävä. Kusiaispesän laelle olivat asukkaat kerääntyneet aamuaurinkoon lämmittelemään ja niitähän piti tietenkin mennä nuuskaisemaan. Taisivat kusaista aika inhasti, sillä vielä vartinkin päästä koiruli metsässä aivasteli.

Lapsuudesta viimeksi muistan vielä vappuna näillä korkeuksilla olleen näin hankiset kelit. Silloin oli usein äitienpäivänäkin Keyrityssä jäät ja Nimettömään viriteltiin vasta toukokuun puolessa välissä ahvenkatiskoita varten katajaiset tai näreiset kuturyväkset. Nyt unohtui niiden oikea nimitys, niin panin että "ryväkset". Ehkä oikea nimitys kohta nuljahtaa takaisin mieleeni jonka repeämästä se uida polskautti pyrstöään notkauttaen avarammille ulapoille. (Turot)

Luonnonnäytelmääkin sain juuri seurata ikkunastani. Isolepinkäinen syöksyi metsänrajasta ja tempaisi kynsiinsä pikkulintuparvesta vihervarpusen. Sitten se pudottautui hallitusti hangelle jossa muutamalla nokankopautuksella otti saaliistaan hengen ja nousi koivunoksalle. Kerkesin juuri ja juuri tarkentaa kameran ja laukaista. Seuraavaksi lepinkäinen lensi ruokailemaan kauemmaksi kuusen oksistoon. Höyheniä vain hangelle sieltä hiljaksiin leijaili, ja kohta pienestä piipertäjästä ei muistoakaan liene. Mutta ruokintapaikalla oli kyllä pitkä hiljainen hetki.

Pitääpä laittaa muistiin ruokintapaikalla ja lähistöllä vierailleet, tunnistetut lintu- ja muut eläinlajit.

Närhi. mustarastas, isolepinkäinen, helmipöllö, kanahaukka, varpushaukka, pulmunen, viklo, taivaanjäärä, järripeippo, peippo, talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen, keltavästäräkki, västäräkki (tänä aamuna hangella!), vihervarpunen, viherpeippo, urpiainen, jänis, metsämyyrä, päästäinen, lumikko ja kärppä.

Hehtaarin pihapiirillä muualla jäljistä tunnistetut: Ilves, susi, kettu, hirvi ja ahma. Myös karhu muutama vuosi sitten.

Kesällä kyykäärmeitä ja rantakäärmeitä sekä lukematon määrä eri pikkulintulajeja sekä myös isompia. Maakotkakin on muutaman kerran päällä nähty eikä hiirihaukan loivaa kaartelua sovi unohtaa.

Mutta palokärjen vihellystä ei enää tänä keväänä ole kuulunut, eikä käpytikkaa näkynyt. Viimeisen Vanhan Metsän murhaamisen myötä murhaantuivat myös he. Perkeleesti kiitoksia siitä UPM ja Saksalainen sijoittaja. Olisipa helvetti edes teitä, kasvottomia varten olemassa ja pörssinne palaisi siellä, hitaasti.

Nyt jälleen ilta. En lähtenyt vielä Kniin sillä jäi muutama pölkkyläjä vielä pienimättä. Ja jää huomisenkin jälkeen ainakin pienemmät klapitarpeiksi katkotut. Olkapää sanoo jo aika pahasti "knirrr ja knarrr". Kipeäkin on, eikä selkäkään ole kunnossa, mutta kun alkuun pääsee, niin kummasti sitä vain asialle vertyy.

Vappu meni siis lauluja laulelematta, simaa nauttimatta enkä marssin askeleitakaan  tapaillut. Taisin minä yhden kerran aloittaa, että "työn orjat hangen alta nouskaa...".

Nyt rupean ajoissa nukkumaan. Yle Puheessa päättyi juuri dokumentintapainen Suomen pystykorvista.

2.5.2017 Tiistai

Jälleen aurinkoinen aamu ja samat kulkemiset jäätyneillä urilla. Unipuron kohdalla lumisilta on romahtanut joten ei siitä enää Lynxillä ylitse kastumatta kurautettaisi. Mutta eiköhän tuo kelkkailu tältä talvelta saa jo jäädä. Autolle vien tavarat sen reessä sillä loppupään auraamaton tieura upottaa lähdön hetkellä iltapvllä pohjia myöten.

Melkoisen törkypihan se ihminen melkein paljain käsin aikaiseksi saa kun muutamat päivät pehertää. Mutta tämä pihapiiri, joka saattaa kapunkipihojensa nurmikoita parturinsaksilla sipsittelevän bedantin mielestä olla kauhistus on minulle erittäinkin elävän monimuotoinen ja tuoksuinen. Viihtyisäkin, ja onhan siinä sitten oma askareensa tiedossa kun oikeasti on siivottavaa kunhan lumi sulaa ja ruoho viheriöitsee. Ja mitenkä hyvää maanparannusmateriaalia kaiken hyödyllisen typerehtämisen tuloksena onkaan samalla rukkasista ja hakkuupölkyiltä varissut.

Nyt ollaan lähdössä. Vinha arvasi kun panin pannan ja liean kaulaan, että taas se helvetin kyyti on edessä. Surkeaa, otan osaa, sanoin sille, ja lellittelin muutenkin, mutta mitäpä se pelokasta koiraa auttaisi. Tärisee ihan kun autokyydistä puhelen.

Olisi tänne kyllä mukava jäädä sillä keli on keväisen hieno eikä sitä kaupungissa sillä tavalla koe kuin täällä kaikenlaisen puuhastelun parissa. Ihan oikeassa Vinha on, että mitä sitä eestaas rahtautumaan.