12 pv sunnuntai
Äiti istuu kiikkustuolissa ja korjaa purkautumaan alkanutta villapaidan helmaa. Kaasuvalo tohajaa pään päällä, yksinäinen joulukärpänen lentää tuliseen valosukkaan ja putoaa siivet käryten äidin hiuksiin. Äiti kiljaisee ja pomppaa tuolista ylös, pyöräyttää villapaidalla hiuksiaan. Palavien hiusten katku leviää tupaan. Kohta äitiä naurattaa: Taes kolome kokonaista hivusta kärähtee, ja yks kärpäsparka.
Hyvä piilopaikka tämä toinen blogini. Saapi syyväkin rauhassa, ja lukkee lehen. Kirjottoo välillä Mustakantiseen niin tyhmiä ku piästä irtoo eikä kukkaan nimetön käy nurkalta ruikkimaan, että pieleen männöö. Ja kun kirjoittaa joka päivä paljon, harvasta nykylukijasta saa vakiseuraajan.
Internetin anonyymiudesta olen miettinyt Mikiksen kanssa käymäni nahistelun jälkeen, että nimimerkillä esiintyviä on puisteltavakin niin että lopulta kaikkia osallisia vituttaa jotta selviää, ovatko ne tosiaan sitä mitä väittävät olevansa. Pelkkänä anonyyminä, eli ilman minkäänlaista nimimerkkiä esiintyvän voi vetää periaatteessa vessasta alas jos vastaanottaja ei kykene tuotetusta sanallisesta informaatiosta loihtimaan mielessään oletukselle (=anonyymi) ihmishahmoa. Ja sittenkin, koska tuo informaatio voi olla yksi osa harkittua, kauan ja hartaasti kudottua valheenverkkoa.
En minä pane epäilyäni Mikiksen tai kenekään muunkaan syyksi vaikka epäilyni ei häntäkään kohtaan koskaan hälvene. Kaikkihan lähtee tästä virtuaalikeksinnöstä, internetistä, joka mahdollistaa tällaiset "ystävyydet", tai "tuttavuudet" ja loputtoman valehtelun mahdollisuudet. Tämä on kaikentasoisten lahjakkuuksien temmellyskenttä. Jokaisen on luotava omat sääntönsä, yleiset pätevät vain petterijärvisten unelmissa.
Kaikkea täällä liikkuvan epäilevä-periaate olisi tärkeä jokaisen netinkäyttäjien pitää mielessään. Nimimerkkikin on ja pysyy nimimerkkinä niin kauan aikaa, kunnes hän itse toisin todistaa. Voi miettiä juridiseltakin kannalta sitä, onko tällaisella Oletuksella edes minkäänlaista oikeusturvaa vaikka sen kraiveliin kävisi verbaliikan kourilla kiinni kuinka loukkaavasti tahansa. Ja vaikka vääntäisi vähän nenästäkin.
Tulee mieleeni se yksi "hollantilaisia" juuriaankin esitellyt vV joka lähti tutuista paikoista airot sälöillä Siperian junaan pilettiä hankkimaan kun sattuivat muutamat lohkaisuni pohjatapin sen veneestä irrottamaan. Kohtahan tällaiset ilmestyvät joinain muina kolehmaisina jäljilleen, että se sen hyödyistä sitten. Ainoastaan siinä mielessä itse hyötyy, etteivät ne ainakaan omalle astialle enää tule oksentamaan. Muuten harmittomia, mutta jotkut kuuluvat (jotkut sivistyneiksikin itsensä lukeneet) verkostomarkkinointiketjuun jolla on korkealle tähtäävä agenda, kattava jäsenistö sekä huipulla kumarteluja ja huiskun leyhytyslepyttelyjä kaipaava mestari lakeijoineen. Eivätkä nämä tyypit pesuaineita tai pyramidiosakkeita ole kauppaamassa.
Päivällä porasin reiät veneen airoihin ja pulttasin hankaimet niihin kiinni. Nyt pitäisi saada veenkulukija jonnekin rantsuun, että pääsisi soutelemaan. Nuasessa voisi tulevana suvena vielä kalastella. Talvivaaran myrkkyputken asennuksen ja kaivosaltaiden töryn pulssaamisen jälkeen ei sen järven kalaa varmasti voi ajatellakaan syövänsä. Tämä on kuultu rannoille asuntonsa tai mökkinsä rakentaneiden suista. Eivätkä tutkijatkaan aietta ihan hiljaa niellen ole olleet. Mikä tuho, mikä vahinko!
Nordeakomerossa piilotellut piäekonomisti Aki Kangasjärvi astui välillä ulkorappusille katsomaan maailman suuntaan ja sanoa räväytti, että köyhille ei kannata rahaa jakaa kun eivät ne osaa sitä käyttää kuitenkaan. Kerta kaikkiaan mikä älynväläys, tämän vuosikymmenen huimin! Sehän on samaa mainiota tasoa kuin kollegansa Juhana Vartiaisen lausunnot kotiäideistä.
Monenko sohvanpohjalla iloisena makailevan köyhän elatusrahat ovat menneet valtiolta edellä mainitun Talvivaara-rikoksen paikkailuun jo nyt? Millaisin konsulttivoimin Talvivaara hanke ensinnäkin laitetiin alulle ja millaisin konsulttivoimin sen toimintaa edelleen hampaat irvessä veronmaksajien ja köyhien rahoilla edelleen jatketaan? Entä mitenkä pankit (ja valtiot, suuryritykset jne.) ovat vuosikymmenestä toiseen, lamasta lamaan tsiljoonien arvoisia, heille uskottuja leivisköjään hoidelleet vaikka niillä on ollut kannattavuuslaskelmien tekoon kalliilla palkattuja kangasharjuja ja vartiaisia pataljoonien verran ja reservit päälle ? Elikä että kuka ei osaa ja mitä?
13 pv maanantai
Äiti on laittanut saunan kiukaan alle tulet. Savu röyhyää kahdesta päädyn räppänästä, raollaan olevasta ovesta ja muutaman ylimmän hirren välistäkin sitä puskee pärekatteisen räystään alle, tuuletusväleistä vintille ja pian näyttää siltä, kuin katto leijuisi savun varassa irti hirsisistä seinistä. Äiti tulee saunalta pois, menee kaivolle, nostaa peltisellä kapalla vettä puiseen korvoon ja kahteen sinkkiämpäriin. Täyden korvon äiti jättää kaivonkivelle keikkumaan. Ämpärit hän kantaa veräjän takana ammuvalle Pikkumantelille ja kiertää sitten navetan sivuitse, nokkoskasvustoja varoen pihamaalle. Isä kuorsaa multiaispenkan vieressä mökin kupeella. Isällä on tyynynä mytylle kääräisty pikkutakki. Äiti hakee tuvasta risaisen peiton ja hulmauttaa sen kuorsaajan suojaksi. Äiti silittää isän kaljua, pyyhkäisee nenänvarresta veritäyden itikan. Isä tuli illansuussa monen viikon työreissulta Helsingistä. Humalassa.
Eksyin Suomitosentti Johan Bäckmanin blogiin. Mieleen pulpahti välitön rinnastuksen tunne norjalaiseen joukkomurhaajaan Anders Behring Breivikiin, niin harhaisia tämän yhteiskuntatieteilijän tekstit ovat. Hänestä voi käyttää huoletta nimitystä "Suomen syöjä". Sillä nimityksellähän aikanaan Lenin nimitteli suosikkitsuhnaansa Otto Wille Kuusista joka sekin oli aikasten kynäniekka kun propagandalle alkoi.
Bäckman on nykyhetkelle vaarallinen nyt, kun Idän ja Lännen vastakkainasettelun päivä on jälleen sarastanut. Hän on sitä ehkä paljon laajemmassa merkityksessä kuin Otto Wille 1920-luvulla jos se kokonaan irti päästetään, ja joku merkittävä taho alkaa raivata tilaa hänen mielettömyyksiensä kirjolle. Ei hän kuitenkaan vaa´ankieliasemaa tule saamaan vaikka mieluusti itse niin olemisensa "idän ja lännen välissä" kokisikin. Häneltä puuttuvat maanalaisetkin tukijoukot, puolue jonka nimiin mm. O.W. Kuusinen propagoi. Näitä tällaisia "viisaita kaheleita" on aina käytetty, ja yhä edelleen käytetään tarkoituksella tietynlaisille uhkakuville kulisseja rakennettaessa. Hikibediassa on sopiva luonnehdinta tuosta jakomielitautisesta tyypistä: Johan Bäckman on historiaa korjaava desantti, joka taistelee maailmanvalloitukseen pyrkiviä virolaisfasisteja vastaan. Johan Bäckman on todistanut sen, että tuumaakaan virolaista maata ei ole Neuvostoliiton toimesta koskaan miehitetty ja Neuvosto-Virossa kaikilla oli paljon kivempaa kuin nykyisessä diktatuurissa, "Fashisti-Virossa". Bäckmania pidetään kokeilevan surrealistis-stalinistisen historiankirjoituksen uranuurtajana.
Tojotanrotteloon kävin hakemassa pakoputken tiivisteen (3,50€) ja rakentelin pyöreistä pöllinpätkistä ja trukkilavoista pukit, joiden varaan ajoin jotta pääsin alle vaihtamaan sen. Hyvin onnistui. Pultitkin aukesivat ilman rälläkkää. Etuosasta se jostakin vielä vuotaa vähän. Pakosarjan tiivisteen tarkistin, mutta vuotokohta ei löytynyt siitä vaikka hieman olivatkin pultit löysähköjä. Ehkä siinä sinkkiverkolla suojatussa joustoputkessa on pieni reikä. Sesaatana on kyllä kallis osa jos joutuu vaihtamaan!
Jäähdytysjärjestelmäkin vuotaa pienesti. Ja öljyä tihkuu muutamasta paikasta. Inhottavaa puuhaa autojen rassailu!
14 pv tiistai
Äiti niittää, karkeaa rantaheinää ja ruovikkoa kaatuu, ja melkoisen paksut pajunvarretkin. Ruske vain kuuluu ja pajukko heiluu. Säännöllisin väliajoin äiti seisattuu, kouraisee heinätupposen käteensä ja pyyhkäisee viitakkeenterän juuresta kärkeen päin. Oikean käden ja viikatteenvarren kahvan puristuksessa niittämisen aikana pideltävä liippa alkaa tasaisen tsikvik tsikvak tsikvik tsikvakkauksena kärjestä juureen päin kaksi kertaa ja vasen nyrkki peruuttaa kalson päällä edellä topparina, ettei terä tee liippakäden sormeen viiltoa kuten se äkkinäiselle opiksi poikkeuksetta viiltää. Äidillä on oikean käden peukalo haljenut jo tyttösenä kun viikate on pudonnut nurkkapäästä siihen. Peukalonkynsi kasvaa edelleen kahtena.
Päivi Neitiniemi on mainio nimi, myös täsmällisen kuuloinen toimittaja radiossa. Tulevia eduskuntavaaleja jauhavat Yle 1:n aamulähetyksessä.
Katselin Helsingin seudun vaalimainoksissa esiintyviä päitä. Näyttäisi siltä, että vasemmistolla ja vihreillä ehdokkaiden ikä on nuorempaa kuin muilla. Miksi siis odotukset ja gallupit kertovat, että harmaiden puolueet kok, kepu, persut ja sossut olisivat voittamassa kun samaan aikaan on myös tutkimustietoa siitä, että nuoret tekisivät muieluusti rajun nuorennusleikkauksen edustajistoon? Eivätkö nuoret äänestä vai ovatko ne jo vanhoja kun tulevat äänestysikään? Toisaalta hyvä, että äärilaidoilla ei kannatusta ilmene. Komminismista puolalainen elokuvaohjaaja Kieslowski on Martti Puukon haastattelussa sanonut mm.: ".. ei komminismi ole loppunut, kommunismi on sairaus, joka ei parane niin helpolla. Mielestäni kommunismi on kuolemantauti."
Minä jatkan mielessäni, että kuolemantaudiksi kommunismi-aatteen virusti ihminen itse, Stalin tahollaan ja Mao tahollaan pienempiä kuolemanenkeleitä unohtamatta.
Nyt maailmassa eletään sitä vaihetta, jossa aletaan vähitellen ymmärtää (tunnustaa) kommunismiuskonnon vastakohta markkinataloususkonto ja sille pian tuleva loppu. Karmeat jäljet loppulitviikissä senkin syyksi luetellaan, jos ketään on luettelemassa, tai mitään, mitä luetella. Tämänkin ajatuksen yhteydessä voin miettiä Kieslowskin sanoja Puukon kysymykseen "Onko maailmassa oikeudenmukaisuutta?": "Ei tietenkään, mitään oikeudenmukaisuutta ei ole olemassa. ... .... ... Egoismi on ihmisen todellinen luonto ja egoismi sulkee pois oikeudenmukaisuuden. Se, että jokainen pyrkii saamaan itselleen enemmän kuin muut, sulkee pois oikeudenmukaisuuden ja joka tapauksessa se sulkee pois tasa-arvon."
Epäonnen arpajaisissa jaetaan enemmän voittoja kuin hyvän onnen. Jälkimmäistä vain toivotetaan enempi. Taikauskostako sitäkin?
Günter Grassista otsikoitiin oudosti Hesarissa: "Saksa menetti omantuntonsa". Eikö 87-vuotias saa kuolla? Yhden ihmisen mukanako kokonaisen 80-miljoonaisen kansan "omatunto" kuolee? Eikö se sijaitse hänen kirjoittamissaan kirjoissa ja niiden näkemyksissä? Ei kai omantunnon diktatuuria voi olla olemassa? Varsinkaan kuolematonta sellaista.
Tänään vien tietokoneen takuukorjaukseen. Keskusyksikössä eivät ole toimineet etu-usbit, kopiokoneen asennus ei ole onnistunut ja näytössäkään eivät kaiuttimet toimi.
15 pv keskiviikko
Äiti laittaa ensiksi siivutetun känttyletin pöytään. Sen alla on sileäksi monissa pesuissa hioutunut haapalaudan pätkä ja välissä voipaperia. Asettaa sitten pöydän reunalle koloreunaiset kahvikupit joiden joskus niin sileinä kiillelleistä kyljistä vielä ruusunvärejä vähän erottuu. Kermanekasta on nokka lohjennut kokonaan pois ja sokerikupin pikkunätin korvan katkenneiden tynkien karheat päät muljottavat mustina. Mutta äiti on nyt iloinen sillä Syvärin Varissaaresta tuli yllätysvieras. Äidille Alli on kuin äkkinäinen keväthenkäys maaliskuussa kovien helmikuun pakkasten jälkeen. Ja voi miten siskokset jutuilleen helakasti nauravatkaan!
Martti Puukon Puolalaisessa vuorokaudessa on Gunter Grassin lyhyehkö haastattelumuistiinpano. Selventävää minulle se, kun siinä käsitellään Grassin suhdetta Puolaan, Saksaan ja Liettuaan. Myös po. maihin ujuu tajuntaan uusi tarkastelukulma. Sattui sopivasti luettavaksi kun Grass nyt kuoli eikä Venäjäkään pysy aloillaan.
Otto Wille Kuusisen elämäkerrasta taasen pystyy ammentamaan hieman ymmärtämistä tämänkin päivän Venäjän käyttäytymiseen Ukrainan, Krimin ja Lännen suhteen, ja se ymmärrys hyytää selkäruotoa. Stalinin perintö, jonka kerryttäminen alkoi Leninin kuolemasta leimaa kaikkea sitä, mitä Venäjän valtaeliitti nytkin tarjoilee kansalaisilleen sekä muulle maailmalle.
Jörn Donner on julkaissut Pikkumammutin. Suurmammuttia en kyennytkään lukemaan kokonaan kun se pari vuotta sitten ilmestyi. Donner on nyt 82 v. Kirjoittaako Hesari Jörnin pian kuollessa, että meiltä (Suomelta) meni hautaan omatunto? Vai menikö se jo Väinö Linnan tai Kalle Päätalon mukana? Jokuhan parkaisi, kun Erno Paasilinna kuoli, että nyt Suomen kansalta kaatui peräseinä. Tarkoittaisiko peräseinä siis tässä yhteydessä samaa kuin omatunto? Kun kokonaisista kansoista puhutaan ja niiden omistatunnoista, niin eikö omatunto jakaannu useamman vastuulle aina aikakausittain? Kumpi, Stalin vai Solženitsyn oli Neuvostoliiton omatunto? Entä nyt, kun intellektuellit omattunnot järjestelmnällisesti tuhotaan, niin jääkö tämä omanatuntona olemisen raskas vastuu yksin Putin-paran kapisille harteille?
Entä kuvitteleeko joku, että Hesarin palkitseman Jukka Kemppisen mukana kuolee blogimaailman omatunto?
Omatunto, mitä se on? Onko se kuin talvisodan henki jota tungetaan paikkoihin, joihin sen soveltuvuus on vähintäänkin kyseenalaista? Molemmilta taitaa kaikupohja olla jo rikki.
Tänään rassasin Puutarhurin Rellunpippanaa. Siitä on ollut jo kauan pissapojan moottori rikki ja nyt sen sain vaihdetuksi. Mutta ei sekäänsaatana helppo operaatio ollut. Piti pultata pohja"panssari" (muoviläpyskä) irti ja vasta sitten pääsi käsiksi vesisäiliöön jonka pohjapuolella pikku pumppu sijaitsee. Eikähän minun kourani sinne mahtuneet. Piti Eliaksen käydä pienillä käsillään avittamassa, että esim. virtajohdon sai irti ja uuteen asennetuksi. Nyt se kuitenkin toimii taas.
Pauluksella 26.4 on ensimmäinen julkinen tanssiesiintyminen. Pitäisi jostain saada mustat, suorat housut, valkoinen paita ja kravatti tai mirri kaulaan. Löytyisiköhän kirpparilta?
16 pv torstai
Viimeöisessä unessa nukuin Unimäen vanhan mökin kylmällä lattialla, palelsi. Äiti kumartui kääräisemään täkinhelmaa jalkojeni ympärille, silitti karhella kädellään poskesta, pörrötti hiuksia. Niin se äiti aina joskus tekikin.
Paulus ättäröi koko viime yön hammaskivussa. Käytin heti aamusta h.lääkärissä ja se rusautti melkein puhki kuluneen maitohampaan pois. Poika vissiin narskuttelee hampaitaan kun kaikissa toisen puolen jäljellä olevissa maitohampaissa on purupinnat murusina. Hyvä kuitenkin, että avun sai. On se kyllä aika hyvähermoinen kaveri, ei änähtänytkään kun lääkäri puudutuspiikkiä ikeneen tunki.
Lunta satoi aika rutkasti. Nyt uuden mukana vanhat hankipaltteet saavat sitten kyytiä. Lämmitin takkaa, ja saunan. Ensiksi kuitenkin korjasin saunankiukaan luukun rikki lohjenneen lasinkulman pellinpalalla ja rautalangalla.
Minulla on tunne, että minua vakoillaan, tai ainakin halutaan pelotella. Tänäänkin tuli tekstiviesti, jossa oli uhkaava sävy. Mutta se voipi olla luulotautia kun mulla ei mammuttimaisia ajatuksiakaan päässä pysty liikkumaan.
Lähden ehkä huomenna viikonlopuksi Unimäkeen joten julaisen nämä viikon mitättömyyteni tänään.
Viesti Sinulle, joka et ole anonyymi nimimerkki minulle: Niin kauan kuin olen Sinut tuntenut, olen Sinua kohtaan rakkaudeksi luokiteltavaa tuntenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti