perjantai 15. toukokuuta 2015

Toukokuu 2015, 2 viikko

11 pv maanantai

Se olikin röngten ensiksi ja vasta 27 pv ultra. Tulokset sitten kun liäkäri kerkee soitteleen.

Halkokuorma on kärrystä pois ja pinossa, muutapa en tänään juuri tehnytkään (muistan yhä Juhana Vartiaisen julkisen loukkauksen lapsista huolehtimisista, joten niitä en sitten tekemisiksi ole sen koommin laskenut). Paitsi Unimäestä tuomani pyörän huolsin. Siinä eivät takajarrut toimineet. Purin rummun ja ruuttasin vaseliinilla laakeripesät turvoksiin. Yksi takaiskujousi oli jarrukehän päältä poikki, mutta kyllä se nyt kuitenkin toimii koska laakeripesän hahlot ja rummun sisäkehällä olevat vastakappaleet olivat kunnossa. Katkimennyt, jäykkälankainen jousi on siinä ilmeisesti jarrutuksen pehmentämistä ja palautusliikettä varten. Etupyörän laakeroinninkin tarkistin ja rasvasin. Keskiötä en saanut purettua koska on umpimielistä mallia eikä minulla ole tarkoitukseen sopivaa ulosvetäjää. Muuten harvinaisen kestävän tuntuinen lastenpyörä. Mitenhän vanha lieneekään? Mistä se on Unimäen aittaan kulkeutunut? Tuo pyörä on tarkoitus antaa Soilan nelivuotiaalle poikaselle. Vai joko hän täytti viisi? Tai sitten ne ovat ehättäneet tilaamaan Hobby Hallista satasen pyörän joka kestää juuri sen aikaa, kun poika kasvaa ulos pyörän koosta.

Hain apteekista kipulääkkeet joista lääkäri reseptin sinne työpöydältään netin kautta luihautti. 24€ maksoivat juuttaat, mutta nyt kylkikipu laantui vähän eikä selkäkään ole pahana. Täytyy syödä viikon kuuri kuulemma, että vaikutus olisi hyvä. Näinköhän.

Sytykkeitä täysmittaiseen sotaan olisi taas Puutarhurin kanssa ollut, mutta laantuihan tuo tällä kertaa ensi puhauksiin.

Mietin Hanten kanssa käytyjen muistelusten sytyttämänä, kuinka reviirimme olivatkaan laajoja ennen. Ne voi mitata sadoissa hehtaareissa, ei muutamien katujen pätkinä, kapakoiden tiskeinä, kauppajättien käytävinä. Kenen luona enää kylässäkään kuljetaan? Lapsuudessani ja nuoruudessani sitä vain mentiin jonnekin tupaan istumaan ja turisemaan, tai kuuntelemaan isäntien turinoita, kuljeskelemaan metsissä, järvillä, jokien ja purojen mutkissa kymmenien kilometrien lenkkejä. Nyt ei meinaa venettä veteen autotien päähän saada kun telapaikat ovat maksullisia! Jos jonnekin rannan pusikkoon vain vetäisee niin kohta ovat mullisaukon siideripäiset poijat ja tytöt särkemässä airot, varastamassa peräruutan ja hyvässä lykyssä koko vaatimattomuuden. Ainakin tuhdolle tortun vääntävät.

Luin uudestaan lauantain Hesarista venäläiskirjailija Mihail Šiškinin  esseen "Silmiemme edessä Venäjä on muuttunut 21. vuosisadalta keskiajalle". Tärkeä kirjoitus samoin kuin sunnuntain lehdessä ollut "Sota kännykässäsi" jossa käsitellään jälleen kerran Kongon veritimanttien alkutuotannon rikoksellisuutta. Mutta kuka hipaisurakasta kämmenlaitettaan hivelevä näistä välittää? Moniko tuon raportin lukenut ottaa ja palauttaa laitteensa Samsungin tai muun kännykkäjätin tuotantolinjan siihen päähän, jossa niistä kahmaistavat voitot kansainvälisille pelimarkkinoille kirjataan? Näkyykö asian puolesta barrikadeille kiipeilijöitä?

12 pv tiistai

Brysselin hikihatut ovat varoitelleet Suomea kehnosta taloudenpidosta. Sopivastipa pelotteluviesti saapui kun hallitusta porvarit runnovat pikavauhtia kasaan. Stubbko tilasi Brysselin tovereiltaan tuon kokonahkanoottiruoskan?

Nepalissa järisi jälleen yli 7 magdituudin voimalla. Uhriluku on vielä epäselvä. Vähän suurempi oli se edellinen jonka jäljiltä polttohautasivat yli 8 tuhatta kuollutta ja kymmeniä tuhansia loukkaantui.

Tänään sain valmiiksi eilen illalla aloittamani pitkähkön kirjeen. Taisin kirjoittaa kuitenkin aikomusteni vierestä. Kirjeen kirjoittaminen on nykyään aika vaikeaa, vaikeampaa kuin novellin murjaiseminen. Kirjoituksiaan on usein saanut nolostella, ehkä kirjeenmuotoistakin; kirjoittaja joskus pilkkuunkin hirtetään.

Kirjastossa luin Karjalan Heimo lehdestä viime kesäisestä pyöräretkestäni. Valokuvani olivat hienosti sommiteltuina tekstin joukossa. Tuli hyvä mieli niistä reippaiden lasten kuvista jotka olivat päässeet  esille. Itse tekstiä en kokonaan ehtinyt tarkistaa sillä olin menossa G:sta hakemaan koulusta. Illasta siivosin pihamaata, irroittelin omenapuiden ympäriltä rusakkosuojat ja murskasin silppurilla vähän oksia. Puutarhuri kuokki kukkapenkkiä ja kärräsin sille kompostimultaa.

Tein valkosipulilla vahvistettua kanaviillokkipataa. Suuruksena ohraryynejä ja liemenä yrteillä ym. maustettua ruokakermaa. Illalla haudutin vielä ohrauunipuuron aamuksi valmiiksi. Saunassa itseäni.

13 pv keskiviiko

Aloitin päiväni lukemalla Paroselta: "Ne myyvät valmiiksi elettyä elämää, elämää joka tapahtuu elottomien tavaroiden kautta, tavaroiden, joilla ei ole sinänsä elämälle välttämätöntä merkitystä, jotka ovat syrjäyttäneet välttämättömän. Elämästä on tehty pako elämästä, elämästä on tehty kipu jota on alati paettava pakotuotteiden avulla -ja tuotteiden kesto on taatusti aina heikompi kuin yhä heikommasta kankaasta tehdyt vaatteet. Elämästä on tulossa ihmisille rangaistus jostakin mitä he eivät ole tehneet."

Edellisiä Paronen on miettinyt noin neljäkymmentä vuotta sitten eikä sanoma ole kuin vahvistunut.  Kuvattu prosessi on jo moninkertainen rikos. Lisäksi tieto, joka on jo useamman kuluttajan ulottuvilla ja käytössä, tekee rikoksen jatkamisesta anteeksiantamattoman. Muun muassa veritimanttien osalta jokainen kännykänkäyttäjä on osasyyllinen Kongon kaivosorjien kurjuuteen. Puhumattakaan suklaanmässyttelijöistä, jotka ruoskivat Norsunluurannikon kaakaoviljelyksillä ahertavien lasten selkänahkaan kipeitä juormuja.

Hain kirjastosta lauantain Hesarin kolumnin kirjoittajan Mihail Šiškinin kirjan Sinun kirjeesi. Hyvältä tuntui sitä jo lukea. Panin netin kautta varaukseen Heikki Haavikon isästään Paavosta kirjoittaman teoksen. Se ei ole vielä kirjastoon edes tilattu, että menee varmaan aikansa ennen kuin käsiini saan.

Meinasi Pauluksen tanssiharkat unohtua kun olin pyörälenkillä sateen tauottua. Huomenna tuomarien katselmukset hänellä. G ei lähtenyt jalisharkkoihin. E oli pois koulusta päänsäryn takia. Kurkkukin silloli kipeä. Mummo, Aila ja Pena kävivät. Kahvit vain horaisivat ja lähtivät asioille.

Tuntui hyvältä jatkaa pitkän tauon jälkeen Karjalapyöräilyn selostusta. Taidan panna tuulemaan sen kanssa, niin saan heretä kesään ilman sitä painetta. KH-lehden kirjoitukset kävin nyt lukemassa eikä siinä virheitä ollut. Ainoa se 2000 km oli vähän liioittelua koska se täyttyi ehkä vasta kun olin Tammisaareen Imatralta mutkitellut.

14 pv helatorstai

Paulus selvitti itsensä E-luokkaan, eli on kelvollinen harkitsemaan osallistumista tanssikilpailuihin. Harjoittelua se tietenkin vaatii kovasti. Paikalla olleista osallistujista sai nyt parhaimmat arvostelut parinsa kanssa. Tuomareina toimivat Heikkilät Vaasasta ja Maskonen Knista.

Kylmä ja sateinen keli.

Ei muuta ihmeempiä. Paitsi että muutaman tunnin aherruksen tuloksena julkaisin pääblogissani Karjalaa. Salmissa olen nyt menossa. Aloitin illasta myös seuraavan leirin ajatuksien siirtelyn matkapv-kirjasta.

Yksinäisyyden peikot huoneeni vuorilla tässä taas raskain ronttosin vaeltelevat. Se on raskas tunne. Puutarhuri katsoo jääkiekon Tsekki-Suomi ottelua eikä halua ajatella edes, että minä olen olemassa. Kai minä sen ansaitsen kun en ryyppää enkä pieksäkään.

15 pv perjantai

On ollut taas alakuloinen olo koko pvn.

Petivaatteiden pesua. Ulos kuivumaan ripustelin; ei sada. Kirjoittelua; 1 novelli valmiiksi ja kahden erillisen hahmottelua. Valmis kertoo naisesta jolla on vasen käsi ranteesta poikki ja hänen miehestään, jolla ei ole vasenta jalkaterää. He asuvat päätien suunnasta tarkasteltuna Ruohokumpu-nimisen kylän metsään päättyvällä vasemmalla laidalla ja jos jokea pitkin katsoo erään tärkeän liikenneväylän sillalta, sen vasemmalla rannalla. Jne.

Äsken purin aitan hirret peräkärryyn, mahtuivat kaikki tuohon isompaan lainakärryyn vaikka jäi kuuppa vähän koholle. Piti sitoa se erikseen kiinni. En kerennyt Gaiusta hakemaan kun jäin yhden eläkeläisen kanssa juttelemaan torille. Poika hilipasi itse pihhaan. Kävin kirjastoon viemässä kirjoja ja tullessa vielä kaupasta Unimäkireissulle maidot, leivän ja jonkun tarjouskanan. Mäntysuopaakin kun se oli tarjouksessa 3 e/2 pll.

Sinnittelin kuitenkin, vaikka alakulo muuttui vitutukseksi (mitähän eroa niillä tuntemuksilla lie?) Pitkänrannan osuuden Karjalaa blogiini. Perkele kun saisi aina laskun lukijoille lähettää niin eipä olisi leivästä tingittävä. Vaikkapa vitosen per kävijä.

Nyt on kello jo puoli 6. Mökillä olen kahdeksan paikkeilla jos kohta lähden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti