Toukokuu 2015, 1 viikko

4 pv maanantai

Aurinkoinen päivä. Pesin muutamat koneelliset Unimäen pyykkiä, petivaatteita, kakrujen rymyrytkyt, ja ne kauhtuneet verhot joiden ompeluttamisesta juolahti mieleeni jotain erikoista n. 20 vuoden takaa. Ripustelin pyykit ulkotelineeseen. Tuuli kieputteli kohta isommat lakanat solmuun ja narujen ympärille. Kuivuivat silti nopeasti.

Ulkona kuivatun pyykin tuoksusta tulee aina äiti mieleen.

Hèléne Berr:n Päiväkirja 1942-44 piti jättää kesken lukemisen. Onko holokaust-kirjallisuutta tullut mitta täyteen? Suomennoksen laatukin voi vaikuttaa. Toimitettu laitos tuo kirja on, sillä päiväkirjan kirjoittaja on itse tuhoutunut Bergen-Belsenissä muutamia päiviä ennen kuin englantilaiset vapauttivat leirin.

Otin Unimäestä löytämäni laatikon muistot mukaani. Siellä oli tuoreempaakin tavaraa, lehtileikkeitä sekä pari taskuallakkaa muistiinmerkintöineen. Yhden välistä tipahti kirjailija Jussi Kylätaskun vuonna 1999 kirjoittama nekrologi äidistään jonka tunsin, koska hän asui samassa tamperelaisessa taloyhtiössä kuin minäkin 80-luvulla. Muutamina keväinä kävin tämän äidin luona  irrottelemassa kiinni juuttuneita ikkunapokia. Harjakaisiksi hän tarjosi tarinatuokion kahvin ja nisun kera. Jonkun pikkuremontinkin taisin keittiössä tehdä eikä hän palkastani tinkinyt. Jussin itsensäkin tapasin muutaman kerran. Nyt hän on jo kuollut. Jossain hänenkin nekrologileikkeensä lie.

Poikien koululta murheellisia terveisiä: E:n luokanvalvojan poika oli ollut kuskina kuolonkolariin johtaneella ajelulla vappuviikonloppuna. Kaikki kyydissä olleet nuoret loukkaantuneet pahasti. Vaihdoin tästä aiheesta sähköpostiviestit rehtorin kanssa.

Suomessa hallitusneuvottelusirkus. Britanniassa parlamenttivaalit. Venäjällä "Suuren Isänmaallisen Voitonpäivän" maan taloudellisen tilanteen huomioon ottaen rajusti ylimitoitetut juhlavalmistelut. Itä-Ukrainassa luoti latskahtaa kohteeeseensa aina kun vain joku liikahtaa. Syyriasta ei juuri nyt ole uutisissa mitään, mutta tuskin siellä päivääkään ilman ruumiita ja infrastruktuurin särkemistä eletään. Välimerellä ajelehtii pakolaisarmadat, ja kaikkialta muualta kumpuavat ilmakehää tuhoamaan homosapiens-lajin kulutuspierut.

Sain lääkäriajan torstaille.

Makselin kaikki laskut ja mitä jäi tilille, niin sitä en hirviä edes ajatella.

5 pv tiistai

Tänään sattui kassajonossa eteeni nainen, jonka hajuveden annostelijana toiminee saavi. Alkoi oikein päätä särkeä.  Ilmastonmuutoksen torjunnan voisi aloittaa Pariisin Champs-Elyseeltä heti mopojen romuttamoihin kärräämisen jälkeen (sitähän ei ole oikeasti aloitettu, kullatuin huulin puhuttu vain että pitäisi). Jos ihminen haluaisi haista muulle, kuin itselleen, voisi kieriä vaikka apilapellossa. Eräs iisalmelainen tanssituttu, Riitta tuoksuu kyllä hyvälle; ei oikein paljon miltään, mutta jokin vienonkaino yhdistelmä korvan takaa poski poskea vasten tangotessa leyhähtää. Kerran kysyin ylenmääräisen tuoksumattomuuden salaisuutta, niin hän sanoi sekoittelevansa hajusteet luonnontuotteista itse.

Millehän äiti tuoksui? Navetalle, ruisleivälle, rusinapullalle, ainaisen touhukkuuden hielle; äidille.

Sahuri soitti jo perjantaina, että haapalankut on valmiina, hae ku kerkiit. Nyt lähden hakemaan ja vien ne yhtä kyytiä Unimäkeen kun ovat puolivälissä jo muutenkin (sahuri asuu Talvivaaran kupeessa Lahnasjärvellä). Hakkaanpahan halakoja samalla reissulla kärryn täyteen ja tuon tullessani: Terveisiä ei meillä ajeta!

Illalla Unimäessä

Olipa laadukkaita lankut jotka hain. Sahaaminen maksoi 50€. Metrejä 50.  Puukeskuksella  50x200 haapalankku maksanee 10€/jm. Passaa näistä saunaan lauteet rutaista kunhan  sellainen ihme ennen sitä tapahtuu, että saan lattiavalun kustannetuksi. Lankut saavat uinua kärryssä yön ylitse, en jaksa niitä taapeliin enää tälle illalla asetella. Kylkeen ja käsiin koskee eikä selkäkään muuta kuin vittuilee kipujen kautta jatkuvasti.

Toin kotoa yhden vadelman taimen ja tuomenjuurimöykyn. Painoin kuokankoloon ensiksi mainitun viime syksynä istutettujen marjapensaiden luokse. Tuomea varten sykäisin viillon turpeeseen saunan lähelle. Ehkä se kerkeää kohota kukkivaan korkeuteensa vielä elinaikanani. Nuo 90-luvun puolivälissä istutetut tuomet saunan  etupuolella ovat kituroineet jotenkuten. Puskasta piti syksyllä katkaista pari paksumpaa pois kun talven mutkalle murjomina taipuivat mustaviinimarjapensaita varjostamaan. Kolme jäljelle jäänyttä harottajaa pakotin eräänlaista "kiristysvorokkia" apuna käyttäen toisiaan päin ja solmin köyden tiukalle lenkille runkojen ympärille. Kirjosiepolle on tuomessa pesäpönttö ollut jo vuosia, mutta nyt näytti siltä, että talitintti on kerennyt munia sinne. Mitenhän käy, kun itse pöntön vakivaraaja kotio saapuu?

Yhden lintupöntön toin vielä Knista myös, mutta sille pitää kate laittaa vaikka tuohesta kun koversin sen m.sahalla umpipölkkyyn ja alkaa lahota nopeasti jos ei jotain syidensuojaa ole.

6 pv keskiviikko

Nukuin kymmenestä tänne aamukuuteen aika makeasti. Päänsärkykin taitaa olla tiessään, vähän vain jomoilee. Viileäähän täällä on, mutta se vain hyvä. Pidin illalla tulta ainoastaan hellassa. Pilvessä ainakin näin aamusta. Tuulee kohtalaisesti. Vaihtoasuinen jänis morjesti rappusten edessä kuselle mennessäni. Eikä se edes kiirettä pitänyt vumpsiessaan hissukseen aitan sivuitse metsänlaitaan. Jäi katselemaan, kun lorotin yöllistä lastiani kiven kupeeseen.

Mitä äiti keväisen Unimäen hehtaarin aamuissa näki? Kertoiko hän koskaan? Ainakin kerran  metsojen soitimen Villelän polun suulla, huonokuntoisen ilveksen makaamasta ison kiven juurella, kuukkelit koirankupilla, liejuisen pihan, masentavan lahot rakennusten tötteröt ja armottomina talven alta paljastuvat, tylyt kivirauniot.

Aamupalaksi paistoin 2 kananmunaa ja söin pari voileipää. Keitin kahvit tietenkin. Täytyy ruveta halonhakkuuseen, että kerkeän iltapäiväksi Kniin. Yöllisessä unessa joku herätteli minua hellästi enkä uhallakaan herännyt, että herättely-yritys jatkuisi aina vaan.

 

Illalla Knissa

 

Raskaan halkokuorman kanssa kaksi tuntia R.vaara-Knin väli. Kerkesin kuitenkin saattelemaan poikia harjoituksiin, G jalkapalloon ja P tanssi-. Polkupyörästä puhkesi takarengas. Kun talutin pyörää kotiin päin, niin minut saavutti Melalahden muurari ja se käveli sitten yhtäjalkaa pätkän verran. Sanoi, että muuraamiset ovat olleet nyt vähissä. Ja että kainuulainen ay-politiikka näyttää löystyneen olemattomiin jäsenistön etujen ajamisessa. Eikä sille rintamalle hyvää lupaa hahmollaan oleva hallituspohjakaan.  "Sairaalan laajennustyömoaurakkakaan ei jeäny kaenuulaisille. Suuryritykset tuopivat sitten virolaiset halapaukot telineille ja paikalliset jeävät nuolemaan näppejään."

 

Latjasin koivuhalot pinoon. Niitä tulee tuossa lainakärryssä kerralla n. 2 kuutiota. Ehkä liki 1000 kiloa koska ne ovat märkiä. Ajaessa ovat jouset luokilla väärään suuntaan ja renkaat lokasuojiin karskahtelee. Tämän määrän näillä käsillä valmiista pölleistä moottorisahalla pätkimiseen (55 cm) ja pölkkyjen kappaleiksi hakkaamiseen menee yhtä soittoa n. 4 tuntia. Jos jaksaa.

7 pv torstai

Juha Sipilän kolmea ässää tökkään Samuli Parosella: "Kuultu totuus on totuttu fraasi, eikä sitä muuten totuudeksi huomatakaan. Se tulee vastaan kuin tuttu Eemeli, siten vain, ettei se pala tulessakaan. Tuhka ei pala, se on totta.  Totuus on täällä jonkunmoinen vallasväen vartiopäällikkö, kolkkaa alamaisen joka lähestyy kiellettyjä paikkoja, ei se huutele tietojaan maan asioista. Tietäminen on täällä usein, jos tarkemmin katsotaan, uskomista, uskontoa, isänmaallisuutta, sinivalkoinen tango."

Herrat Helsingin ne vuan koettaa vuuhkasta, sanoi äiti. Kaetpa niitähin tarvittaan, vuan että nuin monta yhtä valtaojjoo kaevammaan...

Hain Motomaxista Mercuryn vesipumpun siipirattaan, kumisen, pienen lärpykän josta piti saatana vieköön pulittaa 28€! H tuo moottorin lauantaina ja asennetaan tuo ratas rikkimenneen tilalle. Tuossa pihamaalla vain on aika hankala soudella saatikka ajella moottorin kanssa...
 

Luin omasta hyllystä Milan Kunderan Naurettavien rakkauksien kirjaa (ap. 1968 suom. 1988). Ensimmäinen tarina Yksikään ei naura ei naurata eikä itketä, mutta kertoo taitavin sanankäntein sen, kuinka valehtelemalla viattomassakin tarkoituksessa voi sotkea perinpohjaisesti kaiken.

 

8 pv perjantai

Huolsin melkein kaikki polkupyörät tänään. G:n pyörä jäi vielä huomiseksi. Jarrupaloja vaihdoin, kiristelin ketjuja, puhdistin ja öljysin. Vaijereitakin piti kiriä. Elias tarvitsee kohta uuden pyörän, entinen käy pieneksi ja on jo aika remuksi kulahtanut joka puolelta. Pauluksella sama juttu. Omaan kaupunkipyörään piti taakse vaihtaa sekä sisus- että päällirengas. Ostin halvimmat, mutta silti meni 27€.

Äidillä kerkesi olla monta polkupyörää jotka me penakat sitä mukaa kolusimme juurakkoisilla poluilla rämäksi.

Iltapäivällä lääkärin vastaanotolla. Paineli mahaa, kylkiä, rintakehää, taivutteli koipia, koputteli ja kuunteli stetoskoopilla ja kyseli, katseli aiempia tietojani koneelta. Ei osannut arvella kylkikipujeni syytä. Määräsi ultraääneen ja keuhkokuvaan. Vilkaisi myös kämmentäni jonka keskelle on alkanut kasvattaa tiukkanahkaista, ratkeilevaa vuoristoa. Sanoi se olevan kämmenen kalvokutistuman (Dupuytrenin kontraktuura) jonka ainoa hoito on käsikirurgia sitten, kun se alkaa kiristää nimettömän, ja ehkä pikkurillinkin jänteitä niin, etteivät ne pääse koukistumaan. Aikoi kirjoittaa lähetteen fysikaaliseenkin. Sanoin, ettei minulla kuitenkaan ole varaa mennä, että turhaa semmoinen. Uskoikohan se, nuori, lihava mies?

Telkkarin tarjonta tänä iltana kuin olisi pikkupoikien sotaleikkiharjoituksia katsellut. Ehkä se Toukokuun neljä päivää olisi ollut katsottavakin, mutta holokaustia siinäkin...

9 pv lauantai

Eliaksen vein viideksi aamulla liikuntapuistoon. Sieltä lähti bussi Rovaniemen pelireissulle. En nukkunut kuin muutaman tunnin iltayöstä. Luin ja ajattelin, kirjoittelin jotain. Sitten kun olin E:n vienyt, nukahdin muutamaksi toviksi. Gaiuksella oli 4:n tunnin pelipäivä myös. Kun tuli kentältä, kehui tehneensä neljä maalia, joku ottelu oli mennyt myös häviön puolelle.

Alakakkeehan suoriutua Nimettömälle ongelle, komensi äiti. Siinä lapsuuden kesäharrastukset minulla, kotikattilaan päin aina.

Hante soitti. Se tulee kohta ja kun ollaan vähän oltu täällä, mennään Unimäkeen lämmittämään Hujjaus. Hanten lapset on menneet äitinsä luokse. Täällä taasen Puutarhuri lähtee aamulla mummon ja lasten kanssa äitienpäiväretkelle, niin minua ei kaivata. Lähempänä omaa äitiänihän olen Unimäessä, niillä sijoille jossa minut on alkuun saateltu, kivulla synnytetty, kappaleen matkaa kasvatettukin.  Tuleepahan sitten huominenkin päivä halkosavotassa hyödytetyksi. Kotikattilaan päin siis lapsena opitusti kaikki touhu.

Yöllä Unimäessä

Hämärtää jo. Hante läksi äsken. Hujjausteltiin. Juteltiin. Puheet liikkuivat sairauksissa, eroissa, entisissä yhteisissä naapureissamme, ihmisten reviireissä, ja vaikka missä. Minua surettaa kovasti H:n viime aikaiset elämän ikävät käänteet joita vielä maustavat kovat kivut. Ei kohtalo armoa tunne vaikka ihminen olisi kuinka kunnollinen ja ansaitsisi elämäntyöstään mieluummin palkinnon kuin tukistamisen.

Luin vanhasta SK:stä pitkän kirjoituksen Ilmari Turjasta. Elämänkerrasta ihan kävi. Oikeastaan julkihenkilöiden elämänkerrat tulisi tiivistää kymmenen liuskan esseiksi. Minusta, ei julkihenkilöstä, riittäisi puoli arkkia. Tai se yksi kuuluisan kulunut lause.

Tuli vielä puhelu: Eliaksen pelibussi joutunut Ranuan ja Pudasjärven välillä porokolariin. Auto särkynyt keulastaan niin pahasti, ettei sillä voi matkaa jatkaa. Nyt odottavat toista bussia hakemaan. Menee  pojalla melkein aamuun ennen kuin on kotona. Elämysretki siis.

10 pv sunnuntai

Äitienpäivä alkaa olla jo maillaan. Tulin Unimäestä Kniin vähän ennen kahdeksaa illalla. Oli taas raskas lasti Tojotanrottelon perässä, oikein kukkurilleen kuomun alusen laitoin. En kirjoittanut tänään yhtään Unimäessä, paitsi sinne mökkikirjaan muutamat rivit. Hakkasin aamusta lähtien halkoja. Välillä laitoin sen tuohikattoisen pöntön puuhun, kaiversin kahteen lahosydämiseen pajuraitaan kolot johon laudasta tein suuaukko-osan, siis kolopesijöille ne. Panin pari lyhyttä riviä pottuja kesäsyöntiä varten peltoon. Avitin västäräkkejä pesäpehmusteiden hankinnassa: ripottelin pilalle menneestä tyynystä untuvia pesien lähettyville, että jos ne kelpaisivat. Akulan Topi mönki mönkijällä iltapäivällä paikalle ja istui jonkin aikaa aitan rappusilla huastelemassa. Olin paidatta melkein koko päivän, niin kuumasti aurinko jo porotti. Löin kaksi kertaa kirveenlappeella vasempaan kourankupeeseen, se turposi paksuksi. Onneksi en terällä kuitenkaan. Hujjaustin lähtiessä, oli niin hikinen olo. Otin puolitoista burana 600:sta ennen kuin läksin ajamaan, niin kovasti särki moneen paikkaan kehossa.

Äitiä ajattelin vähän väliä koska oli äitienpäivä. Äidin halvaantumista ja kuolemaa pohdin. Se oli eräänlainen "prosessi" joka meni niin väärin kuin voi jokin tärkeä väärin mennä. Ei äiti sellaista "palkintoa" elämästään olisi ansainnut. Milloinkahan löydän sanat, joita voisin käyttää kirjoittaakseni tuosta traagisesta ajasta? Minä päivänä kykenen perustellen kertomaan, kuinka vihaan vanhinta siskoani kun ajatuskin sivuaa äidin viimeisten aikojen kidutusta? Samalla vihaan myös itseäni, kun en osannut ja jaksanut puuttua siskon järjestämään ja ohjailemaan prosessiin, joka tuhosi äidin henkisen perinnön. Vai voiko sellaisen tuhota? Eläähän se minussa ainakin vaikka en kykene ripenettäkään toimimaan niin, mihin äiti esimerkillään olisi voinut vaatia. Ja voisi vaatia haudan takaa edelleen kenet tahansa.

Puutarhurin, lasten ja mummin reissu oli kai onnistunut ihan hyvin. Koetin olla hissuksiin etten taas saa riitaa aikaiseksi, mutta meinasihan se jo tuossa loppuillasta puhjeta silti. Enkä muuta sanonut, kuin toppuuttelin, ettet viitsis niin kovalla äänellä poikia komentaa. Onnen lisäksi saisivat sanatkin pyöreitä olla niin, että ennen kuin kurkusta ylös nousevat, pyörisivät pesäänsä takaisin.

G nukahti helposti, kun laitoin Areenalta kuulumaan Satu Ruijan maasta Esko Salervon lukemana. Meinasin siihen uinahtaa itsekin.

 Huomenaamulla ultra, keuhkokuvaus vasta 27 pv.

Kannoin G:n omalle patjalleen. Nyt sitten itsensä viereen tästä köllähdän kovaa yksinäisyyttä potemaan. En voi mennä sanomaan ihmiselle tuonne seinän taakse siitäkään tunteesta.