Klo 04.15
Perjantaina muistin käydä Suomalaisesta täytekynään patruunoita. Hinta on tainnut nousta. 3en kpleen pkt maksoi yli 8san euroa.
Tämän aamun ilmanala on keväisen sulatteleva, märkä, kylmä. Taevas umpipilivessä.
Hallituskriisi menossa. Kahluusaappaiden suita myöten turpeessa uppuroiva kepu jurnuttaa "kentän viesteistä" ja virheitä, eikun vihreitä, vituttaa puun ja kuoren välissä muuten vain. Niiden puu kun on betonista jota happosateiden rispaannuttama nyhtökaurainen tuohi peittää. Vasemmisto peesaa muuten vain maailman markkinoilla näivertäviä kaikennielijöitä. Oppositiota vituttaa olla oppositiossa vaikka niistä karsinoista kasvojensa menettämisen peloista vapaina saa huoletonna räkiä.
"Me elämme harhassa" kirjoitti ja puhui elämästä selviytyjä Yrjö Kallinen vuosikymmeniä sitten. Ei lajimme silloin niin harhassa mekaanisine kompasseineen harhaillut kuin mitä nyt satelliittipaikantimineen. Sotien hajalle räjäyttelemän kaikkivoipaisuudentunteen menetys oli liiankin totta.
Käytiin kävelyllä. Vinha löysi jostain ojasta hirvenahkaläimäreen ja raahasi sen pihaan. Sitä jälttää nyt tuolla hangella. Kaikki se koiralla kelpaakin.
Lie lintujen ramadan jo päättymässä kun tinttejä ja tikkoja tippuu jälleen ruokinnalle tiheään. Vihervarpusia on jo parveksi asti.
Metsään ei voi vielä vapaasti mennä sillä lunta on paikka paikoin kahlata asti. Pentuna sai keväthölseissä kahlata koko elämän tarpeet niin voin nyt odotella sulamista.
Iltamyöhällä
Italian neidin kanssa juteltiin marjoista joita löytyy sekä sieltä että Suomesta. Katajanmarjoja, mustikkaa , aro(aho-?)mansikkaa ja vadelmaa ainakin. Koetin kertoa, että eteläisissä osissa Suomea kataja voi kasvaa yli 10 m korkeaksi. Hän näytti videon italialaisilta kyläjuhlilta jossa tanhuporukka oli pukeutunut samantyyppisiin kansallispukuihin kuin meilläkin. Musiikki oli masurkan tapaista.
Saunaa lämmitellessä porasin kaivon luona olevaan pienehköön koivuun reiän mahlalle, mutta kovin on vielä niukkaa nesteen irtoaminen.
KaHa soitti päivällä.
27.4.2021 tiistai
Nukuinpa kerrankin riittävät ja rauhalliset yöunet. Heräsin vasta ½6. Unessa rakensin aittaa. Sen valmistuttua linnut valtasivat rakennuksen.
Pikkupakkanen.
Ruokinnalla järrejä, punatulkkuja, viherpeippoja, peippoja. Punarinta kävi pölkyn päältä napsimassa puolukoita jotka muille eivät kelpaa.
Iltasella
Aamua en ehtinyt ihastelemaan sen enempää kun oli jo lähdettävä työmualle. Sinne pyrin menemään viimiestään 8saan vaikka olisin kyllä näillä heräilyillä valmis seitsemäänkin. Työaikasääntöjä voinee tämän ikäinen jesse jo rukata mieleisekseen, ja kun enää vitut välitän muutenkaan tesseistä.
Italianneiti halusi jutella luonnonyrteistä, pihkan valuttamisesta ja kuusenkerkistä. Ruokaseuraksi tuli myös karibialta lähtöisin oleva, tummempi neiti. Tai rouvahan hän on kun oli just mennyt naimisiin suomalaisen Villen kanssa. Näilläkään korpiseuduilla kansainvälisyys ei ole enää mikään tabularasa.
Kun tulin Um, oli olo ihan hervoton. Join kahvit, pätkäilin sohvalla ja tein sitten salaatin ja 4jän munan munakkaan.
Väsymyksentunteen mentyä kiipeilin korjaamaan parit tikkojen palastelemat lintupöntöt. Tein uuden etuelementin myös raitapajussa olevaan koloon kun entinen oli lahonnut ja halkeillut.
Muutama muukin pönttö kaipaisi kohentelua ja neljälle koivun pätkiin sorvatulle pitäisi löytää sokkelipuut. Jos menisi ja katkaisisi niille sopivista pystypuista tolpat niin tulisi samalla tikkalinnuille vähitellen kelottuvia nokanteroituspuita maisemaan.
Saunonut olen ja nyt se vasta väsyttääkin.
28.4.2021 keskiviikko
Miinus 5 on pakkasta.
Päänsärkyyn heräsin. Unessa "särkykuvio" kulki kallon sisäpuolta otsalohkosta takaraivolle kuin käänteinen jakaus. Keskellä vihreä "ruohojuova" ja sivuilta paljas. Tai kuin 90-luvun uusnatsien hiustyyli.
Pakko oli nousta kahvinkeittoon vaikka klo oli vasta 03.30.
Kahvit juotuani tuntia myöhemmin päätä ei enää särje kovinkaan kovasti. Laskin Vinhan sisälle ja se kuorsaa sohvalla. Voikohan koira sairastua uniapneaan?
Ihmislajin tuhoisia harharetkiä aprikoin tänäänkin. Areenalta olen kuunnellut Lohen surma-dokumentin lisäksi Britti-imperiumin noususta ja tuhosta.
Lohen surma: https://areena.yle.fi/audio/1-50811082
Tuo Lohen surma-dokumentti on mieltä masentava. Se on tapahtunut kaikkien hyväksymänä ja ihan tuossa silmien alla. Dokumenttia kuvataan lyhyesti näin: "Tapani Niemen esseistinen viisosainen dokumenttisarja kertoo siitä, miten lohi hävisi pohjoisen joista. Lohi on tässä jotakin suurempaa. Sen kautta näyttäytyy suomalaisen yhteiskunnan muutos, valtasuhteet, alamaisten ja valtaapitävien suhteet. Jotakin muuttuu, jokin pysyy muuttumattomana."
Mauripekkariset ja kimmotiilikaiset eivät varmaan kuuntele näitä sen enempää kuin hallituskabinetteihin nykyisin kiivenneet vihreätkään. Tai ei niitä ainakaan masentaisi vaikka kuuntelisisvatkin. Heidän luonteisensa tuonkin peruuttamattoman tapahtumaketjun ovat mahdollistaneet. Eikä se ihmislaji lopu josta osoituksena ovat joka puolelle pikkuhiljaa luvitettujen kaivosten kasvava määrä. Kyllä tämä kokovartalotuholailaji vielä Päijänteen allekin kaivostunneleita avaa ja Sodankylän Viiankiaapan lettoon montun räjäyttelee.
Minä en niitä ole katsomassa, mutta jälkeläisistäni varsin moni.
Koskahan havahdutaan tekemään perusteellista dokumenttia turismin alle murskatuista tunturimaisemista? Ja metsien hävittämisen seurauksista?
Samaa sisintä polttavaa aavesärkyä kuin lohensa menettäneet haastateltavat podemme mekin, joilta lapsuuden maisemat on selluliemiksi keitelty. Joiden kotipolut kartoilta on poispyyhkäisty, mutta jotka sisällämme ja kantapäiden nahkaan tatuoituina yhä luikertelevat suurkuusikoissa ja avarilla mäntykummuilla.
Ja samalla tavalla menetyksestä on vaikea puhua. Sanoja sille ei ole. Ja kun vähättelyn pelko tukkii kyynelkanavat meiltäkin.
Ihmislajin julmettu raakuus omiakin elinedellytyksiään kohtaan on käsittämätöntä. Nytkin "pandemian kourissa kärvistelevä" kuluttajakansa odottaa vain, että pääsisi jatkamaan hyvin edennyttä maapallon tuhoamiskulttuuriaan.
"Marsista on löytynyt vettä!" huudahtavat avaruuteen tähyävät. Eikö niille perkeleille riitä jo se, että yhden planeetan juotavat ovat käyttökelpoisia vain puhdistamoiden kautta kuljetettuina!
Nykyisten kolumbusten eli elonmuskien raketit räjähtelevät lähtöalustoilleen vielä kauan aikaa ennen kuin desilitra Marsin vettä on tutkittavaksi maahan tuotu. Ja vaikka ne jo kaukolennättävät siellä minihelikoptereitaan, niin so what?
Jokainen biljoona dollaria jotka avaruushankkeisiin nyt poksautellaan tarvittaisiin pelkästään omien jälkiemme korjaamiseen tällä "vanhalla planeetallamme".
Klo 06
Olinpa minä typerä kun otin Vinhan mukaan aamukävelylle! Metsot olivat aloitelemassa soidintaan ihan tuossa tienvarren halkopinojen takaisella petäjikkökummulla. Ei koira sitä ymmärrä, etteikö ne haukuttavaa porukkaa olisi. Vain yksi koppelo jäi jonnekin Unipuron takaiseen petäjään motkottelemaan. Puoli tuntia sitä kuunneltiin, mutta takaisin ei yksikään lennähtänyt.
Iltasella
Umpiväsynyt.
Läksin pois kahden maissa kun päätä särki niin kovasti.
Tänään Italianneidin kanssa puhetta maittemme välisten luonnoneläinten samuuksista Metsoja löytyy vuorilta ja fasaaneja, kauriita, villisikoja, jäniksiä, kaneja on myös. Hirviä ei ole, mutta saksanhirvistä en älynnyt kysyä. Synnyinkaupunkinsa Giaveno on keskisessä Italiassa, eikä siitä pitkä matka vuoristoon ole. Luonto on muutenkin lähellä.
Kävin kaupasta lohisuikaleita (-30%), pakastevihanneksia, piimää ja leipää. Jäätelön söin autossa kaupan parkissa. Paistoin kalan, vihannekset ja valkosipulin öljyssä pannulla ja kun spagetti oli kiehunut niin, että kasvisliemi siihen melkein imeytynyt, kaadoin pannulle paistosten pääälle ja jätin hautumaan. Kävin sahaamassa tienvarren tuulenkaatoja peräkärryyn ja vasta saunanlämmityksen ja kylpemisen jälkeen pistelin seoksen suihini. Silleen ruuasta tuli ihan hyvä.
Elias soitti. Olivat vielä kuhmossa, mutta hänellä "kevennetty" palvelus nilkkavamman (penikkatauti) takia. Oli se kestänyt havumarssin (65 km), mutta nyt älyttömän kipeä.
Pittää ruveta korsoomaan.
29.4.2021 torstai
Ennen auringonnousua olin jo metässä. Tällä kertaa en ottanut Vinhaa mukaan, mutta en nyt metsoja nähnyt silti. Akkateeri tuli jostain Kellomäen suunnalta ja lensi Karisuolle päin jonka jälkeen yksi hanhi moikui ylitse ja sen suunta oli Keyritty. Rajalla näin jäneksen kaukana hangella. Klo on nyt 6.35 ja aurinko jo korkealla selluliemikuusikon yllä.
Pittää lähtee. On käytävä tankkaamassa tuo potterouto.
Iltasella
Laatoitusta koko pv. Käsien nahka kuivuu laastissa. Rasvasin kookosöljyllä.
Lämmitin eilisen tähteitä iltaruuaksi.
Kaivonkorven ison pöntön lentoaukosta katseli käpytikka. Se teki oman kulkureiän jo kolme kevättä sitten ja on siis pesinyt samoille sijoille siitä saakka. Mites se tikkojen parisuhteen laita olikaan? Molempien olen nähnyt pöntöstä lähtevän ja pönttöön menevän. Wikibedia antaa vastauksen tähänkin: Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–7 valkoista munaa. Emot hautovat munia 10–12 vuorokautta ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vuorokautta.
Vähän outo tuo puuluettelo. Lapsuuteni tikat pesivät honkapuissa olevissa koloissa palokärkien tavoin, mutta eipähän honkia kunnailla enää humise. Eikä palokärkienkään kimeitä huutoja juuri kuule. Ne kun tarvitsevat paljon suurempien lahopuiden koloja kyetäkseen pesäntekoon tästä Unimäen ympäriltä raiskasivat ja murhasivat juuri äskettäin sen viimeisenkin metsänläimäreen jossa sellaisia puita muutama vielä löytyi!
Kyllä vituttaa ihan palokärjen puolesta!
Nyt en jaksa muuta kuin käydä saunassa ja rötkähtää petille.
30.4.2021 perjantai
Klo on 04.30, pilvistä, pakkasta kolome.
Nukuin kohtalaisesti. Unessa Terhi miehensä kanssa käymässä meillä. Mies totteli nöyrästi mitä T vain häneltä keksi vaatia. Kun lähtivät, he hävisivän jo portailta kuin maan nielemänä. Menin perässä. Pihamaan takaa pellon laidalta jyrkkä rinne jatkui silmänkantamattomiin, aamusumuiselle merelle saakka. Vilkutin, mutta ketään ei ollut vilkuttamassa takaisin.
Elämäni keväät ovat aina erottuneet toisistaan. Elettävänä olevassakin kaikki on toisin kuin vuosi sitten. Henkilökohtaisen lopun läheisyyskin aina vain tuntuvammin läsnä joten sekin vaikuttaa.
Kyllä ihminen kuolemansa ajankohtaa voi ihan hyvin sanoa aavistelevansa tapahtuipa se tässä iässä heti tuossa iltapäivällä tai elinajan odotettavissa olevan maksimin, eli tapauksessani vajaan 30 vuoden päästä. Sekinhän on ihan tuossa nurkan takana. Näen sinne. Uskallan katsoa loppua silmiin. Ei siinä mitään pelottavaa ole. Elämässä vain on. Joka päivä saa pelätä. Jos ei muuta, niin sisältään nousevia demoneja. Ja vaikka ajatusta siitä, että entä jos Putin tulee lopullisesti hulluksi ja käskee joukot rajalle!
Kuolema vie pois tästä kaikesta eikä edes hautakummun ylitse puhaltava tuulenvire enää kosketa.
Hengenheimolaiseni Heimosetä täyttää tänä vuonna 88v ja hänessä näen itseni sen ikäisenä eikä siinäkään mitään pelottavaa ole.
Iltasella
Sukunimenmuutoshakemukseni on hyväksytty maistraatissa. Asiasta saapui tekstiviesti jonka liite piti avata tunnistautumisella. Tein sen vasta täällä Knissa pöytäkoneella, että jännitys hyväksynnän ja hylätyn vaihtoehdon välillä edes vähän kihelmöisi kainaloissa. Uusi sukunimeni on nyt sellainen, ettei toista ole edes paikannimenä. My Heritage väitti, että olisi yksi amerikansuomalainen ollut, mutta siinä nimessä oli yhden kirjaimen ero.
Nyt vain opettelemaan allekirjoitusta, hakemaan uutta passia ja ajokorttia, pankin on kai hyvä myös tietää muuten merkityksettömän asikkaansa uusi nimi. Kela tietää jo ja verottaja. Niiden tiedonsaannista ovat sopineen minulta kysymättä "talon sisällä".
Olisiko aika muokata persoonallisuuttaankin? Syntyä uudestaan? 
Italianneidin sukunimi on Maupassant. Kysyin, onko hän sukua kuuluisalle kirjailijalle. Isänsä on ranskalainen, mutta neidin suvun nimestä puuttuu ranskalaisaateliin viittaava de-etuliite (ko. kirjailija Guy de Maupassant).
Mauritiukselaisella on suomalaisillakin yleinen etunimi ja kun on mennyt Villen kanssa naimisiin on hän myös saanut oikein perussuomalaisen sukunimen. Alkuperäinen sukunimi oli niin merkillisesti lausuttava, että ei sen ilman muistiinkirjoittamista tänne Um saakka mielessä kulkeudu.
Italianneiti olisi katolinen jos olisi. Ymmärsinköhän oikein, että kallistuu enämpi ateismiin, ei vain ole asiaa tarvinnut isosti aprikoida nuori kun on.
Uutisissa jauhavat kansanedustaja Päivi Räsäsen raamatun siteerauksilla maustettuja, homoja tuomitsevia kirjoituksia ja puheita ja hänen niistä saamiaan uusia syytteitä joita on kolme eri rikosnimikettä.
Mikä pimentää lääkäriksi lukeneen Päivin järjenvalon? Pitäisikö Päiviä "ymmärtää"? Olisiko Päiville tehtävä mielentilatutkimus ihan jo hänen oikeusturvansa takia. Olisiko Päiville päivitys tarpeen.
Uskovaisethan ovat niitä, joiden aivot eivät ole palautuneet enää uskoontulon aiheuttamaa järkkymistä edeltävään tilaan.
Uskoontulo on psykoosin eräs muoto. Lääketiede ei vain ole tajunnut kehitellä uskovaisille omaa mielialapilleriä, täsmälääkettä jumalhurmokseen.
Papit, saarnaajat, lahkolaiset, kirkko rippikouluineen ja -tuoleineen täytyisi aidata kauaksi kehitysvaiheessa olevista nuorista. Raamatut kategorioida selkein säännöin satujen ja tarinoiden joukkoon kirjastoissa. Se säästäisi monet nuoret uskontojen vaaroilta. Ja niiltä, jotka heille raamatunjakeita trokaavat. Uusia päiviräsäsiäkin syntyisi vähemmän.
Tällaisiin voitaisiin vaikuttaa ennalta, homouteen vain siten, että lakataan kasvattamasta sukupuittemme jäsenmääriä. Lopetetaan lisääntyminen lajina.
Ah jeesukseen! Otanko tästä agendan ja alan sitä saarnaamaan! Enpä taitaisi olla ainut silläkään saralla ja sekin veisi vain toisenlaisten uskomusten kasvattamisten pariin.
Osattaisi vain olla ja elää kohtuullisesti, se riittäisi. Kysykäämme vaikka nuilta pikkutinteiltä tuolla ikkunoidemme takana.
Kun olen saunonut, syönyt ja levähtänyt lähden Kniin. Huomenna on kuulema vappu.
Alla ylempi kuva vuoden 1977 vapulta. Alempi kuva muuten vain.
1.5.2021 lauantai
Heräsin viideltä. Pakkasviima on lujaa. Aurinko sentäs on paistanut koko pvn ja Unimäen lakanapyykkini on saanut raikastua naruilla.
Putsasin potteroauton tavaratilan. Lajittelin ja pakkasin työkalut järjestykseen. Ei ne montaa päivää asennossa säily, mutta onpahan edes vähän aikaa illuusio siitäkin oorningista.
G:n polkupyörään haettiin Prismasta sisuskumi. Ei älytty tarkistaa kunnolla päällirengasta myös sillä siinä oli keskellä puhkikulut kohta. Vohkittiin Äetin rikkonaisesta pyörästä päällinen ja laitettiin rikkonainen tilalle. Siinäpähän sitten menee romulaan molemmat kunhan raaskitaan pihanperän muistokamppeesta luopua. Siinä ei muuta vikaa ole kuin keskiön ja takarattaan vaihteiden kuluneiden osien vaihto. Maksavat jotakuinkin uuden pyörän hinnan, että siksi se vain on jäänyt laittamati.
Laitoin ruoaksi miedossa suolavedessä sulatetuista kalkkunapakastelihoista oliiviöljyisen kastikkeen joiden seuraksi keitin pottuja ja porkkanoita. Niiden keitinvettä käytin kastikkeen nesteenä. Kastikkeeseen puristin valkosipulia, yrttimixiä hyppysellisen ja paprikajauhetta väriksi. Laitoin suuruksen kaurajauhoista ja aivan lopussa lorottelin kolmenjuuston kermaa sekaan. Kaikille kelpasi.
Paulus oli käynyt torstaina opon juttusilla lukion jatkamisesta. Oli kehottanut jaksamaan nyt tämän kevään ja katsomaan sitten syksyllä, miltä tuntuu. Mielialan muutokset nuoren mielessä kun tapahtuvat tiuhaan. Jospa se elämänpolku isommitta kivuitta löytyisi. Minäkään en enää hirveitä traumoja jaksaisi. Niitä on jo elämänreppu pullollaan.
Heräsin ½6. Pakkasaamu jälleen. Aurinko pilvettömän taivaan alarajoilla vielä. Tuuli on laantunut.
Eilenillalla yritin katsoa jotain trilleriä jossa Ben Affleck oli esittävinään autististista neroa ja samalla armotonta kirjanpitäjätappajaa siinä onnistumatta. Jätin kesken.
Petille mentyäni luin hetken, nukahdin. Havahduin jossakin vaiheessa kun Puutarhuri kaivautui kainaloon. Naitiin.
Formaatin onnistumista olisi kyllä kannattanut tekijöiden harkita toisilla näyttelijöillä. "Sademies" Dustin Hoffmania ei voi enää käyttää eikä "Kaunis mieli" Russel Crowea, mutta olisi luullut mualimalta löytyvän muitakin kuin tietyn genren jo kasvoihinsa kivettäneen Affleckin.
Voisiko joku autisti itse näytellä autistia? Jos veljeni kehitysvammaiset laitetttaisiin teatterin lavalle esiintymään eivät he muuta osaisikaan kuin olla sitä mitä ovat.
Jos minä näyttelisin minua, onnistuisinko? Kun nuorena esiinnyin harrastajateatterissa muutamat kerrat, parhaiten onnistuin niissä, joissa sain olla se, mikä olen. Tampereen Yo-teatterin erääseen näytelmään kirjoitti kaverini suuhuni sopivat vuorosanat ja se luonnistui hyvin.
Näillä aprikoinneilla ei edelleenkään ole muuta merkitystä kuin ehkä vain hollywoodilaisen massasonnan mittaamattomia tilavuuksia ihmetellessäni.
Miljardeilla dollareilla pelaavalta elokuvateollisuudelta puuttuu maltti ja mielikuvitus. On puuttunut jo kauan. Tai sitten kaikenlystin maksajille on se ja sama mitä ruuduilla ja valkokankaille räiskähtelee. Kunhan seassa on vain mahdollisimman paljon ketsupinväriä. Ihan niin kuin mäkkäreiden annoksissaan.
Laitoin mannapuuron haudutekattilaan. Kun olen hommaillut kotihommat elikä mm. pesuhuoneen lasihyllyjen kiinnitysten uusimiset, lähden ajoissa Um että kerkiän, jos kehtaan, korjailla muutamat linnunpöntöt ja niille uusille sijat etsiä.
Kahtalainen olo.
Olisi oltava täällä, mutta halu olla siellä kaivelee myös sisuksissa.
Ehkä tässä on elämäni suola. Ja kun ei erota kummastakaan voi ennen kuin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti