Sotapäiväkirja 4

 

26.2.2022 lauantai

Klo 02.50

Sota tuntuu täällä 1966 km:n päässä Kiovasta (Baltian kautta) niin, ettei nukutuksi saa. Kuten edellisenäkin yönä heräsin uneen jossa aseita käsiteltiin, kuului räjähdyksiä ja murskaksi ammutun huoneen nurkassa radio runoili "pieni sininen kuori, sen sai sotilas nuori..." (Vysotski).

Ennen nukkumaan rupeamistani hyökkäsi netistä silmille video, jossa venäläinen panssari ajoi kaupunkiväylää pitkin ja yhtä´äkkiä sen kuljettaja, juovuksissa sotahuumeesta tahi vodkasta, käänsi rumiluslaatikkonsa pienen henkilöauton päälle rusentaen sen kaistojen väliselle nurmikolle.

Nuku siinä sitten, herkkätuntoinen ihminen.

Klo 06.00

Miten käy kun Venäjän Rotta ahdistaa Ukrainan sodalla itsensä nurkkaan? Hyppääkö se ja painaa ydisotasovelluksen laukaisunappulaa?

Ydinaseen laukaisemiseksi Rotta tarvitsee ympärillään olevien samanmielisen tuen, mutta miten se heidät on siihen varmuuteen valmistanut, niin siitä ei tietoa. Yksi peukalo ei joka tapauksessa riitä. Sergei Soigu vai kuka on kaverina peukaloimassa sitten, niin se seikka ei liene kellään muulla (paitsi USAn vakoiluelimillä) selvillä.

Uunissa ohrapuuro, sitä nousin katsomaan kun laitoin sen edellisen  heräämisen aikana hautumaan. Ei ole vielä valmista. 150 on vain arinalla lämpöä.

Eivät laita ukrainalaiset isät ja äidit puuroja hautumaan. Kylmiä eväitä jykertävät pommisuojissaan ja pakomatkalla Puolan rajalle he. Jos jykertävät.

Lukiolaispoika ei ole tullut kotio. Läksi illalla kavereiden kanssa kaupungille. Sanoi lähtiessään, ettei ole kauan. Nuorten tämä "kauan"-käsitys venyy tilanteen mukaan, mutta on ollut aina puhe, että ilmoittaa jos jää jonnekin yöksi. Ensi viikolla poika täyttää 18, että kai se sitten viimeistään pitää huolehtimiset jättää vähemmälle. Mutta nyt, kun tuo Hullun Diktaattorin synnyttämä sotalapsi Ukrainassa syntyi, tuntuu, että huoli omista mukuloista vain kasvaa vaikka loputkin aikuistuisivat ja olisivat valmiita astumaan maailman murjottavaksi.

Klo 09.00

Euroopassa Viron kaltainen kylmän pragmaattinen suhtautuminen Venäjään ja sen hallitsijoihin on pahasti myöhässä, varsinkin Ranskassa ja Britanniassa, Suomesta nyt puhumattakaan. 

Putinin verikäsien ravistelu ja muu hymistely olisi tullut lopettaa heti Kaukasussotien, kerrostaloräjähdysten, poliittisten murhien, opposition edustajien vangitsemisten ja myrkytyskeissien aikoihin. Viimeistään, kun Catherine Belton kirjoitti karmeita asioita paljastaneen kirjansa Putinin sisäpiirissä (2020). 

Elikä rautalangasta jälkikäteen yksinkertaisen huomion vääntäen: Neuvostoliiton romahduksen jälkeen venäläisen, täysrikollisen (kansalta ryöstetyn) rahan virtaamista ei olisi pitänyt päästää tulvimaan sen enempää Englannin pankkien pesuohjelmiin, Sveitsiin, Luxenburgiin, USAaan, jne. sen enempää kuin suomalaisten prismojen juustohyllyjen äärellekään. Jahkailemattakaan tätä suuremmin sitä inhottavaa (sylkäisen kompostiastiaan tätä kirjoittaessani) Hanhikivihanketta ja muita "hartwall-areenoita".

Nyt on myöhäistä rypistellä kun veriset Putinripulit kintuilla valuvat.

Voimme vain jossitella ja jynsssätä Venäjän rotan kättelyiden myrkyttämiä kouriamme tehopesuilla, jotka nekään eivät takaisin tuo niitä muitakin skenaarioita toimia, joita asioita ymmärtävät epäilemättä huomasivat olevan olemassa, mutta silti eivät tehneet yhtään mitään. Suomettumisen jälkilöylyissä istuisimme edelleen jos nämä todelliset "sodan kasvot" eivät olisi tällä karmaisevalla tavalla paljastuneet.

Klo 17.00 

Oli niin hermostunut olo aamulla, että läksin käymään Unimäessä. Hain lähtiessä kaupasta lintujen ruokinta-automaattiin siemeniä kaksi 25 kg:n säkkiä. Pulkankin muistin ottaa ja tarpeenhan se oli sillä ei tietä ole aukaistu kuin joskus helmikuun alussa ja uralle oli pakkautunut kohvaista lunta uppuroida asti. Metso oli heti alkumatkan mutkassa tiellä ja iso hirvi oli kahlannut Kervisen huitteilla ylitse uran. Sitä ei metrinenkään hanki ole hidastanut. Jänesten jälkiä oli paljon ja pihassa oravien. Ne olivat kaltanneet automaattijyvien lisäksi huussikuusten runsasta käpysatoa niin, että oli sitä "pärtöä" hangella mukavina roiskeina kuin Aarovaenaan piipunmällisylkiä.

Tuvan oven edustalta ja aitan rappusilta lapioin hanget pois ja saunan huteran pilkekatoksen pelleiltä myös.

Tintit ja tikat ja oravat olivat rouskutelleet aiemmat täytöt aika vähiksi, että aika oli lisää viedä.

Harkitsin laittaa saunan lämpiämään, mutta se olisi tiennyt lisäkaivuja kaivolla ja täysien sankkojen kanssa hagessa uppuroimista niin luovuin tuumasta. Tulomatka Iisalmen tielle oli helpompi, sillä pulkassa ei ollut painoa ja otin sukset aitasta koipieni lisukkeeksi.

Tultua luin heti useammalta saitilta sotauutiset eivätkä ne rauhaa luvanneet. Tulitauokoehdotuksista oli mainintoja, mutta kuka Putinrottaan enää siinäkään asiassa voisi luottaa? Kiova alkaa olla rumasti hajalle pommitettu ja kuolleita siviilejä mainitaan olevan n. 200. Sotilaista ei ollut lukuja.

Anteeksi rotat, että tulee verrattua julmaa ihmismulkkua Teihin, mutta se on hänen itsensä ilmaisema kielikuva koska se gangsteripiireissä kasvatuksensa saanut ukontappi ei luonnon päälle ymmärrä yhtään mitään. Parhaillaa se mutaatioaivo, sen lisäksi, että se panee kansansa tappamaan lajitovereitaan, se syyllistyy myös kuolemanvakaviin ympäristörikoksiin samalla, kun jauhaa maata ja infaa pölyksi aseillaan.

Ja mitä merkillisintä, Putinrottahan on mutaatioasteeltaan Htleriäkin etevämpi jo. Hän nimittäin on kehittyttänyt liikkuvat, armeijan mukana kuljetettavat krematoriot murhaamisreissulla syntyviä ruumiita varten. Eivätpä saa haudata Äitivenäjän äidit lapsiaankaan kotimultiin edes.

Klo 23.00

Medvedevkin, Putinin yksi heikoimmista käsikassaroista,  oli äännähdellyt "uhkaavasti". Se uhkaa panna ulkomaalaisten Venäjällä olevat omaisuudet ja rahat jäihin ja ehdotti jopa kuolemantuomioiden uudelleen laillistamista. "Emme tarvitse diblomatiasuhteita länteen" se inisee sinisessä puvussaan esitelmänsä lopuksi.

Kiova on asettunut nyt siilipuolustukseen. Tappioita on venäläisillekin aiheutunut Kremlin toimin piilossa pidettäviä määriä. Lentokoneita on pudoteltu ja tankkeja murskattu ja poltettu Molotohvincoktaileilla. Oikeat tilastot kuolleista ja muuten murskaantuneista venäläissotilaista on varmasti jo tuhansia.