Sotapäiväkirja 6

Isäni, Tauno Heikkinen s.1922 etumaisena konepistooli tanassa v.1942

28.2022 maanantai

Klo 02.20. Sää on lauha (-2), tuulinen, täyspimeä kaupungin valojen ulkopuolella. 

Pilvet eivät karkaa minnekään, ovat lieoissaan tähtien sakaroissa, runoilisi runoilija.

Mutta minä en ole runoilija. Se haave piti teurastaa silloin, kun niitä (runoja siis) olin rustaavinani.

Akuuteista sotatilanteista kertovista runoilijoista on ollut aina pulaa. Pakkaa olemaan niin, että kauheimmat ja kauneimmat lyriikat on kirjoiteltu vasta sotakoneiden jyrsällysten jälkipoltossa. Kun kaikki on myöhäistä.

Uutiskuvista ja toimittajien selostuksista ei ole nuusaa, niitä riittää. Ja nykyisin, kun välineet ovat hektisesti aina käytettävissä, tietävät maailmanlaitojenkin asukkaat, mitä missäkin tapahtuu.

Uutiskuvat Ukrainan taistelukentiltä ovat kyllä järkyttäviä!

Ehkä runoilijoita ei enää tarvitakaan kun kaikki rävähtää pomminlaukaisuhetkellä jo silmille.

Klo 07.00

Nukuin levottomasti edellisen heräämisen jälkeen. Unessa käsiteltiin ydinaseputkia suuren armeijakolonnan kärjessä. Putinrotta hääri taustalla ja uhkasi lähettää "säteilevät terveisensä" Turkuun. Sydämentykytykseen heräsin. Verenpaine 141/88/60, vessassa käynnin jälkeen normaali 123/81/55. Paine taisi tulla virtsarakosta.

Uutisissa haastatellut kotimaiset sotavesselit, ja Mika Aaltolakin, yrittävät vaalennella Putinrotan ydinaseuhkailun aiheuttamia mustia otsikoita, mutta mihin kaiken Kremlin suunnnsta tulleen valehtelun, lännnen hyssyttelyn ja diktaattorin käsien viimehetkiin saakka kestäneiden puristeluiden jälkeen toivon paremmasta ripustamme?

Klo 11.00

Kymmeneltä oli vuosittainen härilleen herenneen Tojotanrottelon käyttö katsastussonnilla. Meni huomautuksitta läpi.

Ruokia laitellessani mietin yöllisille tuskailuilleni jatkoa.

Eivät mitkään sotien kauhuista kirjoitetut sanat, runot, kertomukset eivätkä paksut romaanitkaan estä sotien uusiutumisia. 

Miljardit ovat nekin teokset jotka toisesta maailmansodasta on rustattu, mutta niinpä vain pääsi maailman iholle sotaisan syyhynsä istuttamaan jälleen yksi ihmishirviö, jota tyranniksi voi huoletta luonnehtia.

Etukäteenkin on skenaarioita laadittu uhista, jotka maapalloa lajimme toimista uhkaavat. Mutta niin ollaan sokeita ja uhmamielisiä, ettei yhtäkään totuudensanaa oteta niin, että sillä olisi ennakoivaa vaikutusta. Nytkin maailman ilmastopanelistien raportti huutaa, että aikaa on enää sekunteja, toimikaa, mutta mitä teemme.

Istun tässä minäkin tuolillani itkemässä sotaa ja sen seurauksia kun se tuli kulmaan taakse pauhaamaan ja jos Putinrotta ei pääse laukaisemaan ydinohjusta, lopun tekee ihan omaksensa rakentelemamme ilmasto ja sen muutoksen aiheuttamat, kauhistuttavan hitaasti tappavat oireilut.

Ympäri maailman hurahtava ydinlaukausten ketjurektio lopettaisi tämän kaiken tunnissa. Putin tietää tämän. Koska hänellä ei siinä, hitlerimäisen lopun vaiheessa, ole enää mitään menetettävää,  hän lähettää pomminsa matkaan. Ainoa este on siinä vaiheessa ne hänen lähellään olevien muiden peukaloiden tottelevaisuus.

Mutta niin ovat asemissaan asioistamme päättämään valitut kykenemättömiä toimimaa kuten ollaan mekin,  niinsanottu tavallinen kansa, jotka vain väistelemme, kun jotain pitäisi tehdä. Bensapumppujen ääriltä lähdetään helposti marssille jos hinnankorotukset uhkaavat, mutta että tekisimme käytön vähentämiseksi kovia, henkilökohtaisia rajoituksia niin se ei onnistu.

Ihastellaanpa vain kaiken pahan alkujuuria, eli tojotiemme katsastuten läpäisyjä. Nehän kaikki pitäisi köijätä heti murskaamoihin ja murskausjäte laittaa hyödyllisempien tarkoitusperien tarpeiksi. Vai onko meillä oikeasti enää semmoiseenkaan kierrätykseenvaraa?

Sähköllä toimivat liikkumisvälineet.., hah. Niihin ei ainakaan ilmastomuutoksen torjunnassa pidä toivoaan pultata.

Ainoa hillitsemiskeino on leikata kulutusta 90%. Ymmärtääkö tämän, minulle selkeänä avautuvan tiedon ehdottomuutta kukaan?

Klo 13.00

Lieka, jonka päässä rimpuilemme, on hitsattu kiinni kulutustaivaan portinpieliin.

Sotapropagandan annamme aivojamme vastaanpanematta huuhteluttaa. Viimeksi Venäjän kansa antoi Putinin ja sisäpiirinsä tehdä sen vaikka olisivat voineet hänet estää rupeamalla vastustamaan yhä vain laajemmin vaaralliseksi Rotaksi näyttäytyneen ihmishirviön toimia.

Kyllähän kansa yritti, mutta Putinrotan poliisivaltio esti sen. Olisi silti yritettävä aina vain uudestaan.

Sodan viirus lähti siis sekin jyrsijästä kuten monet muut pandemiat aiemmin. Nyt se vain oli omaa lajiamme, se Rotta.

Klo 17.00

Sodan osapuolet kokoontuivat Valkovenäjän rajoille keskustelemaan tulitauosta. Kukaan ei ole vakuuttunut neuvottelujen onnistumisesta. 

Ukrainan presidentti Zelensky pyytää erikoiskäsittelyä EU:n jäseneksi pääsemisestä. Arvata saattaa, kuinka Kremlin tiilikuorien sisällä kiukkuinen Rotta kihiseee ja seinille hyppii. Pizzalähetitkään eivät taida tarkastuksitta päästä sisään, että veisivät poloniumilla maustetun haukkapalan rotankoloon.

Venäjän sotilaita kuollut arviolta (epävarmaa) 4800. Ukrainan siviiliuhreja satoja, sotilaiden kuolemista en ole nähnyt tiletoja. Infaa ja sotakalustoa on tuhoutunut suunnattomat määrät. Ympäri Ukrainan aroja pommitetut kaasuputket ovat tulessa ja öljysäiliöitä rajähtelee.

Klo 23.15

Pelko, se on paikoilleen naulitseva tekijä. Tyrannit osaavat pelonnauloja laatikoittain joukkoihin kylvää.

Nyt pitäisi jonkun Putinrotan lähipiirin Pikkurotan aktivoitua ja nostaa Naganin piippu isäntänsä ohimolle.

Jos voisi, jonkun olisi lähetettävä ydinohjus Kremliin ja sen lähellä sijaitsevaan sotavoimien komentokeskuskeen. Niissä tuhoutuisi satoja muitakin ja lähiseudun siviilit saisivat osansa, mutta ehkä se olisi pieni hinta siihen verrattuna, jos Kremlistä päin ensi laukaisi tapahtuu.

Ongelma on kuitenkin, että jo yksi ydinohjus laukaisee vastapuolelta lähtemään myös samanmoisen tai jopa suuremmat lataukset liikkeelle niin sen jälkeen ei millään enää ole mitään väliä. 

Nuku nyt sitten tämänkin päiväisten sotauutisten pöyhimillä alustoilla!