Sotapäiväkirja 3

25.2.2022 perjantai

Klo 01.30

Unessa olin hakemasa aseita Unimäestä, mutta kesken matkan ajoin tien syrjään ja käännyin takaisin kun muistin, että olen myynyt aseeni Vukelon Artolle. Tullessa pieniä vihreitä miehiä vilisti lepikkoon kutostien varsilta. Oli kesä.

En minä Artolle ole myynyt kuin yhden haulikon 2015, eli isäni jälkeensä jättämän espanjalaisen. Aiemmin, parikymmentä vuotta sitten myin yhden egyptiläisen sotilaskiväärin Hannulle. Sen olin vaihtanut Tikkakosken lintuluodikkoon Ranelta 1997. Lintuluodikon olin taasen ostanut Maurilta 1979. Sillä ammuin yhden hirven, hanhen, muutamia teeriä ja jokusen metson. Kerran pämmäytin jäneksenkin Karsikkosalolla kun se istui korviaan luimistellen aukkohakkion mätäskumpuran päällä ja matka oli liian pitkä haulikolle. Käsivaralta toksautin, että ihan hyvä osuma minulta.

On minulla vielä tsekkiläinen pienoiskivääri (1993), ostin sen tarjouksesta äänenvaimennin ja kiikari varusteinaan Nilsiän Ruotsalaisesta. Ensimmäisen aseeni, saksalaisen rinnakkaispiippuisen, 12 kaliiberin haulikon (1975) ostin ensimmäisen työkesäni tienesteillä Pahka Erkin kautta Vesannon Osuuskaupasta. Hirmuisella kiireellä tulin sitä hakemaan ensin lentokoneella Rissalaan ja siitä taksilla Siiliin josta kerkesin vielä sorsia perkkoomaan Pajulahteen. Lähtiessäni Vantaalta olin ensin käynyt Malmin lentoaseman tiloissa suorittamassa metsästystutkinnon. En muista enää, että miksi minä semmoisen mutkan kautta metsästykselle luvat järjestin. En ollut kuin 15 v täyttänyt pojannaskali.

Jokatapauksessa jos täällä sodanmytäkkä alkaisi, en nykyisellä asearsenaalilla kummoista lovea haarniskoituihin hyökkääjiin saisi. Voisivat vilistellä lepikoissa aivan rauhassa.

Klo 07.00

137 kuollutta ukrainalaista. Erittelyä siviilien ja sotilaiden kuolinsuhteesta en ole nähnyt, mutta ei sillä väliä. Putinin murhaamia kaikki tyynni.

Ensimmäisen sotavuorokauden aikana ovat puhuvat päätä täyttäneet kuvaruudut. Viestejä Venäjään kohdistuvista "kovista" talouspakotteista on tullut Yhdysvalloista ja EU:sta. Toisen kuvan mukaan niillä ei meneillään olevaa hyökkäystä edes jarruteta, tulokset näkyvät vasta myöhemmin ja tavallisen venäläisen arjessa eniten. Sotakoneistoon ne tekevät samanlaisen ruosterannun kuin jos minä ampuisin haulikontotterollani panssariajoneuvoa viiden metrin päästä.

Hesarin palkkaamien tulkkien venäjästä suomeksi kääntämä Putinin "päiväkäsky" sotakoneiston liikekannallepanon yönä on karmivaa luettavaa. Loppupuolen eräs kappale tiivistää kaiken olennaisen Putinin henkilökohtaiseen sodan logiikkaan liittyen: 

"Voimia tarvitaan aina – aina – mutta voimaa voi olla erilaatuista. Puheeni alussa mainitsemani ’valheen valtakunnan’ politiikka perustuu ennen muuta raakaan, suoraviivaiseen voimaan. Sellaisissa tapauksissa meillä sanotaan: ’Kun on voimaa, ei tarvita älyä.’"

Klo 19.30

On ollut vaikea vuorokausi seurata ukrainalaisten syyttömien kärsimyksiä. Voimattomuuden tunne on pahinta. Jos olisin nuorempi, lähtisin Ukrainaan pyssyilemään.

Tämä sanoinkuvaamaton viha sitä yhtä "bunkkeriukkoa" kohtaan joka esikuntineen kaikkeen syyllinen on, on toinen mieltä ahdistava tekijä. Ei edes se lohduta, että ajattelen Putit kuolleeksi siinä vaiheessa kun tämä hirmuisuus loppuu. Hoen, ettei tuo täyskyrpä voi mitenkään selvitä hengissä tästä. Viimeistään oman maan kansalaiset hänet lynkkaavat kuten tekivät italialaiset Mussolinille. Hylkiöksi sanoi Biden Venäjän diktaattoria. Toivon todella, että hän pian on kuollut hylkiö.

Luin jostain, että Putinilla on noin miljoonan palkatun, lahjotun ja pelotellun turvamiehen klaani olemassa kaikkia mahdollisa murhayrityksiä torjumassa. Liekö Lavrovinkin saanut syliinsä kehräämään uhkaamalla tämän omaisia.

Toisaalta Putintyrannin kamu alAssadkin on vielä hengissä ja sitä saa maailma ihmetellä. Millaiset lie sillä ihmispaskalla elämisen olemiset? Loppuikä betonin ja turvamiesten ympäröimänä...

Tänään EU on kokoontunut päättämään Venäjälle asetettavista pakotteista ja Niinistö on kokoustanut Naton ringissä.

Jos kaikki päättäjien pöydissä olevat, meidän Sanna Marin mukaan lukien olisivat lukeneet tuon omallakin pöydällä päivitettävänäni olevan Catherinen Beltonin "Putinin sisäpiirissä"-kirjan, auttaisiko se heitä olemaan täysin säälimätön laittaessaan rahahanoja ja energiavirtoja lukittujen koodien taakse?

En tiijä, sekaisin on piä ja sydämessä murheen muuri. Saankohan ensi yönä nukutuksi tämän päiväisten sodankuvien jälkeen.