13.2.2022 sunnuntai
Käännähti kellonviisarit juuri puolenyön ylitse. Kuu valaisee valkeat hanget taloni ympärillä, musta mytty korkealla lumipenkan päällä on koirani. Se vahtii, kuulostelee ja murahtaa jos pikkuisenkin lähistöllä risahtaa. Minäkin olen vartiossa, kuulostelen vaikka kuuloni onkin jo kovin toispuoleinen. Mutta niin on maailmankin kuuloaistien laita. Tykkien jyly on jo aikoja sitten rikkonut sen tärykalvot.
14.2.2022 maanantai
Lueskelen uutisia maailmalta. Se on ainoa aistinvarainen tutkani jolla mittailen sodan kehitystä. Otsikoiden ja ingressien joukosta erottuvat goebbelsien propakanda-valeuutisten keltaiset kasvot selvästi. Tiedän, että minullekin vihollinen on valmiina vaikka itse en ole sille viholliseksi lupautunut, mutta en ole eturintamassa ja vain harhautunut kuula minut voi tappaa. Sillä ei väliä, henkilönä en ole mitään ja muutenkin elämäni on jo ehtoopuolella.
Vielä nyt tyranneista vaarallisin nostattaa sodan kuohuja hieman kauempana, mutta on luvannut levittää panssarikolonnansa kaikkialle maailmaan. Ihan huomenna jo.
15.2.2022 tiistai
Punaisena hehkuu myös tyrannin peukalonpää jolla se on luvannut lopettaa elämänliekin joka miljardeja vuosia Maa-planeetalla on kytyynsä henkeä puhallellut. Tämän kehityksenkulun ymmärtää se, joka lajimme historiasta vähänkään tietää. Sodasta sotaan on kuljettu ja kun ei ole sodittu, on murhattu muuten elinpiiriämme elinkelvottomaksi.
Ja nyt joku haluaa olla se viimeinen, joka Maan haudalle viimeisen ydinsoihdun sytyttää ja polttohautaa koko evoluutiokokeilun. Eikä kenenkään enää tarvitse sen diktaattorin patsaita enää olla kaatamassa.
16.2.2022 keskiviikko
Tässä on vielä hetki aikaa ajatella lyhyttä, homosapiensin ryöstämää tulevaisuutta joka ei sittenkään yltänyt Yuval Hararin kuvailemaan Homo Deus-muutokseen saakka.
Huomisemme ei ole lyhyt siksi, että minulta ja toisilta nyt eläviltä yksilöinä pian loppuu huoku, se on lyhyt, koska jotkut ovat päättäneet kaikkien osalta niin olevan. Putiniksi sanovat sitä pahinta, mutta ei hän ole yksin pyövelin tehtäväänsä valtaistuimelle johtavaa portaikkoa valanut. Yhdessä me olemme graniittirintuukset kallioistamme sitä varten louhineet.
17.2.2022 torstai
Maapallo on kuin ikäloppu, huonosti kohdeltu koira, lemmikkieläin joka odottaa armonlaukausta niskaansa. Ydinvoimaiset pulttipistoolit on virittetyt.
18.2.2022 perjantai
Maapallolla on ollut niin paljon isäntiä, ettei niistä enää lukua voi pitää. Edesmenneitten luita kaivelevat talismaneikseen aina vain uudetkin entisten isäntien varjot.
Parhaillaan Putinin-nimeä kantavan isäntien varjon verellä marinoidut KGP-kourat heristelevät Stalinin sääriluuta määrittelemiensä vihollisten suuntaan. Ja vihollisia ei olekaan hänellä vähän. Niitä on enämpi kuin oli Hitlerillä. Tämän seikan hän varmisti kun Jeltsin hänet tyrannin virkaan kätteli sillä tässä virassa vihollisen olemassaolo on välttämättömyys. Ja jos niitä ei ole, ne on helppo synnyttää. Koeputket ovat aina valmiina vihollisvauvojenkin hedelmöityshoitoihin. Raskausaika oli pitkähkö, mutta loppuponnistus on tehty.
19.2.2022 lauantai
Maa-planeetan menneet ja nykyiset isännät ovat kovertaneet sen kylkiin syvyyksiin vieviä, rosoisia, märkiviä avohaavoja joita louhoksiksi kutsuvat, poranneet kilometrien syvyisiä reikiä, louhineet ja imeneet, pumpanneet eikä mitään ne ole tilalle antaneet.
Isännistä julmimmat ovat teräksisin sekä betonisin lipusiimoin rajanneet ansaan parhaimmat saalistuspaikat, repineet ja raastaneet maapallon turkkia, keitelleet saaliistaan liemiään, lohkoneet sirujaan ja raahanneet holveihinsa kaiken kimaltavan. Vedelleet miljoonia ja miljoonia kilometrejä lankojaan paljaiksi hakatuille linjoille ja asvaltoineet joutoajelijoille puolet Maan pinta-alasta. Meret ne ovat muovittanut maatumattomin roskalautoin ja vetäneet hengittämättömän kelmun maan keuhkojen ylle.
Jo tähän kuuluisi laittaa pappien lajitovereidensa haudoilla kuuluttamat, reunoiltaan rispaantuneet aamenet loppuun.
20.2.2022 sunnuntai
Nykytyrannit tietävät, jos eivät muuten, niin häntäluullaan, että Maa-planeetan loppu on käsillä ja siksi he haluavat järjestää omille joukoilleen iloiset juhlat ennen lopullista uppoamista. Kuin Titanicin kannella ikään viulut soivat ja vain se viimeinen sädetikku on vielä sytyttämättä.
21.2.2022 maanantai
Tämä on siis Sotapäiväkirja ja nyt käänsin uuden sivun jolle kirjoitan sotadiktaattorin päättäneen ampua ensimmäiset laukaukset. Vapise Donbass, vapise Luhansk, vapise ...Suomen pienin kunta Luhanka.
Ukrainan koomikkopresidentti sanoo, ettei Ukraina vapise, se taistelee.
Yhdysvallat sanoo pakotteiden olevan ankaria. EU aukaisee pakastimet ja lastaa niihin hyödyt joita se luulee Venäjän tarvitsevan. Venäjän diktaattori paskat välittää. Se toivoo, että joku ampuisi edes yhden pienen ydinputken niiden suuntaan, että saisivat omiaan kokeilla. Tai se pohtii, millaisin Mainilanlaukauksin se saisi niin näyttämään.
22.2.2022 tiistai
Ylensyöneiden pyöreitä ja kärsiväin kaitoja tutkijoiden ja asiantuntijoiden naamoja mediassa. Ne selittävät kehitystä joka sodan syttymisen päivään maailman toi. Suomalaispoliitikot piilottelevat kulisseissa. MOT mottaa niitä ohjelmassaan.
Hiljaista on myös presidentin kanslian suunnassa kun ruudussa näytetään demokratioiden ja diktatuurien kättelyjä Hanhikiven syntyajoilta. Ja tämän päivän valossa se naurettava, monikahvainen, yksiteräinen vihreä lapio, jolla ensikaivaisu merenrantamurakkoon pullanpehmein insinööri-ja markkinavoimien kätösin jykerretään, ennustaa sankarihautojen kaivuuta.
Minä yöllä unta näin
ja siinä kaupungin Olit siellä vierelläin ihanasti rakastin
Hiroshiman, elokuu oli kaunis ja ihmeellinen enkä vielä päättyvän, mä tahtonut ois sen
Kun linnut lauloivat saijonaaraa tiesin tuhkaan on peittyvä maa olin silloin niin surullinen niin käyvän mä tahtonut en
Tämän päivän maailmaa nyt katson allapäin uni liikaa muistuttaa elämäämme täällä näin meillä tänään, vielä on päivä kaunis ja ihmeellinen enkä toivo päättyvän, mä Hiroshimaan sen
Nyt linnut laulaako saijonaaraa onko tuhkaan taas peittyvä maa olen siitä niin surullinen niin käyvän, mä tahtoisi en
Nyt linnut laulaako saijonaaraa onko tuhkaan taas peittyvä maa olen siitä niin surullinen niin käyvän, mä tahtoisi en
Taiska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti