Sotapäiväkirja 2

23.2.2022 keskiviikko

Pääkallomiesten tarve ja riittävyys ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Ihan sama, miltä ajalta, mitä kansalaisuutta tai minkä nimisiä nämä tyhjiksi oikeista tiedoista aivopestyt tyhjäkallot ovat. 

Kuvan Väinö kulki SS-sotapolkunsa Ukrainan mustan mullan aroilla jossa nyt uutta sotaa tehtaillaan. Suomalainen Väinökin tappoi käskyjä kyseenalaistamatta kaikkia niitä, joita vihollisiksi oli koulutuksissa hänelle propagoitu. Luultavasti hän hyökkäysarmeijan protokollan mukaisesti myös raiskasi, jonka mahdollistama ase jokaisella  nuorella miehellä lahkeessa ladattuna valmiudessa jököttää.

Näin unta, että Venäjän sotilasjohto tuli järkiinsä ja Sergei Soigu myrkytti sormensa laastarin sisään asennetulla myrkkypiikillä Putinin.

24.2.2022 torstai

Lviv-Tarnopol-Kiova-Pultava-Stalinov-Donetsk... Mitä toteutettuja hirveyksiä toisikaan mieleen satavuotiaalle, suomalaiselle SS-veteraanille uutiskuvissa näkyvät, vanhan sotapolkunsa karttojen paikannimet Ukrainan aroilla jos hän elossa vielä olisi nyt, kun siellä jälleen alettiin murhaaminen vaikka entistenkin tappoaaltojen jäljiltä mustasta mullasta luita törröttää?

Minun äitini on ehkä Porvoon 1940-luvun heinäkuisessa yössä suudellut tätä pääkallomiestä ja nyt en voi olla kuvittelematta, kuinka sadattuhannet venäläimorsiot tekevät samaa omille pääkallokavereilleen kun Ukrainan sodasta kabineteissa päätettiin ja miehiä asemiin roudataan.

Naapurimaamme Tyranni haluaa nimensä historiaan; hinnalla ei väliä. Hänen mottonsa ovat kuin meidän Paavollamme vaalien alla: "Ihan sama, mitä minusta puhutaan, kunhan puhutaan."

Yritän minäkin ilmoittaa kantani Ukrainaan suunnattuun invaasioon vaikka tajuan, kuinka vähään kykenenkään. Nyt jos lähtisi kuljetus Venäjän Helsingin lähetystön eteen mielenosoitukseen, lähtisin ihan varmasti!

Seuraavat, pienet vastalauseeni lähtivät näppäimistöltäni kuitenkin äsken: 

Viesti Petroskoihin: 

Hei, en halua Moskovan talutusnuorassa olevaa, Venäjän tyrannivaltion rahoittamaa lehteä, Karjalan Sanomia enää tilata. Tämä on mielenilmaisuni siitä, että Venäjä hyökkäsi tänä aamuna Ukrainaan. Olen hyvin, hyvin vihainen.

Kommentti Hesarin uutiseen jonka otsikko on "Miksi Putinia ei panna pakotelistalle" (HS 23.2.2022). Voi olla, ettei HS:n robottimoderaattori hyväksy tätä. Mutta mitäpä väliä sillä kun maailma luisteli ydintuhon partaalla. (klo 12.22: ei julkaissut)

"Kun Åsne Seierstad julkaisi kirjan Groznyin enkelit (2008) ja paljasti Venäjän raakuuksia Tšetšeniassa, niin välittömästi jo silloin olisi läntisten demokratioiden johtajien pitänyt laittaa Putin lähipiireineen boikottiin.

Eikä edes Anna Politkovskajan ja monen muun ääneen ajatelleen murhat, pidätykset ja myrkytykset herättäneet Euroopan tai Yhdysvaltojen johtajia tositoimiin. Diktaattori Vladimir Putinin veristäkin verisimpien käsien kättelyä jatkettiin viime viikkoihin saakka vaikka mitään toivoa hulluuden kiillon sammumisesta itäisen naapurimaamme diktaattorin silmissä ei ole ollut nähtävissä.

Nyt tästä tyrannin lellittelystä maksavat ensin ukrainalaiset ja pian myös koko maailma."

Kommentti Kemppisen blogikirjoitukseen "Eino Leino v. 1919 Kuin  syyttäjät... Vapauden vilja":

Nuo luojiin ja jumaliin (so. olemattomuuteen ja tyhjyyteen) päin kasvojaan valistavat käsienristimiset, mitä apua siitä on koskaan ollut?

Yleensäkin runoilijat ovat myöhässä. Varsinkin Leino nyt kun Sodan Jumalat Putinin hahmossa jälleen vallan ottivat.

Ei edes laastariksi sanojen paatoksellisista kimmoitteluista ole.

Selkeänä on mielessä, etteivät mitkään sanat ja kirjoitukset kelpaa todellakaan enää edes laastariksi jo nyt aiheutettuihin haavoihin siellä, missä ne kehoihin konkreettiseti kohdistuvat. Tuntuu myös siltä, etteivät näihin mielenhaavoihinkaan täällä, jossa vielä pullataikinat rauhanoloissa kohotellaan. 

Minulla on kolme poikaa, joilla on nyt potentiaalinen mahdollisuus joutua tykinruuaksi. Vanhin suoritti juuri armeijan ja joutuu ryhmänjohtajan koviin paikkoihin tiedustelussa ja lukiopojalla on kutsunnat nyt keväällä. Eikä nuorimmankaan sotilasikään ole enää kuin muutama vuosi. 

Voi vittu että alkoi ahdistaa!

Klo 17.50

Ei kelvannut uudempikaan kommentin muotoiluni edes Ylen "Tutkimusjohtaja: Putinin sotapuheista paistaa, että ote realismiin on katoamassa" -uutisoinnin kommentteihin. Täällä se menee tietysti yhtä hukkaan sillä eihän näitä oikeasti kukaan lue siellä eikä täällä. Ja mitäpä sanoilla todellakaan koskaan tykkejä vastaan on voitu. Panen sen tähän talteen kuitenkin, että ainakin läheiseni tietävät, mitä mieltä isi on eläessään ollut. 

Vaikka ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtaja Mika Aaltolan mukaan tässä tilanteessa taakseen katsominen on hyödytöntä ja vain se, mitä tuulilasista näkyy, on relevanttia, niin lienee lupa silti ihmetellä, miten Yhdysvaltoja myöten lännen johtajat ovat sivuuttaneet ne diktaattorin merkit, jotka Putinista henkilönä on esitetty jo Tsetsenian sotien ajoilta saakka.

Niistä raakuuksista kirjoitti silloin jo varsin mieleenpainuvasti norjalainen Åsne Seierstad Grosnyin enkeleissään, mutta vielä perusteellisemman tulkinnan Putinista ja hänen sisäpiiristään teki v.2020 Catherine Belton. Viimeksi mainitun kirjoittajan selostukseen jos olisi lännessä havahduttu ja lopetettu Putinin viattomien verellä huuhdeltujen käsien puristelut, niin olisimme ehkä voineet jotain tehdäkin.

Yhdestäkään aiemmasta diktaattorista ei ole niin selkeää kehityskulkua ollut luettavissa kuin Putinista hänen vallassaolon vuosiensa mukana kaikkine myrkytyskeisseineen, niin järkyttää, että tämän, hänen päämääränsä kliimaksin Ukrainan suhteen annettiin oikeasti tapahtua.

Klo 18

Kelpasi se sittenkin.