Vallankumouksia perstuntumalta

13.8.2023 sunnuntai

Puutarhuri jäi yöksi kun ei jaksanut enää lähteä jatkamaan Joensuusta/Liperistä tulomme jälkeen Kniin. Kyllä ne P ja G siellä pärjäävät, ja sitä paitsi viestissään G aikoi jäädä Annille yöksi. Klo oli jo 22 kun olimme täällä.

Eilen käytiin siis veljessarjan nuorimman 60-vuotiskahveilla Rummakossa. Kaikki 7 vellosta tuli paikalle + yksi siskoista. Vanhinta ei näihinkään juhliin ole kutsuttu, luulisin. Hänestä ei puolta sanaa lausuta kun me muut kokoonnutaan. Sukupolvemme trauma joka olisi hyvä joskus avata, mutta kenestäkään meistä siihen ei ole.

Miksi ei ole?

Siksi, koska tulisi käyttää ilmaisuja, joihin eivät kaikki olisi valmiita. Pitäisi kaivella muistinlaatikoita niin syvältä, ettei kenenkään lapioissa ja talikoissa varret riitä. Ei eniten koulutetuillakaan. Ta ehkä juuri heillä.

Itselläni pitkävartiset välineet ovat olleet käytössä jo kauan ja kun olen näytöksi kokkareen syvintä mustaa esille nostanut, on paha veri alkanut jonkun nenästä vuotaa. Eikä se joka kerta ole ollut edellä mainituilla syntymäpäivillä olleiden nenu.

Kierrellen ja kaarrellen täytyy nytkin ajatuksiaan ilmaista. Mutta mehän savolaisejuuriset se taito osataan. Mutta otappa nyt vastuu sinä, kuulija hyvä. Tai paha.

Persujen puoluekokous vilahti synttäreillä hetken verran estradilla. Joku sanoi, kun kysyin, eikö Antti (s.sankarin vanhin poika) ole paikalla, että hän on puoluekokouksessa Treella. Siihen minä, että ei saatana, siihenkö propagandaan sekin on haksahtanut. Keskustelu ei kuitenkaan jatkunut sen pidemmälle sillä uskovaisessa perheessä ei politiikkaa puheissa edes sivuta. Olisi pitänyt sanoa, että siksipä juuri pimeydenpoluille jälkikasvu helposti vaeltaa kun tiedon sijaan päihin tungetaan pelkkää hengellistä propagandaa ja raamatunlauseita.

Koskapa puoluejohtaja Riikka ("riikka") Purra on kirjoittanut julkisella foorumilla turkkilaisapinoista (tai yksikössä apinasta) niin voisikohan perussuomalaisten puoluekokoustamisestakin uutisoida otsikolla "Persuapinalaumat kokoontuvat Tampereelle puoluekokoukseen"?

Lisäksi Tampereella ei kokoonnu ainoastaan äärinationalistinen puolue vaan samaan aikaan sen "toimintaan" valmiiksi kasattu sisäkkäisjärjestö valmistelee vallankumouksiaan  perstuntumalta.

Sisu-karkkiaskilta nimensä ryövännyt, häiriköimään aina valmiina olevat kouhot tulihteeraavat puolueen laitamilla Koski- ja Sorsapuistikoissa, ehkä jopa Pispalan laitamilla tammien suojissa.

"Tie Tampereelle" tutkimus ja lukemattomat muut samankaltaiset Tiedonlähteet eivät ole tämän joukon yhdenkään luettavana koskaan ollut. Näin ollen samoista tietämättömyyden aineksista ja aivoitusten pimeyksistä halu väkivallalla hallitsemiseen kumpuaa.

Valonkantajien lyhdyt halutaan näissä piireissä puhaltaa sammuksiin. Enteistä olemme saaneet viime aikoina vihiä mediaa vastaan käynnistetyistä kampanjoista.

Montako persua lisää Ylen hallitukseen tarvitaan, että sen lampuista alkavat tiedontuikkeet yksi toisensa jälkeen simahtaa?

14.8.2023 maanantai 

Klo ½4 heräsin katselemasta satimeen jääneen unta. Kaupunginkatujen ristauksessa yritin tonkia retkipyörään juuttunutta, joustamatonta rautalanganpätkää jossa oli verisiä hiustukkoja. Se esti liikkeellelähdön jotenkin merkillisellä tavalla vaikka oli kiinni tarakan jousipidikkeessä. Uhkaavat elementit tulivat vasemman jalkakäytävän puolelta tötteröpäähineeseen pukeutuneen klovnin hahmossa ja oikealta juuri katua ylittävien, Dubont&Dubont-kaksoishahmojen taholta. Takaakinpäin  pomppamies lähestyi suuret putkipihdit rukkaskäsissään.

Minut aiotaan myrkyttää, oli aiemmin tulleen viestin sanoma: "Varo vaan!", ja piirrokset edellä mainituista hahmoista ilmestyivät tabletin näytölle uhkaustekstin jälkeen.

Aloitin Omasoten sivulle verenpaineenmittaukset. Pian tullenee kehoitus (yhtä kuin määräys) käydä jälleen ajokorttia varten hakemassa lääkärintodistus ja sitä silmälläpitäen tuon verenpaineenmittauksen seurannan teen muutamana päivänä. Viisi vuotta sitten tarkastuksen tehnyt liäkäri Kuopiossa epäili alkavaa verenpainetautia kun vastaanotolla mittaustuloksen yläpaine oli jotain  136.

Onhan se satunnaisesti huidellut kovempaakin, mutta yleensä asettunut maltilliselle tasolle. Nytkin 123/77/44.

Iltasella saunan jälkeen vp: 123/78/48

Yritin jatkaa eilisiä sukuun liittyviä pohdintoja, mutta sisäisen sensorin ääni on liian voimakas. Mikä meitä ihmispoloja pidättelee käymästä lävitse ongelmia, jotka eivät maailmanmitassa kuitenkaan ole kuin hyttysenkusta tulvivassa patoaltaassa? (Äskettäin Norjassa valtavat vesimassat särkivät ihmisen ikuisiksi luulemia patoaltaiden betonisia seiniä ja tavallisten kansalaisten pieniä maailmoja sortui hiekkana tulvien mukaan, siksi patovertaus eikä meri-.)

15.8.2023 tiistai

Näin "sisäpiiriunta". Minulla ei ollut siihen uneen oikeuttavaa osallistujaleimaa otsassani, mutta ovelan källin avulla pääsin tunkeutumaan miltei ytimeen ennen kuin minut huomattiin, köytettiin ja vietiin ammuttavaksi maitolaiturin taakse kuusikkoon.

Ammuttiinkohan minut?

Heräsin kuitenkin ihan ehjänä, sydän jyskytti kyllä, mutta kun mittasin verenpaineen, lukemat olivat 126/78/49.

Isossa ja pienessä mittakaavassa lajimme on napansa vanki. 

Napansa ympärillä pyörivät yksityiset ajatukset, haavet, toiveet ja teot siinä missä kylien, kuntien ja valtioidenkin. Puhumattakaan sisäsiittoisista hirviseuroista ja kalastuskuntien vesijaoista. Baltiassa Puola, Latvia, Viro ja Liettuakin parhaillaan käärivät omien napojensa ympärille Natolankaa ettei vain vieraat omia napojaan repimättä "meidän" napoihin nöyhtää ala kantamaan. 

Suomikin napansa varjelun aloitti jo koeaitaamalla hameenhelmansa alatakalaidan (Vaalimaa) kun Venäjän Zaatanan hyiset kouraisut tuntuivat jo uhkaavan pakaroita tulla puristelemaan.

Syynä edellämainittuihin valtaviin typeryyksiin on naapurimaa Venäjän yksinapaisuuden kuvitelmat. Tarkennettuna 140 miljoonan navan sisällä olevan tyrannin syyttömien verellä täytetty napakupura josta se kammottaviin toimiin kykenevät voimansa imeskelee.

Siitä sitten eri keskustelut, onko lajimme joukoissa yhtään mihinkään syyllistymätöntä olemassa. Syntyminenkin tälle yhdellä lajilla liikakansoittuneelle planeetalle on jo suuri virhe vaikka kukaan ei syntymisprosessiinsa syyllinen pysty olemaankaan.

Iltasella

Keräsin punaviinimarjoja joiden sekaan lipsin mahtaviksi turvonneita raparperin varsia. Kaksi satsia keitin ja sitten loppuivat pullot enkä hoksannut, että voisinhan tiputtaa mehua myös 10 ltr:n kanistereihin joita ainakin pari on aitan hyllyllä. Jatkan huomenna.

Hyvin toimi ulkohella eikä tarvinnut varoa lattioita jos vähän kuumaa loirahtelikin pienten maaneliöiden silmille ja kilville.

Koska ilma oli aurinkoinen, ajelin illasta Nurmeksen suuntaan ja tein päätieltä mutkan metsäautotien päähän josta kävelin rinnettä alas polkua pitkin Taivaljärven rantaan. Siellä oli kaksi venettä jätetty oman onnensa nojaan ja kun on tänä suvena ollut kaikkialla Pohjolassa vedestä runsaudenpula, ne olivat osittain upoksissa hetteisessä rannassa. Käänsin vielä ulottuvilla perätuhtonsa osalta olevan pienemmän veneen oikein päin ja nykäisin kauemmas mättäikköön. Sen puiset reunat ja airot olivat jo pahasti lahot, muuten ehyt lasikuiturunko.

Isompaan, kauempana rannasta olevaan tasaperäiseen veneeseen, joka oli vettä puolillaan oli tuotu kiuas, kamina ja savutorvet jotka tököttivät vedessä kuin kumisaappaiden varsiensuut. Mikähän senkin homman nimi lie ollut joskus 10-20 v sitten?

Kolmaskin vene oli, mutta se oli aseteltu kohtalaisen hyvin puita vasten kyljelleen, mutta ei sitäkään aikoihin ole vesillä käytetty.

Olisivatko omistajat, iäkkäät ihmiset kuolla kupsahtaneet eikä jälkipolvilla ole tietoa, mistä kaikkialta isien jäljiltä veneitä löytyisikään jos tietoa olisi.

Suomen salolampien ja suurempienkin järvien rannoilta löytyy unohdettujen veneitten raatoja tuhansin, ellei sadointuhansin kappalein. Kalaisan Älänteenkin rannoilta laskin jo kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten kymmeniä kumoillaan olevia, sammaloituneita laskuitupaatteja eikä kai ne ole kuin siitään lisääntyneet kun pitäjän vanhat kalastajaukot ovat vainajoituneet. Minne lie jääneet vainajoitumisiensa jälkeen kalastajapari Vukelo&Onnin veneetkin joita heillä oli useammankin järven rannoilla?

Kun olin jo lähdössä pois, alkoi ruovikkoituneen lahden suunnasta lähestyä majava joka venerantaa lähestyessään sukelsi ja kohta sen pyöreä pää ilmestyi muutaman metrin päähän mättäiköistä, mutta kun siirsin kameraa sitä kohti, majava käännähti ja kuului vain kova latuskahännän läjähdys kun se sukelsi. Kotvan odotin, mutta ei sitä takaisin kuulunut.

Menomatkalla näin myös ison hirven joka tuli tielle, mutta en sitäkään ehtinyt kuvaamaan kun jo oli tiessään. Yhtä tuulihaukkaakin pysähdyin kyttäämään kun se istahti männynoksalle, mutta oli arka ja häipyi vaikka autosta varoen nousin.

On lämmintä, ja kosteaa. Pimenee mukavan kuhjuisesti ja siitäkös lepakot innostuivat. Yksikin hipaisi poskipäätä kun saunomaan olin menossa.

Vinha haukkuu talon alla. Käärmeellekö vai myyrille? Siilejä täällä en ole nähnyt vaikka haukun aksentti on samanlainen kuin Sivukadun siilejä haukkuessa.

Kävin ryömimässä rossipohjan alla, mutta en mitään haukuttavaa nähnyt. Komensin koiraa ja se lopettikin, mutta kun nyt tulin sisälle ja aloin lukea, räksytys alkoi uudestaan.

16.8.2023 keskiviikko

Vp: 123/77/44

Päätä särkee.

Aamusta hieno ilma jälleen.

Iltasella

Kukkurasankollisen (15 ltr) kävin hakemassa kantatrelleja ennen kuin alkoi satelemaan. Ei pilvet kuitenkaan kauaa päällä olleet, että ei olisi haitannut vaikka en metsästä pois olisi kiirehtinyt kun toinenkin sanko mukana oli. Vein sienet Smuralle ja sain kympit taskuuni.

Ihmetellyt olen, kuinka vähän on itikoita ja muita mäkäräisiä eikä hirvikärpäsiäkään ole vielä partaan lentänyt.

Isoja  ovat pyypoikueet. Teeripoikueita olen nähnyt vain muutaman. Metsojen kahden poikasen perheen. Jäneksiä on ruton alustaksi joukoittain.

Pihassa ei ole muita rastaita näkynyt kuin  musta-, mutta olivat ne melko vähiin ehtineet riipiä punaiset marjapensaat. Mustat eivät onneksi kelpaa, eikä valkeat joita ei kyllä ole kuin yhdessä pensaassa syöntimarjoiksi vähän. Karviaiset eivät ole vielä kypsiä.

Silppusin perunanvarret. Olivat jo mustumassa kaikki tuon nälkääkin Irlannissa joskus aiheuttaneen perunaruton takia. Mukuloissa se ei vielä näkynyt. Meinasin ensin kokeilla sumuttaa "rikkaetikkaa" perunanvarsiin ja kokeilla, tappaisiko se ruttobakteeritkin, mutta sitten ajattelin, että vaikka luonnonmukaiseksi kehuttu aine etikka onkin, se tappaisi väkevyydellään myös tähdellistä pieneläimistöä mullasta. Ja olisihan se linnuille, jotka kasvimaalla ruokailevat nokkaa poltteleva kokemus.

Puutarhurilta ovat päivällä leikanneet sormesta verisuonikasvaimen, tai jopa ihan oikean kasvaimen. Ehkä se ei ollutkaan ruusunpiikki joka märkivän, verta valtoimenaan vuotavan patin sormeen teki... Iso on monttu pienessä sormessa...

17.8.2023 torstai

Näin unta lähtemisestä jonnekin jossa en koskaan ennen ollut käynyt. Suurimpana unenongelmana oli, etten löytänyt lämmintä takkia eikä kukaan lainaankaan luvannut. Pakettiautostakin, jolla matkaan piti porukalla lähteä puuttui ratti. Nainen, joka istui jo valmiiksi etupenkillä, puraisi korvasta ja siihen heräsin. Jäi unenmatka tekemättä.

Kun minulla on taipumusta melankolinaan (melankoliaan!) ja pessimistisyyteen mm. maapallon kestokyvyn suhteen, niin voisi kai sitä lohdutusta dystopia-ajatusten turruttamiseksi hakea vaikka tiedeuutisesta jonka otsikkokin on kuin saattohoidossa olevalle läheiselle kauneimmillaan sanottuna; "Maailmankaikkeuden haikea loppu: kaikki haihtuu lopulta säteilynä".

Iltasella

Nyt on muutaman päivän aamu/iltaverenpaineet muistissa Omasotessa eivätkä ne pahalta näytä.

Riivin kasvimaanpuoleiset  neljätoista viinimarjapensasta tyhjiksi ja raparperitkin muutamaa ohuinta vartta myöten on mehuksi marjojen seassa keitelty. 15 litraa sitä nyt on ja lisää tulee kunhan saunan luona olevat 4 isointa pensasta tyhjennän. Kukahan ne kaikki juonee kun entisiäkin on pakastimissa monet pullot?

Hatunpyörittäjältä (Kittilä, Tepsa) tuli viesti "...kohta ollaan Kuopijossa...". Olisihan tuo mukava nähdä sitäkin kaveria, mutta mutta... Ovat Rauhanlahdessa sunnuntaihin.

Marjojen poiminnasta, tai oikeastaan siitä, kun samalla söin niitä tolkuttomasti, johtunee kovahko piänsärky. Ei se laimentunut saunassakaan.

Iltapalaksi hain pellosta punasipulin jonka silppusin lautaselle keitteyjen kananmunasiivujen ja ruisleipäpalasten keralla nautittavaksi.

Ulkona hämärtää jo kovasti, tai on oikeastaan pimeää. Kolakaksi muuttui nopeasti ilma.

Ruppeen muate vaikka maailmassa olisi hirveästi kommentoitavaa lehtienkin sivuille. Mutta miksipä nuo minun kommenteilla tulenevat. En paljon usko, että kenenkään pohdinnoilla vaikutusta olisi. "Antaa männä kun on alamäki tuas...".

                                                Palokärpänen