19.8.2023 lauantai
Onpa viileä aamu: klo 05.00 +3,8.
Läksin eilenaamulla Kniin ja sillä reissulla meni iltapimeään kun kävin tullessa Mustanmäen tältä puolen metsäautotien varresta sankollisen kantarelleja. Samalla reissulla rinteikköiseen maastoon kuopaisin korvoon (90 ltr) ja mustaan jätesäkkiin (200 ltr) hylätyn kusiaispesän kuvetta huussin- ja kompostinkuivikkeeksi.
Kun sitten jo hämärtyvässä illassa käännyin Unimäen tielle, oli Koljunpuron (karttaa erään kerran selatessani huomasin, että se onkin sen niminen puro vaikka ikäni olen kuullut sitä Pikku Karipuroksi kutsuttavan; sehän lähteekin Pikku-Karilammista) siltarummun huitteilla metsopoikueen. En lukumäärää kerennyt laskea, mutta enämpi oli kuin pari-kolme, ja tietenkin emokoppelo. Yksi nuori naarasmetso jäi valokiilaan ja olisi ollut helppo saalis jos olisi vähän puskurilla kopsauttanut kuten yksi koulutaksinkuljettaja muutamanakin syksynä aikoinaan teki kun metsopaistin halusi.
Kniin vein mehuja pakkaseen ja muistin ottaa tyhjiä pulloja uusia satseja varten. Gaiukselle annoin ensimmäiset ajo-opetustunnit ja ihan hyvin voisi jo ajokortin antaa. Ainakin liikennesäännöt ovat pojalla hallinnassa. Vähän vaihteitten kanssa vielä klonkrasi, mutta muuten en paljoa ohjeistaa tarvinnut. Yleistä, kokemukseen perustuvaa ennakoivan ajon puhetta pidin. G on vasta 16 v., että en kyllä kahta vuotta jaksa ajattaa vaan täytyy se aikaistettu kortti ensi vuonna hankkia kuten Pauluksellekin.
Paulus oli mennyt Äetin Emulla kaverien kanssa Blockfestareille Tampereelle.
Tilasin muutama pv sitten Telialta Puutarhurille syntymäpäivälahjaksi uuden kännykän kun se tuskailee paljon käytetyn entisensä kanssa. Paketti tuli jo eilen Ärrälle josta G viestissä laittamani koodin avulla oli sen hakenut. Sp on vasta 30.8, mutta onpahan valmiina. Elias lupasi piirtää kortin ja lähettää sen sitten postissa mulle jos ei itse pääse tulemaan.
Soitin Hatunpyörittäjälle ja kerroin, etten voi ajella tapaamiseen Kuopioon vaikka olisi mukava pitkästä aikaa nähdäkin. Juteltiin kuiten ainakin 2 tuntia.
Saunaa lämmittäessäni soitti sitten Jouko Ylitorniolta ja heti perään Tapio Kittilästä.
Vähän järkyttää, sillä kaikki, jotka yhteyttä oikeasti ja ilolla pitävät ovat lappilaisia. Kainuun, tai täältä Savon seudulta, ei monasti Hantea lukuunottamatta kukaan pirauttele jos ei tyttärien, mummilan ja kodin väkeä lueta.
Ystävien piiri pienenee ja pienenee, mutta eipä sitä 2,5x0,8x2,30 kokoiseen monttuun muita lopulta haudatakkaan. Saatika että samalla uuninlämmityksellä yhteen uurnaan tuhkattaisiin.
Joukkokompostointia ei ole vielä kuolleiden ruumiille alettu missään toimittaa kuin koemielessä, ja Moskovan zaatanoiden murhajaiskentillä siirrettävine krematorioineen.
Siilinjärvellä, Tampereella, Kittilässä (jne.) ja Kainuussakin alussa tuntui, että puhelin oli korvaan kasvanut. Nyt tämä tekninen korvakasvain on enää muutaman säikeen varassa.
Muksujen kanssa viestit ovat kyllä jokapäiväisiä eivätkä puhelutkaan harvinaisia ole.
Heimosedälle en itse ole soittanut moneen kuukauteen!
En lähtenyt humpallekaan tänä lauantaina ja mietin sen vaikutusta mielialaan.
Nuo ympäröivät metsät tuolla ovat nekin vieraiden puiden valloittamia. Vain harvoilla kohdin jossain tunnistamieni maastokohoumien ja entisten polkujen huitteilla muutamilta siemenpuuasentoon jätetyiltä petäjiltä voin kysäistä, muistatteko kun tämä harmaaparta pikkupoikana ohitsenne kusiaispolkujen ylitse loikkien ja koholle maasta kasvaneiden, kuluneita juurakoitanne väistellen avojaloin vilisti (aina nämä samat jatustelut!).
Tänään en keittänyt mehuja vaikka aikomus oli. Sen sijaan olin koko iltapäivän metsissä kuljeskelemassa. Löysin kantarelleja pari sankollista. En niitä varsinaisesti edes etsinyt, mutta sankot olivat kuiten mukana, että kaipa sitä niitäkin varten metsään läksin.
Näin yhden nuoren naarasteeren joka pujotteli sakeassa kuusikossa melkein päin ja laskeutui sitten kymmenen metrin päähän josta jatkoi varvastellen matkaansa. Muitapa en sitten tavannutkaan pitkällä kierroksellani.
Aitoristihämähäkki
20.8.2023 sunnuntai
Tänään itseään hillitsemään kykenemätön metsästäjäväki paukuttaa sorsia järviemme rannoilla. Muovikuulat+haulit, panosten muoviset välitulpat ja muoviset, sekametalliset hylsytupet lisäävät jälleen tuhansin tonnein luonnon jo ennestään saasteilla rasitettua ekologista järjestelmää.
Unessa matkaanlähtöä valmisteltiin, mutta siihen koko aikomus jäi. Herätessä saamattomuutta osoitteleva lause toistui: Tässä sitä vain nilku-nilku-nilku-nilku-... kuin uraansa juuttunut levysoittimen neula.
Kesken katkeava sana oli tietenkin "nilkutetaan".
Sitähän tämä elämä on, nilkutusta. Samaa toistavaa kaavaa joka ei kehältään pois paiskaa vaikka kuinka kiivaasti pyörittäisi.
Olla elämänsä vanki! Sellainen olo on ollut jo pitkään.
Horsmakiitäjäntoukka
21.8.2023 maanantai
Kylmiä ovat aamut, mutta ei kuurassa sentäs nurmikko ole. Kasvimaalla ei hallalle altista kasvavaa muuta ole, kuin yksi avomaankurkun varsi ja tillit. Porkkanat, lantut ja nauriit eivät ensikylmistä hätkähdä. Sipulien turpoaminen kyllä loppuu, paitsi valkosipulin, mutta niiden varsia ei enää pinnalla ole yhtään.
Unessa suuri, limainen ja kuuma kupla. Mietittiin sen "rannalla", jotta mittään tuolle nyt pitäsi osata tehä? Aurinko nousi vasemmalta sen takaa ja yritin siirrellä aurinkopanelia sen säteisiin. Sitten räjähti takanani kennon akku. Heräsin.
Oli vähän apea ja omituinen olo joten mittasin verenpaineet: 110/65/37! Epäilin mittarin menneen sekaisin ja kotvan kuluttua mittasin uudestaan eikä tulos siitään somentunut. Vähän oli pulssi nopeampi, mutta ei vieläkään edes neljääkymmentä.
Jospa se tästä kunhan alan touhuilemaan.
Pitää kirjoittaa vähän kun joku oli lähettänyt mulkunviestin jossa haukkui verbaaliköyhästi kirjoituksiani kyökki-semmoisiksi.
Kyökkipsykologia-sanan käyttö keskusteluforumeilla on tehokas tapa vaientaa yritykset ymmärtää elämää. Sen sanan paiskojat ovat yleensä sellaisia, joilla ei itsellään elämässä ole tapahtunut niin rankkoja asioita, joita tarvitsisi edes yrittää selittää. Tai sitten on tapahtunut, ovat niistä selvinneet, mutta kokemuksiinsa nojaten vähättelevät niitä, jotka eivät ole selvinneet tai vasta yrittävät ymmärtää, mitä ja miksi elämä vikaan vei.
Lyö lyötyä niin mieltäsi se nostattaa.
Kyökkipsykologialle pitäisi laatia oma, arvokas luokituksensa. Tukea niitä, jotka henkisessä hädässään edes yrittävät nousta järkyttävien kokemusten mustista syövereistä pinnalle.
Näistä mustista syövereistä nousuun pyrkiviä haastateltiin Ylen dokumentissa "Jäljet minussa".
Tällä kertaa vuorossa oli viisi naista ("tyttöä") jotka olivat joutuneet lapsena ja teineinä miesten hyväksikäyttämiksi. Lopussa käännettin vielä lisälehtiä monista muista saman kohtalon kokeneista naisista, ja aivan lopussa oli jäätävä lause, että nämä ovat vasta jäävuoren huippua, sillä läheskään kaikki hyväksikäyttötapaukset eivät koskaan julki tule, saatika että niitä päivittäin käräjäoikeuksissa käsiteltäisiin.
Kyse oli ihan suomalaisista uhreista ja heidän suomalaisista hyväksikäyttäjistään. Tätä korostan siksi, että kun raiskauksista keskusteluja "somessa" tai missä tahansa näkee tai kuulee, niin syyttävät sormet osoittavat ensimmäiseksi maahanmuuttajiin.
Minunkin olisi jo aika purkaa sisintäni lapsuudessa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä, mutta se on hirvittävän vaikeaa. Tähänkin kirjaan vain, että lapsuudesta saakka on erään savottalaisen peukalo perseessäni ollut.
Olenhan näistä kyllä tainnut mainita ja kirjoittaa jonkun novellinkin, mutta pitäähän psykoterapiassakin useita istuntoja asiantuntijan pakeilla istua, ennen kuin edes alkuun pääsee.
Aamupuuroa syödessäni ja oman kasvihuoneen kurkkusiivuilla peiteltyä ruisleipää puraistessani sujahti mieleen vastenmieliseksi kokemani politiikkko (kaukana arvokkaasta valtiomiesmäisyydestä) Jussi Halla-aho ja hänen kiusattuna vietetty lapsuutensa. Siitä ei paljoa tiedetä, mutta entäs jos hänetkin on se kiusaajaporukka vaikka joukkoraiskannut? Itsekin kirjoituksissaan on hekumoinut hankalina pitämiensä toimittajien joukkoraiskauksilla, ettäjottatuota...
Jotenkinhan hänen, syntymässä saatujen älykkäiden aivojensa mustat kohdat täytyisi julkisanoittaa, että kansa ymmärtäisi, mistä johtuu hänen viehtymyksensä tietyllä kierolla, osittain nerokkaalla tavalla manipuloida kannattajat pysymään, ja jopa lisääntymään, ympärillään vaikka kaikki näkevät, kuinka valheellista propagandaa se sisältää. Tietyt faktat hänen ajattelussaan ja niiden esilletuomisissaan ovat toiseksi osoittamattomat, mutta kuinka hän ne valhekampanjansa tukipönkiksi asettelee siten, että porukka viehättyy, jää mysteeriksi.
Kolmatta kurkkusiivuilla päällystettyä leipäpalasta haukatessani tuli mieleen myös Riikka "riikka" Purra.
Hänestä olen nähnyt ainakin yhden kirjoituksen jossa kerrottiin alkoholismin varjostamasta lapsuudesta joten eiliseen dokumenttiin liittyen tupsahti vastustamaton mielleyhtymä politiikan äärilaidoille ajautumisen yhdeksi syyksi mahdollinen lapsuudessa koettu hyväksikäyttö. Että jos joku hänen isänsä juopottelutovereista onkin alkanut viinahuuruissaan, isin sammuttua näpelöitsemään talon tytärtä sopimattomasti...
Persujen kielellä puolustaudun jo valmiiksi: Edelliset ovat siis ihan vain läpänheittoa ja likaisia arveluja vain, ei niitä vakavasti tartte ottaa.
Iltasella
Poliitikkomme mokasivat jälleen ja parhaillaan niitä ruoskitaan "somessa" olan takaa.
Eduskunnan "erä"kerho matkusti pyssyjen kanssa Kuhmoon ja ampui erauskarhun (luvallisen). Ei siinä mitään, mutta tarinan moka tapahtui, kun asettuivat ryhmäkuvaan (20-30 hlöä) ja pienenpieni karhunkalmo siihen mustikkamättäälle keskelle.
Yrittäväthän ne metsästysretkeään puolustella, ja ylensäkin metsästysharrastusta, mutta kyllä se laidasta lukien on koko touhu ollut yhtä surkeaa farssia.
Jos osaisin piirtää, piirtäisin pilakuvan, jossa pyssyntorrakoita, älypannoitettuja koiria, maastoautoja ja maastopukuisia homosapienseja olisi menosa metsään kuin Moskovan Zaatana-armeija naapurimaiden kimppuun kauhella panssarivolyymilla ja metsän pusikoista kiiluisivat muutamien jäljelläolevien eläinten säikyt silmät.
Yleensäkin: Millainen hinta (myös hiilitassunjälki) onkaan yhdellä hirvenlihakilolla kun kaikki sen saamiseen kulutetut varat yhteen lasketaan?
Hintaan tulee laskea kaikki, mitä metsästysharrastukseen kukin hirviseurueen jäsen kuluttaa luvista alkaen.
Kun kyseisen eräkerhon laaja porukka mahdollisine avustajineen matkustaa Helsingistä saakka Kuhmon metsistä raiskatuille kunnaille, on se jo valtava menoerä niin lompakolle kuin elonkehällekin.
Tuon pienen karhun lihoille tuli hintaa valtavasti. Haittalisiksi kalliisti puettu eräkerho koirineen ja kissoineen majoittuu jossakin kuhmolaisessa majatalossa ja ajelee paikallisten avustamina satoja kilometrejä pitkin metsäautotieverkostoja astumatta oikeasti autoistaan tienravista kymmeniä metrejä kauemmas kuviteltujen korpien suuntaan. Toisin sanoen talousmetsien lävitsepääsemättömien riukupuiden "siimeksiin".
Tuo saaliskuva vertautuu rysänpäältä kiinnijääneiden yläsavolaisten salaiseen, käräjiä odottavaan eräkerhoon joka ihan vain huvikseen tappoi vuosien ajan metsäneläimiä riippumatta useiden uhreiksi joutuneitten rauhoitettu-leimasta.
22.8.2023 tiistai
Kengästä irtosi eilenillalla pohjallinen Luikkokankaan reunamilla kun sieniä saalistelin. Keräsin nyt toisenkin saunan luona kasvavan alppiruusun juurelle jäkälää kun sitä niin runsaasti eteeni sattui. Ei niistä mahda pitkäikäistä hyötyä olla; hetken silmänilo kuin Puijonkadulla vastaantulevan neitokaisen minihameesta. (Jäkälä ja minihame.., hmh.., noh, aika jäkälähän taidan itse jo olla, vain minihameet ovat iättömiä.)
Mustille rastaille kelpaa näköjään karviaisetkin! Enpä montaa marjaa kerennyt suuhuni tästä erästä napsaista.
Lähden tällen aamullen jo ajeleen Kniin.
26.8.2023 lauantai
Olinpahan Knissa eiliseen saakka. Oli oikeita ja keksittyjä asioita. Eiköstä kaikki ihmisasiat ole pelkkää keksittyä tarinaa, kysyisi Pelle Hermanni.
Tämänkertaisen tarinaani kuului kuitenkin myös yksi tosidetalji: meillä kävi keskiviikko-iltana Suomessa koulun jo aloittanut saksalainen lukio-opiskelija joka mahdollisesti asettuu marraskuussa taloksi opiskelijavaihtarina. Saapi ny nähdä. Rauhallisen tuntuinen tyär. P ja G keskusteli hänen kanssaa englanniksi hyvin sujuvasti.
Tulin eilen illalla takaisin Um. Kävin lenkin metsässä. Lisäsin viime talvena laittamani nuolukiven päälle uuden kiven kun sateet liuottivat ensimmäisen noin viiden sentin lintiksi tolpan nokkaan. Laitoin vanhan sirkkelinterän katoksi ettei jatkossa niin nopeasti kulu vaikka hirviä ei kävisikään. Monet myyrät ja jänekset ovat käyneet siinä juurella aiemmin jyrsimässä ja nuolemassa, ja kaipa ne linnutkin saattavat kivestä hivenhippusia nokkiinsa takoa.
Unikankaanlaidan näreikkösakelikosta läksi vierekkäisistä mättäiköistä metso- ja teeripoikueet. Niitä jäi puihin istumaan, mutta oli niin oksaisia kohteiden ympäristöt, ettei järkkärin kohdennin niitä sieltä erotellut ja jäivät kuvat ottamatta. Haulikolla jos olisi "kuvannut" olisi pari-kolmekin ollut mahdollista paistiksi pamauttaa.
Isoja ovat jo kanalintujen poikaset, mutta pyyntiveret eivät kuumene enää. Hyvää se metsopaisti silti olisi jos joku sellaisen mullen pataan pantavaksi toisi.
Koetin etsiä luettavaa netistä. Pari tilaamaani kirjaa on kesken, mutta olisin nyt vailla jotain ärhäkkää kolumnia josta aivot alkaisivat kiehua.
Suomesta puuttuu taitavat sanansäilät, tai ne ovat sotkeutuneet yleiseen, jokaisen kansalaisen yksinoikeudeksi muotoutuneeseen sananvaltaan niin, ettei niiden ammottaviksi revityt kidat muista ammolleen revityistä erotu.
Jo monta vuotta sitten tulin huomanneeksi ihan muitten sanoittamatta, kuinka internetin algoritmihampaat ovat ahmimassa sananvapauslapsensa.
Vai pitääkö asia ilmaista yksinkertaisemmin: Sananvapaus on syönyt lapsensa.
Olipa tuo niin tai näin, niin ei tuo nyt mikään neronleimaus ole enkä omi sitä itselleni.
Vallankumouksetkin ovat aina nauttineet kruunajaisissa lapsensa.
Joukkohaudat pitkin laajaa Venäjän maata toimisivat todisteena jos jälkiselvitykset olisivat saaneet jatkua. Nyt kaikki muistomerkit lanataan tasaiseksi, eikä edes arojen tuulet kumpuihin kompastele murhattujen hautojen ylitse käydessään.
Kun Erno Paasilinna kuoli 30.9.2000, niin hänen saappaisiinsa ei ole jatkajaa löytynyt. Eivätkä kaikki hänen tekstit tämän aikakauden kylkiluita murra jos joku niitä vielä vaivautuisi lukemaan.
Ei kenelläkään uudella kynäniekalla ole tässä salaliittoteoriauskovaisten maailmassa edes halua ryhtyä omaa elämäänsä mustelmoimaan ryhtymällä kirjalliseksi soturiksi koko maailmaa vastaan. Viittaan tällä Ernon erään esseekokoelman nimeen "Riita maailman kanssa".
Hesarin kolumnistit, mitä he ovat? Kuukausipalkkalaisia, ja se jo kertoo heidän asemastaan niin paljon, ettei parhaankaan kirjoituksen äärellä voi olla sitä ajattelematta.
Vapaa, irrallinen (irtolainen) kaikkiin käsille sattuviin alustoihin merkintöjä (huomioita) tekevä, polkupyörän romua pitkin maanteitä työnnältävä Samuli Paronen puuttuu tyystin tästä valtakunnasta.
Osmo Soininvaara helsinkiläisenä älykkönä on kai jonkinlainen kirjallinen peikkolainen, mutta hänenkin kirjoituksista puuttuvat järkejään mieliä järsäisevät kulmat.
Surkein yritys olla aito oli se polkupyörällä tehdyn matkan (Tallinnasta Nizzaan) kuvaus joka kompastui narinaan siitä, ettei puhtaisiin lakanoihin voinut hyvän viini-illallisen jälkeen jokaisen sileillä asvalttiteillä vietetyn sadan kilometrin polkaisun jälkeen kääriytyä.
Jos Soininvaara olisi retkitoverikseni Venäjän Karjala-pyöräilylle (2014) erehtynyt, olisi se jo Kostamuksessa tilannut autokyydin takaisin rajalle. ( https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Kostamuskokemus )
Mutta mitäs muuta valtavassa muutoksesa olevien markkinoiden pohtijasta, ammatiltaankin sosliaali/talousajattelijasta ja tilastotieteilijästä voisi kynän kautta paperille tursutakkaan kuin teorioihin nojaavaa tavutusta?
Olen yrittänyt Soininvaaran blogikirjoituksia lukea, mutta jostain syystä en saa niihin itseäni innostumaan. Liiaksi älykköä..köh vaikka kohtuullisen ymmärrettävillä, suomenkielisillä sanoilla ja lauseilla hän riveillään operoikin.
"Henki" puuttuu vaikka puuskutus kuuluu.
Iltasella
Enpä lähtenyt tällenkään lauantaillen humpalle. Jokohan irtautuminen siitä "elinikäisestä" säntäilyharrastuksesta alkaa todenteolla? Vannomatta paras.
Hesariin ilmestyi vielä tällen päivällen 80 v.-syntymäpäiväkirjoitus runoilija-kirjailija-kirjoittamisen opettaja Risto Ahdista. Panin kommenttikenttään onnittelutoivotukseksi muistuman Orivedeltä (1986), mutta sitä ei moderaattori jostain syystä hyväksynyt.
"Sieluja palikoista vuolee hullu" oli lyhyen kommenttini ydin.
Tuo "aforismi" oli minun tehtäväni tulos kun piti kirjoittaa yhdellä lauseella arvio opettajasta. Tehtävään kuului myös se, että opettaja kirjoitti jokaisesta oppilaasta samoin yhden lauseen mittaisen luonnehdinnan.
Minun kohdalleni RA kirjoitti lauseen, josta muistan vain sen ytimen "Valtsu on nähnyt ... ...". On se päiväkirjani sivulla kyllä tallella jos tulisi kaivettua esille joskus...
Onnea joka tapauksessa vaikka et sinä Risto, näitä merkintöjäni koskaan luekaan etkä minua tietenkään edes muistaisi vaikka naamakkain torilla tavattaisiin. Merkityksellisiä sinullekin ovat vain ne oppilaasi, jotka ovat kolmimetrisen hyllyrivistön verran kirjoja julkaistuksi saaneet. Eikö niin?
Rakentelin nyt viimeinkin sen akkupuhaltimella toimivan marjanpuhdistimen, mutta on siinä vielä kehiteltävää. Kävin ruapaisemassa sankollisen puoliruakoja (tai puolikypsiä) puolukoita tuosta läheltä ja kokeilin. Hyvin roskat lentelivät laatikosta pois, mutta meni harakoille marjojakin litra-pari.
Jos puhdistimen yläosaan tekisi "huuvan" josta roskat menisivät kepeimpinä kapeasta aukosta pihalle...
No, sitä täytyy miettiä.
Puolukoita tulee runsaasti joka tapauksessa ja puhdistetuista marjoista saisi parhaimman hinnan.
Kun eräs venäläinen lentokone putosi taivaalta viime keskiviikkona, maa järähti, tärähti, syttyi pikku roihu ja koneessaolevat massamurhaaja, kokiksi naamioitu, kaikkien aikojen teurastajienteurastaja Prigozin ja muut hänen lähiteurastajansa saivat ansaitsemansa lopun.
Ainoa viaton uhri oli lentoemäntä, mutta eivät lentäjät jotka kuuluivat johtajansa palkkalaisiin. Lentoemo olisi voinut tietenkin kieltäytyä kantamasta konjakkia kyydissäolijoiden laseihin jo rekryvaiheessa jos olisi yhtään omannut periaattellisuutta elämässään.
Sureeko näiden muistomerkkien luona kyykistelevät seppeleenlaskijat yksinkertaisimpia tollukoita lukuunottamatta oikeasti näitä kuolemia?
Joitakin palkka-armeijaan pestautuneita psykopaatteja vituttaa sodalla ansaintamahdollisuuksien kaventuminen kun koko Wagner-murhaajakaarti säilötään Moskovan Zaatanan huusseihin, mutta aitoja surunkyyneleitä tuskin kukaan nyyhkää.
Ehkä sen lentoemon perheessä itketään oikeastikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti