Heräsin kun aurinko alkoi ½6 tökkiä säteitään sumuun talousmetsien takaa ja kävin kääntämässä aurinkopanelin idän suuntaan. Siirsin jokunen pv sitten panelin käänneltävän tolpan nokkaan kauemmas seinästä jotta tällainen "säätö" onnistuu.
Jörn Donner-vainaan vaimolla post-mustasukkaisuustrauma. Lehdessä haastattelu hänestä uuden JD-elämäkerran esittelyssä. Pahin painajainen leskelle on aiheutunut 50 vuotta paljastumatta säilyneestä JD:n salasuhteesta erääseen sveamammaan.
Voevoe leskiparka, eekusta kun terapiaan.
Jos kyseisen Donnerin takia joku mustsukkaisuutta potee niin paljon on itseään pitänyt sumuttaa elämässä siinä rinnalla.
Kovin kaksinen rakastaja naistenmiesjalustalla komeillut Donner ei ole ollut; esileikin päälle sillä on ollut hyvin vähän ymmärrystä. Liekö camelinkarstaista kieltäänkään osannut käyttää hän. Hän on ollut niitä nosto-pisto-ravistus rakastajia jotka yhdynnän jälkeen pyyhkivät kalunsa verhoihin ja häipyvät -vaikka useamman kerran saman naisen luota.
Kovasti on siis edelleen esillepantujen kansalaisten (julkkisten, jota sanaa ei voi kuin inhota) parisuhteet ja seksi ne tärkeimmät seikat joilla kirjoja yritetään kaupaksi saada.
Yleiseen muistiin on tietenkin tatuoitunut Donneristakin vain välähdykset, joissa naisten tissit ja häpykarvoitukset vilahtavat, sekä roskalehti Hymyn julkeat otsikot.
Tämän päivän media "sotakenraaleineen" ja loppumattomine asiantuntijoineen mässäilee sodan hirvittävyyksillä ja on täten lisäämässä yhteiskuntien yleistä militarisoitumista. Parhaillaan vyörytetään esiin spekulaatioita spekulaatioiden päälle yhden venäläisen joukkomurhaajan alaspaukahtamisella lentokoneineen ja hoviväkeineen, joka kyllä oli aivan oikein niille massamurhaajille.
Lukihäiriökin uhkaa sotaan liittyviä uutisia seuratessa.
Olin lukevinani eräänkin kirjoituksen ingressistä, että koneen siipi ja Prigotzinin peräaukko löytyivät kilometrien päästä alas pudonneesta, tuleen syttyneestä rungosta. Se oli kuitenkin koneen peräosa...
28.8.2023 muanantae
Sipulit onnistuivat hyvin.
Savolainen olo; mahhoo viäntää ja pörryytyttää.
Isävainaan nimipäivä.
Unessa surullinen, rikas mies ruudullisessa flanelliasussa, lievässä konjakkihumalassa. Oli ostanut ison kivitalon jossa ei ollut kattoa. Se halusi tehdä kiinteistöön täydellisen remontin. Seuraavassa kohtauksessa oltiinkin jo katselemassa rujoa rakennusta joka oli täynnä asukkaita. Ruokaa, koiria, kissoja, nautoja, hevosia ja sekasotkua oli kaikkialla. Rikas mies pyysi minua komentamaan talo tyhjäksi kasvottomista ihmisismassoista elukoineen-sotkuineen. Niitä piti huitoa hiilhangolla ennen kuin uskoivat.
Sitten istuttiinkin jo uuninpankolla piirustuksia selailemassa. Linnoitukseksi suunniteltavan kiinteistöön oli piirretty ulkoseinälle sijoitettava hissi ja katonharjaa myötäilemään "neliöputki" jota rikas mies kutsui runkkutunneliksi koska sinne rakennettaisiin porttola jossa kaikki saisivat ostaa ja myydä itseään sukupuolesta tai -puolettomuudesta riippumatta. Ulkoseinähissiinkin mahtui kerralla sata henkilöä.
(Tuo "runkkutunneli" tuli uneen ehkä lukemastani Hesarin "Mummotunneli"-jutusta, mutta eiköstä tuo lie ihan sama asia.)
Tiedettä HS:ssa 50 sitten (1973): "Ehkäisytutkijan tavoite: Kierukka joka toimii vähintään 20 vuotta"
Jutussa kerrotaan myös muista ehkäisykeinoista, pitkäkestoisesta ehkäisyruiskeesta ja aborttipilleristä.
Kun jutun 1973 vuodesta ajattelen 7 vuotta eteenpäin ja vanhimman tyttäreni syntymään, niin hänhän oli tavallaan vahinko koska äitinsä käytti jo silloin ehkäisyyn kehiteltyjä minipillereitä, mutta siitä huolimatta hedelmöitys tapahtui.
Syyksi arvelivat äidin käyttämien epilepsialääkkeiden neutralisoivan vaikutuksen ehkäisypillereihin. Tätä yksittäistapausta ei kukaan tietenkään kiinnostunut tutkimaan. Ehkä se kuitenkin tilastoihin merkittiin muiden vastaavien tapauksien keralla ja joku älypää sitten on johtopäätöksiäkin tehnyt. En tiedä, en seurannut asiaa sen enempää.
Sitten kävikin niin kuin kävi. Toinen lapsi heti perään (suunniteltiinko sitäkään?), muutama vuosi monivivahteista perhe-elämää, äidin sairauden kliimaksi ja kaikki huteroille perustoille jo alkujaan rakennellut pirstaksi.
Orpoteatteri kokoontuu neuvotteluihin. On niin erilaista hallitustouhua, etten tahdo saada sulatelluksi sen käänteitä mitenkään. Siitäkö lie tämä päiviä kestävä ripulikin aiheutunut...
Koomikkovainaasta (Jope) on tehty dokumentti. Sen buffeissa kertoillaan, kuinka yhtenä tekijänä kaverin lahjakkuuden suuntautumisessa koomikon uralle on ollut lapsena ja koululaisensa kiusatuksi joutuminen.
Ruonansuus sai siitä hiivat elämänsä käymisseokseen ja sahti onnistui hyvin vaikka mies itse söi ja joikin elämänsuonensa tukkoon.
Sitten esillä olevista lapsuuskiusattujen ääripäistä se toinen, valtiomiehen irvikuvaksi puhemiehen aitioon noussut Jussi Halla-aho, otti käyttöön katkeruusmallin jossa kostetaan koko yhteiskunnalle lapsuusajan ilkeiden, isojen poikien aiheuttamat traumat.
Hyvin näyttää sekin malli purevan kun samankaltaiset, iäisesti sukupolvikerroksissa uusiutuvat, aina olemassaolevat kiusaajaveikotkin asettuvat kiusaamisen kohteensa taakse kiusaamaan demokratiaa.
Näin diktaattoreita on aina synnytetty, mutta toivottavasti palli nuljahtaa tämän kotimaisen nuljakkeen alta ja perkeleen äkkiä. Hän on jo kostonsa saanut. Hän myös tietää varsin hyvin, mikä on voimanlähteenä ollut. Jos kiusatuksi tulemisen trauma ei jo ala hellittää, tietää kyseinen henkilö kyllä varsin hyvin senkin, että mistä sisäisiin mustiin kierteisiin puhdistusrasvaa ja trasselia saa kun pyytää.
3.9.2023 sunnuntai
Olipa viikko! Mahatauti lienee nyt ohitse kun en kahteen yöhön enää tarvinnut muutaman tunnin välein kimpoilla paskalle. Näkkileipä ja kasvimaalta suoraan suuhun napsitut persiljan versot taittoivat lopulta taudilta niskat, tai sitten tuli vain aika viruksien väistyä.
Kävin Knissa muutaman päivän sairastelemassa, tulin tänne Um perjantaina.
Jälleen yhdeltä älykkäältä lajimme jäseneltä on päässyt sammakko syntymäpäivähaastattelussa pöydälle loikkaamaan: ”KOEN, että elämälläni on ollut ennalta laadittu käsikirjoitus, vaikka näytelmän roolisuoritus – elämänurani – on vaatinut, työtä, intohimoa ja onnistumista”, sanoo Ruuhinen"
Ihan kuin maailmanjärjestykseen ja ihmisten siinä toimimisiin näkymätön käsi kirjoittaisi kullekin jo ennalta elonpolkujen kulut. Tällaiset haastattattelujen detaljit vistottavat vaikka muuten mielenkiitoinen juttu olikin.
Ihmisen elämä kulkee siis hyvin jos sattuu hyvä ja ihana käsärintekijä, mutta vittumaisen sattuessa kaikki menee, tietenkin, perseelleen.
.JPG)
5.9.2023 tiistai
Panin merkkien maksimimäärän sisältävän kommentin HS:n artikkeliin joka käsitteli metsäyhtiöiden "taloudellisesti hyytävää" tilannetta.
Kun metsäyhtiöiden ahdingonajoista kirjoitetaan melko usein, voisi artikkeleita vahvistaa tutkivilla yleisjournalistisilla tiedoilla niiden historiastakin. Siitä, mistä niiden valtavat omaisuudet ovat kerrytetyt ja mitenkä voittovaroja on aikojen saatossa käytetty. Mistä on alunalkaenkin ponnistettu ja kuinka puhtaasta yritystoiminnan mullasta niiden juuristo ja taimettuminen on joskus alkanut.
Miten paljon metsäyhtiöiden kaapeista luurankoja oikeusaleihin kolisisi jo moraalisessa mielessä jos ne kaikki avattaisiin.
Yhtään todella ulkopuolisen tekemää, kaikki kivet ja kannot kääntävää historiateosta en ole metsäyhtiöiden toiminnasta vielä nähnyt.
Muutamia kysymyksiä on mielessä kiertänyt niin kauan, kuin olen metsiemme kouriintuntuvaa, sydäntä ja silmiä särkevää toimintaa seurannut. Olen 65 v.
Minkä verran metsäyhtiöt ovat rahalla mitattavista voitoistaan suomalaista valtiontaloutta pystyssä olleet oikeasti pitämässä? Miten on ylipäätään mahdollista, että tällaiset rahamyllyt ovat vähän väliä "hyytävässä" ahdingossa?
Kuinka paljon Suomen maaperästä nyhdettyjä voittoja on soljunut esimerkiksi eucalyptystehtaiden perustamiseen halvan energian ja työvoiman maihin?
Haluaisin Suomen kansalaisena tietää, mikä on näiden suurmetsäyhtiöiden (UPM, Stora Enso) harrastama kuvio jossa ne myyvät omistamiaan, Suomessa sijaitsevia kiinteitä omaisuuksiaan, eli lähinnä maita metsineen, kasvottomille sijoitusyhtiöille joiden toimipaikat ja verotuskunnat ovat muualla Euroopassa, tai peräti vain internetin kautta solmituissa liikemiesyhteisöissä, mutta samalla kotimaan yhtiöiden "jalkamiehet" hoitavat puunkorjuun yleispehtoroinnit.
Keitä näihin sijoittajiin kuuluu? Paljonko joukossa on samoja veropakolaisia, eli "Kutsetin miehiä" ja muita suomalaisia liikemiehiä kuin alkuperäisissäkin kokoonpanoissa?
Onko kyse siis pelkästä verokikkailusta jonka ylin klusteri on esim. Luxenburgissa?
Kysymyksieni vastaukset lienevät julkista tietoa, mutta minulla ei ole kykyä niitä etsiä.
Onkohan normaalia: Lantuissa metriä korkeat nuatit!
HS Natalia Salmela-juttuun kommentti:
Johonkin läjään taisi tarinan päähenkilö Natalia Salmela talikkonsa tuikata kun mielipiteitä sataa kuin palkka-armeijan osakkaita Idän taivaalta.
Kukaan ei ole tainnut kuitenkaan vero- ja perintösuunnittelukikkailuista vastaan ja puolesta kommentoiva muistanut mainita erästä kotimaista manimaailmojen "ukkelien ukkelia", elikä Björn "Nalle" Wahlroosia?
Hänessä monelle olisi erinomainen esimerkki kuinka raha-asioita sillä tasolla, jolla hän operoi, hoidellaan. Ehkä sellainen malli toimisi pienempienkin miljoonien kanssa pelaillessa?
Eivät koirat eivätkä (vero-)karhut perään volise kun yltähypäten rikkaana elämän halki kiitää.
Aamun ilo on hyvin pieni ilo: pystypyrstöinen, tulitikkurasiaakin pienempi peukaloinen ikkunasta näkyvällä halkopinolla hyppelemässä. Nyt se lennähti aurinkopanelissa lämmittelevän kärpäsen kimppuun. Kärpänen näyttää sen nokassa jättiläishyönteiseltä, mutta niin se vain ritustelee sen kitusiinsa ihan ilman apuvälineitä.
Eilisessä Hesarissa negrologia mallaava uutinen valtakunnan ykköslintutuntijan Lasse J. Laineen kuolemasta. ( https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007998381.html )
Puutarhuri kipuilee edelleen sormensa verisuonikasvaimen kanssa, mutta sen kirurgointi on vasta 13. päivä.
Onpa pipi piässä tae pikkuvarpaassa niin kyllä se kippee ossoo olla, sanoi joskus isävaenookin.
9.9.2023 lauantai
Aloitin eilen puolukoiden poimannan, mutta vituiksi taitaa niiden puhdistussysteemit männä. Isoja operaatioita sen puoleen ei kannata alkaa tekemään kun eivät maksa pudistetuista puoloista kuin 2€/kg. Olisi kyllä hyvä julkisuuteen saatella, millä tavalla suurimman työn tekijöiden, ts. marjankerääjien palkkiot määritellään kun ne näyttävät tänäkin vuonna indekseihinkin verrattuna vain laskevan?
Hintojen määrittelijät eivät varmaankaan ole itse edes puolukkakankailla käyneet saatika että olisivat keruuprosessiin edes sankollisen verran puhdistuksineen osallistuneet.
Yksinkertaista:
Runsaalla puolukkaesiintymäkankaalla kuivalla kelillä voit kerätä poimurilla nopeimmillaan 10 ltr:n sankollisen puolessa tunnissa, mutta koko päivän jos keräät, tulos on kolme varttia/sankollinen. Kymmenessä tunnissa (jos jaksat konttailla) keräät siis teoriassa maksimissaan 20 sankollista, mutta todellisuudessa 13-15 sankollista.
Jos sinulla on imuri-tai puhallinsysteemi apuna ja loppusimpsittelyt ritilällä, niin sankollisen puhdistukseen aikaa kuluu n. puoli tuntia.
Otetaan laskuriin siis otollisimpien olosuhteiden vallitessa saatu maksimaallinen saalis:
14 sankollista á 5 kg puhdistettuina.
Keruu mättäistä sankoihin 14 x ½ h = 7 h
Puhdistus 14 x ½ h = 7 h
7 + 7 = 14 h
14 x 5 kg x 2 € = 140 €
14 + 14 = 28 h
140 € :- 28 h = 5 €
Elikä viiden euron tuntipalkasta sitten kustannat puhdistusvälineet, sähkökulutuksen, keruuastiat, poimurit, ja mikä suurin kuluerä aina on ollut, myös puolukkamättäiden luokse ajelut jotka saattavat olla kymmeniä kilometrejä suuntaansa.
Lähetinpä kokeeksi aprikointejani eräälle vihreälle poliitikollekin, vaikka mitäpä ne mahtavat edes pitkässä juoksussa asialle jos tulisieluisuutta ei ala yhteiskunnan toimijoiden joukoissa esiintyä oikeiden asioiden esille tullessa.
En ole kovasti kirjoitellut päivieni kulumisia ylös. On masentavaa seurata päivänpolitiikkaakin kun äärivoimat ovat ottaneet eduskunnan temmellyskentäkseen.
Rasismikeskustelu on ollut ala-arvoista vaikka ei aihe ole tarpeeksi maltillisinkaan voimin koskaan agendalla ollutkaan.
Eniten ottaa patiin W Rydmanin ja R Purran kohtalo joka oli heille edullisin mahdollinen kun vallallaolevien aivopesuohjelmien mukaisiin asemiinsa saivat jäädä. Suurin synkkyyteni aihe on kuitenkin, ja pysyy, Jussi Halla-ahon pollottaminen puhemiehen paikalla.
Eikö saatana kansakunnassa nähdä, mihin äärinationalisteilla ansoitetut politiikanpolut meitä vievät?
Ukrainassa tapahtuvat teurastukset olisivat yltähypäten riittäviä mielenmurskaajia niin vielä pitää ääriainessaastan nähdä tulvehtimassa pyhäksi paikaksi siteeratulla kukkulalla, Arkadianmäellä!
Mutta nyt alan lähteä jälleen puolukkakankaalle. Sinne ei tällä kertaa ole onneksi kuin kilometrin verran, että bensa-aseman kautta en tarvitse kiertää. Paitsi aggergaattiin joka jo tankin tyhjyyttään yskii...
Puolukkakankaalle mennessä löytyi ihan tienviereen katajapuskaan nakattuna kahden hirven kallot, muitakin luita, nahkaa ja karvoja, että lieköhän salaa kaadettuja nekin vai muuten vain jälkeenkäsin sinne tuotuja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti