10.9.2023 sunnuntai
Heräsin yhdeksältä utuisen unen kaarteessa jossa juuri käännyin muutaman henkilön keskiössä kulman taakse katsomaan, kuka on ensimmäisenä ottamassa vastaan jaossa olevat pokaalit. Mistä palkintoja avaruuden laidalla jaeltiin, ei kerennyt selvitä.
Tulin vasta neljän kantturoissa Ilveksen päättäjäistansseista. Väkeä lava täysi. Tuttujakin ihan nokko. Vahvistuu vahvistumistaan tunne, että lavatanssiharrastus täytyy oikeasti lopetella jo. Käy se kukkarolle pitkien matkojen takia, mutta muutenkin.
Historiatutkija Teemu Keskisarjan politiikonpolun karttaan tuli "Stalinin peukalonjälki" kun se piti tässä jokunen pv sitten puheen eduskunnassa ja lupasi olla nielaisematta N-sanaa jos se sattuu mielenkielelle kuplahtamaan.
TK tiesi varsin hyvin jo puheluonnosta värkätessään, kuinka saisi huomiota jos asiallista asiaa ei päässä liiku.
Miten ne persut onnistuvat järkeviksikin luultujen manipuloinnissaaan? Miksi jonkinasteista arvostusta nauttinut ja tutkijan ammatissaan pärjännyt Keskisarjakin haksahti ala-arvoisen politiikan "tekijäksi"?
Arveliko epävakaista historianoloista kirjoja ja tv-dokumentteja laatinut tutkija, etteipä hänelläkään töitä olisi jos eivät eilisen persupoliitikot olisi epävakaita oloja maahan luoneet ja niitä ylläpitäneet, ja että täytyyhän töitä tulevaisuudenkin keskisarjateemuille järjestää...
Kun TK teki erään tv-dokumentin jossa ajeli kaverinsa kanssa Suomea poikkipäin siksakkia menneiden päivien murha- ja sotatatantereille, oli sen tekemisessä hapan sivumaku ja sarja jäi ainakin minulta pelkäksi sieltä täältä hampsimiseksi.
Hapan kuplii kaikissa tv:n true crime-sarjoissa, etteipä sen puoleen; muumiot haisevat kun niiden kääreitä mennään availemaan.
.webp)
11.9.2023 maanantai
HS:n 50 vuotta sitten kuvituskuvaksi on valikoitunut näkymä Helsingin teknisten messujen valmisteluista jossa timpuri ruuvaa kulissin lattiakiskoa kiinni. Mies on täydellisesti henkseleitä, kauluspaitaa, kaljua ja särmähousuja myöten isä Taunon näköinen!
Isä täytti 1973 50 v., minä olin 14v.. Muutettiin kesä-heinäkuussa Siilinjärven Kuuslahteen Säynesuolle. Isä kävi töissä ja oli entiseen tapaan joitakin viikkoja poissa ennen kuin sitten alkoi kulkea kotoa käsin Vuorelassa kepulaisten "Kunttaria" rakentamassa. Isällä oli tummanvihreä "monipuolikas" (Fiat 850) jonka rekisterinkin muistan: KAJ-924 (Edellisen punaisen "pompannapin" (Fiat 600) rekkari oli KXZ-62) .
"Kunttarin" kaksi-kolmivuotisen urakan jälkeen isän viimeiseksi jääneet työmaat ennen työkyvyttömyyseläkettä olivat Risulan rivitalot. Sitten teki vielä itselle omakotitalon Simonsaloon jota olin minäkin tekemässä armeijakesäaattonani 1978. Olin silloin itse asunut jo useamman vuoden omillani.
Iltasella
Generaattori temppuilee. Virtapuolelle vaihdoin tulpan jo viikko sitten ja nyt kävin varmuudeksi Oivalta yhden uuden, mutta ei auttanut. Puhdistin kaasuttimen perusteellisesti ja vaihdoin bensaletkun klemmarit, että jos riipii ilmaa siitä, mutta ei sekään auta. Käynnistyy hyvin ja pyörii minuutin-kaksi kunnes yskähtää ja sammuu.
Jännitteensäädin tai puola kait seuraavaksi on vaihdettava, mutta jos hakuammunaksi menee, lopputulos on kalliimpi kuin koko vehkeen uusiminen. Tyyppikilvestä tulkitsin tuon Robin 20 EY kamppeen olevan vuosimallia1984.
Vinha juoksi äsken haukkuen Kyntöläiselle päin ja kun menin katsomaan, niin siellä oli naapurin neiti metsän takaa Kellomäestä koiran kanssa (suoraan n. 1,5 km). Menin hakemaan koiraa pois niin sittä siinä jutellessa meni tovi.
Harvoinpa tässä kenenkään kanssa jutella saa vaikka tänään onkin kaksi muuta henkilöä edellisen lisäksi maisemissa käväissyt. Aamulla äidin puolen sukua oleva Eero ja sitten ihan pikaisesti Juhanilan Laari.
Eerolta sain pari valokuvaa Äetistä (50-vuotis kuva 1972) ja Alliinasta sekä mustavalkean kuvan jossa kohtalainen sukulaisjoukko jonkun hirsitalon rappusten edessä. Yhdestä etualalla olevasta, pitkästä henkilöstä jäi vielä epäilyn varaan, että onko se peräti fundamentalistiukkimme Uappo? (Abraham Tuovinen)
Täytyy viedä valokuvaamoon fiksattavaksi ja suurennettavaksi nuo kuvat.
12.9.2023 tiistai
Iän karttuminenkaan ei aina mullista unien näkemisen aiheita. Erotiikkaunetkin yhtä seisottavia kuin ennenkin. Muttaettä edes unessa....
Iltasella
Klo 21.35, +18. Tähesä taevas. Idän taevaalla revontulia!🪐☄️
Liikettä piisannut koko päeväksi. Aamusta pottujen säkitys ja kellariin, puolukassa muutamat tunnit ihan tuossa lähellä, ja saaliin siivous. Nämä menevät Kajaaniin. Eilen vein liki 100 kg välittäjälle.
Agregaatti ei suostu pysymään käynnissä kuin hetken joten imurin käyttö ei onnistunut.
Perjantaina on oltava Knissa. Meen katsomaan erään kaksiorempan. Aloittamispäivää ei ole sovittu, eikä muutakaan. Aikaa vievältä homma kuiten puhelimessa kuulosti.
13.9.2023 keskiviikko
Näin unta jonka loppua piti "korjata" puolivalveilla ollen, olisi muuten jäänyt murheellinen olo koko päiväksi. Kyse oli nykyisin paljon esilläolevista sateenkaaren väreistä: Esitin asiaa kiinaavan yleisön edessä, että kimarasta puuttuu heteroiden musta väri.
"Miksi musta?" huusi kiihtynyt toriväki.
Perustelin, että me heterothan eniten olemme itsestämme poikkeaviksi leimaamiamme sortaneet...
Mustaksi rannuksi epäilemäni, vihaa tihkuvan toriyleisön keskelle heräämisen unenloppua siis yritin korjata. Kuvittelin meneväni torikahvilaan munkkikahveille, mutta onealtahan tuo edelleen tuntuu kun nyt mökkini pöydän äärellä kahvia ilman munkkia tai nunnaa tässä hörpin. Harmaantuvana vanhuksenalkuna harmaantuvan mökkini ikkunasta ulos harmantuvaan syksyyn harmain ajatuksin katselen.
Valehtelemalla unenlopunkin onnellisemmaksi vaellan siis sateentihkuista päivääni päin. Lämmintä edelleen +16.
Suomessa lintuinfulenssapandemiaa ounastellaan. Siksipä sen pelko on nyt auttamassa turkistarhauksen lopun tielle lähtemistämme.
Järkyttävän teollista touhua se on kaikki nämä vuosikymmenet ollutkin. Kun ajattelee, millaisilla catavalkeilla häkkieläinten päältä riisuttuja, ihmislajille muokattuja turkisasusteita onkaan esitelty, niin puistattaa.
Miljardien kipua ja ahdistusta tuntevien, mihinkään rikolliseen syyllistymättömien häkkivankeuksien ajat ainakin yhdessä maassa tulevat pian loppumaan. Ei niiden kärsimystä ole ylläpidetty edes lajimme lämpimänäpysymisen vuoksi, vaan ihan vain sen massasta ohuimman kerrostumaviirun kulissitarpeiksi rikkaasta ja onnelliselta näyttääkseen.
Markkinavoimat, jotka ns. länsimaisissa demokratioissa ovat turkiasalaa kannattavana pitäneet, ovat täysin verrattavissa totalitaristisen tunteettomiin, todellisuudelle sokeisiin ja kuuroihin systeemeihin joten ei sieltäkään synnintunnustuksia ja anteeksipyytelyjä tule tulvimaan.
Totalitaristisista maista eläinrääkkäyslaitokset ja keskitysleirit eivät tule loppumaan vaikka millaiset pandemiat niiden rääkkääjiä uhkaisi. Ja sieltäpä sitten länsimaalaiset pian karvaisia hepeneitään hankkinevat...
Aamupäivällä tihkutti vielä hieman, mutta sitten illasta ei yhtään. Kävin tekemässä Unipuroon Villelän polulle sillan. Vein sinne nelimetrisen, 400 mm:n rumpuputken jonka päällystin jo möttelöitymään alkaneilla tuulenkaatopölleillä. Jos traktorivehkeillä ylitse yrittää, ei se tietenkään kestä, mutta nyt siitä pääsee tulvan aikaankin kuivin koivin ylitse.
On se siltaa odottanutkin yli sata vuotta. Ei isäkään siihen kuin joskus jonkun poikkipuun loiskaisi vaikka polku oli käytössä päivittäin. Ihan pieni kun olin, pelkäsin keväthölseessä puron ylitystä kun siihen saattoi vyötäisiään myöten upota.
Eihän tuota polkua nykyään käytä enää kukaan muu kuin minä. Eikä se oikeasti enää ole se sama polku kuin joskus on ollut. Suuret petäjät ja kuuset puuttuvat ympäriltä, metsäkoneet ovat moneen kertaan sen tuhonneet ja niiden jäljiltä renkainen ja telaketjujen urat ovat valtavan syvät. Jopa niin, että jos sadeaikoina lapsi niihin putoaisi, olisi hukkuminen hyvinkin mahdollista.
Surullista kaikki tämän ajattelu jälleen.
Nyt illasta, ennen saunomista tyhjensin maakompostin kasvimaan siihen kohtaan, johon istutan valkosipulit.
Kompostijärjestelmäni viimeinen vaihe oli valmistunut. Tunkiolieroja oli pohjalla ja paksuja, valkeita, lehtisarvisten elikä kuparikuoriaisen toukkiakin kourallinen. Vein toukat laatikkokompostiin josta ne seuraavaksi taas palautuvat tyhjentämääni kompostiin takaisin.
Siivosin myös mansikkapenkin rönsyistä ja muusta liikakasvusta. Muutamia kypsiä mansikoitakin löytyi sakeiden puskien suojista ja olivatpahan makeita! Nokkosen varret pistelivät kämmenet ja kämmenselät kihelmöiviksi, mutta kun kävin saunalla ja käytin pesuaineeksi mäntysuopaa, niin kihelmöinti helpotti välittömästi.
14.9.2023 torstai
Komeasti paistaa aurinko aamun sumuisuuden jälkeen. Tuuli kuivattelee syysmärkyyden päiväksi pois. Kävin riipimässä pari sankollista puolukkaa jo kellarissa olevien lisäksi.
Kittiläläiset Tapio ja Tuomas (isä&poika) menevät tänään Joensuuhun hakemaan matkailuautoa ja moottoripyörää, ovat siellä yötä ja huomenna kurvaavat Kajaanin kautta niin saavat puolukkaa viemisiksi. Anelmakin tilasi marjoja ja yksi survossanko on itselle. Kittilässä ei ole puolukkasato onnistunut, mustikka ja hilla kyllä.
15.9.2023 perjantai
Aamulla tuli kiire puolukoiden siivoamisessa kun ne Kittilän "albatrossit" (lepäävät liitäessään) olivat lähteneet suoraan aamupalalta ajelemaan ylös päin. Viimeistä ritilällistä puhdistin kun kurvasivat pihaan. Juotiin hätäisesti kahvit ja heti neth hyppäsivät autojensa rattiin ja kaasuttivat tiehensä.
Iltapäivällä kävin katsomassa kaksioremontin. Ylen siisti niihin kerrostalokohteisiin verrattuna joita viime vuosina on tullut tehdyksi. Tapetteja pois, maalia tilalle. Keittiön puolipanelin uudistaminen ja makuuhuoneen lattiaan vinyylit. Käyntioven vieressä rakennukseen kiinteästi liitetyn kylmävaraston laipiosta joskus vuodon takia turvonnut lastulevy pois ja vanerilevy tilalle + maalaus. Yhden olohuoneen seinässä oli tapetin päälle vedelty maali, että se voipi olla tiukempi revittävä. Ehkä kannattaa laittaa maalattava tapetti päälle tms.
Kuistille lautalattian teko jäi vielä mietintään. Sovittiin, että aloitan remontin 25.10 (Sonjan synt.pv).
Agregaatin puolan tilasin pienkonekorjaamon kautta. Nuori neiti tiskin takana, aikansa nettiä pengottuaan löysi toimittajan jonka tuote maksoi 79€, ja eikähän mulle siitä postikuluja aiheudu (16€ jos itse tilaisin).
Hommoojalla oli jo syysistutukseen valkosipuleita. Otin neljä pötkylää joissa yhteensä suurinpiirtein 100 kynttä, ehkä enämpikin (24€).
16.9.2023 lauantai
P:n Tampereen airbnb-kämpänvuokrauksen lisälaskutus paljastui huijausyritykseksi kuten ounasteltiin. Onneksi eivät poijat ehtineet maksaa ennen kuin epäilys heräsi. Jos P:lla olisi ollut itsellä rahaa eikä olisi tarvinnut minulta pyytää, niin ei varmaan olisi kertonut koko jutusta mitään ja sinne mäni rahat huijareille! Jotain hyötyä kyynisestä minusta tällä kertaa.
Vein vanhat valokuvat Hynniselle kopioitaviksi.
Ilouutinen median eri kanavilla jos paikkansa pitää: Putinin yksi sylikoirista, Kadyrov on syvässä koomassa.
Jokapaikan asiantuntijoiden mukaan epäily, että kyseessä voi olla huijaus jolla sekin massamurhiin osallistunut, liemissään turvonnut pikkudiktaattori yrittää kiristää elämälleen jatkoa. Kiristyspanta kaulassaan ja talutusnuoran toinen pää Kremlissä takaa sillekin hirviölle ahdistuksen huokauksia jokaiselle päivälle joka oikein on, mutta siihen lankaan saisivat kyllä kytkeä voimalinjoista täyställin, että molemmissa päissä kuoleman kourissa sätkyttelisivät niin isännät kuin heidän varjonsakin.
17.9.2023 sunnuntai
Kesken painajaisunen heräsin. Minua ammuttiin pistoolilla kolme kertaa. Kaksi kuulista meni oikealle puolelle plkapään alle ja kolmas sivusi vasenta kylkeä kainalokuopan lihaksia repien. Ampujana oli Golda Meirin ja Margaret Thatcherin kolhoakin kolhompi risteytys, konkonenäinen, särkyvällä äänellä kiljuva, sotilaspukuun sonnustautunut amatsoni. Se oli juuri pitänyt kansoja alistavan puheen torilla jossa kansa päät rinnalle taittuneina kuunteli tuomioidensa lukua ja puhujan pahkuraisen sormen osoittelua niitä päin, jotka seuraavaksi telotettaisiin. Minä yhtenä mielipiteitteni julkistajana olin sormelle luonnollinen kohde, ja sittemmin pistoolille.
Olkapäihin koskee ja käsiä särkee, että unenkuulien todentuntuisuus oli siten osuva.
Taevas on puotellut märkää jälleen. Sivukadun pihassamme rapakko laajenee. Muuttomatkalla olevat rastaat näyttävät olevan riemuissaan kuin ihmislapset järvien rannoilla. Peseytyvät oikein parvina ja kisailevankin näyttävät parhaista uimapaikoista.
Valtionpäämies Niinistö on toistellut viime aikoina ydinaseuhan todellisesta läsnäolosta. Minusta se on ollut niiden keksijäoppenheimerien olemassa olosta alkaen todellinen uhka.
Miksi jotain ei käytettäisi kun se kerran on keksitty, ja päivitettykin?
Hiroshima ja Nagasaki ovat jo unehtuneet, etteivät niiden kauhukuvien hologrammit kenenkään seinille enään siivilöidy. Kun holokaustillakin vitsailevat jo koomikotkin, niin antaapi planeetan pyöreiden kylkien alamäkien vain viedä.
"Täsmä-ydinaselataus": Mikä sen houkuttelevampi ihmiskoe jonkun hullun toteuttamishaaveen täyttymys se olisikaan.
Näistä täyskahjoista Moskovan Zaatana ja sen inhokkikamudiktaattori, läskiposki pohjoiskorealainen tulevat ensimmäisenä mieleen.
Kun sade iltapvllä hellitti, irroittelin omppuja kaksi sankollista Unimäkeen mukaani. Keittelen niistä joko mehuja tahika hilloja. Lähden kohta ajelemaan siihen suuntaan.
18.9.2023 maanantai
Piti muka ilman seljetä aurinkoiseksi, mutta paksujen pilvien alla aamuun heräsin. Ei sada kuitenkaan.
Keittelin hellalla kahvi- ja puurovedet. Eilen illalla jo sytyttelin hellaan tulet sillä kolkolta tupa tuntui vaikka ei mikään kylmä ilma ole ollutkaan. Uuniinkin pitäisi poppa ährätä sillä seuraava yö saattaa mennä jo hallan puolelle. Nyt on vielä 8 astetta lämmintä.
Tällä viikolla pitää saada porkkanat ryöpätyksi pakastuskuntoon ja jos nuiden metriä korkeiden lantunnaattienkin alta löytyisi kerättäväksi asti juurimukuloita, niin niitäkin lipsisin pataan ja tekisin puolivalmiita juureseineksiä talvea varten.
Huomasin unehtaneeni lasipurkit Kniin. Ei ole sitten muuta kuin pakastusrasioita eikä omppuhillo oikein niissä säily. Tai säilyy jos pakastaa, mutta luirua sisältö sitten sulatuksen jälkeen on...
"Tuleeko Suomesta EU:n raaka-ainepankki?" älähtää Hesarin otsikko. Jutussa pelko sanoitetaan siten, että poliitikot yhdessä markkinavoimien kanssa on lobbaroimassa pikakaistaa kaivosyhtiöiden kyrville tulla painamaan Suomineitoa edestä ja takaa säälittä niin kauan, kunnes sen leningin alla ei arvometallin jytystäkään enää löydy. Ei sieltä niiden mellastamisen jälkeen enää tule mitään muutakaan löytymään.
Kepulainen Mauri Pekkarinen kamuineen on yhtenä pahimmista luonnonvihollisista pehmittänyt puheillaan ja lobbaroimisillaan jo ainakin kolmekymentä vuotta sen eteen, että suomalaiset muuttaisivat etelän kasvukeskuksiin (mieluummin kehä kolmosaitauksen sisäpuolelle) kaikki ja muu maa olisi matkailu-, kaivos- ja puuraaka-ainereservaatti.
Löytyisiköhän Hesarin arkistoista tämä keskisuomalais-pikkumulkun haastattelu 90-luvun puolenvälin paikkeilta jossa hänen visionsa haastattelun muodossa olisi?
Iltasella
Ryöppäsin päivän aikana puolet porkkanasadosta lintteinä ulkohellalla ja laitoin pakastusrasioihin kun olivat jähtyneet. Kellarissa ne säilynevät tämän viikkoa kunnes kotiudun ja panen pakkaseen. Lantuille pitäisi tehdä sama homma vaikka aika pieniä niiden mukulat ovat. Varret kun olisivat syötäviä niin niitä riittäisi.
Knista tuomiani omputkin on hillottava. Lasipurkkeja löytyi, että onnistuu kunhan vain ilmaan vielä tällä viikolla sopisi. Vesisateita on luvannut koko maahan, pohjoiseen jo luntaräntääkin.
Kävin Vinhan kanssa metsälenkin suurin piirtein koko Unimäen kiertäen. Meni siinä pari tuntia ja oli jo pimeää kun tulin takaisin. Saunasta oli poppakin sammunut, mutta mitäpä se haittaa kun aina voi uudet tulet sytytellä.
19.9.2023 tiistai
Klo ½6 taivas paksussa pilvessä, 5 astetta lämmintä, tuuli käy koillisesta.
Vinha nullottaa ulkorappusilla ja katselee alta kulmain kun ohitse kuljen. Kirveleeköhän sen nahkaa vieläkin kun eilen kävin kirppuliuoksen apteekista ja voitelin sillä niskan ja hännäntyven?
Unessa raskaan, mustan salkun kanssa kuljeksimassa. Istuin eräässä tutunoloisessa unenkaupungissa Sari H:n kanssa kahvilassa ja viereisen pöydän mulkosilmäistä jeppeä näytti salkku kiinnostavan. Potkaisin sitä leukaan kun mies kumartui avatakseen sen. Kerkesin ennen heräämistä harmitella, että turhaan salkun lastin takia menen ketään potkimaan, sisältöhän oli pelkkää kompostimultaa...
Iltasella
Koko päevä ulukona. Aamulla ensimmäiseksi vetelin matalat vaot valkosipulipenkkiin, asettelin kynnet niiden pohjille ja kun olin tasannut ravinteikkaan mullan, lipsin suurella "viitakkoveitellä" lanttujen naatit sipulipenkkien päälle tasaiseksi matoksi.
Lanttuja tuli sittenkin sen verran, että riittää keittojen höysteeksi ehkä koko talveksi. Pesin, kuorin, pesin uudestaan ja pilkoin ja ryöppäsin ne eilisten porkkanoiden tavoin pakasterasioihin.
Ennen illan tummumista ja luvatun vesisateen saapumista ehdin keittää Sivukadun omputkin hilloksi. Nyt on pakaste- ja säilöketavaraa, perunaa ja muita juureksia kellari niin täynnä, että mitenhän ne saan autoon mahtumaan kun lähden kotio...
Vukelon Hannu kävi kun olin kokkailemassa edellämainittuja. Sanoin, että näinhän se Vukelokin (H:n isä) aikoinaan syksyisin säilykkeitä keitteli.
Niin, ja pontikkoo, sanoi H.
Annoin hänelle yhden ison purkillisen omppuhilloa Kuopioon viemisiksi.
Aamusta ympäristössä ajattivat jälleen jäniksiä. Isot ja lihavat metsämiehet kalliissa maastopuvuissaan ajelivat kännyköitään tiiraten tiellä edestakaisin. Ilman kännykkäseurantaakin minäkin, puolikuuro kuulin, missä päin koirat haukkuivat, etten edes halua ymmärtää näiden "metsästäjien" harrastusta enää lainkaan.
Noiden lähellä olevien metsäautotien ristauksissakin ne istuivat autossa pitkään päät syliinsä päin kumartuneina ja kun kuulin, kuinka koiran haukku alkoi loitota Kyntöläisen suuntaan, jahtiurokset strattasivat avolavamaasturinsa ja ajoivat kiivaasti haukun perään. Siis kännyköistä näkemiensä signaalien nöyrinä orjina.
Naurettavaa olisi metsästäjien touhu jos siinä mitään nauramista olisi. Traagista se pikemminkin on.
Kun nämä samat autoissa turvassa läsöttävät ihmislihaläjät sitten puuskuttavat yleisönosastoissa, ja yhtä vähän luonnon toimista tietämättömien toimittajien haastatteluissa, kuinka susia ja muita petoja on niin paljon, ettei metsään ihminen mahdu, niin vastenmielisyyteni yllä kuvaamani kaltaista metsästysharrastusta kohtaan ei ainakaan laimene.
20.9.2023 keskiviikko
Heräsin starttia (...varttia!) vaille 2. Ulkona on "minun ilmani": etelästä puhaltava lämmin (+15) tuuli pyörittää ajatonta generaattoriaan lujaa, taivas on pilvetön ja niin täynnä tähtiä, että yhä edelleen se jaksaa hämmästyttää vaikka niistä jo niin paljon ovat tietoa jakaneet.
Unet olivat ahdistavia joten parempi nyt vähän aikaa valvoskella. Suodatin pari kupillista kahvia ja laitoin puuron hautumaan termokseen.
Murhaaviin asemiinsa lukittu azerbaidzanilaistappajakoneisto käskettiin armenialaisia listimään. Ensi-iskut lienevät lyöneet hengiltä jo tuhansia (kymmenistä vain uutisoivat) pienen etnisen väestön hengittelijää. Ja kenraalien karvaiset kädet taputtavat niin, että Vuoristo-Karabahin kukkuloilla kaiku kertaa läpsäykset rumputulen säestämälle oopperalle.
Pitää yrittää vielä nukkumista.
Uinuin sohvalla seitsemään. Öinen tähtitaivas on muisto vain; vettä ropistaa rankasti.
Isä tänään 100 vuotta, mutta vain mielikuvituksessani sillä hän jäi keskenkasvuiseksi kuoltuaan 59 vuotiaana. Voisin yksityisen synttärikahvitteluhetken rakennella jos olisi tarpeet täytekakkkuun, mutta niiden takia en erikseen kaupoille lähde. Ei olisi lähtenyt isäkään. Se viisveisasi vuosirenkaiden juhlinnoista.
Jäikö isän elämä oikeasti kesken?
Lapsuuden köyhät ja kylmissä tuvissa vietetyt vuodet, sotakokemukset, viinankirot ja suurperheen siittäminen; kaikki se elämisenlieju ja siinä rämpiminen, niin eiköhän se riittänyt.
Paitsi jos jossitellaan, että hänellekin helpompaan elämisenkimaraan herääminen (ymmärtäminen) olisi ollut mahdollista. Tai jos olisi lopulta itse tajunnut, että jälkeläistensä kanssa olisi litviikin teko ja virheiden anteeksi pyytäminen voinut jotain merkitä jos ei itselle niin elämässä käyntinsä aiheuttamille geeniensä kopioille.
En tiedä muista sisaruksistani, mutta minä ainakin tunnen, että paljon sanomatta jäi vaikka turpa kävi kuin puimakone.
Vaan ei sen aikaisilla ihmisillä psykologisointimössö päissä käymisääniä päästellyt. Eivät päiden venttiilit ainakaan ääneen pihahdelleet.
Iltasella
Sade hellitti iltapäivällä. Kuljeskelin lenkin Villelään päin josta kaarsin laajan silmukan Unilammille ja Nälkämäkeen päin ennen kuin oikaisin Unimäen alapuolelta pihaan takaisin. Vinha jäi ihan omasta päätöksestään pihavahdiksi.
Näin kaksi pyytä ja yhden jäneksen.
Metsässä tajusin jälleen, ettei minusta ole kaupungeissa katujen huvikseen dallaajaksi.
Metsään kun lähtee, tuntee, että sinne on aina asiaa vaikka ei mitään näkyvää, minkä konkretialla tai sanoilla selittäisi.
Tutuissakin maisemissa puiden siimeksissä löytyy aina jotain mieltä tervehdyttävää vaikka lapsuuden aikaiset mystisyyden tunnelmat, vanhat puut ja polut sieltä eivät enää löydykään korpikuusikoiden salaperäisyydestä puhumattakaan.
On sitä ollut pöljä isolla Pööllä kun kaupunkiin on pesänsä rakentanut!
Kaupungeissa on hetkellisesti mukava käydä, mutta että niissä asumaan eksyminen on yhtä kidutusta kuusenjuurelle syntyneelle vaikka tuosta syntymästä kuinka kauan olisi.
Ennen saunomista kärräsin hajanaisen pressun alla olleen läjän pilkkeitä saunan kuistille johon virittelin aiemmin pressuseinän viime talviseen tapaan. Pitää huomenna kärrätä lisää kuivemmista pinoista.
Jos jaksaisi, katsoisi tabletilta jonkun elokuvan, vaikka "Lamb"-nimisen islantilaisen, mutta saattaapi olla, että jo alkuun olen syvässä unessa. Klo nyt ½22.
Istun kuitenkin vielä hetken kirjoittamassa kun ajatus ei asettunutkaan.
Psykologisointimössöistä kun olin rivin päivällä isämietteitteni yhteydessä kirjoittanut, oli siihen liittyvän henkilön 70-vuotiskirjoitus Hesarissa. Matkasaarnaajan (psykologiauskonto) korkonimen saanut Ben Fuhrman virnisteli jutun kuvassa. Olen melko varma, että yhden kerran olen hänen vastaanotollaan käynyt ja vuosi oli 1978 Kuopiossa.
Kyse oli silloisen avioliittoni solmimisesta (1.8.78) ja psykologilla käynnille tuli peräti virallinen kutsu koska morsiollani oli epilepsia joka vielä 1970-luvun alussa esti naimisiinmenon. Siihen kieltopykälään sisältyi myös lisääntymisaikeet. (Tästä olen kirjoittanut muisteluksen enenkin, mutta ketäpä se haitannee.)
Tuota mietin nyt, että millainen neuvosto- tai jopa kansallissosialismia muistuttava järjestelmä ilman tietokoneiden kaikkivoipaa ihmisten rekisteröinnin helppoutta on ollutkaan kun tällaiseenkin se yksilöiden kohdalla kykeni taipumaan? Kuinka höllässä silloin olivat kansalaisten rekisteritiedot terveys ja sairauskertomuksineen?
Eipä ole kukaan utelias tutkija moista valtion suorittamaa henkilörekisteririkosta tainnut vielä penkoakaan.
Mulle tuli nyt olo, että haluaisin elää elämäni uudestaan elettävänä yhä olevan elämäni kokemuksilla rikastettuna ja kokeilla, olisiko tulos yhtään sen kummempi!
Vituttaa kun muistaa asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti