8.10.2023 sunnuntai
Heräsin omaan ääneenärähdykseeni: "Voehan vitteli!"
Painajaisenpoikasessa olin menossa samaan palaveriin kuin neitseellisen hermeettisissä eiralaiskellarioloissa synnytetty populistipoliitikko Jussi Halla-aho!
Tämänkin nussuntain ihmismaailma näyttää otsikoiden valossa seuraavalta:
Julma onnettomuus Vantaalla: 4 lasta ja äiti ovat menehtyneet asuntopalossa, isä on selvinnt hengissä.
Tuhat lajimme edustajaa on kuollut Israelin ja Gazan alueilla eilen alkaneessa sodassa. Loukkaantuneita ei ole vielä laskettu.
Afghanistanissa 2500 rääsyissä vaeltavaa kivierämaan kansalaista on murskautunut hengiltä maanjäristyksessä. Kaikkia menehtyneitä ja loukkaantuneita ei ole vielä laskettu.
Ukrainan kyliin ja kaupunkeihin on pudonnut satoja ohjuksia, droonipommeja ja muuta tappavaa ihmiskeksintöä. Kuolleita ja haavoittuneita ei ole vielä kaikkia tilastoitu...
Maailma, josta ei otsikoita synny, voipi olla sitten vaikka tällainen:
Unimäen liiteri on yli puolillaan halakoja. Kottasin niitä kahtena päivänä ulkopinoista. Loput pitäisi kelkkoa kaupunkiin. Tälläkin kertaa oli kuormassa peräkärryllinen lämmityspuita.
Vaihdoin talvet Tojotanrotteloon. Toisen takarenkaan kiinnityspultit olivat niin löysällä, että kiertyivät auki sormivoimin!
Sonjan porukalta kymmenen kiloa lohta ja kuhaa. Mummolaan menee niistä osa.
Ajoin Unimäestä tänne Sivukadulle väsyneenä, Puutarhuri kiukutteli.
Lapettiin kärrystä halot pois kun tarvitsen kärryn huomenna työmualle. Kiukku laantui, minultakin.
Paulus kuntosalilla.
Gaius kavereiden kanssa kaupungilla.
Ilma kolakoituu nyt illasta. Ajattelin katsoa vankilaan sijoittuvaa tanskalaissarjaa, mutta enpä taida pysyä hereillä.
9.10.2023 maanantai
Klo 04 heräsin.Nyt en muista unista muuta kuin olematonta värien kimaraa ja ajelehtivia pilvenriekaleita. Ei kuitenkaan eilisenaamuista henkilöä näkynyt jos oli henkilöitä lainkaan. Joskus unet ovat kuin kelluntaa aineettomassa, värikkäässä, hajuja ja makuja olevassa tilassa.
Unen värit eivät ole ainetta, ne eivät tartu vaikka kuinka maalien kanssa läträisit. Heräät saman värisenä kuin nukkumaan ruvetessasi.
Jos persupoliitikko näkee painajaismaista kaveerausunta afrikkalaisista maahanmuuttajista, vain tunne on se, joka häntä kauhistuttaa. En minäkään herännyt punaposkisena eilenaamulla herätessäni vaikka epämiellyttävän populistin seuraan unessa olin joutumassa.
Iltasella
Meni pitkäksi päivä kun tein kaksioon loppuputsingin vaikka meinasin jättää sen huomiselle. Ottaa se jo voimille sisäpuolellakin tapahtuvat remontit. Siisti kaksio siellä nyt asujalleen valmis on. 16 neliön terassistakin tuli ihan ok.
10.10.2023 tiistai
Siisti rivi, sen kirjoitti Aleksis Kivi.
Pauluksen toisen nimen nimipäivä. Äet kiäri keittiön pöydälle pehmeän paketin kortin kera.
Unessa pantiin Puutarhurin kanssa tuomen oksien haarukassa. Ei onnistuisi valveillaollen. Naapurin Risto kulki alitse lehtipuhaltimen kanssa eikä ollut huomaavinaankaan.
Suomessa ei taida olla niin suurioksaisia puita, että niiden varaan naimaan voisi kiivetä. Puumajassa voisi yrittää, mutta semmoisenkin homman ajat ovatten kohdaltani ohitse.
Kauppapuiston autojobbariketjulla olisi "asiallinen" rellunpippana (paketti) kaupan. Kävin huvikseni koeajolla. Ei ole kuutta tonnia mulla laittaa kuitenkaan. Pitäisi nuita remppakohteita olla peräperään muutamia, niin helpostikin sen hintaisen tarpeeseensa hankkisi. Vituttaa ahtaa Tojotanrottelon perään työkalustoaan ja aina purkaa niitä nurkkiinsa kuleksimaan kun hommissa taukoja on.
Meni pimeään saakka kun järjestelin pressukatoksen rojut ja laitoin halkopinoille petin toiselle seinustalle. Toiselle sivulle laitetaan pyörät ja mopot yms talven suojaan. G oli vähän aikaa kaverina kunnes "pisnekset" kutsuivat.
Vinhalle matokuuri, mutta se oksensi vähän ajan päästä sen pöydänalusmatolle. Täytyi mennä iltamyöhäiseen sateeseen suihkuttelemaan puutarhaletkulla matto puhtaaksi.
Katottiin ohje väärin: piti antaa paketista vain yksi tabu, minä työnsin koiran kurkkuun perä perään kaikki kolme.
Kalliita juuttaat ovat, etteipä naurata.
Israelin ja Gazan alueilla taavettien ja goljattien ilmaan syytämien pommien uhreja on jo kolmattatuhatta. Molemmat osapuolet lupaavat pyhästi jatkaa tappamista. Nyt on Israel jälleen niskan päällä jauhaen gaazalaisten asujaimistoa muruiksi Lähi Idän tuulien tuivertaman keltahiekan sekaan.
Nuilla pyhien paikoilla murhaava vihanpito tulee jatkumaan seuraavatkin 2000 vuotta vaikka Tellus avaruudenrataansa ehyenä muuten kiertäisikin. Kummankaan osallisen puolelle ei kannata ruveta. Samoja kaksijalkaisia, vihan syövyttämin aivoin vaeltavia, näkymättömien henkien riivaamia mutaatioita ovat. Niin kuin ihan kaikkialla muuallakin rauhantahtoisista väitteistään huolimatta.
Suomessa (Euroopassa yleensä) murhanhimo kuohuu pinnan alla. Tiällä se näkyy vaikkapa siinä, että tappamaan täytyy jokainen syksy päästä; kuulin juuri myönnetystä, kolmensadan (300) ilveskissan tappoluvasta vaikka tuosta, harmittomasta metsänelävästä ei ruokapöytäänkään paistiksi ole. Kotimaiset sankarit tarvitsevat irvistelevät trofeensa pölyttymään olkkareidensa seinille.
Lähi-idan konfliktien ja nyt kohdennetusti Israelin ja Gazankaistaleen sotien historiallisia syitä voi pohtia, mutta ei se auta muten kuin asiantuntija-armadoiden ja kolumnistien työpöytien takana kun ne kirjoitusaiheita valitsevat. Isoissa pöydissä on jo päätetty, että jompikumpi osapuolista täytyy murskata olemassaolon kehästä eikä kenellekään liene epäselvää kumman osa se on.
Jos konflikti laajenee Iraniin, Egyptiin, Libanoniin jne. palaa koko sen puolinen, kuivakka, suolaisen meren vedellä kastettu, hiekkaisin suitsukkein siunattu manner; jälleen kerran.
Tämän Tellus-planeetan verisen mahataudin syyksi voidaan osoittaa eräs sandaalisaarnaaja, ehkä joskus olemassakin ollut Jeesus ja hänen suuresti kumarreltu, ihmisaivoihin pesiytynyt, konkretisoimaton, siamilaiskaksosiin vertautuva Isä Jumala-Allah-syöpäkasvain joka lopullista sädehoitoreseptiä vain odottaa.
Ehkä sijaisjumalaksi itsensä valituttanut Moskovan Zaatana viimeisistä ensimmäisen sädehoitoannoksen vielä eläessään ehtii maailmalle antaa.
Itimad laittoi vastausviestin, että kunnossa ovat. Tuttavaperhe oli se, josta äiti ja lapset kuolivat saunapalossa Vantaalla.
11.10.2023 keskiviikko
Vettä sataa rankasti.
Vinhalle hain uuden matokuurin ja nyt annoin vain yhden tabletin. Otin sellaisia, joissa oli koiralle miellyttävä maku niin ei tarvinnut sorkkia kurkkuun väkisin.
Järjestelin jälleen kerran sähköpääkeskuksen. Nyt panin kylmästi kierrätyskuormaan kaiken joutavan roinan ja johan tuli tilaa kantaa lämpimän suojaa tarvitsevaa työkalua sinne.
12.10.2023 torstai
Aina vaan vettä pilvissä piisaa. Ja tuulta taivaista.
Viimeisetkin myöhäomput alkavat olla kaikki maahan pudonneita.
Taiteilin pressukatokseen uuden pressun säiden kuluttaman vanhan päälle ja kötöstelin pitkillä naruilla sen kiinni.
Kovat tuulenpuuskat avittivat pressun laitossa jonka liepeen alle puhuri työnnältäytyi. En tarvinnut kuin yhden pitkän sivun kulman sitoa peräkärryn aisaan kiinni ja itse pitelin toisesta niin pressu leväytti itsensä katoksen ylitse toiselle puolelle. Sitten äkkiä oma kulma kiinni ja syöksy toiselle puolelle sitomaan siellä lepattavat kulmat metalliputkiin.
Konstilla ne ...
Tuli ihan mieleen eräskin Kultarinteen työmua kun tunturilaaksoissa riehuvan, talvisen puhurin aikana torninosturin avittamana leviteltiin raskaita kestopeittoja elementtien suojaksi.
13.10.2023 perjantai
Iltasella
Vein Pauluksen aamujunalle (04.45) ja läksin puuron jälkeen tänne Um. Tupa tuntui kolakalta, mutta siitä se vain päivän mittaan lämpesi kun pidin hellassakin tulia.
Vettä rupesi pukkaamaan uudestaan.
Kävin merkkaamassa polttopuuleimikon Unipuron takana. Siellä kasvaa tiheikkö jossa koivua on harventaa asti. Vävy tulee sitten kevätpuolella kaveriksi Lynxillä ajamaan ne pihaan. Lupasin polttopuita myös heille. Jaksaisin vain joku päivä sitten lähteä niitä koivuja kaatelemaan ja pätkimään. Kiirettä pitää jos sulan maan aikana meinaan ehtiä.
Puuhastelin ulkona muutenkin ja olipa mukavan tuntuista mennä löylyihin illan piätteeksi. Saunan piippu taitaa olla karstoittunut tukkoon kun savu tuprahteli sisään. En olekaan kuukausiin nuohonnut kun vaihdoin alkukesällä isomman torven.
Myöhä on jo ja sateinen täyspimeä hallitsee maisemaa sisuskaluja myöten.
Katsoin viimeisen tanskalaissarjan jakson. Kuvottavia asioita näytettiin siinäkin. Lopun sovitusta voisi kyllä kritisoida ainakin huumeiden salakuljetukseen osallistuneen vanginvartija Miriamin osalta. Siihen saakka hän veti kirjoitettua rooliaan varsin mallikkaasti.
Nyt tämä torvi alkaa nukkumaan. Piti vain nousta ylös nielekselemään edellä mainitun tanskalaissarjan vaikutusta.
14.10.2023 lauantai
"Sada sada sada/aina vain muistan rakkaimpain...", soi piässä kun heräsin. Sateensointi on ulkonakin tauotonta. Olikohan se Markku Puputti joka aroilla tuotakin laulua rallatteli jo 1970-luvulla?
Katselin äidin isän, siis ukkini, viimeinkin käsiini tullutta oikeaa kuvaa josta epäselvyyksiä on ollut.
Ukkini ei ollut edellisblogistani poistamassani kuvassa se "saapasherra" vaan eräässä toisessa, huonolaatuisesta negatiivista teettämässäni mustavalkokuvassa Pohjos-Erkan kanssa käsikynkässä oleva karvahattupää.
Sitten tuli netin kaistoja myöten ukista myös henkilötodistus jossa pituutta myöten Uappoukkia sai tarkastella. On myös kolmas kuva, jossa ukki seistä tököttää kuusen vieressä ja sen takana on hirsirakennus joka ei kuitenkaan ole Pohjoismäen äitini synnyinkoti.
Ukki Abraham sai löytyneiden kuvien myötä uuden hahmon. Tähän saakka se oli aivan toinen, karskimman ja isomman miehen mielikuvituskuva. Jo pituus, 166 sm joka henkilötodistuksessa mainitaan, laittoi mielessä olleen kovailmeisen ukkihahmon syntymään uudestaan ajatusten saiteille.
Olen ollut 4-5 vuotias kun ukki kuoli eikä mieleen tule haituvaakaan hänen olemuksestaan. Arkun kansi on auki jossain näkemässäni valokuvassa ja ukin kasvojen kohdalla on vain valottunut laikku jossa nenä koholla erottuu.
Julma fundamentalisti sekin pieni mies silti on ollut. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka se on voinut laittaa keskellä pimeää yötä 16-vuotiaan tyttärensä mierontielle kun tytär on paljastanut olevansa raskaana Haatainmäessä suoritetun piikomisreissun tuloksena.
Eihän se lapsiraasu ole syyllinen ollut vaan talon isäntä joka piikoja hyväkseen on aiemminkin käyttänyt. Eikä se varmaan ole senkään jälkeen touhujaan korpien suojissa lopettanut.
Heimosetä kertoi, että Mirjamin lapsen isä on ollut Lappalainen nimeltään, mutta lapsen on sitten myöhemmin ottanut kasvatikseen TVH:n paikallispäällikkö Viljo Holsti (Tässä Viljo Holsti, kuten virnuilivat)).
Muistelen vielä uudestaankin: Täti Mirjamin tapasin Tampereen Purolassa 1980-luvulla jossa hän asui myrkynvihreän ok-talon yläkerrassa vuokralla. Kävin hänen luonaan myös äidin kanssa kun äiti oli meillä käymässä Koivistonkylässä.
Harmittaa valtavasti, kun en silloisten, omien ongelmieni vuoksi ajatellut asiaa niin kauaskantoisesti, että olisin vieraillut useamminkin ja haastatellut hänen koko elämäntarinansa edes omaan muistiini sillä ei elonsa aivan helppona häneltä ollut sujunut.
Käynpä tässä saunassa ajoissa ja lähden illaksi Napikselle kun menevät nämä ajatukset jotenkin ahdistaville raiteille.
15.10.2023 sunnuntai
Kummallista: Nukuin melkein yhdeksään.
Ehkä unen matka, jolla olin, oli niin pitkä, että normaali havahtuminen aiemmin ei luonnistanut.
Tosin kävihän kellokin jo kolmatta kun Napikselta pihaan kurvasin yskivällä, kolmella pytyllä käyvällä autonrottelollani. Yhden pytyn puola kai siitä jälleen tiensä päähän tuli.
Puola sen nimisenä maanakin on tapetilla muutenkin. Nyt siellä ovat meneillään parlamenttivaalit ja sen tuloksista riippuu paljon maan demokratiakehitys. Äärivomat, kuten Saksassa ja Suomessa (!) pyrkivät vallankahvaan ja sellainen kehitys tietää aina takapakkia edes siedettäville oloille millekään elolliselle.
Napiksella oli jonkinmoiseen tungokseen asti väkeä olivathan ne känttykahvein ryyditetyt ilmaiset tanssit. Kiva Juukalainenkin oli.
16.10.2023 maanantai
Herättelin itseäni lukemalla lehdestä artikkelin "Ihminen on sitä mitä tahtoo".
Kuvituskuvissa julmistelee vasemmalla Sigmund Freud (1856-1939), keskellä maalauksessa tillottavat Immanuel Kantin (1724-1804) suuret silmät ja oikealle on sijoiteltu vasemman olkansa ylitse kaukaisuudessa lentävää kärpästä katseleva Ludvig Wittgenstein (1889-1951).
Voihan sitä tahtoa vaikka mitä, mutta tahtomisen konkretisoiminen jääpi vähintään puolitiehen, jopa pelkäksi tahtomiseksi useimmilta.
Minäkin olen tahtonut kirjailijaksi jo kymmeniä vuosia, mutta pelkäksi blogikirjoittelijaksi tussahdin kuin suutariksi jäänyt mustaruutipommi.
Etelään menossa oleva punarinta kävi ikkunan takana tervehtimässä.
Iltasella
Piti heittää Kajaanin keikka. Vein halkoja, toin kompostin sisällyksen tänne lisämätänemään. Kävin puolan, sytytystulpat ja venttiilikopantiivisteen varaosaliikkeestä autoon. Tulupat vaihdoin jo Sivukadulla, mutta puolaa en alkanut arvuuttelemaan vaikka olisi pitänyt kun tulomatkakin oli yhtä nykimistä.
Venttiilikopantiiviste tihkuttaa öljyä tulppien syvennykseen, niin siksi se täytyy vaihtaa kunhan viitsin.
17.10.2023 tiistai
Nobelistiltamme Martti Ahtisaarelta loppui eilen huoku.
86 vuotta elinikää on tarpeeksi, joten ei suremisista kannattaisi lorsata puheiden pitäjienkään. Eeva voipi tuntea kaihomieltä näinä päivinä, ehkä suruakin kun mies viimeiset vuotensa kitumalla eli, mutta kansalaisten presidenttinsä suremisessa on tekopyhyyttä&teeskentelyä vähintään kolme varttia liikaa.
Kunnioittaminen on eri asia, mutta rajansa silläkin palvonnalta välttyäksemme.
Rauhantekijöitä maailma tarvitisisi, mutta silloin, kun sota saa vallan, sen päättymiseen eivät polut johda ennen kuin sodan kliimaksi on tavoitettu.
Ukrainassa sotaorgasmin aika tulee vasta Krimin takaisinvaltausoperaatiossa. Pikkuorgelit on jo saatu kun sinne johtavaa Kertsinsiltaa ovat saaneet vaurioitettua ja Sevastopolissa on lentokenttää särjetty.
Tojotanrotteloon puolan vaihto sattui kerralla oikeaan pyttyyn sillä se oli viimeinen alkuperäisosa joka oli vielä vaihtamatta. Kipinää se vanha välitti siis puolen miljoonan kilometrin matkalle, että ei pahakaan.
Tiivistettä en alkanut vielä vaihtamaan.
Puolasta puheenolleen sen nimisessä maassa eivät epämiellyttäviä suuntia ottaneet kansalliskonservatiivit yltäneet vallankahvaan.
Mikä on sitten tämä "liberaali oppositio", niin sitäkin johtavat ihmiset, joiden kynnenjäljet ovat vielä raapaisematta yhteiskunnan posliinin pintaan. Puolalaispolitiikan käänteet ovat olleet arvoitus vähintään Lech Walesasta alkaen. Moskovan ohjauksen aikaisista oloista on jo paljon tietoa, mutta sitähän ei silloin johdettukaan politiikalla vaan pakolla ja väkivallalla.
Iltasella
Autonrassauksen jälkeen koko pv pilikkeiden kärräämistä suojaan. 54 kukkurakottikärryllistä saunalle ja liiteriin. Vielä on 2 ulkopinoa ja ainakin toinen pitänee rahdata Kniin kahden uunihalkopinon lisäksi. Jospa kerkeän ennen umpihankien saapumista.
Laitoin Vinhalle lihapadan uuniin hautumaan. Knista tullessa koppasin auton alle jääneen jäneksen kyitiin, nyljin ja paloittelin sen padan pohjalle ja peittelin kana-sika-nautajauhelihoilla joita kaupan tarjousaltaista mukaan löytyi. Käpälät ja pään koira rouskutteli raakana. Eikä taida nahkastakaan olla jäljellä kuin riekaleet vaikka vein ne pusikoiden peittämään ojaan piiloon. Kaipa se tarvittavia ravinneosia pupunturkistakin vatsamyllyssään jauhattaa.
18.10.2023 keskiviikko
Heräsin yhden maissa ottamaan lihapadan uunista pois. Oli sopivaksi hautunut ja makoisa tuoksu valtasi tuvan. Söisi sitä varmasti ihminenkin. Kaikki pataan laittamani lihat olivat aivan tervettä tavaraa. Suolaa koiranruokiin ei tule eikä mitään mausteita, että aika mautonta se siltään olisi immeisen pistellä.
Mediassa kauheita kuvia Gazasta jossa sairaalan parkkipaikalle mäjähtänyt ihmistuote, rajua rautaa, ruutia ja muita myrkkyjä sisältänyt pommi pääsi ikäänkuin vahingossa räjähtämään. Noin 500 muutenkin kurjan elämänsä maailman suurimmasa avovankilassa elänyttä lajitoveriamme on kuollut ja moninkertainen määrä saa kitua vähäisiksi jäävät loppuelämänsä hetket miten kuten edelleen avovankilana pysyvissä rauniokulisseissa.
Israel väittää, ettei se ole sairaalan pommitukseen syyllistynyt vaan Libanonista toimiva äärijärjestö Hizbollah. Hamas-järjestön murhissa kuottaantunut liipaisinsormi osoittelee Israelin suuntaan ja muualla miljoonat maailman spekulantit älähtelevät toistensa ylitse kuin pahakuriset kakarat hiekkalaatikoilla.
Ketä uskotaan kun sodan sumu saa tässäkin 2000 vuotta vanhan konfliktin kärjistymässä jälleen vallan?
Saska Saarikosken kolumnissa sanotaan totuus melko lähelle: Abrahamin omat ja vierailla astutetut pojat ne vaan jaksavat tappavaa riitaa yllä pitää kun kerta jumalatkin heidän jokaisen puolella ovatten.
Iltasella
Olipahan päivä. Aloin kaataa sylintäyteisiä koivuja Unipuron takana olevalta kohoumalta jota Uniahoksikin joskus sanottiin. Rytkäytin nurin myös pari mutkille kasvanutta petäjäistä väliin kun kerta naapurillakin uuni alkaa kylmetä.
Kaikki ovat ns ylispuita, elikäs juurilla on kasvamassa kuusentaimikko joka olisi alunpitäenkin sinne pitänyt luonnostaan nousevien koivujen kavereiksi istuttaa eikä oksaisiksi ja höttösisuksisiksi kasvavaa petäjää.
Mutta se oli 70-luvun "metsäasiantuntijoiden" suuri luulo, että petäjistä kasvaa ihan missä vaan, ja kliiniseksi muista puista puhdistetuilla, miljoonille aukkohakkuualueille sahatavaraa nopeaan tahtiin maailman moolokinkidan jauhettavaksi. Ja varsinkin kun 10-15 senttiset taimet istuteaan kallistelemaan puolitoista metriä syvien aurausvälttien repimiin syviin viiltoihin Maaemon vatsakalvoilla.
Voi teitä ryynäsääliöitä mihin lankaan teidätkin, metsänhoitoyhdistysten pikkuiset pomot johdateltiin. (Sauli Ryynänen oli tässä pitäjässä mhy:n silloinen toiminnanjohtaja.)
Päätä särkee. Saunaan siitä!
19.10.2023 torstai
Unessa pölökkyjä pölökkyjä ja yhä vain pölökkyjä. Tai oli niitä kai monikossakin, unia siis. Jossakin unien välissä kerkesin etsimään Prismaa nimettömäksi jääneessä kaupungissa. Kauppaketjun keltavihreitä valoramppeja ja ihmistulvia ramppaamassa ovissa kyllä näytti, mutta yhdenkään liikerakennuksen lähelle en fyysisesti päätynyt.
Vituttaa, sanoin jollekin auton matkustajalle (juukalainen?). Sitten katsoin kelloa, heräsin. Se oli viisi vaikka unenkello muuta oli hetkeä aiemmin väittänyt (20.09).
Aamun inhottavimmat kuvat eilisistä medioista: Unkarin Kyrbä¨n... eikusta Orban kättelemässä Moskovan Zaatanaa Bekingissä jossa useammatkin tyrannit toisiaan kokoontuivat halailemaan. Sitten toinen ällövideo, jossa Amerikan Biden kättelemässä ja halailemassa (samalla "ystävällismielinen" tönäisy löysällä nyrkillä luihuun rintaan) jeesustelevaa Israelin Netanjahua jota ihan hyvin voi massamurhaajaksikin kutsua.
Tunkisivat ne sairaiden aivojensa mielikuvitusjeesukset viimeinkin persieensä niin vähenisi tämä tappamisen roiske!
Nukahdin ilman kääntyilyjä saunan jälkeen, mutta havahduin pahimmoileen kesken mielenkiintoisen unennäön! Klo on 23.23.
Unessa minua pyydettiin (käskettiin äkäisesti) pitkästä aikaa kirjoittamaan vastaperustetulle Murujen Kitarisat-teatterille näytelmäkäsäriä. Kieltäydyin kolmasti, mutta sitten tuli juukalainen sanomaan, että se on nyt Valtsu semmoinen homma, että jos et ala skriivaamaan, puotan tämän alasimen (piteli sitä käsissään) varpaillesi.
Niinpä sitten kaivoin vanhan sähkökirjoituskoneeni "kömmänän" rojuen alta, mätkin sitä kuin roskaista paksua takkia nurkkipieliin (kone oli kuin kumia), kiersin värinauhan paikoilleen ja raksutin A4:sen telan päälle.
Näytelmä alkoi syntyä kuin itsestään. Kaksi ensimmäistä henkilöä löysivät nimensä heti aprikoidessani teatteriyhtymän kummalista nimeä. He olivat tukevarunkoinen, violettiposkinen Pasta Järvinen ja kalpeanluinen Muusi Lampinen. Niiden assistentttina hääri levottomana huoneessa paperipinkkojen kanssa leijahteleva ... .... uni ei tainnut tästään jatkua.
21.10.2023 lauantai
Havahduin Kauko Käyhkön laulunmörähtelyyn: "Polkuni päähän mä taivallan tällä moukan tuurilla...". Unta sekin oli, mutta nyt persevetaatiotauti jatkaa samoin sävelin sisäkorvissa.
"Moukantuuriin" luottaminen kait se luotettavinta luottamista lie.
Pakkasta kymmenkunta astetta nyt kun klo on 06.02. Revontulet ovat jo laimenemaan päin pohjois-itäsektorilla, mutta keskiyöllä ulkona käydessäni ne häälyivät kuin keltatukkaisen pojannaskalin pystyt, itsepäiset hiukset selluliemikasvustojen takana.
Ursulat viettävät nimmareitaan ja henkitorveni vuosilustoon kiertyy elämää lyhentämään yksi hentoinen säie lisää. Olen nyt isääni jo 6 vuotta vanhempi.
Puolan vaalien demokratiamyönteiseen ratkaisuun on uutisen mukaan vaikuttaneet eniten barrikadeille nousseet nuoret naiset. Kansanedustaja Barbara Nowackn on ollut ratkaisuntekijä siinä prosessissa. Ja puolalaismiesänkyröitähän se tulee vituttamaan rankasti.
Kahvit juotuani ja puurot syötyäni rakentelin kattilallisen unimäkeläestä kanakualisoppoo. Siihen tuli vettä, 14 keskikokoista pottua, pieni suippokuali, 4 pitkee porkkanan juikuloo, 4 valakosipulin kynttä, yks iso keltasipuli, punanen paprika, kana- ja kasvisliemiuutijot, rippaus Pan-suoloo ja kun alako olla kasvikset pehmeitä, kuasin pannulla voenmakusessa rypsöljyssä ruskistetut, intilaesella mausteella maustetut, konneellisen revinnän kokeneet broilerparkojen lihassäekeet ja kaeken kukkuraksi ripottelin sekkaan raejuustoo pikkupurkillisen. Panen Auraa (anteeksi vaen Teuvo eli ent. Hesan pamppu Teuvo Aura, en tule sinua panemaan, muatkoon jo hajonnut kalmosi Hietaniemen rauhassa hamaan mualiman tappiin saakka) vasta lautasannosta lämmittäissäni, on parempoo niin. (Aurajuustoa siis.)
Passoopa päevällä mehtähommista syömään pistäätyä. Ja kun on vielä lämmin tupa uamusen uuninlämmityksen ja hellan pooruutuksen jäliltä, niin mikäpä se synttäripäeveesä on vietellä.
Oespa ollut Äetilläki ies tämmönen tupanen sillon kun minut on mualimmaan näellä metänperukoella itestään irti piästelly.
Eilenaamulla varhain ajelin Kniin halkokuorman kanssa. Puutarhuria piti kuskata kirurgille. Käsi sillä on nyt paksussa kääreessä ja sairaslomaa "aluksi viikko". Hölmöilevät näiden sairaslomien myöntelyjen vuoksi. Jos kirurgin kielto on, ettei leikattua kättä saa rasittaa millään tavalla 14 vuorokauteen niin olisi luullut s.lomankin olevan sen mittainen kertalinttuulla. Tulee aina vain hankaluuksia kun jatkoa pitää kuitenkin hakea eikä lääkäriä siihen yhdeltä istumálta tavoita.
Melko myöhälle meni ennen kuin olin takaisin Um. Vinha oli pärjännyt hyvin pihassa. Jäistä ruokaa oli kalunnut kuin lajitoverinsa haaskoilla. Aamulla ruokin lähtiessä hyvin, ettei sillä hätää ollut. Eikä janokaan vaikka vettä tarjosin sisällä heti tultuani.
22.10.2023 sunnuntai
Viittä vaille kuusi nousin ylös. Kusetti perhanasti ja kävin aivan ensimmäiseksi antamassa kultaisen suihkeeni ulos kuuraiseen multaan.
Pakkasta 10,5 ja koskaan tekoälyjen avuillakaan loppuun laskemattomien tähtien kirkkaat pisteet näkyvät edelleen yllemme kaartuvassa avaruuden kupolissa, vaikka Idän taivaalla nousevaa päivääkin keltaisen viirun verran jo luvataan.
Hellaan tulet, puuro hautumaan, kahvit suodattumaan suoraan kuppeihin.
Hesarissa tuskaa huutavin kuvin juttu kurjien kohtaloiden Oregonin osavaltiosta, ja erityisesti pienestä, Helsingin kokoisesta kaupungista nimeltään Portland.
Tarinassa esitellään tuloksia jotka kertovat ihmismielen tahdottomuudesta huumeiden astuessa elämänkumppaniksi.
Ihmiselle ei riitä silloin aivojen oma kemia kun ulkoa toisenlaista kemiaa on tarjolla. Se on kuin isän jallupullojemma joka ei sen kerran hankitun yhden ja saman pullon jemmana säilynyt päivää kauempaa.
Kirja-arvostelussa nuori kriitikko Anni Valtonen on lukenut ikäkirjailija Antti Tuurin tuoreimman pienoisromaanin Lintujen kesyttäjä.
Vähän tökkii nykyhälyisän elämänmenon vertaaminen hitaanhiljaiseen entiseen aikaan jota romaanissa esitellään:
"Ratkaisu vie väkisinkin lukijan vuosikymmenten taakse, hitaamman rytmin elämään. Ollaan keskellä arkea, joka ei vielä täyttynyt jatkuvasta hälystä ja keskeytyksistä."
Minun ei tarvitse kovastikaan muistinpuuta ravistella, kun lapsuuden ja nuoruuden ajoilta tippuu kiireenpalasia pöydälleni tyrkittäväksi. Eikä elämänpiiri ollut mikään pieni. Tuosta kun lähti Pohjoismäen suuntaan polkua hilipasemaan niin vankkojen metsien peittämää saloa riitti kulkea vaikka Rovaniemelle ja jos sinne saakka kerran meni, niin miksipä siihenkään olisi jäänyt.
Isä kun työkeikoilleen etelän suuntaan Luikkokankaan polulle astui ja sen päätekohdasta nousi Ruposeen, kaupunlaiskiireen, hälyn, kolinan, saastesumun ja pultsareiden Helsinki tuli hänen myötään tutuksi vaikka itse pääsin käymään siellä vasta 7-8 vuotiaana.
Ja Äetillä oli aina kiire vaikka pihapiirin polut eivät suureen maailmaan joka päivä vieneetkään.
Pinessä hirsikömmänässä 9 kakaraa: kuka voi kuvitella hiljaista, hidasta hetkeä muulloin kuin yösydämelle semmoisessa peräperään syntyneiden porukassa?
Nythän kenelläkään ei ole kiire muuhun kuin juoksuttamaan silmiensä iiriksiä kuin uutislukija älyvehkeittensä näytöillä. Siellä se vilske käy, ei ihmisten koivissa, ei aivoissa, ei missään.
Mekaanisesti ruumis kyllä toimii niin, että sillä näyttää kiire olevan kun bussiin tai raitsikkaan kun juosta vinttasee, mutta se kiire on tehtyä kiirettä, ei yhtään minkään pakollisen tarpeen sanelemaa. Jos ei pakkorahanhankintaa siksi kutsuta koska älyvehkeesi nyhtävät rahat tileiltäsi ennen kuin pankkisi sähköiset tunnukset ehdit mieleesi palauttaa.
Kun olen täällä Unimäessä, löydän itseni helposti Antti Tuurin kirjan menneen elämän kuvausten "kiireettömyydestä" jossa kuitenkin nivelien liike täytyy pitää notkeana jos elossa aikoo selviytyä.
Sellainen elämä on täyttä sontaa jossa sohvalla maatessakin älylaitteidensa orjat väittävät olevansa kiireisiä.
Nyt on klo 8 ja mulla alkaa olla kiire pölökkymehtään jotta seuraavan talven (2023-24) lämmityspuut tulevat tehdyksi. Eikä homma pysähdy siihen, että pölkyt ovat metsässä pinossa, niille on tiedossa vielä monen monta kiireistä käsittelyä ennen kuin niiden viimeiset olemasaolon muodot, tuhkat, kannan jälleen takaisin metsään.
Panenpa jälleen julki näitä "pienen piirini jatusteluja". On varmaan virheitä, mutta oikoluen ja korjaan jos ehdin. Jos en, niin olokoon saatana, mitä nuista.
Virheeksi sanovat sitäkin pommia jonka omista käsistä omien joukkoon kerrotaan Gazassakin eksyneen.
Hamaksen tai Hidzpollahin veitikat: Oikolukeaapa ja korjatkaa pilkkuvirheenne tekemät karmeat tulokset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti