23.10.2023 maanantai
Mustavalkeita valokuvia unessa. Niiden viestit masensivat ja "päätin" herätä. Kello raksutti kolmatta aamuyöntuntiaan.
Ukki Abraham se uneni päähenkilönä jälleen vessutteli.
Vinha kävi istumassa ulkorappusilla, tuli kielen naksautuskutsusta sisälle ja pyörähteli matolle muate. Täytyy uudelleen unta yrittää itsekin.
Klo ½6.
Usvaista pikkupakkasta. Tuli humisee uunissa ja hellanpesässä, siirsin kahvipannun liedelle. Pannunpohja piksaa ja paksaa vesihelmien kuumetessa kahden raudan välissä, ja kohta alkaa tuttu kiehumisporina.
Iltasella
Sillä aikaa kun planeetta Maan sotien verisiä huuruja levitetään lasten hätääntyneisiin mieliin, jatkoin metsäisiä puuhastelujani.
Yhden vuodenkierron polttopuumotit ovat pätkittyinä pinoissa, mutta kun vauhtiin piäsin, en hellitä ennen kuin valitsemani ajouran varren ylispuut ovatten nurin. Ottaahan tämä risukoissa kompastelu voimille, mutta terveellisellä tavalla.
24.10.2023 tiistai
Äety pikkupakkasiksi: -13 aamulla varhain.
Maaemo oli jo alkanut tottua roudattomiin oloihin, niin mites nyt kun kylmä porautuu metriä syvälle ennen lumipeitteitä? Ei se ehkä muististaan vielä kaikkea lie unehtanut.
Pottuja hakiessa otin kellarista pienen omppu-raparperihillopurkin. Oli juuttaaseen hometta pintaan ilmestynyt. Tein kuin Englannin kuningattaren kerrotaan tehneen: kuorin hameen pois ja lusikoin loppupuuron sekaan. ...jahas, hauska kirjoitusvirhe (tai ajatus-); en minä mitään "hametta" kuorinut.
Lieköhän jatkuvien sateiden pieksämällä englanninmaalla homeetonta paikkaa olemassakaan?
Ei tästä Englantiin saakka tarvitse homeisten hillojen käytöstä lähteä esimerkkejä hakemaan. Eikö nuita lie kakruina nielty niine päivineen nälkäisiin mahoihimme.
Nyt alkaa klo olla 8 ja valostuu kovaa vauhtia pilivetön taevas. Ajoin Tojotanrottelon ojan ylle virittelemilleni palkeille, jotta piäsen kahtomaan, mistä kohtaa pakoputki vuotaa. Eilenillalla en jaksanut alle konttailla.
Ip
Tulin syömään. Ruokailtuani ryömin auton alle. Irroitin kiristyspannan ja panin uuden tiivisteen (sattui olemaan kaksi varalla, milloinhan niin viisas olen ollut, että hankin?) ja kiristin liitoksen kiinni. Samalla satuin vilkaisemaan katalysaattorin sisään. Ontossa pöntössä pyöri metallinen pallo, kuin ampiaispesä ja siitähän se omituinen kilinä oli jo jonkin aikaa kuulunut.
Tuo ampiaispesä markkeerasi kait jonkinlaista hiukkassiepparia joka normaalikatissa on koko tilan vievä, kerroksellinen suodatin.
Hiukkassiepparista assosioitui lintulaji siepparit, empidonax. Ja sitten J.D.Salingerin Sieppari ruispellossa-romaani. Ja se, että olen kerran piirtänyt Salingerista ja Gunther Grassista pilailupiirroksen jonnekin.
Jos huomisen vielä metsässä puurran, ovat merkkaamani koivut nurin ja pölökkyinä pinoissa. Rankapuuta hakkaan alle puolen hehtaarin alalta entisen kasken paikalta Aholta.
Iltapalakseni paistoin räiskäleitä. Söin ne mustaherukkahillon kanssa. Siinä ei hometta ollut. Kuten ei omppuhilloissakaan. Se yksi nyt oli vain jäänyt korkkilöysänä olemaan.
Kuun puolikasmöhkäle isona, matalalla Keyrityn suunnassa. Viikonloppuna se on sitten täytenä.
Saunassa kävin. Nyt alan muate. Panen kuunteluun Ylen Elävästä arkistosta jotain ja nukahdanpa siihen sitten.
25.10.2023 keskiviikko
Klo 06. Pakkasta 7,5.
Portaiden edessä jänes kun oven avasin. Sai pikkuisen kyytiä Vinhalta.
Mediassa sotaa ja murhia. Tietysti paljon muutakin.
Hesarissa on viime aikoina ollut kohtalaisesti kirjakritiikkejä. Tänään laajimman reportaasiretken on tehnyt Veli-Pekka Leppänen Katja Hoyerin Itä-Saksan "ilmastoidusta painajaisesta" kertovan kirjan Muurin takana sivuille.
Hoyer on syntynyt Neuvostosaksassa 1985, asuu Lontoossa.
Sain synttärilahjakseni pari lahjakorttia ad Librikselle, joten ed.mainitussa yksi vaihtoehto kirjaostoksille. Kritiikki tosin ei vakuuta. Tulee mieleen Claudia Ruschin "Stasi tiskipöydän takana"(2006). Ehkä aihe oli vielä silloin liian tuore olipa kirjailija aikalainen tahika jos.
Tapio Bergholmin "Kova Koivisto" (2023) on vaihtoehtona myös.
Iltasella
Teeriparvi oli aamulla hakkuutyömaani viereisessä petäjikössä. Sytytin kunnon roihut oksista ja muusta pärtöstä vielä eiliseltä kytevälle, kivien väliselle alustalle. Pois lähtiessä pätkin lahoamisensa alkaneesta paksuhkosta tuulenkaatokoivusta pölkkyjä pätsini piälle ja siellä se nyt yölläkin hääryää.
Tuli mieleen talvi 1975-76 kun Styhrin Ramin kanssa raivattiin taimikoita jossakin Koivumäen saloilla Siilinjärvellä. Silloin sytytettiin nuotio jota pidettiin yllä talven ajan samassa poterossa pätkimällä aina iltaisin tuoretta koivua hiillokselle. Siellä olikin jäljiltämme kesän tullessa ollut aika laaja suokunttakyty...
Muistelinpa sitten sahaillessani niitäkin "nuoruudensavotoita" kuin Kalle Piätalo kirjoissaan.
Muutamaa vuotta vanhempi Rami opiskeli Toivalan Metsäkoulussa ja valmistui valitsemalleen pihkalle, mahlalle, ulkoilmalle, ilmastonmuutokselle, harvestereille ja moottorisahoille haisevalle alalle. Metsäalan opettajaksikin sitten aikanaan. Mitäpähän hällekin kuulunee?
Suurinpiirtein 100 koivua ja muutamat petäjät (jokunen närepropsikin) jos pienemmätkin puut lasken, tuli murhattua. Nämäkään kaatamani puut eivät koskaan enää kannoilleen nouse. Tuhkana tuuleen lopuksi ripottelen ja atomeina jatkavat minkä jatkavat. Jos vaikka suuren aurinkomyrskyn aikana atomiensieppari käväisee, pääsevät nekin avaruudenradoille ikuisuuksiin huilaamaan. (Jälleen yksi sieppari tähän tarinaan!)
Kunhan kasvamaan jäävät näreentaimet ovat samoissa mitoissa kuin kaatamani koivut, olen minä jo poistunut näitä uniahoja katselemasta.
Alkaa olla ruuat vähissä. Vinhalle on vielä vaikka mitä, omat hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Yksi annos on vielä kanakeittoa, mutta koska Kivikylän luonnosuojelulenkkiä paistoin nuotiolla päivällä, jätän sen huomiselle. Keitin spagettia ja sotkin pannulla paistamieni sipulien sekaan, niin enköhän ylitse yön pärjee.
Huomenna aloitan rankasavotan entisen nauriskasken alalla jossa kasvoi aikoinaan sutjakkaa petäjää ja jonka myin jollekin tuusniemeläiselle yksityisahurille Kittilässä ollessani.
Hyvälaatuisen, harvan kuusikon lisäksi siinä kasvaa vänöttää sinne tänne sojottavaa rankakoivua joita katsellessa ei mesi mielessä imelly. Vaikka sama sille mitä metsässä kasvaa. Kaikki mikä vähänkin vihertää on vain hyväksi metsälle itselleen. Ihmissilmän esteettisistä elämyksistä luonto vitut välittää.
Oikeastaan oikein vänttyräinen koivu, jolla hoikkaa pituuttakin löytyy, panee ajattelemaan kaikenlaatuisten puiden elämänhalun sitkeyttä kun ne latvojansa kohti valoa, kilpaa muiden vänttyröiden kanssa jaksavat kasvattaa.
Ihminenkin voi elämnänmittansa aikana vääntyillä rungoltansa vaikka millaisiin kulmiin, mutta niin vain huokuu vaikka luulisi olevan helpompaa heretä kitumasta, luovuttaa.
26.10.2023 torstai
Pötkyilin pimeässä petillä ennen kuin nousin ylös. Makustelin näkemääni unta ja koetin samalla arvuutella, paljonko kello lie.Vinhan kuorsaus kuului tuvasta, kello raksutti seinällä. Se sama kello, jonka M siirsi tupaan kun sen raksutus häiritsi uneen pääsyä. Ajattelin, että on se jo kuusi, mutta puolella tunnilla erehdyin.
Mitähän M:lle kuulunee? Onko syöpä todellakin jättänyt etenemisensä kuten viimeksi nähtyämme sanoi?
Siitäkin syksystä on jo muutamat vuodenkierrot katsottu ja vaikka ihmiskohtaaminen ei sinällään mikään kummajainen ollut, jäi henkilö mieleen.
Iltasella
Pimmeestä pimmeeseen metässä. Kävin välillä kahvilla ja sitten paistoin jälleen nuotiolla luonnonsuojelulenkkiä. Muuten pieniä huilitaukoja lukuunottamatta lopetin vasta ½18. Ruapaisin saunankiukaan pesään tulet ja kävin bensaa Torakorven Essolta ja ruokatarpeita Salesta. S:n ja M:n pakastimesta hain yhden lohifileen.
Nyt saunomisen jälkeen luulisi nukuttavan makiasti.
Uutiset katsoin, mutta mitäs siellä muuta vatvottiin kuin Lähi-Idän Abrahamin poikien ja tyttärien konfliktia, Venäjän Zaatanan kaiken tuhoavaa sotaa Ukrainassa, kiinalaisaluksen ankkurin katkomia kaapeleita ja kaasuputkia Itämeressä ja ikuista, kaiken alleen runnovaa mammonanpalvontataloutta.
Vilahti uutisissa pieni katsaus Helsingin Kirjamessuilta. Lukemaan oppimattomuutta kannustava hallituksemme aikoo korottaa kirjojen alvin 14 prosenttiin entisestä kymmenestä kun se muualla Euroopassa on likellä nollaa, tai jopa nolla.
Sivistyksen ylläpito ei ole nykyhallituksemme ykkösprioriteettejä. Lukemansa tulkitsemisen kanssa enpätiijää-aprikoiva tiktok-väki onkin paljon helpommin johdateltavissa ihan millaisiin typeryyksiin vain. Erilaisia, varoittavia johdattelusysteemejähän me historiasta on opittu, mutta eipä niitä haluta enää nuoremmalle polvelle jakaa.
Vihapuheen yltymisestä sisällissotammekin (1918) alkoi, sanoi joku haastateltava telkkarissa kun "uuskielinen" vihapuhe on nosteessa eduskunnan puhujapöntössä, ja puhemiehen paikallakin näkyvimmin.
27.10.2023 perjantai
Heräsin virkeänä viiden kantturoissa. Pakkasta vain 2,5 ja taivas niin sakeassa sumupilvessä ettei kuutamoinenkaan näy. Eilenillalla se jonkin verran vielä kajasteli pilviverhon takaa. Maa on lumetonmusta kuten joskus eräänkin tekstini otsikoin.
Silloin oli mielikin lumetonmusta.
Abrahamin-nimestä se aivoille riesa muotoutui.
Ei ole kaukana ajat kun evl-pohjainen sharialaki on näilläkin kunnailla voimassa ollut. Vai olisiko se ollut peräti protestanttinen...
Saska Saarikoski kirjoitti 18.10 Hesariin Abrahamin "perinnöstä". Pieni lainaus kirjoituksesta:
"LÄHI-IDÄN KRIISI on kaikkien nykypäivän konfliktien äiti. Missään muualla ei ole niin pitkää koston kierrettä, eikä niin loputtomasti mahdollisuuksia whataboutismiin eli väittelyyn, jossa oman puolen teot kuitataan syyttämällä vastapuolta jostain vielä pahemmasta.
Lähi-idän konfliktin juuret ulottuvat vuosituhansia taaksepäin. Alueen kolme suurta uskontoa johtavat sukujuurensa Abrahamista. Sukuriidat ovat riidoista pahimpia, vaikka ulkopuolisille ne voivat olla täysin käsittämättömiä."
Ja sattuupi nytten sukulais-Abraham kuvana astumaan omaan elämääni.
Isäni isä Adam, äitini isä Abraham. Adam ei jumaliin uskonut, Abraham sitäkin totisemmin.
Abraham on tullut vasta nyt viime vuorokausina mieleeni hämäränä hahmona myös muistikuvana. Kuin metsän puiden takaa kurkkivana, sarkalyysiin pukeutuneena satuhahmona.
28.10.2023 lauantai
Nämä kävivät aamupvllä: S&M&S&S. Käytiin katselemassa polttopuiden ajourat kunhan lumet sataa ja m.kelkalla metsään hirviää kurvailla.
Tänään suojasin omppupuut jänesverkoilla, siivosin pihasta isoimmat "roskat", lastasin peräkärryn täyteen halkoja ja kottasin pilkepinoa pienemmäksi parempaan suojaan.
Nyt olen saunonut ja lähden Napikselle humpalle. Sarjakytkin valoa varten olevan pikkuakun auton akkuun niin saan sen samalla ajokeikalla ladatuksi.
En enää montaa päivää ole Um vaan häivyn sitten pitemmäksi aikaa kaupunkioloihin joka pikkuisen harmittaa jo valmiiksi.
29.10.2023 sunnuntai
Unessa tuttu henkilö entisen Pantzarinkaupan läheltä tiristeli leppäpölkkyä ja arveli siitä sähköä irtoavaksi sitä varastoiviin "tyynyihin" (akkuihin). Naureskelin touhulle ja sitten tiristelijäkin alkoi nauraahohottaa kuin Vallan Matti puun takana taustalla.
Vieläköhän Matti lie elossa? Katsoin Fonectasta tietoja, mutta nimi ja osoite, jossa hän viimeksi asusteli, oli hävinnyt tiedoista.
Leena oli M:n vaimon nimi, erosivat kun M alkoi hellustella työkaverinsa kanssa ja muutti sen myötä erääseen saareen asumaan.
Matin alkoholiongelma taisi ryöstäytyä hallinnasta. Niinkö lie käynyt kaverilleen Jormallekin kun se ampui sitten itsensä kotitalonsa saunanlauteille?
Kummankaan a-ongelmien todellisesta laadusta minulla ei ole faktaa olemassa.
Johonkinhan tiällä on jokaisen kuoltava. Jos ei muuten niin vaikka viinaan, köyteen tai lyijyyn. Tai nuuskaan ja huumeisiin. Kuppa harvoin enää tappaa. Pommi takuuvarmasti, ainakin perheiden pienimmät, raskaina olevat naiset ja eläkeläiset.
Ympäristömyrkkyjen aiheuttamiin sairauksiinkin täällä kupsahdellaan. Luin aamun Hesarin Ytimessä-jutun eräästä ympäristömyrkky-tutkitusta kalastajasta (hän ei ole kuollut eikä sairastunut).
"Ahvenissa on mitattu runsaasti pfas-kemikaaleja eli per- ja polyfluorattuja alkyyliyhdisteitä. Ne ovat niin sanottuja ikuisuuskemikaaleja. Sellaisiksi kutsutaan myrkkyjä, jotka pysyvät ympäristössä ja ihmisessä kymmeniä vuosia."
Nettivehkeitten kellot ovat pakittaneet itsekseen "kesää kohti" tunnin verran.
Ihminen yrittää hallita aikaa vaikka ei kaikistellen ole päässyt ajan olemassaolosta muuten selvyyteen, kuin että se on tehokeino selvitä ajoissa tienaamaan ja tuhlaamaan tai avittamaan muita lajitovereita tienaamaan ja tuhlaamaan.
Kello on vihonviimeinen keksintö.
Eilenillalla oli Napiksella pikkuisen tungosta. Lopussa olin niin nälkäinen että huippasi koska eilisen ruokailut olivat melkoisen vaatimattomat.
Iltasella
Kaatelin, karsin ja pinosin viimeiset koivunvänttyrät.
Kun tulin metsästä 14 aikoihin, tuumin Vinhalle, että katotaanpas samoilla kylmillä sekin Tojotanrottelon pakoputki uudestaan. Kurvasin ojan ylle pylväänpuolikkaiden päälle ja perkele! keula putosi rampilta alustan varaan kun ohjuripuu katkesi.
M&S tulivat pullotunkkeineen kaveriksi. Parit tunnit siinäkin meni.
Vaihdoin varalla olleen toisen tiivisteen ja nyt se ei vuoda, mutta jos on yhtä heikkotekoinen kuin edellinen, se tupsuttaa jo kun Sivukadulle huomenna ajelen.
Heimosetä soitti.
Saunominen ja ruokailu menivät myöhäiseksi. Nyt olen ihan kypsä kaatumaan petille ja nukahtamaan.
30.10.2023 maanantai
Vieressä heräilevä nainen otti kalusta kiinni ja sanoi haluavansa sen sisäänsä. Sanoin, että se on vesiseisokki, kusettaa. Havahduin, eikä sängyssä muita ollut, mutta kuselle oli noustava. Kello olikin jo kuusi.
Pakkasta 8. Yöllä satanut muutaman sentin kerroksen kevytlunta. Täysi kuu Kaivonkorven ison kuusen latvan takana ja suuri tähti idän taivaalla. Vissiin Aamun Koi tai mielikuvitustäplä Xi pin Xi Kiinasta.
Hesarin kun läppärin näytölle avaan, murhien vyöryt peittävät alleen muut uutiset. Gazassa yli 8000 riekaleiksi pommitettua ruumista ilman huokua särjetyn infran raunioissa tai ruumispusseissa minne vain haudattavaksi ennen kuin taudit leviävät.
Eilen oli nostettu kommentoijakärpäsiä keräävä Kekkosen kirjoituskritiikki vuodelta 1973 Jom Kibburin veritöistä.
Viimeisimmätkin 50 vuotta ovat toisiaan tappaneet eivätkä järjen aseita ole vieläkään löytäneet. Vain lapsellista uhmaa suuren hiekkalaatikon istuinpuilla.
Molempien osapuolten murhaajajohtajille on tässä välissä annettu Rauhan Nobelitkin, mutta mitästä se on avittanut kun murhaajajohtajat ovat uusiin klooneihin vain vaihtuneet.
Keskisormea näyttäisin siihen ilmansuuntaan jos siitä hyötyä olisi. Mitään muuta kukaan ei sille tulehduspesäkkeelle mahdakaan koska puheet puhutaan tykkien piippuihin huutamalla.
Olin luullut, että olisin jo kaiken laittanut talviteloille, mutta niinpä vain meni iltaan saakka paikkoja nuohotessa. Nyt kun vielä jaksaisi halakokuorman kanssa Kniin prutkuttaa.
31.10.2023 tiistai
Toin Um kaikki pyykättävät ja niitä koneella pesettäessä ja kuivumaan ripotellessa meni tovi. Ee oo oekeen muuta jaksanutkaan; jetlaaki iski Savosta Kaenuuseen talviteloille muuttaessa.
Kuten arvasin: Tojotanrottelon pakoputken uusikaan tiiviste ei kestänyt tänne ajoa.
1.11.2023 keskiviikko
Murhaamiset Gazassa ja Ukrainan aroilla ynnämuilla laajoilla sotatantereilla jatkuu. Jumalat eivätkä allahit auta sen enempää israelilaisia kuin gazalaisiakaan puhumattakaan, että ortodoksijeesus kävisi panemassa sodanreikiin tapit Ukrainassa.
Homosapiensin joukkoitsemurhageenit tekevät työtään.
2.11.2023 torstai
Iltasella myöhällä.
Tulipa käytyä likellä Kylymää helevettiä. Yöllä oli tullut rajusti lunta ja polut polanteisia Vähä Kyröön mennessä. Tulomatka Kokkolan kautta oli paljon parempi. Yli 700 km Emun mittariin pyörähti. Nyt on S:n ja M:n porukalle kalareki Lynxin perään.
Vöyrissä on vuonna 1626 valmistunut puinen, kanaviiriä kannattavalla tötteröllä koristeltu paanukattokirkko säilynyt polttamatta. Sen portinkupeella säpsähdin lumipukuista vaivaisukkoa kun ensiajatus oli, että se on pystytetty siihen Raatteentiestä muistuttamaan.
Nyt ee jaksa tämä matkasta vaiviutunut ukko muuta.
3.11.2023 perjantai
Ukki Abrahamiin keskittyneiden ajatusten myötä tulee tämmöisiäkin mieleen: Mihinkä sitä ollaankaan maailmassa änkeydytty: Ei suinkaan valtakunnan merkittäviin keskittymiin vaan Euroopan raaka-ainereservaatin liepeille pelkäksi reunaehdoksi.
Pääkaupunki Helsinki itkee aika-ajoin, kuinka se elättää muun Suomen, sen infran ja hajallaan kytröttävien asukkaiden leivän, mutta jos otetaan aikajanaksi sotien jälkeisen yhteiskunnan kehityksen, asia on täysin päin vastoin.
Helsinkiä ei olisi olemassa sellaisena kuin se nyt kiiltelee kiirettä valittavine asukkaineen ilman maakunnista imemäänsä "liika"väestö, raaka-aineita ja muita pullisteluidensa aiheita. Nyt se ei enää paljoa omasta maasta voi asukkaita imuroida joten sen on pakko turvautua maahanmuuttoon ja muun maailman nisien imemiseen ollakseen edes jotain.
Metropoli Hesastakin ajallaan kasvaa, mutta vasta sitten, kun väestöpopulaatiot muualla maailmassa ylittävät kipurajan ja todelliset kansainvaellukset pääsevät oikeasti käyntiin.
Millainen se "metropoli" sitten tulee olemaan, niin en mäne arvailemaan.
Ainakin kaikki valkoposkihanhet, lokit ja muut pullasorsat ovat ensimmäiseksi syöty pois kakkaamastta joutoeläjien nurmikoille levitetyille filteille. Proteiinipatukkahännät, elikä rotat eivät nekään vanhuuspäiviä koloissaan ehdi viettelemään kun lajimme nälkä yltyy ylitse sietorajan.
Aamusta Puutarhurin keskisormesta tikkien poisto. Sairaalalla näin Marokon Mustafaa, ja sitten kahvion pöytään tuli puhelias, eläkkeellä oleva linja-autonkuljettaja. Siinäpä se odottavan aika nuljahti eikä tuntunut pitkältäkään.
Päivällä hain ärrältä tilaamani tuoreen suomennoksen filosofi Arthur Schoppenhauerin (1788-1860) Tahdon vapaudesta.
Kirjassa yritetään löytää vastauksia tahtomisen todellisesta vapaudesta, mutta lopulta vastauksetkin jäävät ilmaan kiikkumaan kuin esitetyt kysymyksetkin. Tahoppa siinä sitten.
Lievää sadistista nautintoa kirjan kysymyksenasettelut ja vastausten tulokseton etsintä tuottaa, että siksi kai tuotakin lukee.
4.11.2023 lauantai
Lumienkolaamista riitti moniaiksi tunneiksi.
Pyhäinmiestenpäivä, kekri. En usko heitä olleen olemassa. Miesten keksintöä koko juttu.
Kuinka pyhiä miehiä on synnytetty ja edelleen synnytetään? Tappamalla lapsia, naisia ja vanhuksia.
Pyhien miesten kehityskohdut ovat allahien, mullahien, jeesusten ja muiden tekojumalten pyhät paikat, Jerusalemin muurinkupeet ja temppelit, joita on kastaalätkitty hallintojen alamaisten, hirtettyjen, ristiinnaulittujen, giljotiineissä teloitettujen ruumiiden käärinliinoilla ja mestauskirveiden veriroiskeilla.
Pyhiä miehiä ja marttyyrejä tulee riittämään jatkossakin kunhan huuruiset pilvet Gazan yltä alkavat haihtua.
Sixten Korkman kääntelee mustaa pomppaansa ja ruudukasta villakauluriaan Hesarin haastattelussa. Hän sanoo kallistuneensa uskomaan amerikkalaisen humanismin määritelmään. "Siinä humanismi on järkiperäinen filosofia, jota inspiroi taide ja motivoi myötätunto."
Voi Sixtenillä ajatusten suunnanmuutokset olla aitojakin, mutta muistan häneltä pelkkiä, kylmiä talouslukuja vain, että vaikea on asennoitua yhdeltä lukemalta muutokseen.
Tuo amerikkalainen humanismin miäritelmä ei kyllä kuulosta kovin uskottavalta kun haistelee sen suunnan "humanismintuulia".
Sixten on suomennettuna kuusikymmentä, pienellä muutoksella sukupuoli kymmenen. Välilyönnillä kork man olisi korkkimies, mutta Korkman on vain korkman. Ihan hyvä nimi silti, ei ollenkaan tylsä.
Kuusikymmentä korkkimiestä Suomen taloudenpitoa vahtimaan pitäisikin palkata. Ja päälle vaikka Kalle Kustaa Korkki ja Rantasalamelta Pekka Lipponen.
5.11.2023 sunnuntai
Hante tuli eilen käymään Siilistä ja hänen vanavedessään tuli lähdettyä Napikselle. Porukkaa oli sopevasti ja vielähän tuo tämäkin setä jaksaa heilua isommalti hengästymättä.
Lueskelen ja mietin tahdon vapautta, mutta Schoppenhauerin ajatusten nivelet haisevat 1700-luvun pellavapetsille ja hevosen kavioista keitetylle liimalle.
Kaippa viime aikoina paljon framilla ollut tekoäly menneen ajan kaikki filosofiatkin kysymyksineen ja vastauksineen sekunneissa jonkun tajuttavaksi on jo sylkäissyt.
Vaan löytyykö Schoppenhauerin tahto-opeille enää kopinottajia? Suomesta ehkä kaksi. Toinen on Kalle Haatanen koska hän tarvitsee apetta radio-ohjelmiinsa ja toinen ..?...olisko kielitieteilijä Janne Saarikivi...?
Yle Vegan Staffan&Steffan voisivat irvailla lauantaiohjelmassaan tahtoa-verbillä ruotsinkielellä.
Minun räpylöistä enimmät viisaudet lipsuu, joten mua ei lasketa.
"Viides käsky" oli se Areenan englantilainen psykopaattisarja jota eilenillalla yritin tanssituttavalle muistella.
6.11.2023 maanantai
Meni päivä rattoisasti lauhassa, kosteassa ulkoilmassa. Lumet sulavat kaikki pois.
Rakentelin vaasalaiskalastelijalla olleeseen rekilaatikkoon korokeosan, saranallisen kannen ja takaosaan pikkuboksin onkivehkeitä varten. Verkkoja sopinee arkkuun kilometrien verran ja jos sinne laittaa vaikka muovisaavin, voi saaliinkin kuljettaa laatikkoa sotkematta rantaan nyljettäväksi.
Ruuan tekeminen lipsahti myöhäiseksi ja pojilla oli mahoton näläkä kun tulivat koulusta. Onneksi kelepasi vielä keitontähteet ja muusi&kastike säästyivät huomiselle.
Otin Vinhasta "passikuvan" vaikka minnekään ei lähdössä ollakaan. Harmajaa karvaa jo kuonoon tunkee hänelläkin.
Nyt illasta, ennen saunomista pesin karvaisen kaverini sen omalla Tummeli-shampoolla. Huomenna laitan lääkevoiteet jo paranemassa oleviin selän ja niskan ihottumakohtiin. Ehkä siitä vielä terve koira tulee. Ei se haise ainakaan niin pahalle kuin aiemmin.
Musti&Mirri-eläinkauppa on joutunut julkiseen kuseen kun sieltä ostettuun koiranruokaan on muutamia koiria sairastunut. Eipä ole tullut sen yrityksen puodeissa käytyä minkäänlaisilla ostoksilla.
Tänään ostin Prismasta Vinhaa varten naudanrustoja, kanankauloja ja -koipia sekä sikanautaa jotka laitan kerroksittain pataan ja kypsytän hieman uunissa. Joskus ladon sekaan myös haukea tai muuta kalaa.
Todelliset surut ja murheet ovat kuitenkin jossain muualla massiivisempia.
Lääkärit ilman rajoja-järjestön julkaiseman, pommin räjäyttämän ambulanssinkuvan kera näihinkin marraskuun harmaisiin nurkkipieliimme räiskähtelee lähi-itäläistä hurmetta.
10 200 ruumista pommien jäljiltä nyt. Haavoittuneita ja kuolevia lie moninkertainen määrä. Kohtapian kahden kuukauden pommitusten jäljiltä kuolleita siviilejä on Gazankaistaleella enämpi kuin Ukrainassa kahden ja puolen vuoden ankaran venäläisuurastuksen tuloksena.
Onhan meitä mitä tappaakin, ajattelee kaiten pommien matkaan lähettäjätkin. Eivät edelläluetellut ruumiit tee yli 8 miljardiseen populaatioon minkäänmoista koloa jos väestökäyrää katsoo. Mutta uhrien suunnattomat kärsimykset eivät tällä tiedolla yhtään loivene.
Kylymän tunteeton on Gazan kuuma helevetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti