Eilen luin HS:n 27.6 ilmestyneen artikkelin Äänislinnan (Petroskoin) "suomalaisuuden" tilasta johon Karjalan Sanomien (ilmestyy Petroskoissa) päätoimittaja Mikko Nestvitski vastasi omassa lehdessään kokonaisella kolumnilla. Lähetin kommenttirimpsun hännäksi huomioni tästä ja toivoin, että tilaisivat Nestvitskin vastineen myös Hesariin jolloin keskustelua voisivat ryydittää Venäjän nykyistä Karjalaa ja sen historiaakin tuntevat koluajat kuin mihin paikalla pistäytynyt toimittaja Jenni Jeskanen jutussaan kykeni. Taisivat robotit kuitenkin moderoida kommenttini pois kun ei sitä näy.
Kovasti koleaa, puhaltelee pohjoisesta. Kylmiä sadekuuroja harvakseltaan.
Sinitiainen ruokki poikastaan koivunoksalla ja paikalle pölähti myös talitintin pesue joiden nokkiin emo kävi tunkemassa syötävää. Ainakin kerran se tökkäsi myös juuri ruokitun sinitiasen pojan avoimeen kitaan kärpäsaterian.
Aamulla unenpöpperöisenä seurasin käpytikan ja sen poikasen tutustumiskäyntiä ruokintakatokseen. En ole säiliöön lisännyt jyviä keväälliseltään, mutta vielä sieltä kaivelemalla jokunen löytyy. Emo opasti poikasta asialle, otti auringonkukan siemenen, nokkaisi sitä hajalle puunsälön pidikkeessä ja työnsi maltoa syvälle poikasen ammottavaan kitaan. Hauska aamunäytelmä tämäkin. Kuvaamaan en ehtinyt, sillä linnut olivat kovin arkoja. Kun avasin sisempää ikkunaa, ne poistuivat jo verhon heilahtaessa. Olisi pitänyt räpsäistä ikkunakerrosten lävitse.
Paavolaisen "Synkkää" lukiessa tulin viimeinkin sivulle (349), jossa TK-luutnantti mainitsee ensi kerran natsien riveissä palvelleet suomalaissotilaat. Hän on sopinut joskus aiemmin junassa tapaamansa SS-mies Lindbohmin kanssa aamiaisesta Porrassalmessa. Ilmeisesti keskustelu on hyvinkin valaiseva, mutta ei Paavolainen kovin pitkästi sitä selosta. Pitäisi nähdä alkuperäinen pvkirjateksti, että onko editoinut miten paljon "arkaa materiaalia" pois.
"Äitien päivä. Tapaan mikkeliläisen SS-mies Lindbohmin, johon tutustuin junassa viime lomamatkallani. Aamiaisella Porrassalmessa saan kuulla häneltä koko rahan edestä mielenkiintoisia ensi käden tietoja niin tiheän salaperäisyyden verhoamasta suomalaisesta Ss-pataljoonasta. Poika on vasta 21-vuotias, laiha, päivettynyt ja jäyhä, tyypillistä sotien `kovaksi keittämää`nuorisoa. Hän juttelee kylmän asiallisella tavalla ja katsoo koko ajan melkein peloittavan avoimesti silmiin; tyypillinen piirre saksalaiselle sotilaskasvatukselle. Jäyhyydestään huolimatta hänellä näkyy olevan purkautumisen tarve: omasta puolestani olin kokonaan unohtanut sovitun kohtaamisen, mutta poika soitti itse asiasta. ... ... ..." (Olavi Paavolainen 9.6.1943)
SS-miehiä sivuavaa tekstiä löytyy Paavolaisen merkinnöistä lisääkin (358, 360, 361, 364, 369...), mutta vain pieniä huomioita. Ei syvempiin vesiin uivia analyysejä. Aihe on ollut arka eikä siitä "traumasta" taida Suomi selvitä ennen kuin valtaan nousevat "diginatiivit" painavat deleteä lopullisesti koska heille asia on "EVVK".
Koska en muistanut ulkoa, tarkistin nyt Swanströmin Hakaristin ritarista, mutta Paavolaista ei tietolähteenä tutkimuksessa mainita. Koska Olavi on ollut pedanttinen päiväkirjamerkinnöissään ja aitiopaikalla sodan ajan päämajankin suhteen, niin tietoa on varmasti myös liikkunut.
SS-asiaa kauempaa sivuten sähköpostillakin siitä muistutettiin. TH:n "asiaa hoitava" henkilö kysyi tarkennuksen eräästä detaljista jolla on juridinen merkitys laadittavassa asiakirjassa.
Kävin konsultoimassa uusittavien rakenteiden purkamisissa.
Omankin mökin sokkelinkivitystä harrastelin.
Jos taas Muaningan Kasinolle...
Kasinolla naiset hakivat ahkeraan. Heitä olikin jokaiselle miehelle puolitoista. Jarkko Honkanen on sympaattinen esiintyjä.
Tälle aamulle tuli keltasirkku ikkunan alle. Sillä oli mukanaan vain yksi poikanen. Ovatkohan muut tuhoutuneet vai toisen emon matkassa jossain kauempana?
Tikkakin toi poikasensa ja häipyi itse jonnekin. Nyt sain kuviakin kun avasin ikkunaa varovasti. Poikanen on uros. Onkohan tikoiltakin selvinnyt hengissä vain yksi jälkeläinen? Missähän niiden pökkelöpesä on? Ehkä Karisuolla jossa on majavapadon tulvan aiheuttamalla alueella pystyyn kuivunutta puustoa. Kaivon takana olisi yksi iso kuusi jota vaivaa juurilaho, "maannousema" niin kuin myös pahanenteisen kuuloisesti sanotaan. Sitä ovat tikat ja ehkä palokärkikin käyneet jo koloille paukuttamassa, mutta vain maan pinnalla näkyviä juuria ja aivan tyvestä. Jos kaulaisin sen, niin tulisiko siitä ajan myötä kolopesijöille asuntopuu? Taidan kokeilla. Jos omat poikaseni joskus sitten voisivat seurata tikkojen pesintää läheltä livenä. Vai kiinnostneeko ketään enää huomisen tulevaisuudessa tämmöiset... ja mikä ylipäätään tulee olemaan huomisen tilanne pienellä maapallon pilkulla nimeltä Unimäki?
Puutarhuri ärisi puhelimessa P:n riparijuhlien järjestelyistä. Olisin mieluummin ottamatta osaa moisiinkin kirkollisperusteisiin kemuihin. Voisin aivan hyvin jäävätä itseni niistä kokonaan koska vastustan uskonnottomana jumalattomana lasten aivopesurituaaleita muutenkin.
Iltasella Ilvekselle.
Olipa Ilveksellä runsaasti humpaltajaa. Kun kahdeksalta minut ensimmäisen kerran tempaistiin lavalle vaikka varsinaisesti oli miesten haku, lopetin vasta puoli kahdelta ja vain yksi polkka jäi väliin. Souvarit ja toisena Juhani Hirvosen yhtye soittelivat reippain mielin, kielin ja kamppein. Kerrassaan mukava ilta. Tullessa ajattelin, että jospa elämä ei ottaisi minulta tanssiniloa pois ennen kuin hautaan kaadun.
SS-miehistä kirjoitetaan jälleen Hesarissa: "SS-miesten omaiset vaativat häpäisevän selvityksen oikaisemista". Tarkoittavat tällä Kansallisarkiston aiemmin tänä vuonna teettämää selvitystä sodan aikaisista tapahtumista Kaukasuksen rintamilla jossa suomalainen "panttipataljoona" kävi murhaamisreissunsa.
Siinä sitä jälleen "niinistöläismielisillä" (Jussi) on jatusteltavaa ja kommentoitavaa. Ennustan satojen kommenttien rimpsua tuonkin jutun jälkeen. Suurin osa niistä on samoja tai trollikloonien tuottamaa tilauskamaa joita ei lue haudassaan märäntynyt erkinpoikakaan.
Jos Suomen kahtiajakautumiseen SS-aiheisten juttujen kommentitulvien perusteella luottaisi, niin kovin olisi hataralla pohjalla se usko.
En nukkunut kuutta pitempään vaikka laskeuduin petille vasta puoli neljältä. Lämmäytin humpalta tultua nimittäin vielä saunaa kun jalkoja veti suonella niin kovasti ja adrenaniili herkisteli synapseissa.
Kävin aamupvllä tarkastamassa purkuhommien edistymistä ja ketjutin voimakaapelin alarakennukselta yläliiteriin, että saan sirkkelit kurnuttamaan. Lähtöpään kolmekakkonen pistoke täytyy vaihtaa tai hommata adapteri omille kaapeleilleni sopivaksi.
Tulevien makuuhuoneen, vessan ja khh tilojen päätyseinän joudun "kengittämään" koko matkalta. Nousviikolla riuhtaisen kerjuupussit harteilleni ja aloitan.
Lastaan peräkärryyn halot ja lähden ajeleen. Leipomista tiedossa ja luultavasti kiukuttelun kuuntelua.
Vituttaa kiukuttelevat ihmiset.
Uumajassa tyrskäytti eilen pienlentokone kärsä edellä saaren kanervikkoon. Kaikki kyydissä olleet (9) ovat kuolleet. Murehtijoiden määrän voi kertoa vaikka kymmenellä riippuen vainajoituneiden sosiaalisesta verkostosta ja perintökaaren runsaudesta.
Paavolainen kertoo päiväkirjassaan eräästä Helsingin pommituksesta jossa iltapäivänäytökseen jonottamassa olleet lapset olivat saaneet pommin keskellensä ja viisikymmentä heistä oli kuollut. Paljonko näiden tapausten välillä olevien 76. vuoden aikana tavalla tai toisella lentokoneiden mukana ollen onkaan henkiä menetetty, niin eipä siitä laskelmia ole olemassa. Jonkun likiarvon voisi joku tilastonikkari äkkiäkin tehdä, mutta voin minäkin heittää lonkalta, että kyse on miljoonista ihmisistä.
Muutenhan lentäminen itsessään on tilastollisesti turvallisin tapa matkustaa kun ei laske sen ilmastollisia, negatiivisia vaikutuksia jonka lopputulos sitten aikanaan lunastaa rakentelemamme illuusiot niin maassa kuin taivaidenkin varassa.
Leivoin kaneliässiä ja yhden sitruunakakun. Muuta en nyt P:n juhlien avustukseksi tee. Jos kakkuja täytyy lisää olla, niin leipasen niitä vaikka tusinan ensi lauantaina. Niiden piältä mulle ei tartte äyskäröidä. Teen leipomuksiakin kuin halkorantteella olisin, turhia tikustelematta ja ihan sormituntumalta.
Outoa on ollut kun Vinha meni G:n mukana mummilaan eikä ole pihassa haukahtelemassa.
Satuin näkemään, kun orava kipaisi penkistä nykäisemänsä porkkananalku hampaissa eräälle tasolle ja alkoi saaliinsa jälttämisen. Tuon jos ne tavakseen ottavat, niin ei montaa porkkanaa mullasta syksyllä löydy!
Peräkärry on tyhjennetty pinoon pihan perälle. Täytyy lähteä takaisin sinne korpeen. Huomenna apurungon teko purkamisen ajaksi autotallin tiloihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti