Olin jo kuuden aikaan Um. Sitten kylälle ja LVI-juttujen suunnittelua urakoitsijan kanssa. Ei monimutkainen asia, mutta kokonaisuus aika kallis maksajalle. Kaikki putket pintavetoina. Varaajan paikka tuli järkevämpään paikkaan kuin itse kaavailtiin. Jaksaisikohan Esko vielä tehdä homman jos eläisi?
Kaivontakusen pöntöstä lähtivät leppälinnun poikaset mualiamalle. Satuin näkemään kaksi räpistelevässä liidossa pöntöltä ison kuusen suuntaan. Petäjäpöntöstä ovat myös jo häipyneet.
Ewe ja Mirre tulivat pyörillä. Kokosivat tramboliinin ja pomppivat muutamat tunnit. Laitoin "muttijänäkkään" jossa sipulia, pottua, porkkanaa, juustoa.
5.7.2019 perjantai
Radiossa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kutsuvieraana. Mieltä liikuttavaa kuunneltavaa. Sinkkosen aksentin ja äänensävyn osaaottavuus elämän murjomia (ohjelmassa oman lapsuuden ja nuoruuden muistelua) kohtaan on erityisen herkistävä. Ohjelman myötä ja sen jälkeen unta yrittäessä, aoittivat kaikenlaiset muistot jälleen väripyykkinsä aivoissa.
Lanttupenkin kitkin. Hyvinhän tuon kerkesi. Jätin keskellä kasvavan auringonkukan vielä kasvamaan. Ei kai se kuin muutamaa juurellaan kasvavaa saattaa häiritä. Voimaa kompostilla terästetyssä mullassa kyllä riittää.
Ensimmäinen mustikkamaito tälle satokaudelle. Niitä tulee runsaanlaisesti näille "omille" paikoilleni. Uutisoinnit metsän anneista kertovat toista. Lakkasuolla kun kävin, näytti siltä, että marjoja ei kovasti ole tulossa. Ehkä se erään yön halla tai kova sade niiden kukat tuhosikin?
Mansikkamaaltakin ekat kypsät punakyljet.
"Tuntemattoman Helenan" elämä on päättynyt. Jälkeenjääneitä asioita hoitava henkilö oli saanut toimeksiannon viestin lähettämisestä ja myöhemmin toimitettavasta postista. Varmisti henkilöyteni ja osoitteeni. Tiedosta sysäytynyt murhe on perin kummallinen tunne. Sen sijainti on mielennurkassa, jota en ennen ole tiennyt olevan olemassa.
7.7.2019 sunnuntai
Iltapvllä keittiöhemmo kävi mittailemassa kalusteiden paikkoja. Ynnämuuta siellä suunniteltiin monet tunnit.
Niiteskelin nurmia ja haravoin niitä kompostiin sekä huussin alle.
Saunoin. On niin väsy, että jospa sitä saisi omilta kivuiltaan kerrankin nukutuksi.
Näin lohdullisen dystopiaunen: Ihminen oli lajina loppusuoralla. Lapset, vanhukset ja muuten elämään ilman apua kykenemättömät olivat jo "muumioituneet" ja vyörytetty "Reunalle", josta loppumatka alkaa. Ihmiskunnan väkimäärästä oli jäljellä enää pieniä saarekkeita siellä täällä läntisen maapallon rehevimmillä alueilla. Elinkelpoisista alueista kerrottiin "kiertouutisissa" kaikille vielä eläville. Alueiden koot ja millaisen määrän asukkaita kukin neliökilometri kestää selitettiin tarkkaan. Jos joku halusi siirtovaiheessa lopettaa hengittämisen, tarvitsi vain pyytää lippu ja kun sen sai käteensä, "muumioitui" välittömästi ja vyörähti "Reunalle". Anarkiaa ei esiintynyt. Kaikki olivat ystäviä keskenään. Tavaraa, ajoneuvoja, polttoaineita ja ruokaa sai ottaa vapaasti jos sitä mistä löytyi, mutta jokainen oli valmis kysymymään, tarvitsiko joku toinen enemmän kuin itse. Maksalaatikko oli yleisin ruoka ja sitä tuotiin yhteisille ruokailuaukioille (toreille) suurilla kuorma-autoilla ja rekoilla. Hengitysilmaan levisi maanrakosista hyvääoloa tuottavaa typpioksiduulia eikä kenekään tehnyt mieli sotia. Jokaiselle oli käynyt selväksi, ettei tästä hengissä kukaan selviä, mutta hälläväliä asennettakaan ei esiintynyt. Eletään ja annetaan toistenkin elää niin kauan kuin kyetään. Kun jatko käy kokonaan mahdottomaksi, kaikille jaetaan liput ja muumioituminen sekä "Reunalle" siirtyminen käy automaattisesti.
Heräillessä mietin, mitä "jumalia" ne lipunjakajat olivat ja ottivatko hekin omat lippunsa.
Uutisissa Saimaannorpan poikasten kurjista kohtaloista kalastajien verkoissa. Kansalaisadressia keräävät. Debatti ei paljoa poikkea susien aiheuttamasta joutavammasta, mutta susi ei saa niin paljon puolesta-allekirjoituksia koskaan kuin sulosilmäiset kuutit.
Pääskysen poikasista yksi jo kokeili siipien kantavuutta. Aitan katolle ja takaisin se räystään alta kurvasi.
Mansikat hidastivat kypsymistään kun on koleaa päivisinkin. Sipulit kukoistavat. Lantut kun sain harvennettua, tulivat kaalikärpäset tai -perhoset. Laitoin reppuruiskuun mäntysuopaliuoksen ja ruiskutin kahteen kertaan. Myös hellasta tuhkat kävin ripottelemassa lehdille. Eiköhän ne siitä häivy syömään horsmaa.
Rastaita on tänä vuonna liiaksi mansikan kypsymistä kyttäämässä. Mutta minkäs niille mahtaa kun ei ampumiseenkaan haluja ole.
9.7.2019 tiistai
Jos olisin ortodoksi, voisin viettää etunimeni nimipvää. Mutta kun en ole edes luterilainen, niin voinko viettää sitä edes 18 huhtikuuta? Toisaalta mitä juhlimista nimessä on aikuisella? Lapsistakin se on mukavaa vain muutamat vuodet. Jumalattomana ja uskonnottomana voinen viettää mitä aihetta tahansa milloin tahansa.
"Jos sanokaamme Freud ja psykoanalyysi olisi tehty meille eikoinaan tunnetuksi, olisi poliittinen suhtautuminen esim. Hitleriin voinut olla aivan toinen." (Paavolainen 1943)
Samaa voidaan aprikoida tänäänkin kun seuraa äärioikeiston nousua kautta demokraattisten maanäärien. Jokaisella äänestäjällä pitäisi olla kollektiivinen psykohistoria hallussaan, tai vähintään edes jonkinasteinen psykologinen häntäluutuntuma tehdessään poliittisia valintoja ehdokkaaksi tarjoutuneista yksilöistä. Mutta kun ei ole. Ei sitä ollut Britanniassakaan kansalaisilla kun Brexitistä äänestivät. Suomalaisiakin viedään persujen lahtipenkkiin kun ei osata ymmärtää Halla-ahon psykologisen pyörittelyn laajempia tarkoitusperiä. Järkyttävää, että heidän kannatuksensa on nyt 19%! Oma häntäluuni on nyt vähintään huurteessa...
Sirpa Kähkönen radion kutsuvieraana. Kertoi hänkin niin antaumuksella kirjailijan elämästään ja syistä, jotka ammattiin johtivat, että ihan herkisti märkää silmäkulmaan. Sitten iski henkilökohtainen tuska: Itse en kyennyt elämäni aikana kirjoittamaan kustannuskelpoisesti aiheesta, jonka olen elänyt ja joka olisi ollut tärkeä muillekin ihmisille, myös yhteiskunnallisesti.
Vuosikymmeniä kestäneet räpellykseni kirjoittamisen parissa eivät anna kelvollista aineistoa minkäänlaisiin analyyseihin eletystä elämästä. Ei oma elämäni olekaan merkityksellinen, mutta samoilla kierteillä kulkeneiden olisivat olleet. Äidin muiden muassa.
Pääskynpojat, kaikki viisi, lähtivät yhtäaikaa kuin hornetit Rissalasta liitoon. Palasivat välillä lepäämään ja ruokittavaksi ja varmaan tulevat yöpuullekin vielä monena iltana ennen kuin häipyvät.
Olen viime päivinä kuin huomaamatta rekisteröinyt neljän sinitiaisen, kahden leppälinnun, kolmen punarinnan, puolenkymmenen kirjosiepon, eteläpään räystäänalusen kirvisen ja muutaman talitiaisen pesintöjen etenemiset ja pöntöt, joissa ne pesivät. Olen tietoinen myös muiden pönttöjen elämistä, mutta niitä ei pihaan näe. Joka tapauksessa melkoinen kirjo pikkulintuja.
Perhosiakin olisi luetella asti. Harvinaisemman amiraaliperhosen näin eräänä aurinkoisena päivänä, mutta en kerennyt kuvaamaan kun se jo viiletteli tietä pitkin näkymättömiin eikä takaisin tullut.
Kimalaisia ja muita pörriäisiä on kukinnoissa myös miljoonittain. Mäntypistiäisen julmaa kohtelua seurasin lahopölkyn kaarnanlieppeellä kun mustat muurahaiset olivat sen kimpussa ja riuhtoivat sitä hengiltä. Muutama oli siivissä kiinni, jotkut purivat raajoja, kaksi oli pitkän munanjohtimen kimpussa ja loput häärivät mahanrellukkaa repien. Otin tapauksesta pätkän videolle.
Käärmeiden näkemisestä olen myös iloinen. Nyt se iso ja musta majailee enimmäkseen saunan luona ja muuta viisi, kuusi vihreänsävyistä milloin missäkin. Pienemmät pysyvät piiloissa. Koleaa on kyllä, että heti ne vetäytyvät koloihinsa kun auringon eteen pilviä kertyy.
Keräsin mesiangervon juuri aukenevia kukintoja teetarpeiksi kuivumaan.
Lastaan halkokuorman ja lähden Kniin. Tulen huomenna takaisin.
10.7.2019 keskiviikko
Nepalilaisen tapasin Kauppatorilla. Hän oli käynyt jo maanantaina meillä, mutta halusi nähdä myös minut ennen paluutaan Treelle. Oli tehnyt tässä välillä lapsen. Siittäjä on ollut kolumbialainen, mutta eivät he ole enää yhdessä. Tumma oli poika ja äitinsä yhtä nauravainen kuin ennenkin. Nepalissa äidiksi tuleminen ei ehkä tällä tavalla olisi ollut mahdollista. Olisi pitänyt mennä naimisiin ja kaikkea muuta joutavaa. R sanoi, että on nyt neljänkymmenen, että tuli vähän kiire lapsen saannin kanssa ja harkinta jäi pois. Ei katunut kuitenkaan. Lohdutin, että kyllä sinä pärjäät eikä sinua kukaan lapsen teosta tule moittimaan. Ei me ainakaan.
Näin ne tiukkaankin kasvatukseen perustuvat (turhat) moraalikäsitykset antavat periksi kun ei ole jäänyt Himalajan juurelle punaisen suolan järsintään.
P lähti riparileirille. G menee huomenna puoleksitoistaviikoksi mummilaan Vinhan kanssa ja E jää huolehtimaan sovituista ruohonleikkuista ynnämuista kesäduuneistaan. Minä lähden tällä kertaa ilman koiraa Unimäkeen ja aloitan remontin Sonjalla kunhan ovat purkaneet vanhoja rakenteita pois.
Olkapää oli viime yönä erityisen ilkeästi kipuileva, että unet jäivät surkean vähäisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti