Sotapäiväkirja 29

 23.3.2022 keskiviikko

06.20

Aurinko nousi punaisena heti kuuden jälkeen Nurmeksen suunnasta. Tulee jälleen ilmojen puolesta kaunis päivä. Surua rinnasta se ei poista.

Vain yksi uni sivusi muuta, kuin alituisesti käynnissä olevaa sotaa Ukrainan maaperällä. Siinä oli jopa ripaus Savomausteista erotiikkaa: Kuopion taorilla vastaan sipsutellut (tuttu?) rouva halasi ja kuiskasi korvaani, "Halluisitko nuolasta vähän minun huarukkoo.."

Tikat rummuttavat lintupönttöjen kylkiä. Niitä joutunee paikkailemaan paljonkin, sillä ovat hakanneet rei'ille vähintään joka toisen.

Kaivonkorven ison kuusen latvassa istui pikkuinen pöllö. Olisiko löytänyt pesäkolot joita kairailin  kuivuneeseen näreeseen, tai sen pöllöpöntön, johon kerran aiemmin helmipöllö pesi?

Ruokinnalla ei tälle aamulle ollut yhtään pupua. Vinha oli koko yön ulkona, että olisivatko tiennet sen. Orava sen sijaan imuroi jyviä poskiinsa ja hangella loikkien  kantaa parhaillaan niitä läheisen metsän peittoon.

07.25

Luin HS:n Vesa Sirenin jutun "Tässä ovat Putinin Oppi-isät: kristillinen fasisti ja venäläisen pyhän erityisyyden julistaja"

Nimiä: Ivan Iljin, Gumiljov, patriarkka Kiril, Dugin, Malofejev...

Niin, jälleen yksi, erilainen analyysi Putinrotan mielenmaisemasta ja niistä hiivoista, jotka laatuisensa fasistin maailmanvalloitustaikinaa koholla pitää.

Kysyä kuuluu, mitä hyötyä näistä tiedoista, vaikka ne olisivat täsmällisen oikeitakin, on, kun sodan veriripulit maailmojen kintuille jo tulvivat?

On diktaattoreista ja niiden aikaansaannoksiasta (tuhoista etupiässä) historiaa ja analyytisiä tutkimuksia tehty aina, niin miten onkaan mahdollista, että uudet diktaatorit pääsevät, ja yhä uudestaan, yllättämään?

Putinrotan lukemistostakin Vesa Siren tekee luetteloa. Niistä rotta on kansojen kurittamisoppinsa ottanut vaikka toisenlaistakin luettavaa olisi ollut tarjolla. Elikä lukeminen ei ole vaaratonta puuhaa kaikille.

Sytykkeet niin rauhalle kuin sodillekin löytyvät siis historiaa, filosofiaa ja psykologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Ja tuhoisiin toimiin näyttävät aina päätyvän hirmuhallitsijoiden manttelinperijät.

13.38

Halakoja hakatessa juolahti Ilmari Kiannon kirjoitus sisällissodan ajoilta mieleen. Hänen mielestään punikkien suhteen tulee olla yhtä armoton kuin susia hävitettäessä. Nartut on ehdottomasti ammuttava susilaumastakin ettei uusia petoja synny.

Niinettä samoilla linjoilla Putinrottakin on käskiessään kätyriensä ohjaamaan superpomminsa synnytys-ja lastensairaaloihin, yksityiskoteihin joissa äidit lapsiaan kaitsevat, kouluihin joissa tulevia "vihollisentaimia" sivistetään...

"On susijahti käynnissä/ne meitä jahtaa/emot pennut vaan/ne kaikki ammutaan/ miehet huutavat/pedot juoksevat/lumi verenpunaiseksi värjääntyy...", lauloi venäläinen trubaduuri Vladimir Vysotskikin.

Se, että ovatko tuhottavat poliittisilta väreiltään mitä hyvänsä, ei merkitse autoritäärisen tuhotyökalupakin valikoimassa yhtään mitään.

15.30

Ihmissydämen toimintoihin perehtynyt liäkäri soitti suht kiireettömän puhelu. Vakuutteli hän, että minun pumppuni on kyllä kunnossa vaikka se rytmiään välillä kyseenalaistaakin. Mistraaliläpän syntyperäinen tihkuaminen ei ole viimeisen, 7:n vuotta sitten otetun kuvannan jälkeenkään muuttunut, että ei huolta. 

Sydämen muoto ja koko on entisenlaisensa, " tossumainen"  eikä keuhkokuvissakaan  minkäänmoisia varjostumia näy jne. Diabeteksen merkkejä ei ole ja kolesterolitkin, vaikka ne hieman koholla ("paha" kolesteroli 5,9) ovatkin, eivät huolta aiheuta. Sanoi kyllä, että sukurasituksesta johtuen voisin alkaa jotain miedompaa kolesteroliliäkettä maistelemaan, mutta kieltäydyin jälleen. Kun nyt olen aloittanut perusteellisen ravintoremontin ja seuraavat verj'kokkeet otetaan syksyllä, niin luulen (olen melko varma), että veriarvot ovat asettuneet oikeisiin rajoihin.

Sitten se kyseli kaikenlaisia, huolistani ja murheistanikin.  Kiitos, näkemiin.

19.08

Söin juuri eilisen tähteitä. Aamupuurolla pinttelin tämän päivän. Puoli lautasellista riisivihanneskanaa pistelin piimälasillisen kanssa. Halakoja hakkasin saman verran kuin eilenkin. Huomiselle jäi viimeiset pölökyt eikä niistä enää täyspinoa tule.

Asensin kaasuhellan entisille sijoilleen. Tein vain paremmat kannattimet huonekaluputkesta. Läpipulttasin ne viereisten kuappien seinämiin. Nyt on letku suoraan pullosta hellaan ja tulee varmasti laitettua venttiili aina kiinni kun ei tarvi toiseen tilaan sen takia kulukeutua.

Ukrainasta saapuvien sotapakolaisten auttamisinto on nyt poikkeuksellisen laajaa. Mutta kun suomalaisten auttamishalusta kirjoitti tässä jokunen päivä Hesarin kolumnisti, niin siinä kyllä hieman kaunisteltiin totuutta. En pannut kirjoitusta kirjanlehtiin, mutta kovasti auvoinen oli kirjoittajalla aiheesta näkemykset. 

Eivät suomalaiset ole sen kumempia auttamishalujen suhteen kuin muidenkaan maiden kansalaiset. Ja mitä paremminvoiva auttajaksi ryhtyjä on, sitä varmemmin se vaatii minkä tahansa vastineen. Silkkaa pyyteetöntä auttamista näkee äärimmäisen harvoin. Ja auta armias, jos autettava syystä tai toisesta unohtaa ylistäen kiittää auttajaansa, niin se kömmähdys kyllä muistetaan hamaan tappiin saakka. 

Perussuomalaisten ollessa suosionsa huipulla olisi auttamishalujen mittaaminen ollut paikallaan. Silloin pakolaisia "tulvi" Suomeen kaukaa Afrikan mantereelta ja Lähi-Idästä suht runsaasti, mutta mikä älämölö syntyikään siitä, kun heidän auttamisekseen olisi täytynyt panna kaikkensa peliin.

Elikä suomalaisten enemmistön auttamishalut riippuvat siitä keitä ja mistä autettavat ovat ja mikä heidän ihonvärinsä on.

Nyt ukrainalaispakolaisten auttamisesta eivät persutkaan älähtele yhtään. Se on tietenkin hyvä asia, mutta tekopyhyyden vaarat täytyisi jonkun osoittaa.

Mulla koskee olokapäehin.  Katon uutiset ja alan muate!