Sotapaivakirja 21

15.3.2022 tiistai

Uamukuuven uutisia kuuntelen. Surua ja murhetta vain. Unessa rakensin jotain.

Onpa veemainen kirjoittaa kun aakkoset ovat puutteelliset...

Nyt pelittää ääkkösetkin vaan kun en tykkää näytöllä olvasta "virtuaalijutusta" ollenkaan. Toi ulkoinen näppäimistö olisi parempi, mut en asetuksistakaan saanut toimimaan. Mitähän varten niitä myyvään?

Syömässä. Puolipäivä.

Sota on ollut minun kohdallani vähemmällä huomiolla kun tulin tanne Um. Olen lapioinut polkuja auki saunalle ja halkorantteelle. Lunta on vajavat metrin verran.

13.30

Traktori kävi aukaisemassa pihatien. 

Vinhalle ammuin jäneksen ruuaksi viimeyön kuutamolla. Katkoin pajuja lintujenruokinnan lähelle ja kun pitkäkorvia oli puolenyon jälkeen 5 tai 6 paikalla, aukaisin varovasti akkunan ja parskautin yhden laitimmaisista hangelle nurin. Viikon luonnonravintoannos koeralle vaekka söes kait sen ittekin. Talvinen jänes vain ei ole kovin raponen maultaan kun se pajun parkilla ellää.

Ardnt Pekurisen yhtenä aseistakieltäytymisen perusteena oli, että miksi ihmistä ampumaan kun sitä ei kerran voi syödä? Silti nytkin ukrainalaisia lajikumppaneitamme teurastetaan joukkohautoihin miljoonia kiloja...

17.15

Torkahin sohvalle. Lapiointi ottaa lujille enkä ole vasta kun polun saunalle ja polttopuukasan viereltä isomman alan lapioinut. Kasan piällä on vielä metri lapioitavaa.

Saunaa lämmittelen. Veden kantamisessa oma urakkansa. Kaivon kansikin niin syvällä lumen alla, että märän nostaminen on melekonen ponnistus. Mut niinhän se on aina ollut. Oekeeta mökkiläeselämee tämä.

20.36

Olipa makkeet löylyt. Ei voita tähtitaevaslöylyhuoneet Unimäen saunan hämäränkuhjaa millään mittarilla. Saunomisen vähemmän ympäristöystävällisyydenkin jotenkin sulattaa kun lämmitys tuottaa hieman vaivaa.

Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan on minun tietenkin ollut turha selostaa koska kaikki saavat siitä täsmällistä tietoa yltähypäten ja kun minäkin vain toistan sitä, mitä medioista luen. Sodan vaikutuksia yksityisen immeisen elamään jos korkeintaan osaisi jotenkin puistatella niin se riittäisi.

Sota on kyllä vaikuttanut mielentilaan, ajatuksiin, tekoihin. 

Jos ovat viimeisten vuosien keväät olleet jokainen jollain tavalla toisistaan poikkeavia, niin nyt tuntuu aivan erityiseltä. Kaikki omat epäonnistumiset ja vähin muidenkin murheet ovat kykistyneet rinteessä vieriviksi papanoiksi.

Asiantuntijoita blogeissa, lehtijuttujen ja kolumnien häntinä esiintyy valtavasti. Ja ne piäasiantuntijat joilta jatkuvasti lausuntoja tivataan, kuittailevat mahtavia korvauksia asiantuntijuudestaan. Osin myös kuvitellusta sellaisesta. Kukaan ei kuitenkaan osaa edes nyt sanoa, kuinka tässä käy.

Kaikki ovat myöhässä.

Tieto, älykkyys tai mikään viisaus ei näköjään ehdi edelle kun kysymys on jonkun tyrannin synnytysprosessista. 

Äitivenäjä olisi täytynyt käyttää raskaudenaikaisessa ultrassa ja sikiöseulonnassa koska takuuvarma epäsikiö oli kohdussa hautumassa. Kaavintaa ei olisi pitänyt viivytellä Tsetsenian sotia pidemmälle.