maanantai 14. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 20

 

Aunukselaista sotauhoa ja kirkon siunaus siihen piälle 2014

14.3.2022 muananatae

05.35

Voe kaaheeeta mitä unta näytti! Istuin maha auki reuhottavan, juuri teurastetun sonnin selkärangan päällä ja ammuin sivuilleni kaareutuvien kylkiluiden väleistä tulipunaisenkuumana sihisevällä konepistoolilla rannattomana massana kohti vellovaa joukkoa maastopukuisia sotilaita. Niitä kaatui röykkiöiksi joka puolelle ympärilleni, mutta minua kohti ei ammuttu laukaustakaan. Oliko hyökkääjillä edes pyssyjä, se jäi epäselväksi. Oli paha olo kun heräsin.

08.45

Venäjä pyyhki ainakin 35 nuoren miehen (ja naisen?) elämän viemällä pommilähetykset Puolan lähellä sijaitsevan Javorivin sotilaskoulutuskeskukseen. Haavoittineita lie sama määrä.

Mariuopolissa synnytyssairaalan pommituksessa haavoittunut, synnyttämässä ollut äiti ja vauva ovat nyt kuolleet. "Maailma on järkyttynyt", mutta mitä se auttaa jos pommiin ei voi pommilla vastata? Jos Putinrottaa kängeineen ei saada helevetin äkkiä hengiltä perkele!

Vituttaa tämä avuttomuuden tunne kun ei voi tuollekaan sodalle yhtään mitään. Jotkut rientävät rukoilemaan, mutta olisipa näyttöä, että siitä johonkin vaivaan joskus olisi apua ollut. Viinapirun kanssa taiteileville on ollut, mutta vain siksi, kun aivoissa ottaa kemialta tilan toinen kemia, hallusinaatioita molemmat olotilat; kossu ja jeesus. Harmittomampi ja yksilöä helpottava se usko kossun sijaan kunhan eivät ala oloaan jakelemaan.

Sotaa ja muita tappamisia ei käsiä ristien lopeteta. Aloitetaan kyllä ja jatketaan.

11.05

Pakkailin melkein kaikki hyllyjen kirjat pahvilaatikoihin. Kannettiin ne yläkerran vierassängyn alle. Sängynjalkoja piti korottaa 48 mm, että laatikot mahtuivat sinne. Ainakin yksi laatikollinen on niitä kirjoja, jotka minun puolestani joutaisivat vaikka jonnekin pommisuojaan vietäväksi jos se sota täälläkin syttyy ja suojaa hakeutuvien kännyköistä alkavat värit ja iänet hävitä. Olisi ihmisilla edes jotain luettavaa. 

Oikeastaan kaikki kirjani joutaisivat jonnekin. Alan olla kurkkuani myöten täynnä tällaista maailmaa, jossa koko ikänsä on kuullut sivistyksen (kirjojen lukemisen ja lukemansa ymmärtämisen) merkityksen mm. rauhan ja elämäntaidon hallinnassa, mutta kun barbaarius sitten tulee kuitenkin  ja lyö miekalla tämän illuusion täysin säpäleiksi niin helvetinkös väliä sillä sitten. Olisi kirjojen luentaan käyttämänsä ajan voinut käyttää vaikka itsensä tyhmentämiseen niin ei tuntuis niin pahalta kuin nyt, kun ymmärtää ihan liikaa siitä, ettei pahuutta ole sivistys lajistamme lohkonut. Koteloituneena se vain odottelee aikansa tulevaksi, ja sehän tuli taas.

Olen laitellut pakastimeen tekemiäni ruoka-annoksia ja muuta rojua valmiiksi. Lähden tästä polttopuiden tekoon Um vaikka tekisi mieleni mennä Moskovaan hakkamaan Putinrottaa palasiksi.

Soitin PurolanMarkku-vainaan pojalle, että kävis huomenna linkoamassa pihaan uran. Lupasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti