Sotapäiväkirja 36

30.3.2022 keskiviikko

04.49

Niin kauan kuin tilanne on tämä, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksia pyöritellään pöydältä toiselle, on rauhan säilyminen epätodennäköistä.

Huominen on kuin painajaisuneni, jossa Venäjä tulee ja rutistaa ja rusentelee Suomineidolta ensin kylkiluut murskaksi, puristelee persukset mustelmille, repii reidet erilleen, raiskaa tuhansilla tykkien piipuilla ja Itämerellä seilaavilta hävittäjien ja sukellusveneiden ammuksilla ja pamauttaa lopuksi pääpuolen tuusannuuskaksi Barentsinmereltä sytkäistyillä täsmäpommeilla. 

Kuoliaaksi raiskattu Suomineito lojuu sitten Putinrotan "operaation" jälkeen Natomaiden ympäröimänä, hetken ulkomaiden uutisissa vilahtavana täystuhon esimerkkinä. Samassa koko Maa-planeetan ympäri hulmahtaa ydinsodan ketjureaktio; se tulee olemaan väistämätön tapahtuma jos omansa eivät Putinrottaa teloita.

08.20

Lähdetään siis varautumaan kaikkein pahimpaan: Ydinsotaan.

Ja tämä siksikin, että Putinrotan tiedottajarotta kielsi juuri äekttäin julkaistussa Kremlin tiedotteessa, ettei ydinaseita Ukrainaan suunnatun teurastussodan jatkeena käytetä.

Kuka uskoo kaiken sen jälkeen, kun kaikki mitä Kremlin rotat ovat kieltäneet, on kuitenkin toteutettu?

Täysi ydinvyöry alkaa ihan pienenpienenpienen "taktisen" ydinlatauksen matkaan lähettämisestä. 

Sen Putionrotta on jo käskenyt koodaamaan Kiovaan tai Odessaan vaikka jälkimmäisessä onkin venäläiskielinen enemmistö. Eihän Putinrotta "omiaan" silloinkaan säälinyt kun pani FSP:n turjakkeet asentamaan trotyyliräjähteitä lukuisiin moskovalaisiin kerrostaloihin, että sai tekosyyn Tshetsenian massiiviseen teurastusretkeen.

Ydinsotaan varautuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jos haluat olla läheistesi kanssa elämäsi viimeisillä hetkillä, varaudu siihen, että kaikki he ovat lähelläsi. Säteilysuojia imurisuodattimineen on sinun turha alkaa rakentelemaan. Ne eivät edes pitkitä tuhkautumisesi prosessia sillä niin valtavista atomivoimista tulee olemaan kyse.

Eihän millään mitään merkitystä kuoleman kuljettua enää ole, mutta se viimeinen välähdys elävästä maailmasta kannattaa kyllä laskea tajuntaansa sekunnin sadasosaksikin omiensa kanssa.

Venäjä on vieressämme se koko maailman purkautumisen murahteluja ennusteleva "Vesuvius". Suomi tässä sen kyljessä on vain yhtenä mapallon maista asukkaineen kaikkineen tuhkaantumista odottavana "Pompeijina".

10.12

Putinrotta ei välitä siis normaalien emotionaalisten tunteiden tasolla kenestäkään. Hänelle eivät merkitse omien lasten, vaimojen ja rakastajattarien elämät yhtään mitään. Ne ovat olleet vain sattumapuiden pudottelemia käpyjä polulla totalitaariseen valtaan ja sen kliimaksiin, uhkarohkeaan hyökkäyssotaan, jonka toisena vaihtoehtona jo aloittaessa oli epäonnistuminen. Ja joka nyt näyttää hyvin todennäköiseltä. 

Epäonnistumisen kokonaan valjetessa, Moskovan Rotta hyppää!

11.28

Putinrotan luonne on samanmoinen kuin jämyherraesikuvallansa Stalinilla. Sekin vähät välitti omista vaimoistaan, lapsistaan tai lastenlapsistaan. Äitiäänkin se vihasi eikä juoppopaska, väkivaltainen isä nauttinut yhtään korkeampaa statusta hänen ajatuksissaan.

Putinrotta voi itsensäkin uhrata. Se on nähnyt jo KGP/Stasin opeissa ollessaan kuinka herkästi ihmisestä henki lähtee kun aataminomenaa pikkaisen nyrkkiraudalla ryttyyttää. Eikä käsitys oman huokumisen loppumisesta yhtä helpolla tavalla ole varmasti kiduttajalle itselleen yhtään epäselvää. Vähän se nyt pelkää pitkien pöytien eristyksessään, mutta kun aika tulee, se katkaisee vaikka itse itseltään kaulan.

Putinrotta ajattelee tällä hetkellä kuin maasturilla päin linja-autoa ajava kamikaze, että otetaan nyt sitten samalle tuhontielle mahdollisimman paljon muitakin. 

Historiallinen viimeinen teko! se ruoskahäntä hekumoitsee. 

Ei ollut Berliinin bunkkeriukko Hitlerillä viime hetkillään samaa valtaa maapallon suhteen kuin nyt Moskovan Saatanalla.

12.47

Eilen valmiiksi tekemääni kanakastiketta, spagetthia, pottuja, salaatteja, leipää, piimää, maitoa pöytään. 

Poejat syövät nykyään ihan hirveesti vaekka oovat niin laehoja että läpi näkkyy! On niillä oikeasti alkanut lihakset kasvaa kun käyvät kuntosalilla ja muutenkin liikkuvat. Pian ohittaa nuorinkin pituudessa minut, 170 cm lippa pystyssä talsivan äijänkäppyrän.

Ilomantsissa olivat muuten saaneet melkein valmiiksi Suomen ensimmäisen aktiivihiilitehtaan kun huomasivat masuunin muurauksissa virheen ja nyt ne joutuvat purkamaan  ja rakentamaan uusiksi koko höskän. Virheen hinta 10 miljoonaa euroa!

14.30

Siivoilin, lämmitin uunia. Valmistelen lähtöä perjantaiksi Um jos ilimat antavat myöten. Hyvältähän nuo siätiedot näyttävät. Kuivaa pikkupakkasta.

Tuleekohan se yksi remppahomma tälle kevväälle, se on epävarmaa, mutta se pitää ottaa huomioon kun näitä omia hommiaan suunnittelee. 

Viime vuoden puolella tein kuusi osakeremppaa ja tällekin vuoden puolella jatkoin kahden tekemistä vaikka olin  niin saatanan kipeäkin välillä. Nyt on "saanut" olla yli kuukauden ilman vasaraniskemää, mutta tilit ovatkin jälleen miinuksella.

Itseni puolesta pärjäisin vaikka en enää ikinä koolausrimoihin kouriani toppaisi.

17.39

Peräkärryyn lastasin jo tekemäni eteiskalusteen. Kaksi nahkatyynyillä pehmustettua puista nojatuolia, (Kittilän peruja) lähtee kanssa ja yksi puinen laatikosto. ("Laati koston" kuka?)

Mulla on valokuva nuista nojatuoleista kun asuin Kittilässä juuri remontoidussa yksiössä. Toisessa istuu yksi kolarilainen, vaalea nainen joka kävi muutamat kerrat kylässä. Se oli ennen kuin aloin Puutarhurin kanssa hellusteleen.., vai olikohan se samaan aikaan? En minäkään kaikkia aikajanoja muista. Janoja varsinkaan.

Kävihän minulle niinkin, että samoihin aikoihin, kun hypistelin Puutarhurin raskauden tilaan, synnytteli Tikkurilassa eräs toinen äiti aiemmin alulle laittamaani vauvaa joka täyttää tänä vuonna jo 22 v.

Siinä se vain nekin tyhmyydellä täytetyt kuviot ovat tulleet elettyä ja huolehdittua niin kuin olen tainnut.

Ei niitä onneksi yksin ole tarvinnut huolihella, että mikäpäs se siinä. Mutta kyllä kokemusta yksinkin huoltelemisesta ihan nokko on.

Elämmee tämä kaekki vuan on ollut. 

Rikastako, niin en panisi tyhjiä, reikäisiä taskunpohjallisiani sen puolesta likoon. Vähävaraisuuden se vain tällainen elämässä mutkittelu on taannut.

Jos nyt kuolisin, ei arkkuun hintaa tilillä ole eikä sen enempää tuhkaukseenkaan vaikka se kaiketi halvempaa olisi. Isällä oli kuollessaan tilillä 2500 mk ja sillä juuri ja juuri hautajaiskulut arkkuineen vissiin äiti hoiteli.

Mitähän varten hautaamisesta pitää maksaa? 

Eikö se kävisi, että omaiset kaivaisivat haudan esimerkiksi minulle Unimäkeen siihen synnyinmökkeröiseni pohjan huitteille ja lapioisivat kiviset mullat takaisin? Siitä iäreltään löytyisi mieleisiä kiviä hautapaadeksikin joihin voisi taltoilla tahi rontelin timanttilaikalla joitan viiruja vedellä.

Ja voisihan sitä kuolleen kalmolle kasata risuja roviota varten niin ei hiki tulisi kiviseen maahan hautaa kaivellessa. Rovionpohjan tuhkan voisi lapioida sinkkiämpäriin ja hurautella suurkuusen juurelle kaivon takana.

23.15

Ennen muinoin olivat ihmiset lähempänä toisiaan. Heidän oli pakko. Ampuma-aseet eivät kantaneet kauas. (Stanislaw Jerzy Lec)