Sotapäiväkirja 31

25.3.2022 perjantai

05.35

Viha!

Heräsin unen sodan melskeisiin ja synkkiin vihantunteisiin . 

Lienenkö koskaan elämässäni vihannut mitään tällä tavalla? 

Olen sydänjuuriani myöten yhtä vihainen kuin eilenillalla maatepannessani. Edes yön uni ei sitä tunnetta tylsistyttänyt.

Tähän sekoittuu myös huoli ympäristö- ja ilmastonmuutoskysymysten häviämisestä kansainvälisiltä, huolehdittavien asioidn kärkipaikoilta. 

Suomessakin metsää alkaa kaatua säälittä kun sota vei rajantakaisen tuonnin marginaaliin. Ja juuri kun alkoivat päästä sopimukseen hakkuumäärien edes jonkinlaisesta kohtuullisestamisesta joka sekin, 60-80 milj. kuutiota/v on ihan liikaa.

Putinrotalle olin vihainen jo, kun se mylskäsi samoissa elkeissä Kaukasukselle ja sittemmin Syyriassa jossa toinen vihantunteitteni kohde, al Assad möykäröi samanlaisen särkemis- ja murhaamishimon vallassa.

Toiveeni venäläisten sotalaivojen murskaamisesta toteutui ainakin osittain: Yksi niistä palaa Berdianinskin satamassa ja pari muutakin on tuhon omia. Meriluonnolle niiden tuhoutuminen tietää kyllä hirvittävää, paikallista katastrofia, että veti tukkaa tahi partaa piä eekun tutissoo!

08.05

Siivonnut olen ja valmistautunut Kniin lähtöön. Lunta jo tuulenpyörteiden mukana tulee ja merkit ovat, että sitä tupruttaa kohta runsaamminkin.

Harmittaa lähteä.

12.33

Knissa olin yhdentoista kantturoissa. Lunta satanut jotain 5 centtiä.

Maailmanselityksiä tulee nyt jokaisesta tuutista  kun sodassa ollaan. Selitykset ja niihin reagoiminen tulisi tapahtua ennen kuin tapahtuu se, mitä ennustellaan. 

Pitäisi ("olisi pitänyt") uskaltaa luottaa niihin, joilla tuntosarvet ovat viritetyt herkimmilleen. Kuten Suomen tapauksessa Viroon ja Puolaan. Yleensäkin balttianmaiden tuntemuksiin siitä, millainen sotasyyhyinen naapurinkarhu Venäjä on aina ollut eikä se siihen syyhyyn tehokasta liäkettä ole vielä saanut.

Tullessa kuuntelin hieman inhoamani (ulosantinsa takia; korviin sattuvaa nau´untaa ja haastateltavien lauseiden väleihin tunkeutuja) Ruben Stillerin ohjelmaa. 

Stillerillä oli vieraana toimittaja Tuula Malin ja kansanedustaja Suna Kymäläinen (SDP) jotka ovat tutkineet ja varoitelleet venäläisten kanssa tehdyistä kiinteistökaupoista jo yli 10 vuotta. Aika pätevää heiltä, mutta kun ei ole uskottu mitä vaaroja kauppoihin voi liittyä. 

Vasta Krimin valtaus 2014 herätti uneliaimmatkin, ja SUPON.

Laitoin itse kerran Ylen MOT:lle tutkittava-ehdotuksen metsä- ja maakaupoista, joita ainakin UPM on Suomessa tehnyt  keskieurooppalaisten (mm. Saksa) sijoittajien kanssa. Mutta eihän minua vakavasti oteta koska olen pelkästään mökkini sijainnin takia niiden kasvottomien sijoittajien ympäröimien maiden vankina: Ei  tällaisen tyypin epäilyillä voi olla mitään painoarvoa kun ei ole ammatikseenkaan asioita tonkivien sanoilla.

En ehkä ole yhteiskunnan puolesta huolissani, mutta niistä jo moneen kertaan raiskatuksi tulleista metsäpohjista kyllä. Olen jo nyt nähnyt, miten niitä "hoidetaan" ja mikä niiden pelkkä käyttötarkoitus tulee olemaan. Maisema- ja monimuotoisuusarvojen perään ei sijoitusmetsissä ainakaan katsella.

Entäs sitten niillä pohjavesialueilla, joilta seuduilta saksalaissijottajat (mm.) ovat muualla Suomessa maa-aloja omistuksiinsa hankkineet? Ne luulisi kiinnostavan yhteiskunnallisestikin poliitikkoja jotka niin monasti olemattomistakin huolissaan mukamas ovat.

Toinen Stillerin haastateltavista mainitsi oheislauseessa puhtaan juomaveden tulevaisuuden näkymät; nehän tulevat tosiaan olemaan mittaamattoman arvokasta omaisuutta. Arvokkaampia kuin alati parturoitavissa olevat puupuistot.

Eikä silloin pelkästään venäläisistä ole kyse vaan samalla tavalla vesibusines tulee kiinnostamaan ketä vain aina saudeihin saakka (tai varsinkin kun siellä vain hiekka hampaissa nytkin narskuu) joille muu ei mitään merkkaa kunhan siitä vain tuottoa lohkeaa.

Eikä pidä olla "sinisilmäinen" senkään suhteen, etteivätkö venäläisten tavoin eurooppalaiset veljemme ja sisaremme osaa hekin bulvaaneja käyttää. Onhan se nähty näissä paratiisisaarijutuissakin raskaimman kautta jo.

Saattaapi jopa olla niin, että tarpeeksi jos tonkisi, taustalta löytyisi samoja nimiä kuin mitä UPM:n suomalaisomistajissa nyt on. He vain hankkivat bulvaaninsa luxenburgeista ja muista kivoista paikoista, mm. Sveitsistä.

Puhtaitten luottotietojen pultsareita löytyy muualtakin kuin Iisalamesta.

23.03

No niin, nyt oli Hesarissakin "Mariuopolin teurastajasta" juttua. Mihail Mizintsev-niminen kenraalieversti siellä murhaa Putinrotan valtuuttamana vakaalla komentotaktiikallaan, jota sekin Saatana on opetellut Groznyissä ja Syyriassa. 

Eivät vedä vertoja kauhun elementeille elokuvat Hannibal Lechtereistä näiden juuttaiden rinnalla.

Myönteinen uutinen oli se, kun yhden kenraalin päälle olivat omat sotilaat tankilla huristelleet ja yhden olivat jälleen maataan puolustavat ukrainalaiset pamauttaneet hengiltä. 

Näitä murhaamisen ammattilaisia ei tarvitse sääliä, ei edes heidän mahdollisia perheitään.

Niin pitivät natsienkin murhakoneiston toimeenpanijaisät lapsiaan ja vaimojaan valokuvissa ja kaitafilmiellä halausotteissaan ja kun kotoa pois loittonivat, lähettelivät sääliä tuntematta samanlaisia äitejä ja lapsia kaasukammioihin.

Kuumaa pikeä ja naftaa ja kaikkien venäläiskenraaleitten niskaan niillä täytetty täsmäpommi!