tiistai 29. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 35

29.3.2022 tiistai

Kuudelta ylös. Ei kuitenkaan kovin korkealle.

Kun kirjoittelen uniani jälleen ylös, alan nähdäkin niitä enämpi. Vauhdikkaita, paikasta ja aiheesta toiseen loikkivia unia tulee nyt useimmin kuin viipyileviä tai paikoilleen jymähtäneitä niin kuin vielä jokin aika sitten.

"Keskustelu-unia" harva se yö. Minulle sanotaan niissä enemmän kuin annetaan suunvuoroa.

Nyt olin unessa jälleen Venäjän Karjalassa, kävelemässä Volomasta Pieninkään menevää hiekkaista maantietä. Samaa, jota poljin pyörällä venäläisten pienten vihreiden miesten ja Krimin valloituksen kesänä. 

Vastaan tuli Sasha (tai Saza) ja muori, jonka käsivarren mutkassa oli vasu täynnä pikkuisia tatteja. Kuu pohotti taivaalla täytenä josta johtuen aloin ihmetellä muorille, että mitäs sitä nyt keskellä yötä tattimetsässä ollaan. Sasha kiirehti selittämään, että yöllä ne on poimittava, päivisin jos joku näkee, tulee miliisi ja ottaa saaliin itselleen. Voipi viijä poimijatkin tyrmään kidutettavaksi.

15.30

Eipä ole kerennyt paikoillleen asettua. Kaikenlaista juoksemista. Äsken hain Geen koululta. Oli mennyt polkupyörästä vanne irtipoikki. Pyörästä, jonka putkeen poika on liimannut tarran "Jätesäkki". Eskolta se kerran saatiin kun oltiin Suonenjoella. Naistenpyörä, mutta G on tykännyt sillä ajella. Kumitkin sileät ja ketjut venyneet, että aika silläkin olisi ollut jo isomman remontin.

Käytiin samalla reissulla katsomassa Entringistä, olisiko siellä halavalla kunnostettuja, ja olihan siellä kolme, eikä olisi maksanut kuin 60€ kipale, mutta jätettiin vielä ottamatta.

Jos tuon vanhankin korjaa, uusi vanne maksaa 59€ ja päällys- & sisäkumi lisäksi niin melkein 90€ kustantaisi koko juttu. Harkitaan. Pari-kolme pyörää on nurkissa ja Unimäessä roikkuu aitan räystään alla koukuissa puolenkymmentä, jotka kaikki hieman epäkuntoisia. Paitsi se norjalainen, mutta se on liian korkearunkoinen meille matalille miehenaluille.

17.00

P oli unohtanut tilata kutsuntalääkärille ajan ja nyt ei aikoja enää saanut muuta kuin Kuhmosta tai Sotkamosta. Kokeilee vielä.

E laittaa vissiin huomenna hakupaperit yliopistoon ja korkeakouluihin (yhteishaku). Jospa nyt tärppäisi.

20.30

Olen minä seurannu tänäänkin sotauutiset Ukrainasta. Murusiksi jauhettu Mariuopoli alkaa olla venäläisten hallussa, mutta ei niiden kannata kyllä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saattaapi olla, että puolustaja tekee saman tempun kuin Tsetseenit. Laskevat hyökkäävää kolonnaa kaupunkiin sopivan määrän ja katkaisevat huoltotiet niiden takana ja sitten pommittavat kaikki samaan läjään.

Saisivatpa niitä puolalaisia MIGejä...

Kävivät istumaan välillä neuvottelupöytäänkin niin hyökkäävä kuin puolustava puolikin. Ei venäläinen valheellinen retoriikka eivätkä pommit lakkaa tuhotöitään tekemästä, että kuka uskoo kaiken sen  valehtelun jälkeen Putinrotan kätyreineen rauhaaa kohti pyrkivän?

Tänäänkin uutisoitiin, että jättäisivät jo Kiovan seudun vähemmälle särkemiselle, mutta ei ne muuta kuin hämäävät. Ovat ne kyllä saaneet pahasti turpiinsakin jo. 

Petsamon pataljoona (tai prikaati tms) on menettänyt muutamaa sotilasta vaille koko kolonnan. Vajaat seitsemänsataa nuorta miestä pommien kappaleiksi murskaamina kalmoina pitkin Ukrainan aroja tai palaneina panssareihinsa...

Voi Venäjän Äidit mitä surua Putinrottanne teille taas aiheuttaakaan!

22.34

"Pienten kansojen on itse oikeutettava olemassaolonsa" Milan Kundera.

Kauhulla sitä ajattelee kun Suomikin on vain 5,5 miljoonainen kansa, että miten helevetissä se Naton kainaloon ehättää kun sinne jäseneksi haku kestää vähimmässä määrin kuukausia ja jos Putinrotta haluaa jäsenyyttä odotellessa rouhaista koko maan kaupungit Mariuopoleiksi?

Ylistäkööt maailmalla kuinka tahansa meidän puolustuskykyämme, mutta ei se tulisi kestämään samanmoista pommien ryskettä kuin mitä nyt nähdään pinta-alaltaan ja väestöltään monta kertaa suuremman kansan kaupunkien tuhoamisoperaatiossa.

Norja, Ruotsi ja Suomi yhdessäkään eivät ole kuin puolet Ukrainan väestöstä, mutta maa- ja merialat voisivat olla jo aika mahdottomia Venäjänkään valloittaa. Pinta-alaa on yli miljoona neliökilometriä ja huomattavasti vaikeakulkuisempaa maastoltaan, vesistöiltään ja tuntureitakin riittäisi kavuta. 

Ukrainan tasangot ja aromaisemat ovat laajuudeltaan 603 548 neliökilometriä, mutta pirullista sekin on venäläisellä raudalla peittää. Tahtoo olla niin, että uralilaista rautaa alkaa maanpeittona olla jo, mutta kovasti murskaantunutta vain.

Sattui oma runokokoelma vuodelta 1984 hyllyjä harovaan kouraani. Kopsaanpa yhden tämän pvn merkintöjen lopuksi:

lapset laittavat voikukkaseppeleen

päänsä ympärille

suuret lapset ydinohjuksista

maailman ympärille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti