Sotapäiväkirja 34

28.3.2022 muanantae

Viideltä jälleen ylös kimpoilen.

Unissa ei ollut nyt sotimisia, olin silti jotain ongelmaa ratkomassa. Oli unien mailla muitakin, joku jonka kanssa keskustelin. Mistä, niin katsotaan jos jotain selviäisi, kun kirjoittelen mitä nyt mieleen unista assosioituu.

Ajattelen (ja uneksin) yhä enemmän savoksi mitä vanhemmaksi tulen. En kuitenkaan kovin paljon kirjoituksiini sitä sotke. Savonkielj´ on ruman näköistä paperilla.

Jos evoluutiolla olisi järki.., hetkinen! Jos evoluutio olisi itse ajattelemaan, päättelemään ja päätöksiin kykenevä järki, niin se varmaan olisi tehnyt kaikista samanlajin elukoista (ainakin meistä ihmisapinoista) samankielisiä.

Evoluutiojärki ei olisi kuitenkaan samanlainen kuin ihmislajin kehittelemä tekoäly, so. tekojärki. (Mitä? Eivätkö järki ja äly olekaan sama asia? Ai jaa, ne ovat siis kuin kaksipuoleinen peili? Kumpi se on siellä takana?) Evoluutiojärki olisi ekojärki, luomua.

Jos evoluutio olisi kaikkialle levittäytynyt, aineeton, mutta silti evoluutiokehitystä rationaalisesti ohjaava järki tai äly, ei se ihmisen haltuun olisi sitä ominaisuutta luovuttanut. 

Evoluutiojärki tekisi hidasta, kokeilevaa työtään meistä tai muista mailla ja vesillä mönkijöistä välittämättä. Niistä ja meistä siis, jotka sen työmaata olisivat. 

Evoluutio ei olisi järjestä tehnyt työkalua jolla tuhota omaa elonalustaansa. 

Ehkä evoluutio olisi pyöritellyt hetken järkeä käsissään ja havaittuaan sen vaaralliseksi kokonaisuudelle, nakannut sen ajattomuuksien roskatunkiolle. Tai keittänyt tulivuoren laavassa tuhkaksi.

Ilman järkeä/älyä evoluutio on osoittautunut toimijana tyhmäksi möllykäksi päästäessään yhden, aikanaan vielä hallittavissa olevan lajin, ihmisapinan, kurvaamaan ohitseen. Se on kertakaikkiaan uinahtanut kriittisellä hetkellä. Päästipä se sen saatanan jopa peukaloimaan evoluutiota itseäänkin seurauksin, joita näemme jo kaikkialla.

Evoluutio oli ennen ihmisen aivojen kasvua elonkehän kokoinen yritys-erehdys-kuvio valtavine takapakkeineen ja kehitysloikkineen.

Evoluution hitaissa, miljoonia vuosia kestäneissä prosesseissa kuoriutui sitten niitä evoluution kukkasia joita kukaan tai mikään ei älynnyt edes ihailla tai kauhistella ennen ihmislajin pään turpoamista. Kaikki oli vain, eikä niillä ollut minkään valtakunnan tarkoituksia.

Tuli sitten Homo sapiens ja tuiskahti ylimieliseen tapaansa miljardeja vuosia vanhalle evoluutiokehitykselle, että kaikella on tarkoituksensa oltuaan itse paikalla vasta 60 000 vuotta. Mitä röyhkeyttä!

Miljardeja vuosia kauneuta, rumuutta, kauheutta ja elämisen iloa riitti, mutta vasta ihmisaivot niitä alkoivat nimillä ja tutkimuksin hahmoitella ja kaavoihin kangistella, pipeteillä lasiputkiin tiristellä ja viisastella niiden ominaisuuksilla. Eikä suinkaan evoluution jatkumisen hyväksi, vaan vain oman lajinsa kukoksi tunkioille kohoamisen edistämiseksi. Samalla evoluution mitätöimiseksi koska lajimme havaitsi, että ei evoluutio anna arvoa yhdellekään lajille, ei maalle ei merelle, ei puulle ei kukalle varsinkaan ohitse jonkun toisen.

Minä olen paras, sanoi Homo sapiens ja röyhisti rintaansa niin, että ensimmäinen sen aiheuttama sukupuuttoaalto lähti käyntiin. Sen jälkeen sukupuuttoja onkin sitten riittänyt. Nyt on jo kuudes menossa, ehkä seitsemäskin.

Kun evoluutio oli vielä ihmisestä vapaana toiminnassa ja jos joku alkoi ryövätä elintilaa itselleen enämpi kuin maa kesti, se sysättiin tavalla tai toisella syrjään. Tai jätettiin kuolemaan nälkään omille, autioiksi syödyille plantaaseilleen kunnes miljoonaiset vuodenkierrot jälleen panivat paikat vihertämään ja eliölajit monimuotoistumaan. (Tai siis kukaan tai mikään ei varsinaisesti jättänyt, se oli sen lajin omaa syytä; sai mitä tilasi.)

Kun evoluution tähän astiset tuotokset, miljöön, luonnon monimuotoisuuden, sen tuottamat ruokavarannot, kylmät jalometallit, ilman ja veden oli tämä pedoista ahnein, Homo sapiens, selvittänyt ja ottanut käyttöönsä, on evoluution kokeilujen tuloksissa ja niiden rippeillä tarkoituksensa vain luontodokumenteissa joiden äärellä tämä sama laji yksinään taputtaa karvattomiksi sheivaamiaan raajojaan. 

Eikä se sheivaaminenkaan edes ole evoluution tarkoitusperien mukaista kuten sheivaamattomuus olisi.

Mutta pian käy tällekin lajille niin, että se saa sitä, mitä on tilannut. Suuri harmi vain, että siihen tilaukseen on lajimme tyypilliseen tapaansa sisällyttänyt kaiken muunkin elollisen tuhon: Koska Maa-planeetta ei taipunut ohjaukseen on senkin tuhouduttava. 

Tätä ennakoi jo Hitlerin viimeiset puheet oman kansansa kohtalon kytköksistä egoonsa ennen omaan ohimoon laukaisemista.

17.06

Rakentelin mökille kaasujiäkuapin alle tasokalusteen, 120x60x80, kaksi ovinen. Ovien saranat ja vetimet vain puuttuvat, ehkä se pitäisi myös mualata.

Rakennellessa mietin vajavaisia kuten aamullakin.

Putinrottakaan ei ole evoluutiokehityksen tulos vaan ihan ihmislajin itsensä sille antamin mahdollisuuksin rakentunut tuholainen. Kuin Frankesteinin hirviö jolta puuttuu vain hiusrajasta haavaommelten kuvioinnit.

Putinrotta on lajimme rakentaman, aina käynnissä olevan hirviökoneiston ulossylkäisemä klooni. Stalinin ja Hitlerin tähteistä koottu hirviöhybridi. Vähän vajaa, eikä ihan niin suuriin lukuihin tuhoamisessa yltävä kuin esihahmonsa, mutta riittävästi nykytarpeisiin kuitenkin. Ja kun tälle hirviölle on asennettu vielä omakohtaiset laukaisukooditkin, niin kyllä se sillä päihittää menneet teurastajasuuruudet jos omat antavat sen päästä niitä näpelöimään nurkastaan, jonne se on nyt joutunut.

21.34

Luen jälleen "lohdukseni" Yuval Noah Hararin Homo Deus, Huomisen lyhyttä historiaa.

Koetan kuitenkin ajatella ihan muuta, kuin huomisen lyhyyttä. Vaikka sitä, kuinka maailma olisi aivan toisenlainen jos olisimme jääneet viidakoihimme kuten serkkumme bonobot. Jos Homo sapiensin kehitys olisi tyssännyt aivokurkiaisen surkastumiseen jonkin ruton seurauksena olisi sotaisan lajin kokeilukin loppunut siihen.

Bonobona olisi ihmisapinoiden paljon parempi olla kuin vaikkapa Ukrainan aroilla metallimonstereiden sisällä liipaisimista painelemassa ja murskaamassa elävää, omansa kaltaista lihaa ja luuta ja valmista asuininfraa. 

Olisi minunkin ihan hyvä olla bonobo vaikka en olekaan Ukrainan aroilla tappamassa. On tuskallista seuratakin sitä järjettömyyttä jolle ei päätöspamausta ole vieläkään ammuttu. Ja kun se pamaus pitäisi tapahtua Moskovassa, Kremlissä.

"Kääpiösimpanssien eli bonobojen keskuudessa asiat ovat hiukan toisin. Bonobot käyttävät usein seksiä jännitteiden lieventämiseen ja sosiaalisten siteiden lujittamiseen. ... .... .... Kun kaksi toisilleen vierasta bonobolaumaa kohtaa toisensa, apinat osoittavat ensin pelkoa ja vihamielisyyttä ja viidakko täyttyy ulvahduksista ja kirkunasta. Pian toisen lauman naaraat kuitenkin ylittävät ei-kenenkään-maan ja kutsuvat vieraat simpanssit rakastelemaan sotimisen sijasta. Kutsuun yleensä suostutaan ja muutamassa minuutissa potentiaalinen taistelukenttä vilisee bonoboja, jotka harrastavat seksiä lähes kaikissa kuviteltavissa asennoissa, muun muassa pää alaspäin puusta roikkuen." (Harari)