Pvk-merkintöjä

11.6.2016 Lauantai

Kuhmossa  ½10. G meni kentälle, P ja E potkivat palloa muuten vain kesäkelisessä jääkiekkokaukalossa. Minä yritän ottaa torkut autossa jonka pysäköin kaupungin varikon peltihallin edessä olevaan ruutuparkkiin. Koko alue onkin nyt täysi autoista ja kentällä jykältävät tulevaisuuden toivot ja huomisen huligaanit. Kävin äsken kierroksen hallin ympäri. Sen varjon puoleiselle sivulle on kasattu urheilukenttien rojua. Tuuman paksuista plexilevyäkin on pinoissa melkoiset kasat. Lie jotain katsomojen suojavarustuksiin kuuluvaa materiaalia, mutta jo niistä, huolimattomasti läjätyistä arvokamoista voi laskeskella, mitä urheilu kuntien veroeuroissa tarkoittaa. Lie sen väärti sitten?

Päätä on särkenyt pirullisen lujasti eilisestä saakka. Autolla ajaminen ei ainakaan lääkettä siihen ole. Tästä pitäisi viiden tunnin kuluttua sitten jaksaa Nurmekseen ja sitä tietä Unimäkeen. Jos kipujen sietokynnys olisi matalampi, ei olisi puhettakaan auton rattiin asettumisesta sillä ihan silmiä täpästää. Kuhmoon tuli 105 km Kaitaansalmen kautta ja kai se sama olisi ollut Sotkamonkin suunnasta. Viimeksi olen ajanut tänne polkupyörällä kun läksin Venäjälle. Siitäkin on jo toinen kesä kulumassa.

Iltamyöhällä Unimäessä

Paha oli ajella, mutta tiällä ollaan. Nurmeksessa pysähdyttiin jäätelölle. Kaupassa sattui olemaan sydänyhdistyksen kahvitarjoilu. Jututin sydänmummoja. Niillä olisi juttua riittänyt kun sanoin käyneeni syntymässä Nurmeksen vanhassa puusairaalassa. Sanoivat sen tontin olevan nyt aution ja odottavan uutta rakennusideaa, mutta taitaa se saada odottaakin vielä toiset parikymmentä vuotta entisen purkamisen jälkeen.

Haettiin Eve tullessa lisähilskajaksi. Osa muksuista meni aittaan nukkumaan, P kamusi yläparvelle ja oli jo unessa kun äsken kävin vilkaisemassa. Aitasta kuului vielä jylske, mutta en jaksa enää komennella; ei itikoilta siitä hermot mene.

Yritän asetella särkevän kalloni tyynylle. Jospa pakotus yön aikana heikkenisi, että kykenisin huomenna askareisiin.


12.6.2016 Sunnuntai

Klo on jo 23.30. Viime yön unen pituus oli liki 9 tuntia ja päänsärky oli poissa kun heräsin. Ei edes jälkiturtumusta ilmennyt koko päivänä.

Aurinkoinen, mutta kovatuulinen ilma.

Aamulla iso kattilallinen puuroa, päivällä kotona valmistettua makaronilöaatikkoa ja iltapalaksi leipää sun muuta hörtöä. Kakruille ruoka maittaa, sillä koko ajan ne ovat puuhastelleet omiaan ja ravanneet pitkin pusikoita, hyppineet tramboliinilla, ja kun keksivät kiikussa keinuessaan uuden lajin, crocs-kengän potkaisuheittokisan, niin siinä kisassa taisi kulua useampikin tunti. Niin ja kun mentiin kauppa-asioille, ne halusivat jäädä kylän koulun kentälle kokeilemaan siellä olevassa isossa keinussa samaa hommaa ja tulivat sitten kävellen pois kun en halunnut jäädä omien hommieni takia sinne odottelemaan.

Käärin harsot kasvimaan yltä pois. Potussa ovat muutamat varret jo nupulla ja mansikoita pitäisi kukkamäärästä päätellen tulla ihan mukavasti. Kasvihuoneenkin vihreys on edistynyt ja taitavat kurpitsoista ainakin muutamat sukeutua kituliaan alun jälkeen jonkinmoiseen kasvuun. Herne on hypännyt myös mullasta ylös, mutta mitenhän käy avomaakurkkujen? Lanttuja harvensin ja kitkin rikkakasvit pois. Mullasta nousi melkoisesti mäkäriä kinttuja ja käsiä järsimään. Paarmojakin esiintyy runsaasti.

Pääsky on onnistunut räystäsalustouhuissaan ja taitaa siellä jo toinen puolisoista hautoa. Sinitiainen kantaa riukupönttöön ruokaa ja pois mennessään kantaa pokasten kakkapökäleet metsään; koskaan se ei tiputa niitä pöntön juurelle maahan niin kuin rastaat pesistään. Se lienee vaistomainen varotoimenpide maassa vainua vetävien petojen varalta vaikka ei edes lumikko mahtuisi pöntön reiästä poikasia nappaamaan jos se yleensäkin olisi kiipeilevä saalistaja. Punatulkkuja ottaa pattiin kun en enää ruoki niitä.

Aamulla varhain käveli reipas nuori nainen ohitse. Jututti siinä hetken kun olin kitkemässä lanttuja. Kysyin, onko Luikkokankaan polku metsänmurhaamisen jäljiltä vielä kuljettavassa kunnossa ja se sanoi, että kyllä siitä pääsee. Itse en ole vieläkään kyennyt käymään siellä, sillä niin ottaa sydämestä jo, kun entisen petäjikön latvat eivät ohitse ajaessa tielle näy. Luikkokangas on merkinnyt niin paljon elämässäni, ettei sanoin kuvata voi.

Hakkasin vähän pölkkyjä pieniksi ja pinosinkin yhden kasankulman. Pitää laittaa muksut huomenna kärräämään liiteriinkin niitä.

Niittämistäkin on, ja alun hankaluuksien jälkeen uusi siimaleikkuri on toiminut tyydyttävästi, mutta paljon se kyllä narua kuluttaa. Eikö siihen  voisi sinkkivaijerin laittaa niin kestäisi sakeammassakin korsikossa?

Amerikan Orlandossa kohtalainen massamurha jälleen. Joku kävi asein lajitovereidensa paheellisia orgioita hajottamaan ja kymmeniä siellä on surmansa saanut. Se teloittajakin. Presidenttiehdokas Trumb saa vettä vaalikoneistoonsa tästäkin verityöstä. Mutta montako sataa turvaliivipakolaista hukkuu Välimereen ilaman otsikon otsikkoa tällä välin, kun Orlandon murhien parissa media mässäröi? Ja vaikka päämurhaaja, Al-Assad tiedetään ja tunnistetaan, ei hänen kansanmurhakampanjalleen pistettä panna.

13.6.2016 Maanantai

Illalla Knissa

Eve tuli mukana tänne. Oltiin tuossa neljän maissa kotona ja heti piti ruuan laittoon ruveta. Tekaisin P:n avustaessa pottumuusia kanakastikkeella. Kaik män vaikka ei mikään pieni annos ollut. Illanpäätteeksi E:lla jalisharkat ja sitten saunottiin. Remppahommiin en tälle pvlle ehtinyt. Nyt väsyttää ja kun vielä tuo päänsärky alkoi tulomatkasta uudelleen...

14.6.2016 Tiistai

Aamuhommikseni myykäsin ja listoitin alkovin viimeisenkin ikkunan. Seuraavaksi sirkkelöin kaikki kannatinosat varaston hyllyihin ja komensin kakrut kaveriksi kokoamaan niitä. Melkoinen palapeli sekin, ja kun lopuksi vielä kevensin kannattimia jyrsimällä reiän kainalotukeen, niin koko pv siinä touhussa meni. Huomenna ruuvaan kannakkeet varaston seinään ja vielä hyllylautojen fuukaaminen ja rekkaaminen. Ruuveja kuluu paljon eri pituisia, mutta onneksi niitä saa kilotavarana ja kiloon mahtuu aika monta. Jos olisi kunnollinen verstas niin mitä kaikkea tarpeellista sitä höyläilisikään.

Nyt on ilta. Petoksen viimeinen jakso katsottu; paha sai sittenkin, ainakin jonkun osalta, palkkansa, mutta pääroistojen päämäärissä hanakasti avustaneet johdateltavimmat kävelivät vankilaan. Niin kuin oikeassa elämässäkin. Paljon oli käsikirjoitukseen ja toteutukseen saatu mahtumaan myös haperoa toimintaa.

15.6.2016 Keskiviikko

Hyllyt valmiina. Puoli päivää meni ensin asioita toimitellessa ja penakoiden ruokailuista huolehtiessa. Mutta teinpä sitten nyt illasta myöhempään, eli saunoin vasta kun klo naksutteli 23:a. Väsyttää aivan lahjattomasti. Yritin lukea, mutta mitästä sitä tyhjää.

Uutiset tuovat tupaan murhia, tappoja ja maailman taloushuolia. Usassa Trumb teki ennusteiden mukaisesti omanlaistaan politiikkaa Orlandon murhilla ja kiilaa Hillarya kovasti syrjään. Jos edustamansa linjan mukaan tästä paskaläjästä presidentti tulee, niin selvää on vain se, ettei amerikkalainen kansakunta kummempaa ansaitsekaan. Kuka kärsii, niin sehän jää aina näissä kuvioissa selvittämättä. Voi olla myös niin, että kansankosiskelussa sumuttajien periesimerkki Putin ja kauhukabinetista karannut, mutta yhtä häikäilemätön vallantavoittelija Trumb kaulailevat hyvinkin pian sekä Kremlin kutsuilla että Valkoisen talon valkeiksi kalkituissa saleissa.

Alan muate!