Päiväyksestä voisi leikkiä numeroilla. Tai ennustaa ja huuhailla jotain.
Alkovi ja varasto valmiita. Ihan nättiä tuli vaikka joku laipionmutka harmittaa kun ei tullut kiilanlirua lyödyksi koolauksen alle. Nyt kun rahat riittäisivät muihin yläkerran huoneiden tarvikkeisiin niin voisivat pojat vaikka muuttaa sinne ja ruveta leikkimään itsenäistymisen kanssa.
Gaiukselle nousi kuume nyt illasta ja päätä särki, nukahti heti kun petilleen könysi. Pieni se on poika vielä, ajattelin kun äsken punaisena hehkuvaa poskea kävin silittämässä. Juhannusaattona täyttää 9.
Unimäessä iltapvllä. Toin Eveliinan kun sillä on sirkusharkat klo 17. Lämmitän kylvyn ja lähden kohta jatkamaan Suonenjoelle. Pitää peräkärry ottaa mukaan sillä tekaisemme Eskon tallissa savupiipun saunaan. Rautakaupassa sellainen maksaisi jatkopätkineen 700, mutta koska Eskolla pyörii peltitarpeita ja palovillankutjuja tontinnurkissa, pääsemme hilaamme hintaa murto-osaan siitä vaikka ajamista tuleekin. Tojotanrottelon perä kyllä huutaa ja paukkaa siihen malliin, että taitaa loppusijoitus häämöttää sille. 25 vuotta se tietä onkin niellyt, että kai se aika on.
Suonenjoella ja vettä kaataa taivaan täydeltä kun sen homman yöllä aloitti. Kastuttiin kunnolla kun paljaalla kentällä koko pv peltiä ja rautaa pokattiin, hitsattiin ja niitattiin. Nyt, kun klo alkaa lähennellä iltakymmentä on parimetrinen, satakiloinen torvi paikoilleen asentamista vailla peräkärryyn sidottuna ja olen lähdössä Unimäkeen ajelemaan. Esko on vielä saunassa vävypoikansa kanssa joka on käymässä Hesasta. Eskon tytär lähti Kuopioon viemään muualla asuvaa äitiään päivystykseen. En olekaan nähnyt S:aa kuin pikkutyttönä parikymmentä vuotta sitten. Se on Sonjan kanssa samanikäinen.
Uutisissa on ollut Vihdin poliisiampumisesta juttua. Eskon veli asuu Vihdissä ja siksikin se on nyt täällä puheenaiheena kun skypettelevät keskenään.
Eilenillalla kävin Hangan lavalla humpalla. Sieltä ei ihmeitä ajateltavaa tarttunut. Ranea ja Akia näin joiden kanssa juteltiin jonkin aikaa R:n asuntoautossa lähtiessä. Pehkonenkin siinä käväisi. Se oli tyttärieni opettajana aikoinaan; siltä on mies monta vuotta sitten kuollut syöpään; pieniä ovat olleet lapset vielä siinä vaiheessa heillä. Taitava tanssinharrrastaja hänkin.
Väsyttää valtavasti, että mitenhän jaksan ajella.
Perkele mikä päänsärky koko päivän. Toisaalta ei haittaa sillä minkään ulkohomman tekemisestä ei olisi juuri mitään tullut kun on satanut koko ajan. Jään vielä yöksi, jospa se huomiseen ilmanalan märkyys ja pääni särky asettuisivat.
Tojotanrottelon perän ääni on aivan hirviä, vieläköhän Kniin pääsen?
Päivä pilalla heti aamusta vaikka päänsärky onkin ohitse ja aurinko paistaa: Alapuolisen vanhanmetsän pienelle saarekkeelle rummuuttivat lavetilta metsäkoneen ja niin alkoivat nekin viimeiset satojen vuosien ikäiset kuuset maata kohti kuolemaansa taipua. Tekisi mieleni mennä ja pieksää nuo puidenmurhaajat, mutta nehän vain puolustautuisivat kuin natsien murhatöihin ryhtyneet, että hehän tekevät vain työtään, että muualla ne syyllisen eli käskijät ja hyötyjät ovat. Ja kun asiaa loppuun saakka pohtii, pieksäjän nyrkki kääntyy myös itseäni ja meitä "tavallisia" kansalaisia päin sillä yhtä syyllisten sakkia tässä ollaan kulutushimoinemme.
Mutta tuskainen suru on rinnassa suuri. Nuo kuuset, jotka tuolla yksi toisensa jälkeen murskaantuvat tunteettomien koneleukojen puristuksessa rumiksi läjiksi niin kauan koskemattomana säilyneeseen sammalikkoon ovat olleet silmieni nähtävillä niin kauan, kuin olen täällä pallon päällä palloillut.
Järkyttävä ajatus, totuus: En enää koskaan aamukahvilla istuessani näe kärpästen paskojen täplittämän tuvanikkunan lävitse noiden kuusien latvojen huojuntaa tai tyvenellä vakaina seisovia runkoja.
Minkään tekeminen ei nyt huvita. Lähden rummuuttamaan Kniin!
Juuri ja juuri pääsin pihaan. Tojotanrottelon perä oli niin tulinen, että sen päällä olisi lohen voinut paistaa. Ei mahda enää tuohon nelivetomalliin edes hajottamoilta peräsiltaa löytyä. Jaksanko edes ruveta etsimään kun sen tietää, että vaikka sen muutamalla satasella saisi, eivät kustannukset siihen pysähdy; on se paikoilleenkin saatava, saatana!
Eilenillala puhelimella minua tavoitelleet olivat olleet Hesarin toimittajia, Heleena Savela ja John Wordward. Olisivat kysyneet julkaisulupaa blogistani löytyneeseen Säämäjärven myrskyisään valokuvaan kun siellä on tapahtunut vakava veneonnettomuuss jossa hukkuneita lapsia on toistakymmentä. Sähköpostissa oli sitten selitys, että he julkaisevat sen kuvan riskillään ilman etukäteislupaani. Ilmoitin, että asiassa ei ongelmaa. Jonkun rahasummankin maksavat siitä. Puutarhuri toi töistä tullessaan tuoreen Hesarin ja kuvani näkyi olevan murheellisen uutisen kylkiäsenä.
Eskon kanssa oli puhelimessa juttua Tojotan kohtalosta ja se kohta soitti takaisin ja sanoi, että S.joella olisi romuttamolla sopiva takasilta, että varaako hän sen. Maksaa 150. Sanoin, että varaa, mutta nukutaanhan yön yli ja mietitään.
Nyt olen niin poikki, että alan muate mielessä lapsuuden tantereiden viimeiset kuuset jotka tämän päivän aikana surmansa ovat teloittajiensa teräksisissä kynsissä saaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti