Väsyttänyt koko pvn. Lonkkaa pakottanut aina jalkateräkipuiluihin saakka. Pyykkäsin Unimäessä nuhjaantuneet työvaatteet, ja muutakin sieltä. Pyyhkeitä muunmuassa. On ilmakin semmoinen, ettei se itsekään tiedä ollako vai eikö olla.
Rupesin siivoamaan yläkerran huoneita isommista rakennuspölyistä ja se yksi huone, keittiö, joka on jo melkein valmis, pitää laittaa niin, että sinne mahtuu nukkumaan vkonloppuna saapuvista vieraistamme muutama.
Pojilla viimeinen pv koulussa., huomenna todistusten jako ja sitten kesälaitumille, hus!
Elias sai kesätyösetelin ja aikoi perustaa kaverinsa kanssa pikku palveluyrityksen, ruohonleikkuuta yms. sen jyvitykseksi.
3.6.2017 Lauantai
Viime yönä kirjoitin kaikenlaista. Mm. D:lle pitkän sähköpostin. Se 28-osainen tarinanjuonne on alkanut kummittelemaan aivoissani. Toisaalta jos puristaisi kunkin tarinan yhden liuskan mittaiseksi, niin eipä se kummoinekaan opus olisi. Mutta sisältöhän se ratkaisee tarinoissa aina, ei sivujen lukumäärä. Jokohan löytyisi valokatkaisijakin...
Pojilla koulunkäynnistä jälleen laadukkaat arvosanat. Viivaa vaille ysin keskiarvolla jatkaa jokainen. Eliaksellakin neljä kymppiä, viides oli hilkulla, mutta viimeisestä matikankokeesta sai 9+:n niin siksi "vain ysi". Sitä poika vähän harmitteli. Paulus toi tälle keväälle hymypoikapatsaan, eli se on jo toinen pysti sitä lajia. Kunhan Gaius seuraavaksi pääse parin vuoden päästä kuudennelta, niin varmaankin tuo sitten sen kolmannen.
Olihan nuo liikuttavat juhlallisuudet koulun isossa salissa. Opettajillekin tulee onnistumisentunne vahvana kun oppilaat menestyvät.
Sitten menikin loppupv myöhälle iltaan siivoillessa ja paikkoja järjestellessä. Pyykkikonekin rullasi monet tunnit. Onneksi tuli kuivempi ilma niin voi ulos pyykkinsä ripotella.
Nyt siis väsy. Alan muate.
5.6.2017 Maanantai
Eilen tulivat kambodzalaissuomalaiset vieraamme. Meni myöhäiltaan heidänkin kanssaan kuulumisia kerratessa ja muistellessa elettyjä elämiä. Pitää olla erikoisen hyvillään siitä, että on saanut tutustua heihin. Varsinkin pojille tämä tuttavuus on elintärkeä koska heidänhän se tulevaisuuden moni"kulttuurisuus" tulee kaikkine kirjavine kuvineen olemaan enemmän kuin totta. Meillä oli illan mittaan New Jerseyhinkin yhteys videopalvelimen kautta. Siellä vierainamme olevan perheen isosisko touhusi lapsensyöttötouhuissa ja mies imuroi. Ihan oli kotinsa kuin missä tahansa, vaikka jossakin Suomessa. Tällaiset yhteydet herättävät lukemattomia mielleyhtymiä suuntaan jos toiseenkin.
Minulla oli verikokeet aamulla ja jo iltapvllä olivat niiden tulokset omakannassa. Kolesteroli oli puolen vuoden kevyen ruokavalion ansiosta laskenut normaalinrajoihin, mutta sokeriarvot pysyneet edelleen samalla, hieman koholla olevalla tasolla. Ei kuitenkaan kuin nollapilkkujotain-verran keskiarvosta, etten siitä kyllä ala nyt huolta kantamaan vaikka siellä tähti olikin, että "seurattava".
Kun vieraat lähtivät, pesin kevyellä ohjelmalla heidän liinavaatepyykkinsä joka nyt ei ainakaan likaantua kerennyt. Mutta kun tapa on. Ulkona kuivuivat tuulessa nopeasti ja sai sitten laskostaa kaappiin, ja osan tietenkin takaisin sänkyihin.
Puutarhaa laittelin. Kasvihuoneesta mullat tyhjensin ja seuloin kompostimultaa lannoitteeksi. Pintamulta ei riittänyt joten pitää vissiin hakea ainakin 5 säkkiä lisää. Ja ne tomaatin- ja kurkkujen taimet.
Pienimmänkin omppupuun taimen siirsin ulos kasvihuoeesta jossa se talvehti. Terhakasti se 5 senttisen vartensa jo nostaa kasvun suuntaan.
Puutarhuri edelleen jaloistaan heikkona, että pitää kuskata töihin ja töistä pois. Milloinkahan menee tauti ohitse? Oudolta minusta se tuntuu, mutta kun kuumetta ei ole...
En jaksanut muuta laittaa ruuaksikaan kuin keittoja. Syötiin niitäkin, joita vieraille laitetuista jäi, ja joita jäi vielä huomiseksikin.
Tämäkin pv niin täystohinalla mennyt, että alanpa korsoomaan.
6.6.2017 Tiistai
Muurasin naapurin Arvon&Anelman grillin. Ensin piti entisen tulipesä hajoittaa ja vasta sitten liimata tulilaastilla uudet, tulenkestävät kivet paikoilleen. Meni siinä muutamatkin tunnit kaikkinensa.
Kaupankassalla ostoksia kassiin lappaessani viereisellä tasolla maksamassa olevaa äitiä odottava pikkuinen lapsi sanoi minulle osaavansa jo uida. Ja siitäkinhän mielenkiintoinen sananvaihto syntyi.
Jouduin jälleen miettimään, miten sitä pyykkiä jokaiselle päivälle riittää sillä tuas olivat ulkotelineen narut täynnä monenkirjavaa vaatetta. Mutta siinähän nuo tuli ripusteltua muiden hommien välissä, ja ruokiakin ehdin laitella. Monena mies eläessään kun jo päivässä kerkeää olla pyykkärin, tiskarina, kokkina, lastenkaitsijana, muurarina...
Paulus lähti Puutarhurin siskon kyydissä mummilaan. Poikien kavereita laskin päivän mittaan pihassa pistäytymässä kymmenkunta pojanhuiskaletta. Sisälläkin osa ravasi. Yksi jäi yöksi. Jos päivittäinen porina ja pörinä äkkiä lakkaisi, niin ihmeissään sitä hiljaisuutta kuuntelisi.
Hain Hommoojalta tomaatintaimia 4 ja kurkkuja 2, otin myös 2 kurpitsan tainta Unimäkeen. Mustaa multaa 5 säkkiä jotka tyhjensin jo kasvihuoneeseen. Sitten alkoikin olla jo päivä täysi, mutta vielä piti käydä Koutaniemellä loppuviikon muuraus-, maalaus- ja laiturinkorjaushommat katsastamassa. Siellä luonnonkivestä tehty grilli pitää ensin purkaa ja muurata sitten samaan kuosiin takaisin. Olikin se jo melkoisen loppuunpoltettu. Hain siis muurauslaastia rautakaupasta lisää ja panin jo joitain työkaluja kyytiin.
Kirjastosta varasin Veijo Meren Kuvitellun kuoleman. Siitä oli Ylen Kirjakerhossa juttua ja siksi. Mutta niin oli joku muukin kuunnellut ja kerkesi noutamaan ensiksi. Vuodelta 1974 se esseekokoelma on ja yhä vain lukijoita tavoittaa. Olen sen lukenut minäkin, mutta tuskin sellaisista kirjallisuustiivisteistä koskaan kyllikseen irti saa.
Kävin illan päätteeksi pyörälenkillä ja sattuneesta syystä kertasin tulomatkasta: "Pium paum, kehto heilahtaa, ja äiti lapsellensa laulaa. Pium paum, kukkii maa, ja kyyhky unikkoa rakastaa. Pium paum. Pium paum , viulut vingahtaa, ja sulho morsianta tanssittaa. Pium paum. Pium paum, vuodet vaeltaa, ja saapujia odottaa musta maa. Pium paum. Pium paum, tuoni tuudittaa, ja kyyhky unikkonsa omistaa. Pium paum. (Timo K. Mukka, Kyyhky ja unikko)
Joen rannassa, istuessani kännyköimässä mustikanvarvikossa ison kiven juuressa, lennähti kuuseen lintu. Luulin ensin sitä haukaksi, mutta kun se poistui, tunnistin sen lokiksi. Merkillistä siinä oli se, että kuusessa oli sen pesä ja pesässä toinen lokki hautomassa jolle käväisijä toi ilmeisesti ruokaa.
Nyt on jo myöhäinen eli toisen vrk:n puolella, mutta jokin askarruttaa enkä saanut unen päästä kiinni. Yritin lukea Mukkaa ja Kunnasta, mutta ei silti alkanut luomi luppasta. Ehkä nyt, kun tämän viimeisen lauseen tänne kirjoitan ilman sitä vihkossa käyttämättä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti