Aamulla kopeloin sängynvieruspöydältä kynää, kumia (ei ehkäisyyn) ja vihkoa, mutta käsi haroi tyhjää. Joku oli ne yöllä vienyt! Kirota pärskäytin, "perkele!" ja siihen heräsin. Vihkot, kynät, kirjaläjät ja sanomalehtien levällään reuhottavat sivut lattialla olivat tallella.
Puutarhurin synttärikahvittelussa meni koko pv. Vieraita kävi vielä iltasella ja kun liisteet oli pöydiltä korjailtu, olivat kaikki kypsiä kaatumaan sänkyihinsä.
30.8.2019 perjantai
Voihan pimpura mitä unia näytti!
Unen eroottiset kuvajaiset muuttuivat kuitenkin vakavahenkiseksi pohdiskeluksi monimutkaisista elämisenkuvioista, joihin biologisten mielihalujen noudattaminen poikkeuksetta johtaa.
Puutarhurin varsinainen synttäripäivä. Lähdetään sen tiimoilta kylpyläreissulle Imatralle.
Imatralla.
Kirjauduttiin hotelliin klo 20.30. Pojat yrittivät vielä rypemään, mutta allasosastot menivät pahimmoilleen kiinni.
Tultiin Kni-Kuopio-Juva-Puumala-reittiä. Yksi joutava mutkakin tuli matkaan koska Vitostien työmaan kohdalla ei kylttejä huomattu. Ajoimma sitten erästä mutkaista kyläpolkua Mikkeli-Puumala tielle. Puumalassa kahvilla ja kaupasta evästarpeita.
Muut korsaavat jo. Paulus katsoo telkkaria, mutta nuokkuu olohuoneen sohvalla siihen malliin, että urvahtaa sijoilleen.
31.8.2019 lauantai
Heräsin ensimmäisenä. Klo on ½6. Aamupalalle pääsee vasta kahdeksalta. Luettavaa en ottanut mukaan, että mitähän tässä muuta keksisi, kuin joutaviensa merkkaamisen vihkoonsa? Voisi lähteä tietysti käveleksimään. Hyvältä ainakin ilma näyttää.
Illalla
Merkkailen näitä kun toiset jo ovat unten mailla kylpylässä rypemisestä väsyneinä. Telkkaristakaan ei tule mitään katsottavaa. Nyt on kyllä lukemista. Löysin kirjakaupan alekorista Steven Lee Myersin Uusi tsaari-kirjan joka kertoo Vladimir Putinin elämästä olennaisen. Jättipokkarissa on sivuja liki 800, että on siinä käsille pitelemistä.
Hankittiin myös muuta: Paulukselle ja minulle lenkkarit, Gaiukselle ja Eliakselle hupparit. Puutarhuri kävi omilla ostoksilla eri liikkeissä. Evästelytarpeita haettiin Prismasta jonka katon alusen ravintelissa syötiin myös pizzat. Torilla juotiin kahvit ja syötiin jäätelöt.
Illan pimetessä kipinöivät rantatien varrellla närepölkyistä pätkityt jätkänkynttilät; väärä puuvalinta siihen hommaan. Venetsialais-ilta oli tekosyyksi kaljankittaamiselle valikoitunut. Joku bändi viritteli laitteitaan rekan perävaunusta tehdyllä esiintymislavalla. Ei jääty odottelemaan. Gaius etsi pokemoneja pimeydessä laukaten. Isommat eivät kävelylle edes lähteneet.
1.9.2019 sunnuntai
Aamiaisen jälkeen kävelyllä kovasti kulutetuilla poluilla.
Hotellista poistuimme ennen puoltapäivää. Ajoimme parkkiin kaupungille ja kävimme tutustumassa Kruunuvuoren puistoon ja Imatrankosken betonisiin voimalarakenteisiin. Kuohujen irtipäästelypäivä ei sattunut tälle viikonlopulle. Näin ne viimeksi 2014 kun tulin polkupyörämarssiltani Venäjän Karjalasta.
Nyt ajelemme Joensuun tietä kotia kohti. Puutarhuri ajaa. Vuorottelemme.
Radiossa kerrottiin jo aamulla Jukka Virtasen kuolemasta ja nyt tulee hänen muistokseen järjestetty ohjelmakokonaisuus joka kestänee pari-kolme tuntia.
Kolohan se kulttuurielämään Virtasen kaltaisen persoonan kohdalle jää vaikka aktiivisuus hänen osaltaan olikin jo aiemmin luonnollista tietään sammunut. Kuten oli äskettäin kuolleen Claes Anderssoninkin kohdalla. Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton. Jokaiselle sukupolvelle muovautuu omat merkkihenkilönsä. Mutta meille, andersonien ja virtasten aikalaisille, ei uusista ole tietenkään mihinkään. Yhtään merkittävän tuntuista nimeä ei nuljahda mieleen. Telkkarin ja radion ohjelmatkin ovat yhä enenevässä määrin pelkkää merkityksetöntä putousta.
Iltasella Knissa.
Reilusti yli puoli päivää matka Imatralta tänne kesti. Tullessa pysähdyttiin Joensuussa, käveltiin tori ympäri ja käytiin lähtiessä Noljakassa syömässä.
Yksi vaarallinen Audi-ohitus siltatyömaan kohdalla, eikä se moottoripyörälläkään kiilailija ruusua olisi ansainnut.
2.9.2019 muanantae
Unista en muista mitään, kerrankin. Sitä pohdin kuitenkin heräillessä, että millaista olisi kokea samanlainen, kiihkeä kirjoittamisenhalu unistaan, kuin kovimmillaan oli 1980-90-luvuilla. Silloin kynien ja vihkojen piti olla aina käden ulottuvilla yölläkin jos vaikka painajaiseen heräisin. Se oli henkilökohtainen selviytymisstrategia, joka luultavasti pelasti mielen täyteen pimeyteen nyrjähtämiseltä kun kaikki kaatui niskaan, omaan ja läheisten.
Elämäntapahtumia ei voi kokea uudestaan, ei edes, vaikka niitä samankaltaisina toistuisikin. Ihminen muuttuu, mieli kovenee, tylstyy, tuppiutuu vastaanottamattomaksi. Tai vähät välittää vaikka vuoret päälle rymähtelisisivät. Tokaisisi vain väsyneenä, että tuasko! ja uuvahtaisi niille sijoilleen.
Tosin tapahtuihan pari vuotta sitten jotakin, joka muistutti tragedioiden uusiutumisen olevan hyvinkin mahdollista, ja että niihin sittenkin reagoisi jopa pienellä paniikilla.
En lähtenyt vielä tänään Um. Rupesi illasta vettäkin satamaan. Sonjan työmualle kävin hakemassa K-raudasta ja Prismasta raskaan laatta- ja kiinnistylaastilastin. Olivat muka tarjouksessa. Taisi sinne yli 600€ sujahtaa jotka M siirsi tililleni maksamista varten.
3.9.2019 tiistai
Iltasella myöhällä Um.
Olin aamupvllä täällä. Käväisin työmualla, mutta en alkanut millekään sillä oli Kuopioon lähtö. Hanten kanssa sovittiin treffit Siiliin josta otin hänet kyytiin. Haettiin Paulukselle skootteri Jynkästä. Vein sen peräkärryssä H:n luokse Lapinlahdelle. Sovittiin, että Paulus tulee perjantai-iltana junalla ja saa opastusta mopon käytössä ja huollossa. H osaa opastaa niissä asioissa paremmin kuin minä ikinään. Kun huolto on tehty ja oppitunnit pidetty, lupasi H viedä mopon ja sen onnellisen (toivottavasti) omistajan kotiin. P on varmasti täpinöissään, mutta mistähän sen innostuksen niin äkkiä skootteriasiaan sai? Eilen käytiin ilmoittautumassa mopokurssille ajokorttia varten. Parisataa sekin kustantaa ja leimat ym. rahastajat päälle.
Luenpa uutta tsaaria nyt. Nukahdan luultavasti jo aloitussivuille.
4.9.2019 keskiviikko
Yöllä satanut vettä.
Kuutamolla pukivat oudot oliot marjapensaita asuikseen. Yksi sai vedettyä omenapuunkin laihan, matomaisen vartensa peitoksi. Puunkuoret vain rapsahtelivat haavoille kuin makkarapötky grillissä kun olio tunki itsensä puun ja kuoren väliin.
Ääntelinköhän unissani kun Vinha tuli tökkimään kuonollaan paljaaseen kylkeeni?
Ennen kuuden uutisia lukivat mietelauseeksi otteen Maon Punaisesta kirjasta. Luulin sen opuksen jo unohtuneen siksikin, kun tiedetään, mitä hirmuisuuksia Maon aikana Kiinassa tapahtui. Voisi jopa epäillä, että onko yhtään kirjaan valittua ajatusta itse diktaattoripuhemies kyennyt rustaamaan.
"Uimaan oppii vain uimalla", sanoo Mao, mutta ensinnäkin onko tuo nyt mikään suuri ajatus ja että montako sataatuhatta ihmistä päätä lyhempänä Kiinassa kävelikään, jos ei ajatusta erinomaisena pitänyt?
Yle voisi muutenkin tarkistaa linjaansa valintojensa kanssa. Tai ainakin valistaa ohessa, millaisen hirmun sanoja ääniaalloille päästää.
Voisivat Ykkösaamun lehtienluku-osiossakin jättää iltapaskojen siteeraamisen aivan äärimmäiseen hätään eikä ensimmäisinä niitä jamata. Lööppijournalisminlla ratsastavan median suosimista veronmaksajien kanavilla en minä ainakaan voi sietää vaikka niiden muutama pääkirjoitus sattuisikin olemaan asiallisesti esille tuotu.
Kyennevätkö nuoret toimittajat, jotka ovat nykyisenlaisella mediasonnalla journalismiin kiinni liisteröityneet, pohtimaan asioita kriittisesti? Kovasti tuntuu siltä, että toimittajien ammattikunnalta on kuohittu kriittisyyden munat kokonaan pois, sillä niin tuuleen hajoavaa tuhkaa heidän antinsa kuulijalle usein on.
Yhtään Hannu Taanilan eikä Eero Silvastin tapaista radioääntä ei enää koskaan saa kuulla. Eräs Pekka Juntti kolumnistina toisinaan herisyttelee, mutta vain muutamalla kolumnilla vuodessa. Niin myös Kari Enqvist, mutta liian ohuita ovat hänenkin ruikkaisunsa radioaaltojen musiikkikaaoksen sekamelskassa.
Joka päivälle pitäisi olla vähintään yksi muutaman tunnin mittainen, tiedolla ravittu asiapaasaaminen äänillä, joita todella haluaisi kuunnella. Varmasti niitä globaalin maailman kanavilta löytyisi, mutta ei tälle kielipäälle joka harmittaa itseäni suuresti.
Klinkkeröin LVV-huoneen lattian vanhoilla, 80-luvun laatoilla joita M oli jostain sukunsa ladosta löytänyt; hiirenpaskoja ja jyviä tipahteli laatikoista lattialle. Laatoista tuli nostalgisia muistoja joiltain työmailta jossa olin laatoitusta harjoitellut.
Nyt illasta tuli puhelu kaukaa lännestä. Tarkistin kyllä viimeksi ilmansuuntia ja taisi olla pikemminkin päinvastoin; kaakosta! Mutta kuulostaa komeammalta kun sanoo lännestä. Ja jos oikein isolla kirjaimella, niin nuljahtaa mieleen klassikot, joissa kerrotaan, että Länsirintamalta ei mitään uutta jne. Kaakosta tulee mieleen vain Kauko (Savossa Kaako) ja ehkä ruskea väri ja sen myötä kaakao.
Vireillä ollut asi on nyt allekirjoituksia vailla ja sitten sen voi joko haudata, tai alkaa riemuita niin, että tyrät rytkyvät. Tosin mitäpä riemuitsemista siinä olisi. Ehkä salaisesti pieni hyvänolon tunne, että joku näki minut niin luotettavaksi että teki sen minkä teki. Tässä en jahnaa asiaa nyt enempää, sillä lupaus sisältää vaitiolon tietystä rajasta eteen päin. Ja se raja on siis tässä.
Voi asiaa sivuten tietenkin pohtia, että voiko jonkun suvun elämä tosiaan päättyä niin, ettei geenirahtustakaan mistään löydy? Tai että niitä löytyy vasta sitten, kun kartoitustyö ihmisten sukujentutkimusten ja tieteen keinoin etenee sille rintamalle, ettei enää mikään jää piiloon?
Tulee mieleen Lilieros-suku ja oppilaitaan (meitä) kaltoin kohdellut kansakoulun opettaja Olle jonka suvun päätepiste on Kotkan Karhulan hautausmaalla eikä sieltä enää ikunaan nouse ketään kiusaamaan minkäänmoisen ihmiskuvatuksen muodossa. Vaikka kyllähän niitä riittää, kiusaajia.
5.9.2019 torstai
Klinkkeröin saunan lattian. Jako kävi harvinaisen hyvin kuten eilen LVV-huoneenkin lattiassa. Läksin lattiakaivon ympäriltä liikkeelle ja oli kuin olisi lattiarajat vuonna 1974 mitattu näille kymppikertaakympeille. Leikata ei tarvinnut yhtäkään laattaa.
Laatoittaessani muistan vuosi sitten vainajoitunutta kaveriani Eskoa jonka laatoitus- ja putkimiehen hommissa pykiintyneet kädet olen valokuvannut.
Nyt iltasella en jaksa tehdä mitään. Kävin saunassa, otin käestä kakkua ja nyt alan pätkälleni. Luen Putinin e.kertaa joka valottaa uskottavasti tuon Venäjän tarpeisiin erikoistuvan tyrannin kasvuprosessia.
Venäläinen mentaliteetti tarvitsee kovalla kädellä johtavan tsaarinsa, on Putin todennut. Vai onko todennut vain siksi, että kierolla mielipiteellään saa johtamistavalleen siunauksen aikalaisiltaan sekä lopulta myös historiankirjoittajiltakin?
"Venäjä tarvitsee kaulaansa pannan johon on kytketty sähkövirta."
Uskovatko venäläiset oikeasti tällaisen väittämän? Miksi sähköpantaa ei käytetä silloin, kun kansa käyttäytyy todella typerästi sotien ja ympäristökatastrofi-uhkien kanssa?
Vain silloin, kun kansa yrittää nousta kaulapannastansa lähtevän narun päässä kiristysotteella pitelijää vastaan voimavirta napsahtaa päälle.
Pikku Tappiselle ovat vapautensa venäläisetkin jälleen ilmaiseksi antaneet, jopa maksavat siitä, että se ruoskii ja kurittaa heitä.
140 miljoonaa venäläistä yhden Tappisen tanssitettavana! Jälleen kerran. Olisi pohjattomasti naurattava sketsi jos se sketsi olisi.
6.9.2019 perjantai
Iltapäivällä tuli työmaalle M:n sukuporukkaa. Yksi iso tukeva kaveri tempaisi minut syleilyynsä ja sanoi: Koulukaveri perkule! En kyllä olisi tuntenut jos kadulla olisi vastaan kävellyt. Näiden 46 vuoden aikana lie kävellytkin jolloin ei olla nähty.
KHH-laipion panelointi. Huonosti menivät pontteihinsa ja monesta piti sirkkelöidä alahuullos pois, että sain paikoilleen. Olivat eräästä konkurssiin menneen rakennusyrittäjän varastosta hommanneet, niin laatu oli mitä oli. Mutta katossa ovat eivätkä maksaneet paljoa. Kun katon maalaa, niin uudesta käypivät.
Illalla trelaisen kanssa keskustelu mesessä.
Olkapään kivut ovat edelleen sietämättömät.
7.9.2019 lauantai
Ylös jo jälkeen viiden! Puurot on syöty ja kahvia juotu. Katselen vielä hetken ikkunan takaisia, vaatimattomia näkymiä: tikka kaivelee automaatilla, löytää jyvän ja siirtyy särkemään sen automaatin seinään jossa riman välissä roso. Trampoliinin verkon sisälle on yön aikana kertynyt perhosia joita pientäkin pienempien lintujen parvi käy niitä nokkimaan. En tunnista lajia. Pienempiä ovat kuin pajulinnut, mutta eivät yhtä pieniä kuin viime viikkoinen peukaloinen saunan pilkepinon piällä. Vaalea mahanalunen ja tikkunokka, pyöreät, tapittavat silmät.
Pitää lähtä työmualle. Aloitan pesuhuoneen seinien laatoittamisen. Vähän arveluttaa, että jos en osaakaan. Laatat ovat isoja, 25x40.
Illemmalla Um
Hyvin se laatoitus homma eteni, paria riviä vaille sain tehdyksi kaikki seinät.
Tänään kuulin, että Rossisen V on kuollut viime joulun alla Iisalmessa. Melkein kysyin kertojalta, että oliko muistovärssyksi pantu "vittu pillu persereikä/siinä meijän isämeitä". Sen muistin heti kouluajoilta V:n rukouksena. V oli siis myös samalla luokalla kansakoulussa ja kuolemasta kertojana eilinen kaveri joka koulukaveriksi esittäytyi. Eli eipä ole siltä luokalta jäljellä enää kovinkaan montaa tyyppiä.
Jos saunomisen jälkeen Ilvekselle?
Valkeapaitainen tuli uniin vinon kirjepinkan kanssa ja sanoi, että alapa kirjeitä rustailla, sultahan niitä lauseita löytyy. Kuorissa oli valmiina nimet ja osoitteet, joita en kuitenkaan osannut tulkita. Aloinpa sitten keräilemään ympärilläni leijuvia lauseita, kappaleita ja kohta jo kokonaisia, valmiiksi kirjoittettuja (kirjoittamiani?) lehtiöitä joita tungin kuoriin ja paketoin ne puotinarun kanssa tiukoiksi levyiksi jotka sitten annoin takaisin Valkeapaitaisen ostoskärryyn jonka hän oli sillä välin jostain hakenut. Uni päättyi suonenvetokohtaukseen joita olin humpalta tulon jälkeen kokenut jo monia, tullessa pysähtyenkin niiden takia. Lakkasivat vasta, kun hilipasin alasti kaivolle ja kaatelin jääkylmää vettä alaruumiille muutamat sankolliset. Pidin myös jalkoja kylmävesiastiassa jonkin aikaa.
Ilveksellä oli todellinen ryysis. Tanssin liki kaikki pelit kahdeksasta yhteen, että ei mikään ihme, jos jalat rasittuivat ja suonenvedot olivat kaameita, oksettavia.
Kesän humpallukset ovat Kuopionseudun lavojen osalta siis ohitse. Hojossa ehkä joku vielä, mutta se paikka ei oikein huvita. Mukavia tuttavuuksia tuli ja entiset ikään kuin vahvistuivat, vaikka eihän niistä tietenkään kestoystävyyksiä useinkaan siunaannu. Jos eletään ja viitsitään vielä seuraavanakin suvena humpaltaa, niin nähdäänpähän sitten.
Iltasella
Koska en aamulla saanut nukutuksi kovin pitkään, aloin hyödyllisiin hommiin. Perkasin kaikki mansikkapuskat rönsyistä ja muusta rosolehdestä ja korjasin sipulisadon kuivuuhäkkiinsä uunille. Sipulipenkeissä oli aika paljon kukkavarsia, ne jätin vihertämään sillä ovat niin hassun näköisiä. Ja sitä paitsi näin yhtenä päivänä, miten jokunen pikkulintu kävi niistä syötävää etsimässä, ehkä löysikin. Vai söikö peräti kukkaa itseään joka ei vielä ole siemeniksi ehättänyt?
Ajelin lopuksi siimaleikkurilla nurmikoita joiden sheivaamiset ovat jääneet viime aikoina rästiin. Mutta eipä niillä täällä olekaan mitään aikataulua eivätkä sängenmittaa naapurit mittaile. Aina vain parempi, mitä epätasaisempi ympäristö ihmishoiteluiden jäljiltä säilyy. Sellaisessa ympäristössä viihtyvät luontokappaleet; kiärmeet ja muut mukavat eliöt. Keräsin ruohonsämpettä komposteihin ja huussin alle hajusiepoksi jonkin verran.
Oli sitten mukava mennä saunaan köllöttelemään. Jalkoja ei enää vedellyt suuntaan eikä toiseen. Eikä käteenkään...
Kuulin, että Pauluksella on joku skootterityttö, Julia, uutena kaverina. Olivat käyneet elokuvissa ja tyttö tehnyt Pauluksen hiuksiin rastat (tuli kuva). Syy skootteri-innostukseen oli siis siinä. Ihan hytkäytti isän mieltä tämä uutinen. Miellyttävällä tavalla siis.
9.9.2019 muanantae
Unessa romahti ikiroudan sulamisen takia Siperia pois kartalta. Maapalloon jäi vain valtava, musta aukko josta nousi höyryä ja lepakoita. Putin puristeli aukon reunalla tuskaisen näköisenä muniaan kun kansanjoukot läksivät liikkeelle kaikkialla kautta suuren Venäjän maan.
Siperia unen juonteet johtavat Uusi tsaari kirjaan. Uutisissa toistetaan myös Venäjällä meneillään olevista vaaleista sekä niihin liittyvistä mielenilmaisuyrityksistä.
Yrittivät viime viikkoina nousta kapinaankin kansalaiset siellä, mutta kaulapantaan johdettiin jälleen sähkö eikä siitä sen kummempaa vieläkään syntynyt. Putinistit siis "voittavat" vaalien enemmistön, mutta oikeellisuudesta tuskin voi olla samaa mieltä.
Kun aika on, Putininkin on hävittävä. Käykö seuraava vallanvaihdos niinkään sutjakkaasti kuin perestroikan jälkimainingeissa Jeltsinin noustessa tankin päälle lukemaan julistuksiaan?
Meillä täällä persujen (Halla-ahon ja -laistensa) voittokulku jatkuu ja se vituttaa minua niin, että sappi kurkkuun nousee. Miksi ihmiset säilyvät aina vain yhtä sokeina? Vai persulainenko liekin ihmisen perusluonne ja kaikki muu on vain sivistyksen pintakiiltoa joka karisee kun moukat alkavat "mestariensa" johtamat jenkkansa?
Historiantutkija Teemu Keski-sarja näkyykin lausuneen Hesarissa, kuinka mitätöntä ja viheliäistä aikakautta elämmekään. Ingressiä pitemmälle en juttua näekään, sillä HS:n ilmaistarjous päättyi viime viikolla, mutta siinäpä se olennainen tulikin.
Tänään laatoitin loput kylppärin seinistä. Paitsi tietysti alariviä joka kuuluu laittaa lattian klinkkeöinnin jälkeen. Myös lattialämmitysmaton asensin ja sen päälle valuliemen. Lähen käymään Knissa. Pitää tuoda yksi laatikko seinälaattaa, sillä eivät aivan riitä alariville.
Huomenna takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti