13.10.2022 torstai
07.45
Otsikko kesäheinän kuolemasta, joka nyt jälleen on luonnossa totisinta totta, on Timo Kustaa Mukan erään minua ja varmaan monia muitakin aikanaan kovastikin puhutelleen kertomuksen nimi.
Jo nuo neljä sanaa puristavat rintaa kun katsoo syystummaa, sateentihkussa makaavaa maisemaa ja ajattelee 1950-60 luvun pellolaista, ahdasmielisten lestadiolaisuskovaisten ja/tai minkä tahansa, suomalaisen lahkolaisuskovaisuuden homehduttamaa elämänkirjoa. Ihan kuin ilman niidenkin älynsytykkeitä vailla olevista, aiheettomista synnintuntojen nostattamisista ei elämä jo olisi ollut jokapäiväistä selviytymistaistelua.
Kesäheinän kuolema-tarina tuli ensimmäiseksi mieleen kun HS:n "50 vuotta sitten"-palstalla on kuva Timo K. Mukasta ja Rauni Molbergistä. Lisäksi piässä alkoivat helähdellä soinnut Leinon Lapin kesästä: " ...ja nuori mies on hautaan valmis jo..."
Niin, Timo Kustaa kuoli 1973 eikä ikää ollut kuin vajaat 29 v. Jos hänen kohtaloaan haluaisi mystifioida lisää, niin hesarin 13.10.1972 jutun kuvituskuvassa "kuolema on merkinnyt jo hänet". Joka tapauksessa ilman ikätietoa arvelisi kuvan perusteella hänet vähintään 15 vuotta vanhemmaksi.
Kiire Timolla olikin. Minne, se ei käy koskaan nuorten kiireisten kohdalla selväksi. Sisäisen tien nopeusrajoitusten puuttumisen syyt ovat usein näkymättömiä.
Kirjoittamisen palolla oli kuitenkin syynsä; piti ehättää mahdollisimman monta aivoissa kiehuvaa tarinaa paperille saada. "Maa on syntinen laulu" oli se hiuksia harmaannuttavin ja mieltä haurastuttavin laulu, joka korvien välissä soi ja lakkasi vasta, kun sen kirjaksi sai lapioitua.
Mutta nyt tämän entisen nuoren miehen on lähdettävä halkosiirtolaan töihin. Pilkkeitä ja uunihalkoja on 5 pinoa kotattavana katoksen alle.
Sanoi Atoksen Kalle.
22.56
Vukelon Hannu pistäytyi päivällä ohitse mennessään pihassa. Ei sillä muuta asiaa ollut, kuin että oli saanut Nimettömästä kuhan. Viimeksihän laskemiimme verkkoihin oli uinut 4 siikaa ja hauki.
Ei H:n kalansaaliissa mitään ihmeellistä ole, mutta että Nimettömästä! Tuosta lapsuuden mutapohjaisesta uimaputrakosta, kiiskien, mateiden ja ahventen valtakunnasta. Joku niitä on sinne kurillaan istutttanut (höh, ei kalat osaa istua, sanoo Elli 4v.) ja ovat kai ne jollain tavalla menestyneet. Siialle ei kyllä kutusoraikkoja siitä lammesta löydy, että sukujen jatkuminen niillä lienee aika olematonta. Kuha niinkin voi jopa lisääntyäkin jossain keskellä lammikkoa olevan luodon kivikoissa, mateita väistellen.
Tuntuupa mukavalta kun väsyttää ihan oikeasti.
Kävin vasta äsken saunassa. Vajaaksi jälleen kylkensä äärettömyyksien kanteen hangannut kuu valaisee maisemaa miltei suoraan mökin yläpuolelta. Avaruuen poimuihin toiselta kantiltaan painahtaneelta navalta se nyt näyttää. Pilvenriekaleilla on hoppu niilläkin jonnekin. Ehkä täältä reservistä vaihtojoukkoihin Ukrainan yläpuolella vereen värjäytyviin.
Alan lukemaan Siiralaa, mutta luulenpa nukahtavani jo avatun päiväkirjansivun ensimmäisen lauseen kolmannen sanan tavul-...
14.10.2022 perjantai
07.01
Voi vitsi että nukuin hyvin. Myöhällä juodut kahvikupilliset kävin lorottelemassa kolmen aikaan pellon multiin lannoitteeksi, mutta jatkoin korsaamistani kuin hereillä en olisi käynytkään.
Unien merkityksestä ja niiden syntysyistä kun oli jokin päevä sitten kirjoituksia lehdessä, niin siinähän tutkijat(kin) väittivät niiden selvittelevän näkijälleen edellispäivän tapahtumia. Jutussa oikein painotettiin, että ikään kuin unessa saisi elää jo koetun päivän uudelleen.
Nyt kyllä täytyy olla tutkijoiden kanssa eri mieltä: En sen enempää eilen kuin koskaan ikänäni ole ajanut paskanruskealla Chysler Voyagerin tila-autolla kierreportaita alas ja juuttunut sen lumisesta puskurista keskellä olleeseen teräspilasteriin!
(G, P tai E kutsui pienenä tätinsä Voyageria "voesaakeliksi. Eikös se niin lausuta?)
Enkä niitä paria ihmistä, joita avukseni pälkähästä päästäkseni ajattelin pyytää edes ajatellut eilen.
Selvittämättömiä ongelmia näihin tyyppeihin kyllä liittyy ja se heijasteli unessakin niin, että kun ne lopulta tulivat portaikkoon olin jo kehitellyt itselleni vinssin ja propannut vankan kierrekoukun betoniseinään josta aioin vinssata auton irti ja jatkan sitten matkaani. Heräsin kun taljan sinkistä katkennut säie painui kämmeneen kipeästi.
Klo onkin jo yli 09. Pittää lähtä pihahommiin. Niitä riittää kun tienoo täytyy talven alle suojella.
Helakkaiäninen nainen soitti. Kysyi vasarointiin. Sovittiin marraskuun puolelle se.
20.23
Saunonut.
Iltapalaksi palmuöljyttömällä Keijumargariinilla voideltua näkkileipää ja AB-piimää. Huomenna on pakko käydä kaupassa. Itselle olisi vielä huomiseksi aamupuuro- ja iltapäiväateriat, mutta kun Vinhalta masuntäyte loppuu aamulla. Ei ole näkynyt hirveäkään "liian lähellä pihhoo"! Ei se kyllä mun asearsenaalilla suolistettavaksi köntsähtäisikään. Paitsi jos haulikon täyteisellä läheltä piäsisi parskauttamaan.
Sivukadulle taidan lähteä vasta ensviikolla. Ei ole G:n skootterikaan Nurmeksessa vielä kunnostettuna, jotta sen hakisin mänökuormaan.
Kohtahan tiällä olo tyssää muuteniin kun talavi alakaa.
22.34
Puoli päivää järjestelin aittaa kun sateeksi herkesi. Pari hyllyä lisäsin ja ruuvasin jo vuonna 2010 (yhden kanteen olen jyystänyt vuosiluvun) tekemiini seinustan mitan täyttävien, isojen puulaatikoiden kansiin saranat (viimeinkin!).
Kuka saatana lie kesän aikana jälleen aitankin sotkenut moiseen kuntoon ja ylimiärästä tavaraa lattioille tulvehtimaan ovensuusta nakellut!
Iltapvllä sade lakkasi kuin leikaten ja nyt ovatten kaikki pihalla pressujen alla kesän kuivaamat polttopuut katoksen suojissa, että antaapi vain märän romistella.
Lääkäri Siiralan 1917-1918 päiväkirjat ovat tietyllä tavalla kiinnostavasti aikaansa avaavia. Kovasti se punikkeja tuntuu vihaavan rumasti toistuvista luonnehdinnoistaan päätellen. Sitä kautta hän oman paikkansa Suomen oraalla olevassa itsenäisyyden politiikassa tulee paljastanneeksi. Sen aikainen tiedonvälitys antaa tietenkin jokaisen mielikuvituksellekin sijansa, ja huhut!
Eivät niskan päälle hetkeksi Helsingissäkin päässeet punaiset ole siivosti käyttäytyneetkään, että ei sen puoleen. Juurisyiden pohtiminen vain ontuu näissä Siiralan hektisissä päiväkirjamerkinnöissä. Ainakin näillä alkupuolen sivuilla.
Saa nähdä, kunhan 1918 puolen kovempien kahinoiden puolelle merkinnät kääntyvät, että löytääkö lääkäri mitään syvempiä syitä kansalaisten kapinaan ryhtymisille. Juhani Aho koetti taiteilla "hajamietteissään" osaksi myös ymmärtäen, alkuun hänenkin merkintänsä olivat varsin yksipuolisia.
Lääkärinetiikka horjuu Siiralalla ikävästi. Kun kollega kertoo kieltäytyneensä ottamasta hoidettavaksi työläisäidin vastaanotolle kiikuttamaa sairasta lasta, Siirala hyväksyy tämän poikkitelaista sanaa sanomatta. Kehuu jopa sitä päätöstä.
En minä, eikä kovin moni muukaan eurooppalainen kyllä Moskovan Zaatanan aloittamalle ja edelleen jatkamalle Suurelle Isänmaalliselle Teurastussodalle näe minkäänlaista puolustavaa pointtia. Koko sota kauttaaltaan on niin hirvittävä vääryys, ettei sitä voi kuin tuomita raskaimman kautta. Puolustusasianajajia mahdollisiin sotasyyllisyysoikeudenkäynteihin on turha palkata.
Koko sodan ajan olen toivonut kaikille pääpiruille lyijyistä nappia otsaan ilman mitään ennakkotuomitsemisia.
Kiinan ja Taiwanin välilläkin voi sota syttyä. Eikä se ole yhtään sen kunniakkaampi kuin Venäläinen teurastuserikoisuuskaan Ukrainassa.
Xi on sanonut vuoteen 2049 mennessä Taiwanin liimattavaksi Kiinan kylkeen, mutta koska Xikään ei ole kuolematon, tulee sille viirukallelle kohta kiire, että hänet ehdittäisiin seppelöidä elintilan laajentamisurakasta.
Kiinan ja Taiwanin välinen sota on seuraava maailman seurattavaksi tarjoiltava verinen show! Se voi alkaa jopa ennen, kuin teurastaminen Ukrainan kamaralla loppuu.
Kiina arvelee maailman olevan kauttaaltaan niin väsynyt Ukrainan takia jo nyt, että se ei jaksa enää sen valloituseskalaatioihin puuttua.
15.10.2022 laavantae
03.46
On kyllä lämmintä! +10, paljaalla iholla höyhenenhipaisuilta tuntuvaa sumusadetta. Vinha halusi silti sisälle. Katseli takahuoneen kynnykselle makaamaan jääden, kuono ales painettuna minua kun kehotin pysymään tuvan lattialla. "Elä tule tänne haesemaan", sanoin sille.
Mutta enpä saanut itsekään enään unen hännästäkään kiinni joten nousin kahven keittoon ja laitoin samalla puuron termokseen hautumaan.
Puuron sekaan olen ruvennut laittamaan höysteeksi auringonkukan siemeniä pari lusikallista. Lidlissä ovat halvimpia, ja ainakin paljon halvempia missä vain kuin monenlaiset pähkinät. Ravintoarvotkin taitavat olla samaa luokkaa jos niistä nyt kannattaa meteliä pitää.
Muuten po. siemenien hinta on pompannut järkyttävän paljon. Linnuillekin 25 kg:n säkin hp on nyt 36,90€ kun vielä viime talvena niitä sai alta 20€:n!
Moskovan Zaatanan syytä sekin!
21.02
Aamupäivästä ajoin Iisalammeen. Kävin kaupoilla ja siskontytön luona kylässä. En ollut aiemmin käynytkään vaikka ovat kai neth asuneet siinä osoitteessa vaikka kuinka monta vuotta.
Motonetin hyllyssä ei ollutkaan pakoputkentiivistettä! Otin sieltä kuiten öljyt ja suodattimen.
Tieltä keräsin jonkun autoon kopsahtaneen, täysin ehyen, vielä lämpimän pyyn jonka Vinha ratusteli suurella mielihalulla nälkäiseen vatsaansa. En edes paloitellut, poistin vain suolet ja kynin enimmän höyhenpeitteen pusikkoon.
Toin minä kaupasta sille muutakin. Mm. Hommoojalta kun kävin linnuille siemeniä (36,90€! sielläkin) niin koiranruokapakasteista valitsin siipikarjan täyslihapullia pussillisen. Sen kilohinta ei ollut kuin 2,90€ tai jotain sitä luokkaa. Mikä lie sitten "kosteusprosentti" siinäkin,niin eipä tullut pussinkyljestä sitä etsittyä. Ovat niin pienellä präntillä, että kehnoilla silmälaseilla niitä eivät lue valheiden tavaamisiin tottuneet pirutkaan.
23.56
Kävin saunassa. Lueskelin mualiman uutisia.
Keskustelin puhelimessakin puolisen tuntia erään Pohjanperukoilla kotailevan tutun kanssa joka oli kerrannut Venäjän Karjalaan tekemäni polkupyörämarssin vaiheita blogistani ja ihan sen tiimoilta päätti sitten soittaa pitkästä aikaa ja kiitellä.
Yksi asia lähimenneisyydessäni onkin pienen ylpeilyn aihe. Elikä edellä mainittu Karjala-pyöräilyaikomukseni toteutus kesällä 2014. Harmittaa ainoastaan kun en ole sen kokemuksen loppuosaa Suomen puolelta Raaseporiin päättyneistä vaiheista saanut tähän päivään mennessä vihkoistani blogiini siirrettyä. Kymenlaakson seutuville kuvaukseni töksähtivät kuin olisin tielle poikittain kaatuneeseen mäntyyn törmännyt.
Matkakuvaus ontuu nyt siksi, koska sisältyihän siihen makuukselle laittautuminen Sammatissa sijaitsevan Lönrothinkin mökin seinusvierustalle. Sillä menneisyden tarinoiden keruujepellä oli oma vaikutuksensa olla yhtenä primusmotorina retken suunnittelussa.
Jos olisin vielä matkapäiväkirjaksi retkeni saanut jonkun kustantamaan, niin tyytyväisyyteni olisi liki täydellinen. Osittain sellaisesta oli eräänkin kanssa sananvaihtoa, mutta eipä innostus eikä usko riittänyt toteutukseen saakka.
Marissut olen tätä monasti:
Kivenä kengässä hiertää köyhällä aina tuollaisten retkien todelliset kustannukset. Taitaa olla rimpsujen verran vieläkin lainaa maksettavana.
Kaikki lönrotitkin ovat kimpoilleet tutkimusretkiensä kustannusten kanssa ja me jäljissään elävät vain hymähtelemme niille, mutta mieluusti olemme nauttineet niiden retkien tuloksista aina kansallisella tasolla asti.
Jälkikäteen on helppo levitellä voeta jo syötyjen leipien piälle. Lippuja liehumaan on helppo merkkipäivinä kuolleille nostella.
Vaan nytpä nukuttaa tätä marisijaa jälleen makiasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti