26.10.2022 keskiviikko
05.46
Nyt heräilin semmoista unta makustelemaan, jotta jos siitä pitäisi tuntemuksineen tarkka kertomus luoda, olisin milteipä mahdottoman tehtävän edessä.
Unen juoni oli kuin Ernst Hemingwayn "Vanhus ja meri" tarinassa jossa suuri kala tarttuu ikämieskalastajan onkeen ja alkaa kuljettaa venettä yhä kauemmas ulapalle.
Unen minä ei ollut veneessä vaan heitteli viehettä mereen rannalta. Paikalla oli muitakin (kilpa?)onkijoita, mutta minun vieheeseen iski ensimmäisenä.
Sittenpä olinkin jo sisällä haltex-pahvilla vuoratussa mökinhönnässä jonka katonrajan raosta virvelinsiima kulki tiukalla ja kala eteni etenemistään kilometrien päähän jalasmajaa perässään vetäen, mutta en voinut kelata siimaa koska hentoinen veivi luiskahti irti ja kela muuttui suureksi Rapalan uistimeksi jonka koukut tekivät haavoja kämmeniini, mutta hammasta purren päätin olla irti päästämättä.
Suuri "nokkakala" siiman toisessa päässä, kaukana ulapalla jatkoi vain rajua uimistaan kohti taivaanrantaa ja molempia siimapäiden pitelijöitä raatelivat terävät koukut...
Oikeassa olin; lauseisiin ei tule sitä tunnetta, joka unessa oli.
16.47
Hieman sateista on ollut puolilta päivin asti. Hommailin silti kastumiseen asti ulkona. On jo melkein pimeätä.
Martti Siirala, liäkäri ja Juhani Aho, kirjailija kirjoittavat samaan aikaan samoista punaisten johtohahmoista (O.W.Kuusisesta, Gyllingistä, Mannerista, Tokoista, Sirolasta; 'et consortes' ) yhtenevin sanankääntein ja kaiketikin toisistaan tietämättä. Eivätkä ne lauseet puoltavia ole. Helvetin tuleen mainitut toivotetaan, varsinkin Siiralan merkinnöissä.
Siirala ei anna armoa rivisotilaillekaan. Ryökäleiksi, pakanoiksi jne. hän heitä kuvaa. Susiliskoiksikin. Iloitsee häpeilemättä kun luotien lävistämä punainen resupekka ruumishuoneelle tuodaan. Sävyt ovat samaa luokkaa kuin aikalaiskirjailija Ilmari Kiannolla joka puhkui ilmoille ajatuksiaan punaisten susinartuista jotka täytyy tappaa jottei jälkeläisiä enää syntyisi.
Siirala: "Viekööt teidät aasialainen hevoskuppa, jokaikisen viimeistä miestä myöten!"
Aho sentään jonkin verran miettii veljessodan syntyjä syviä, syitä ja seurauksia.
20.02
Viime Lauantaina törmäsin kaupan parkkipaikalla L:saan joka on mamujen kieltenopettaja, lähtöisin Kalevasta, Uhtualta. Sanoi asuvansa nyt Helsingissä ja tekee samaa hommaa johon on kouluttautunut. Oli viemässä äitiään rajan taakse. Aikuiseksi jo kasvaneet pojat olivat kyydissä myös.
Lyhyt juttutuokio kääntyi tietenkin Teurastussotaan Ukrainassa. Minulle jäi hieman ilkeä tunne, että L on tässä atakissa Moskovan Zaatanan myötäilijä, ainakin jonkin verran. Ei hän uskaltanut, tai halunnut, puoltaan selkeästi ilmaista, mutta rivien välit jäivät tukkimatta häneltä. Ehkä oli ymmälläänkin nykytilanteesta...
Mukava tunne näkemisestä hyytyi jotenkin. Pojistaan se kuitenkin sanoi, etteivät ne rajan taakse lähde vaan jäävät isänsä luo Kniin. Voisivat pakottaa rintamalle kun ovat vissiin Venäjänkin kansalaisia. Kieltähän ne eivät kyllä taida koska ovat syntyneet ja eläneet Suomessa. Paitsi jos L on ollut aktiivinen kielenopettaja myös kotonaan josta minä en tiedä.
Päivä ja nyt iltakin säineen mietteineen on kuin suttuisessa kuvassa jonka saunaa lämmittessäni näpsäisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti