Sotapäiväkirja 73

 6.5.2022 perjantai

06.30

Nukuinpas nyt pitempän kuin tavallisesti. Sää lämpimän puolella. Polttotunkiolla kytee yhä kun eilenillalla sytytin petäjänoksat ja märät, puolilahot, multaiset, kasvimaalla käytössä olleet laudat ja muun töryn roihuamaan.

Näyttää siltä, että korjaamani lintupöntön suu on liian pieni talitintille. Yrittää, mutta ei uskalla mennä sisäpuolelle. Leikkasin alumiinipellistä paloja ja meistin niihin 22 millisellä putkenpätkällä reiät. Täytyisi melkein senttiä suuremmat aukot olla. Sinitianen kulkee kyllä tuostakin. Mutta onpa se helppo käydä korttaamassa isommaksi. Toinen remontoitu pönttö on vielä asentamati irtaallaan. Tikat ovat hakanneet kaikkien pihapiirin pönttöjen suuaukot suuriksi talven aikana ja siksi täytyy ne pellittää.

Tikkoja on siinnyt ympäristöön paljon, ja nyt, kun niillä on oma, lahopuumetsikkönsä kaivonkorvella, niin viihtyvät luultavasti helppojen jyväaterioiden lisäksi maisemassa varsin hyvin. 

Unessa Britannian Brexit, Boris Johnsson ja muutamia "avustajia" jotka yrittivät jättää uuden jäsenhakemuksen EUhun. 

Istuttiin EU:n porstuassa josta näki pitkille, lasiseinäisille käytäville joidn linoleumeilla meppejä ja muuta henkilökuntaa vaelteli kuin karjaa navetoiden ritilöillä. Hyvä etteivät sontineet kulkiessaan pidättyväisin näköisinä ohitsemme. Yksi "Hollanin edustaja" näytti keskisormea Borikselle ja tämä "stondasi" hauis-kyynärtaive merkkikielellä takaisin.

Rajojakin siirreltiin, mutta siinä oli niin merkillisiä kuvioita piirreltävinä, että tarvitsisi piirto-ohjelman sen tässä näyttääkseni.

Eilen ajatuksissani ollut ilmastokriisi ja suurimat syyllisyyskysymykset eivät ole vailla katetta kun lukeen tällekin aurinkoiselle, niin kovasti tavanomaiselta tuntuvalle Suomi-aamulle ilmastoraportteja Intiasta ja Pakistanista. Siellä tilanne jo helteen takia on hirvitttävä. Siinä on leppoisat kevätaamut kaukana kun maa kuivuuden takia jalkojen alla halkeilee.

14.30

Pölökkyjä jäi vielä huomisexi pieksää, ehkä en saa kaikkia vieläkään. Sitten onkin mentävä äetiinpäeville.

Riistakeittoa lämmitin, ja söinkin jo.

Luin Janne Saarikiven kolumnin Hesarista: "Putinko Hitler? Sallikaa minun nauraa!" Oikeansuuntaisesti perustelee yliopistomies naurunaiheensa. 

Minäkin herkesin kutsumasta sitä jellukkaa rotaksi koska se tekee vääryttä rottia kohtaan. Moskovan Saatana on paljon helpompi sanoakin kuin ristimänimensä. Ei sekään  kutsu vihollisiksi merkitsemiään niiden oikeilla nimillä. Navalnyikin on vain se eräs, joka taustalla nalkuttaa.

Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan voi olla taustatekijänä nimitykselleni, mutta ei sen tarinan Saatana yllä pahuudessa tälle nykyiselle.

20.30

Uutisissa lakkorintamajytinää, maatalouden ahdinkoa ja tietenkin Moskovan Saatanan Teurastussotaa Ukrainasta.

Lämmin päivä.

Snaunan jälkeen istuksin ulkona ja kuulin ensimmäiset käenkukunnat. 

Päivällä halkorantteella olivat seuranani sitruunaperhonen ja ojassa sammakoita. Perhonen kävi monta kertaa Ukrainan värejäkin löytyvän, keltaisen t-paitani rinnuksen sinisen O-kirjaimen keskellä olemassa. 

Erottavatko perhoset värejä? Luuliko se pyöreää kuviota kukaksi? 

Tämä kaunis "Sitronen" kävi myös halkomani koivupölökyn repeytyneen tuohen alta paljastunutta nilaa maistelemassa. Ehkä siitä vähän mahlaa imukärsään tarttui.

Ruokinnalla yksi sellainen lintu, jota en tunnista. Sillä on valkea "panta" niskassa. Peippolintu se lie nokasta päätellen.

Korjasin kuuden pöntön suuaukot. Kahta pönttöä olivat tikat nokitelleet muualtakin rei'ille, nekin paikkasin. Yhteen piti tehdä isompikin remontti. Siitä oli pohja halkeillut pahasti ja etupuolelle oli tikka tehnyt omat reikänsä. Nyt muistin laittaa kaikkiin vanhan untuvatyynyn höyheniä. 

Vielä ainakin kymmenen pönttöä täytyy kiipeillä tarkastamaan.

Valkosipulipenkeistä toinen paljastui kokonaan lumen alta. Varsikko on jo viisisenttistä. Levitin harson ja lipsin nitojalla puukehään kiinni. Toinen pienempi on vielä osin lumen alla. En kauho lunta pois, sillä samalla saattaa varsikko kärsiä. Huomenna lie jo sula.

22.33

Moskovan Saatanalle toivotellaan suolaisia oltavia kunhan tilinteon hetki koettaa.

 Ennustaisin, mutta tyydyn tätäkin vain toivomaan, että Ukraina murskaa ohjuksella Kertsinsalmen sillan Venäjän voitonpäivän ilotulitteeksi ensi muanantaena. Ja jos se tapahtuu, toivon massiivista aivoveritulppaa raivostuneen Saatanan sarvien alla. Sitten vain kuolatippa poskella valuen lähimmän lyhtypylvään luokse...