maanantai 16. toukokuuta 2022

Sotapäiväkirja 83

16.5.2022 maanantai

05.57

Pilivinen, hieman kosteantuntuinen uamu. Ehkä se ropsauttaa sataakin.

Näinpä todentuntuista unta: Oltiin Puutarhurin sedän, Penan hautajaisissa. P ja G työnnältelivät hautajaissimpsetit päällä potkulaudoilla portaissa ja kaikissa hurjissa paikoissa samalla kun hautajaisseremonia oli käynnissä...

 Elossa se setä on vaikkakaan ei enää kovin varmassa elon kunnossa. Taitaa olla n. 75 vuotias.

Eilenillalla pöläytin rikkonaisen untuvatyynyn sisältöjä tuonne kentälle. Äskenkin kävi jokin hyvin pieni tintti (pajulintu?) hakemassa untuvia nokkaan niin paljon kuin sai kiinni. Kokoisensa valkean palleron kanssa se pesäpaikkaansa lähti viilettämään.

Tuomoinen "sotkeminen" olisikin kaupungissa kiellettyä. Mutta kyllä höyhen on luonnontuote ja vaikka nuo valkeat läntit erottuvatkin nyt hyvin kulonurmesta, ei mene kauaa, kun niistä ei näy jälkeäkään. Ja miten tarpeellista pesänrakennusmateriaalia maapallon pienimmille  loppuunkulutetun tyynyn sisältö onkaan. Olen niitä laittanut uusien pönttöjen pohjillekin. Tai jotain muuta pehmeää.

...nyt tuli orava nakertamaan jyviä ruokinnalle. Siellä on myös mustiksia, tikkoja, punatulkkuja jne...

On näitä mukavempi kevätaamui  seurata kuin asvaltilla ärtyneen oloisesti lampsivia, kiireisiä lajitovereita tai ohitse paukahtavia mopoja ja rämähteleviä autonrotteloita. Tai vaikka ne lipuisivat sähköisen äänettöminä kuin vainajoitunut Elon Musk avaruuden kiertoradalla.

...nyt tuli peippo hakemaan nokkaansa untuvaa... ...ja tikka tökkimään nokallaan nurmea kuin rastas ikään. Elikä osaa sekin matoa maasta hakea vaikka yleinen luulo on, että lahopuusta se vain... ja nytten saapui paikalle taivaanjääräkin... Se ei jyviä syöne, mutta koska ruokinnan alla oleva maa on kävijöiden ansiosta muuten myllääntynyt, löytää sekin ehkä matoa ja muuta nilviäistä helpommin aamupalakseen.

Eilenillalla lensi ensin neljä sepelkyyhkyä maantien myötäisesti kuin ukrainalaisten dronet ja niiden perässä syöksyi piekana. Ei sillä ollut toivoakaan saada kyyhkyjä kiinni, mutta yrittipähän ainakin. 

...oravia onkin kaksi. Toinen loikki juuri taloa kohti ja tuntui rumuavan nurkkalautaa pitkin ylös räystään kainaloon. Eipä ole etupihaa vahtiva Vinha vielä niitä vainunnut.

21.32

Vedinpä tiukan päivän. Aamulla vein Husqvarnan Oevan pajalle joka epäili, ettei tyristöriä niin vanhaan raivuriin löydy, mutta aikoi tarkistaa asian.

Keräsin ja lajittelin romukuorman, asensin 3 uutta lintupönttöä, kannoin tuosta harvennuskuviolta hakkuutähteitä pihaan ja viimeiseksi nyt illasta hajin kauempaa tuota puunrosua yhden kärryllisen.

En jaksanut enää alkaa pienimään vaan saunoin ja olen nyt aika nuatti!

Ukrainassa ovat sillä aikaa tappaneet toisiaan ja särkeneet paikkoja, ajaneet evakkoon satoja ja taas satoja avuttomia eikä hommalle loppua näy. 

Moskovan Saatanan teurastajahäntyrit ovat joutuneet ainakin Harkovassa perääntymään kotomaansa kamaralle saakka eikä sota taida odotettua ilonpäivää venäläisille enää tuoda. Joutuvat lopulta lähtemään Krimiltäkin jos hommansa lisää kusee. Pamauttaisivat nyt sen Kertsinsalmen sillan romuksi niin nähtäisiin, kuinka Moskovan Pääsaatanalla piä alakaa tutista. Jos sitä enää sen jälkeen missään näytettäisiin.

Suomessa ja Ruotsissa piättivät tänään, että natoon männään käskäessä. Niinistö menee huomenna Tukholmaan ja sieltä käsin..., eekäkun etäyhteydellä siunaa eduskunnan natoon liittymisanomuksen. Ja menikö se jopa niin, että maidemme tietyt edustajat vievät ihan henk.kolhtaisesti ko. paperit Stolttenbergille?

Samapa sille. Sotaisaan liittoon ollaan liittoutumassa ja venäläisiä saatanoita vituttaa.

Tällekin pienelle R.vuaran kylälle saapuu tällä viikolla kymmenkunta (ainakin) ukrainalaispakolaista. Vein täältä kaksi venytettävää lastensänkyä, yhden syöttötuolin ja kolme kangaspäällysteistä nojatuolia. Syöttötuolin mukaan "liimasin" kaksi pientä pehmolelua. Ei ole mulla muuta antaa, mutta jospa niistä pikkutarpeeseen on.

Väsy painaa silmiä. Ei kai ole pakko mitään enää kirjiä? Anu ja Mari (paikalliset aaveet uunin päällä) ovat hiljaa, että kaipa sitä saan huokaista muutamat tunnit minäkin.

Moskovan Saatanan kätyreineen haluaisin edelleen hengiltä! 

Halutahan aina saa, sanoi ikuinen peräkammarin poikakin, asia erikseen toentaako sekään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti