perjantai 13. toukokuuta 2022

Sotapäiväkirja 80

13.5.2022 perjantai

05.45

Mustien kissojen päivä. Tai oikeastaan taikauskovaisten. Ja tänä kolmantenatoistapäivänä, joka sattuu perjantaiksi päästäänkin päivittelemään mistä  salaliittoteoriat ynnä muut lajimme aivoja askarruttaneet "mystiset" kuvitelmat juontuvat.

Vastaus: aivoista.

Ei ihmisen aina tarvitse lähteä vastauksia asioihin kaukaa etsimään. Ottaapi vain piänsä lautaselle ja ryhtyy viipaloimaan. 

"Lautanen" ja "viipalointi" tarkoittvat ajattelua.

06.34

Natoon ajautumisprosessimme kertoo jotain siitä, kuinka mutkatonta on aivojen peseminen kritiikittömään mukaan menemiseen. Venäjän aloittaman Teurastussodan aiheuttama kollektiivinen shokkihoito antoi asialle dramaattiset edellytykset onnistua. 

Muuta mahdollisuutta ei historia tällä kertaa tarjonnutkaan. Vaihtoehdottomuus on jo itsessään traagista. 

Suunnitelma, jonka pohjalle seuraavat vaiheemme kansakuntana pohjautuvat, ei ole lujin mahdollinen. Nato ei ole kallio jonka päälle mitään kestävää voi rakentaa. Se on alusta, joka sisältää täyden tuhon elementit. Tulemme kellumaan pommin päällä.

Mutta moniko kerkesi tajuta tämän ennen manttelinsa nurin riuhtomista? 

Minä tajusin, vähän viiveellä kylläkin. Myllerrys on kova sisälläni edelleen. Lyhyellä aikavälillä vaihtoehtoja ei kuitenkaan venäläisen, totaaliseen tuhoamiseen perustuvan sotakulttuurin edessä ole lainkaan. Tai olisihan se, että olisi alistuttu etupiiriajatteluun ja jopa miehitykseen. Samalla olisimme antaneet moraalisestikin periksi ja hylänneet Ukrainan puolustuksen. Olisimme joutuneet Venäjän rinnalla hylkiö-genreen.

Ruotsalaisten hitaamman reagoinnin natoon liittymispakon edessä ymmärtää täten ihan hyvin.

Mutta.

Aika kävi vähiin.

Tähän sopii hyvin Jerzy Lecin aforismi: "Kun kaikki laulavat yksiäänisesti ei tekstillä ole merkitystä."

21.02

Pölökyt on pienitty ja pinoissa. Elias kävi olemassa kaverina ja siitä oli suurapu.

Aamuisten ajatusten parissa aivopoloiseni jatkoi.

Palaamme totaaliseen, vähintään kahtiajakautuneeseen kauhuntasapainon aikaan. Tulevan ajanjakson pituutta ei kyetä ennustamaan sen enempää kuin kykenivät toisen maailmansodan jälkeisetkään kansakunnat kun Rautaesirippu Idän ja Lännen välille ripustui.

Kiina ja Intia ovat arvoitus ja lisäksi ovat tulossa suurimmat koskaan kriisit kunhan saadaan ilmasto pilattua siihen kuntoon, että se alkaa irtisanoa kaikki "sopimukset" ihmislajin kanssa. Eikä siihen mene kauaakaan. Jopa minä ehdin nähdä sen kriisin lopullisen synnyn. Pää on jo hartioita myöten käsillä. Kuka valmistautuu katkaisemaan napanuoran?

Maapallon lämpötila ylittää 1,5 astetta (jopa 2°) viiden vuoden sisällä. Luin myös  tiedeartikkelista arvion, että siihen ei mene kuin 3 vuotta. Pian jossakin päin maailmaa (Pakistan, Afrikka...) koetaan mittaushistorian järkyttävimmät hellelukemat...

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo pohjoisenkin ruuantuotannon määrien vaihtelevuuteen. Kunkin satokauden ennustaminen on aina vain vaikeampaa kuin se ehkä joskus on saattanut olla.

Kun jo se, että Ukrainasta ei saada Venäjän Teurastussodan takia viljaa markkinoille aiheuttaa nälänhätää, niin miten sitten suu pannaan kun satokauden tuotot alkavat ilmaston takia muuallakin minimoitua?

Tiällä piennessä Suomessa teeriä ja jäneksiä on "valtavasti", mutta mistä tiedät onko syksyllä enää jos metsästä aiot osan ruuasta hankkia. Tai miten marjasato onnistuu ja kalat pyydyksiin järvissä uivat...

Suuret eläinpopulaatiot ovat ylensä romahtaneet yhtä nopeasti kuin ovat siinneetkin. Jänisrutto vie liiat puput ja teerille käy samoin kun poikastuotanto vaikkapa kylmän kesän takia puoliintuu tai jää jopa likelle nollaa niin kuin on minun elinaikana säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt

Sama mekanismihan se alkuun rajoitti homo sapiensnkin lisääntymistä, mutta se pirulainen kun sai evoluutiolta lahjaksi alati kehittyvät aivot, niin mikään muu sitä ei enää pysäytä kuin joku Moskovan Saatanan tapainen, saman evoluutiokehityksen tuholainen joka istuu ydinasearsenaalin laukaisunappien äärellä. Tai ei suostu ilmastokriisin vaatimiin toimenpiteisiin muiden kansojen rinnalla.

Mitä saatanoita tai niiden kätyreitä olivatkaan ne suuresti ylistetyt ja palkitut "Manhattan-projektiinkin" osallistuneet tiedehenkilötkin! Ja se pikkusaatana, Leo Szliard joka vuonna 1934 atomiaseen toiminnan periatteen ensiksi keksi!

Niitä saatanoita ei kannata kenenkään esikuvinaan pitää. Pentti Linkola menee niistä ohitse arvostuksessani että heilahtaa vaikka kaikkien tiedehenkilöiden takiahan hänestäkin tuli se mikä tuli. Eikä mitään hänenkään räpistelynsä mahdotoman edessä auttanut. Enempää kuin Ardt Pekurisenkaan.

Aina vain pikkulintupopulaatiot takiamme taantuvat ja aina vain tehokkaammiksi kaiken alleen jauhavat aseet kyetään rakentamaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti