lauantai 21. toukokuuta 2022

Sotapäiväkirja 89

 21.5.2022 lauantai

04.04

Heräsin laittamaan ohrapuuron uuniin hautumaan enkä saanut enää unen päästä kiinni. Puutarhuri veteli sikeitä unia eikä herännyt vaikka sanoin ihan iäneen "perkele!" kun löin varpaani seinänvierustan muovilaatikon kulmaan.

Unohdin eilen Hommoojalta ostamani mansikantaimet ulkoportaille, mutta ei ole halla vieraillut. Niissä oli jo nuppuja ja kukkia.

Tännään käydään hakemassa ainakin Laatokan Helemi-luumupuun taimi rusakoiden talvella kalttaaman omppupuun paikalle.

 Venäläisen kaasun tulo lakkaa tänään Suomeen. Minua se ei kai hetkauta kun Unimäen vähäiset kaasut ostan pullossa. Hinta niillekin on kyllä muutaman euron noussut, mutta jospa tuon kestäisi.

17.09

Suamen Niinistö ja Ruotsin Anderson olivat eilen Bidenin käsikynkässä White Housen rappusilla. Yksi niistä tuhansista asiantuntijoista, Amerikkkaa ymmärtävä Risto E.J. Penttilä lupaa, että saamme nyt kokea olevamme erittäin turvassa.

Onhan otettu kaikki momentumit huomioon? Se on käynyt selväksi mallikollekin, että Turkki jarnaa edelleen natojäsenyyttämme vastaan, mutta taustalla vaikuttavan Erdoganin Kreml-kaverin pään sisällöstä ei ole vielä yksikään asiantuntija oikeaa arviota osannut laaia. Valo puuttuu pimeimmästä maapallon nurkasta jonneka nyt täytyisi jonkun katuvalot vetää.

20.23

Monta hommaa piti nykäistä tänäänkin. Hommoojalta kaksi luumupuuta joista toisen istutan Um, sieltä myös tomaatin- ja kurkuntaimet. Prisman puutarhapuolelta löytyi ainakin yrtit, en katsonut, mitä kaikkea Puutarhuri laatikoihin nosteli, kanneksin vain autoon. Prismassa olisivat mansikantaimet olleet melkein puolta halvemmat!

Revin E:n kanssa rusakoiden hampittaman omppupuun pois ja seuloin juurakkokuopan siistiksi.  Syntyneeseen kuoppaan kaadoin puolitoista säkillistä ostomultaa ja istutin Laatokan Helemen. Ovat parimetrisiä jo ja niiden luvataan kantavan satoa seuraavana vuonna, ehkä jos kukinta ja pöllyytys onnistuu, niin tälle kesälle maistiaiset. Harrylla naapurissa on myös luumupuu heti aidan toisella puolella, että omankin lajin pöllyytystä saattaapi kulkeutua.

Sitten nosteltiin Rellunpippanaa tunkilla ylös ja vaihdettiin pakoputken kannatinkumi. Toinen jäi vielä vaihtamati kun sen oli E palauttanut koska oli ollut rikki jo valmiiksi. Löysättiin kuiten pultit valmiiksi, että pojat voivat itte viikolla vaihtaa. Puutarhuri lähtee E:n kanssa to Jyväskylään kun E:lla on yliopiston pääsykokeet perjantaina.

22.22

Lähden huomenaamulla Um jälleen. 

Peräkärry on lastattu.  Tein tuhkasaaviin tiivistetyn kannen ja ruuvasin kiinni, jotta saan vietyä tuhkat kerralla Unimäen metsänpuille lannoitteeksi. 

250 litraa tuhkaa koko talven puiden poltosta takassa, uunissa ja saunassa kertyi. Painoa sillä ei ole viittäkymmentä kiloa koska jaksoin pyöritellä ja nostella saavia ihan tostnoinvaan. Teholannoitteeksi jos meinaisi, niin tuhannen kilon hehtaaritarvista omakotitalon lämmityksellä ei tavoittaisi koskaan minunkaan 8,34 hehtaarin palstalleni.

Tänäänkin olen tehnyt koko päivän kaikenlaisia askareita ja on pitänyt niihinkin keskittyä, mutta aina kun hetkeksi herkiää aloilleen, muljahtavat sodan raakalaismaiset kasvot mielenpinnalle kellumaan. 

Sitä vain yht`äkkiä, kun vaikka lakaisee haravalla roskia nurmelta, saa päähänsä kuvan jostain samankaltaiselta pihalta jossa ukrainalaisäiti tai isä on aiempina kesinä haravoinut nurmeaan tai tehnyt jotain tarpeellisempaakin hommaa ja nyt siellä ohjuksen valtava voima on synnyttänyt pihanurmeen suuren kuopan ja ympäristön perheiden kodit rehjottavat rikkonaisin ikkunoin eikä ketän ole eloon jäänyt...

Eikä eräänlaista varuillaanolon pelkoa tai ennettä voi vatsanpohjastaan pois oksentaa. Mielikuvitusten sepät takovat alasimillaan alkukantaista pelontunnetta, etteikö sama helvetti voisi jonain hetkenä täälläkin läsnä olla.

Realiteetitkin puoltavat pahimman mahdollisen toteutumisen puolesta.

Moskovaan ei voi luottaa eikä sillä suunnalla oleviin rauhantahtoisiinkaan ihmisiin koska siellä eivät sellaiset voimat pysyvään valtaan koskaan pääse. 

Silloin ei voi luottaa myöskään niihin alati esilläoleviin talouden, historian, yhteiskuntatieteiden ja kansainvälisten suhteiden siviili- ja/tai armeijan aktiivi- tai evp-henkilöihin, joiden tehtäväksi on siunautunut asiantuntijuuteensa vedoten kansalaisten rauhoittelu, ettei mitään "uhkaavaa rajan tuolla puolen ole näkyvissä". 

He ovat kuitenkin vain paniikkipuskureita ja heidät korvataan välittömästi sotilasasiantuntijoilla kun alkaa paukkua.

Koronapandemian paniikkitunnelinsuullahan käytiin jo ja sen aikaisesta prosessista pystyy tavallinenkin ihminen lukemaan kaavan, jolla vaikkapa tällaisessa valtiossa kuin mitä me eletään, vakavia kriisejä ja niiden seurauksia ainakin yritetään hoitaa. 

Ukrainassa riehuvan teurastus- ja tuhoamissodan kaltaisen tilanteen tullessa eteen, se kuitenkin yhtäkaikki on opeteltava alusta vaikka tuore esimerkki nyt onkin nähtävissä.

 Viruspandemiassa kuoli vain ihmisiä ja joutava liikehdintä rauhoittui, turha tuhlaaminen ja "elämästä rajoituksitta nauttiminen" järkevöityi (hetkeksi), mutta sodan vaikutuksia onkin jo vaikeampi hallita.

Perheen ruokapöytään rajan takaa aivastettu hypersooninen ohjus on eri asia kuin nenästä nenään hyppäävä virus.

Moskovan Saatana kätyreineen ei tule ennalta ilmoittamaan Suomelle ja Ruotsille natoon pyrkimisen vuoksi annettavaa "suloisen koston" kellonlyömää, mutta lienevät sensorit asetettu idän valtimolle siten, että verenpaineen nousu havaitaan kuitenkin?

Klo on jo puoliyö, väsyttää. G tuli äskettäin parin kaverin kanssa vielä oleilemaan yläkertaan. Käskin olemaan metelöimättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti