Sotapäiväkirja 77

10.5.2022 tiistai

 06.33

Vinhaa kusetti, tökki kuonollaan peiton alta paljastuneeseen polveeni niin kauan, että nousin.

Teeriä oli ympäristön puissa niin, että kävi kotvasen kova ropina kun kaikki kotkottelijat olivat lähteneet. Ja sitten vielä yksi akkateeri ihan nurkalla olevasta koivusta viimeiseksi.

Piätyikkunan alle sijoittamani puhelinpylväspätkän päällä olevalle kivelle istahtaa vuoron perään joku pikkulintu kuin kuvattavaksi. Nyt siihen jarrutteli kirjosieppo. Pensastasku, josta yhden postauksen kuva on, on harvinaisempi kuvattava ollut täällä.

Leppälintu kerkesi vissiin aitan harjan alla olevaan pönttöön ensiksi ruveta pesää tekemään. Ainakin se lähti siitä äsken kun satuin sillekin sivulle kurkkaamaan. Siinä pöntössä on hieman suurempi reikä tikkojen ansiosta, että ei enää talitintit teekään ja hyvä oli, etten sitä pienireikäisellä pellinpalalla korjannut. Täytyy laittaa joku 35-40 millinen siihen. Leppälintu on hienon näköinen siivekäs.

Käpylintujen pesä olisi mukava löytää. Ne hautovat jo, mutta välillä molemmat ovat tuossa saunan tuomen luona tai huussinkuusissa ruokaa etsimässä. Ihan lähellä ne pesii, mutta ei niitä kykene niin hyvin seuraamaan että pesällemenon äkkäisi. Sattumalta sitten jos...

Eilen kun tulin tänne, huomasin yhden seinäpöntön aukossa oudon näyn. Jokin oli tuonut siihen pienen metsämyyrän raadon ja tunkenut sen pään reiästä sisään niin, että se pysyi siinä hyvin. Varmaan varpuspöllö. Sen on pitänyt tapahtua sunnuntaina tai ma-aamupvllä koska lauantaina sitä ei ollut. Kuivvaa lihhaa meinasi pöllö valmistaa. Piti ottaa pois koska näin aiemmin västäräkin katselevan pöntön sisään ja käyvänkin siellä. Sitä varten juuri tuon olenkin tehnyt. Se on suorakaiteenmuotoinen ja kaksiosainen kuten ko. pikkulintu kuulema vaatii asumuksestaan. Ei se aiemmin ole kelvannut vaan ne ovat pesineet toisen päädyn räystään alle laudoituksen rakoon jo vuosia.

08.45

Täytyy lähteä pikkupilkkeitä rouhimaan. Niskapäänsärkyä esiintyy tällen aamullen.

Tunsin kerran yhden tyypin, jolla oli puhetapa n-päättöisten sanojen suhteen puhua juuri noin kuin kirjoitin ed. kappaleen kaksi viimeistä sanaa. Se oli metkaa kuunneltavaa.

23.03

Tänään kyllä vejin itteni piippuun, mut on puitakin pihassa pölökkyinä ja pilkkeinä ja halkoina metsäpinossa. 

Kun kannoin jo särkyä pukkaavalla olkapäälläni kauimmaisia parimetrisiä koivunpätkiä, niin jaksamiseen auttoivat kiukkuiset ajatukset.

Mutta nyt saunomisen jälkeen en jaksa kiukutella. Jätän Moskovan Saatanankin oman onnensa nojaan. Jospa se "onni" pamauttaa siltä aivot pellolle.