Sotapäiväkirja 74

7.5.2022

07.01

Heräilin jo neljältä, kävin ulkona ja luulin, etten varmaan saa enää unen piästä kiinni, mutta niinpä vain uinahdin. Parhaat unetkin näin yöllisempiin verrattuna joissa näytti vain sotaa ja sen seurauksia.

Taivaanjäärä (-jiärä savoksi, gallinago gallinago lat. taivaanvuohi suom.-) pariskunta ilmestyi tälle aamulle. Suora lento Saharasta tai jostain eteläisestä euroopasta näyttää väsyttävän. Toinen asettui ruohomättääsen, käänsi pitkän nokkansa selänmyötäiseksi ja alkoi korsata. On niin kuloheinäinen väritys, ettei kameran objektiivin lävitsekään kunnolla erotu. 

Toinen gg kaivelee ruokaa kulosta, hyppäsi nyt ruokinnan pölkylle jonka päällä on vielä kaalinmurusia ja marjoja. Kaalia se näykkäisi, mutta puisti palasen pois. Sen nokan edessä on asentamani riistakamera, joten siihenpä tallentui jos pattereissa vielä virtaa lie.

Pesivätköhän ne jälleen tuohon pikkukosteikkoon lepikossa kuten monena muunakin kesänä?

Ja nyt ikkunanäkymässä kirjosieppoparisko. Niitäkin ensikerran tälle keväälle.

Punarinta ja leppälintu ovat jo näyttäytyneet myös.

Kaikki rastaat ovat varsinaisia mestareita lierojen haussa. Lumesta vapaalla alueella on tällä hetkellä räkättejä, mustiksia, punakylkiä ja laulurastaita. Joku niistä saa nokkaansa kiemurtelevaa nieltävää nopeampaan tahtiin kuin joku toinen. Jos minä menisin etsimään ilman talikkoa kuloheinän seasta, niin jäisivät kyllä onkimadot löytämäti.

08.20

Jiärä heräili. Se ottikin kunnon nokoset. Venytteleiksee tuossa niin makoisasti ja sukii sulkiaan. Minunkin pitää venytellä itseni halkorantteelle, että saan tänään ainakin uuni/takkapuut pinoon. 

13.45

Pölökyt halottuina pinossa. Sahasin latvusläjän saunapuiksi, mutta niitä en pilkkonut. Eivätkä riitä muutenkaan. Pitää haalia jostain kunhan takaisin tuun. Uunihalakoja taitaisi olla pihassa oleva 6:n kuution läjä huomioiden kaikkiaan 16-17 mottia, saisi olla niitäkin muutama lisää, ja tännekin pitäisi molempia tehdä.

Syön, otan torkut, lämmitän saunan ja lähden siivottuani, tiskattuani ja kerättyäni pyykit koriin Kniin.

15.22

Sataa. Meinasin loput pöntöt kiipeillä korjailemassa ennen lähtöä, mut olokoot. Väsyttääkin niin vietävästi vaikka nukuin aika sikeään sohvalla. 

Unessa olin laajassa, syvässä maakuopassa jossa paljon muita, pelokkaita ihmisiä. Pelon syy ei selvinnyt, mutta nyt valveilla ollen osaan tulkita moisen uhkaavan tuntuisen unen sotauutisten aiheuttamiksi oman pään tuotokseksi. Niin kuin unet aina; ei samoja kukaan muu näe.

Sauna lämpiää, kävin kuitenkin yhden pöntön suuaukon kunnostamassa. Oli niin pahoin tikka sitä kohdellut, ettei sinne tintti olisi hirvinnyt pesimään alkaa. Se on toi lähikoivun pönttö johon sinitiainen on aiempina kesinä muninut. Ja varmaan nytkin sillä remontoin sen pienemmällä reiällä tarkoituksella.

23.33

Olin Knissa sopivasti niin, että ehdin kaupasta ruusun ja pienen täytekakun. Elias tekee kortin kuten oli mummillekin tehnyt.

Geelle rähjäsin kun oli ostanut joitain lillottimia vaikka meillä on pakastimessa kotimehua killittää asti. ("Lillotin"=tyhjänpäiväinen esanssi-imeläjuoma, limppari tms.).

Kolme koneellista pesin pyykkiä. Vein juuri viimeiset ulos. Lupailee huomiseksi kuivaa, kolakkaa ja tuulista keliä, mutta kuivuvat ja raikastuvathan pyykit silti.

Mitähän tälle illalle toivoisi Moskovan Saatanalle? Vanhalla, pahasti rolahtelevalla Black&Deckkerillä jossa tylsä terä, reikää keskelle otsaa ja pienitehoisella, hitaasti lumpsahtelevalla, mutta terävästi lyövällä piikkauskoneella samanaikaisesti polvinivelen jyystöä. Ja jyystettävälle lupaus, että jos aamulla on vielä elossa, niin hirtetään pykäläiseen sinkkivaijeriin parvekkeen kaiteeseen. Näkymä torikaupunkilaisiin päin.

(Aneemiset ovat minulla nämä pahoinpitelykuvitelmat KGB:n, Stasin tai CIA:n keksintöihin verrattuna, mutta enhän heillä töissä ole ollutkaan.)