Sotapäiväkirja 90

 22.5.2022 sunnuntai

05.03

Näin unta historiantunnilta jonka kaltaiselle en elävässä elämässä ole osallistunut.  Luokassa istuivat ainakin Stalin, Hitler, Mao ja Kekkonen. Mauno Koivisto oli opettajanpöydän takana. Minun paikkani oli Stalinin manttelin varjossa pyörivällä pianotuolilla jonka päällä perse ei millään meinannut pysyä.

Karttojen, kirjapinojen ja tomun määrä oli valtaisa. Aina kun joku liikahti, pölypilvi peitti näkyvyyden. Koivistolla olikin karttakepin sijaan suuri veneilijän valaisinlamppu pöydällään joka vilkutteli naksuen kuin majakka pimeydessä.

07.34

Lähden kahvit juotuani ja aamupuuron syötyäni ajelemaan Unimäkeen. Kaikki muut jäävät nukkumaan tänä pilveen vetäytyneenä aamuna.

Näinä sodankuukausina kun olen lähtenyt mökkireissuilleni, niin ajatukset siitä, että sillä aikaa alkaakin rymistelyt näillä rajavyöhykkeillä, ovat ahdistavia.

Entä jos ohjuksia alkaa tähän varuskuntakaupunkiin todella sataa? Kerkeänkö hakemaan omiani pois niiden alta vai onko tälläkin tontilla valtava kraatteri vain kun sataa ja tuhatta ajaen kiidän sadan km:n päästä pihaan?

Miten kestäisin semmoisen menetyksen? 

Miten kestävät ne, joille se on kerennyt olla jo konkretiaa ja uusia menetyksiä räjähtelee maailmaan lisää?

En mitenkään!

Toistelen jo toistelemiani, mutta niin tekevät pommitkin.

19.30

Ennätti se Puutarhuri hereille ennen aamuista lähtöäni. Olin kymmenen maissa Unimäessä, sytytin ensimmäiseksi tulet uunii  sillä tupa oli viilennyt koleaksi. Sitten vasta aloin purkaa kuormaa ja suunnitella tekemisiä.

Istutin luumupuun ja muovisäkkiin kietaisemani ompuntorson. Saas nähdä lähteekö enää juurtumaan kun sen paksu kyrpäjuurikin napsahti kaivaessa poikki. Mutta onpahan haudassaan valamiina.

Mansikkapenkkin tein huolelliset alkuvalmistelut. Sen paksut hirsiraamit valelin kovalla suolavedellä sillä mustia ja keltaisia muurahaispopulaatioita oli pesiytynyt valtavasti reunasuojujusten alle. Ne tuhosivat edelliset mansikantaimet muovin alle muuttaessaan, että saapi nähdä, tepsiikö suolakonsti näille. Penkkikin on huomattavasti pienempi. Ei siihen mahtunut kuin juuri ja juuri ne 20 mansikantainta jotka toin. 100 oli edellisessä. Tilliä istutin mansikkapenkin päähän jättämääni siivuun.

Vähän kynsin pottupelloksikin aikomiani kohtia. Perkeleesti paljastui ohdakkeenjuuria. Jos olisi myrkkyjen kanssa touhuaja, ei olisi sitäkään ongelmaa, mutta ei olisi matojakaan eikä muuta terveellistä biomassaa jossa puhdasta syötävää kasvattaa. Juuriminen ottaa selän päälle ja hidastahan kasvimaan pito luomuna on muutenkin. Mutta kun lukee uutisia kuinka maailman ruokahuolto kriisiytyy mm. pölyttäjäkadon vuoksi, niin ehkä edes omat, pienet plantaasinsa voisi myrkyiltä yrittää suojella.

Pajupensaiden kukinnotkin, joita olen sinne tänne jättänyt kasvamaan, ovat nyt kylminä kevätpäivinä kuhisseet kimalaisia ja muita pörriäisiä heti, kun aurinko vähänkin lämmittää. Moni vihaa pajuja sen helpon leviämisen takia, mutta aika oudolta se tuntuu, kun on raivaussahat ja muut helpot konstit niiden kurissa pitämiseksi olemassa.

21.15

Sanomakonsernin (Hesarin) käenpoikanen Iltasanomat on sellainen julkaisu, että sen olemassaolon funktiota saa todella miettiä eikä se selvemmäksi tule.

Miksi ihmiset sitä ostavatja sen suoltamaa "disinformaatioita" (=sontaa) kustantavat, on mulle suuri mysteeri. 

Miksi sen ylipäätään annetaan touhuta lööppiensä ja sisällön ristiriitaisuuksien kanssa juuri niin kuin se touhuaa? 

Sehän touhuaa rimaa hipoen julkisen sanan neuvoston ohjeistusten ja lainsäädännön näkökulmasta tarkasteltuna nytkin, kun on vakavista vakavimman, planeettaamme kokonaisuudessaan koskevasta tragediasta, elikä Venäjän Teurastussodasta seurauksineen kysymys ja sitä pitäisi tiedotusvälineiden seurata silti asiallisesti.

Mitään erilaista näkökulmaa Iltasanomat eivät ole kyenneet esiintuomaan sen enempää viruspandemiasta kohistessaan kuin tästä karmeasta sodastakaan.

Sananvapauden kanssakaan ei po. lehden olemassaololla ole mitään tekemistä. 

Iltasanomien vaikutus on näkynyt pitkään jo uusien toimittakasukupolvienkin kynänjäljissä. Ne kuvittelevat, että klikkiotsikot ovat lukijoiden houkuttelemiseksi laatulehdissäkin välttämättömiä. 

Voihan se ollakin että niihin tottuneet lukijatkin alkavat olla yhtä ja samaa klikkimassaa jota ei asian ääreen saa ellei sitä kohutyylillä hereille sätkäytellä.

Moskovan Saatanaa vaivaamasta muka-syövästä toistoinen uutisointi olkoon yhtenä esimerkkinä viime päivien Iltasanomien ääliömäisestä klikkien kalasteluyrityksestä.

Mutta minä klikkaan nyt itteni unten maille!