Zotapäiväkirja 159

31.7.2022 sunnuntai

02.31

Saavuin juuri Ilvekseltä. Tullessa piti ottaa tienposkessa 15 min torkut kun alkoi silmä pilkkimään. Kerkesin siinä kuiten untakin nähdä. Unen sanoituksena vilahti yksi Lappi-aiheinen laulu, mutta sen keskeinen tilanne kerkesi loppumatkasta unehtua, vain tunnelman muistan joka oli jatkumoa illan parhaalle asialle: hetkeksi maailmassa olevan Pahuuden unohtamiselle.

Vaan nyt on pakko mennä kyljelleen ja uinahtaa.

07.34

Eilisen uutiset järkyttävät edelleen mieltäni. Ne olivat aamun viimeisessä unessakin mukana. Siinä koetin selittää "Väristykselle", että ne kyllä saataisiin loppuman kun sotilaat opetettaisiin tanssimaan, ja että tansseissa sääntöjä täytyy noudattaa, vaikka ei niistä ole oppaita juuri laadittu. Ja että pääosin kun ne opitaan, niin niitä noudatetaan, ja että tärkein pykälä on toisten tilan ja koskemattomuuden (vaikka kosketetaankin)  kunnioittaminen väenpaljouessakin.

Väristys nipisti minua korvasta ja sanoi, että lopetahan saarnaaminen ja painu kahvinkeittoon niin helpottaa.

Ilveksellä näin pitkästä aikaa "Kaekkoskaa". Hänellä oli surullista kerrottavaa: aikuinen tytär sairastunut reuman vakavimpaa  muotoon. Muuten oli niin paljon porukkaa, että pienimmät sotkeutuivat varmaankin humpaltajien jalkoihin. Minäkin, jos pienuus olisi sotkeutumisen perusteena, mutta kun kyljet ja koivet ovat savolaisittain kieronliukkaat, niin sitä aina jostain välistä alta pois livistää.

Lystiä oli.

12.12

Siivoilin ja tiskailin, lämmitin hellaa kun kävi kolakaksi tuvan ilmasto. 

Luin aforismeja. 

Otin pikku torkut. 

Meinasin kuunnella Kaffekvarnen, mutta sitten ei huvittanutkaan. 

Panin Areenalta asiaa tulemaan. Valintani: Kalle Haatanen  porisee filologi Marke Ahosen kanssa Hippokrateesta.

Olen kirjoitellut tässä samalla sähköpostiviestiä. 

Sade alkaa pikkuhiljaa loppua, että pian lähden kanttarelleja ja ehkä mustikoitakin keräilemään, jos löydän. Täytyy se Ahkiolahden ja Luikkolahden vanhat lehmi- ja hevoslaitumien pohjat käydä tarkastamassa.

23.23

Olipa se päivä. Meinasin uupua Keyritynrannan maisemissa sillä olinhan pelkän kaurapuuron ja muutaman leipäpalasen energialla liikkeellä. Sualis: puoli sankollista kanttarelleja!

Siinä, missä ennen kulki selvä raja Purolan hevoslaitumen ja Ahkionlahden rantakaistalepajukon välissä kasvoi nyt sekapuuryteikköä. Huomasin ajoissa lepänoksaan sijoittuneen ison ampiaispesän. Muutama vartija surahteli jo äkäisin piukaisuin katsomaan, mikä meinaa reviirille tulla. 

Alkaa olla tähän aikaan kesästä tingaten täydessä paperikartanossa äkäisiä sen asukkaat. Kohta leviävät surisemaan kuusien oksistoihin ja kun ensi halla puraisee, kaikki kuolevat pois, vain paksuksi pannut kuningattaret jäävät kaarnan alle talvehtimaan.

Armeliainta olisi sellainen järjestys lajille kuin lajille; uroksilta henki pois talveksi.

Kun tulin metsästä pois märkänä kuin uitettu hurtta, jaksoin juuri ja juuri laittaa ruuan lämpiämään ja odottaa vähän aikaa. 

Ruokailtuani torkut.

Illaksi lähdin vielä mustikoita riipimään, mutta puoli sankoa kerättyäni törmäsin puhtaassa sammalikossa hehkeänä loistavaan kanttarellimattoon ja niinpä mustikkaretki meni sienien ääressä konttailuksi. 

Tulin pois vasta 21.30. laitoin saunan lämpiämään, kaivoin sankollisen perunoita pellosta ja läksin käymään kylällä Sonjan luona. Soilallekin lupasin huomiseksi pottuja,mutta se sanoi, ettei he kerkee ruokia laittamaan kun on Ewen vienti Joensuuhun.

Sonjaltakin lähtee Miska amiksen autopuolelle.

Toinen kyseli minulta patjoja ja toinen kattolamppuja. Yksi lamppu löytyy. Sen ruuvasin siivotessani koristeeksi aitan kurkiorteen.

Tulin juuri saunasta.

Pitää merkitä tämäkin muistiin vaikka ei sillä väliä olekaan: päivällä soitti Aliksi esittäytynyt henkilö. Puhui ihan asiallisia alkuun, mutta yht'äkkiä lauseiden kierrosluku kiihtyi ja kun en saanut pilkkuakaan väliin pistetyksi, katkaisin puhelun. Pari kertaa "tuntematon" kilahti vielä, mutta painoin vain punaista niin vaimenihan se. Mikä lie onneton ollut.

Venäjän Isänmaallisen Teurastussodan seuravaa vaihetta kuvaillaan molempien osapuolten tahoilta karuin sanankänntein. Mutta ei taida hempeilyyn valmiita kukaan ollakaan. Moskovan Zaatana on pitänyt sotaisissa juhlissaan puheen jossa mainitsee uusien "Hyperzoonisten" ohjusten pian olevan laukaisukunnossa. Olisi se jotain, kun ne räjähtäisivätkin laukaisualustalleen!

Venäjän talous on kylläkin romahtamassa lehtitietojen mukaan mutta ei sotakassa, että kummallinen on sekin tilanne.

Nyt mänen muate!